Suomessa järjestetään lähes joka kuukausi antiikki- ja keräilytapahtumia. Suurimmassa osassa on mukana myös vintage, joka useimmiteen mielletään pukeutumiseen liittyväksi. Minulla on tapana pyörähtää näissä tapahtumissa, jos ne ovat lähellä ja aikataulu sattuu olemaan sopiva. 

Hämeenlinnan tapahtumassa viime viikonloppuna tuli pohdittua useita syitä, miksi tapahtumiin kannattaa lähteä. Vaikka ei olisi lainkaan ostohousut jalassa, näistä tapahtumista saa usein roppakaupalla uusia ideoita. Miten tuunata vanhaa ja millaisia lopputuloksia muut ovat saaneet aikaan.

Kaikki eivät halua/osaa tuunata huonekaluja, tai edes halua "vanhaa" kotiinsa. Sitä varten on made by Anu-Riina + Annan kaltaiset verhoomot ja käsityöläisyritykset, joissa kunnostetaan design-klassikoita. Tapahtumat ovat hyvä paikka tutustua alan toimijoihin.

Ihan puhdasta silmäkarkkia & nostalgiaa vanhan designin ystäville. Nostalgia on aina hyvä syy viettää muutama tunti messuilla. Millaisia esineitä suomalaisessa kodissa oli 50 vuotta sitten?

Uniikit sisustushankinnat. Tai ainakin taatusti uniikimmat kuin Ikeaan marssimalla. Nuo seuraavan kuvan vanhat naulakot ovat hurmaavia! Ja jos järeän naulakon hinta on esimerkiksi 35 euroa, vastaavaa laatua on turha kuvitella löytävänsä kaupasta samaan hintaan. 

Tältä osastolta olisi löytynyt pöytälamppu jos toinenkin, väreittäin lajiteltuna: 

Keräilyklassikot eli lasitavara ja posliini on messuilla usein vahvasti edustettuna. Turha kuvitella löytävänsä haluttua Arabiaa pikkurahalla, mutta täältä jos mistä on mahdollisuus löytää omaan kokoelmaansa se puuttuva kannu. Tinkivaraa usein on, mutta ammattimyyjät tietävät kyllä tavaroiden markkinahinnat. Näkisin, että setelit kannattaa silti laskea pöytään, jos kyseessä on keräilyharviaisuus ja jonka todella haluaa. Esimerkiksi juuri Arabian kannut ovat niin haluttuja, että halvan kirppislöydön mahdollisuus on äärimmäisen pieni. 

Omituisten hilavitkuttimien tutkiminen on minulle suuri ilo, ja samalla saattaa törmätä oman kotikylän historiaan. Tämä kaunis pieni työkalu on Toijalan Kaidetehtaalta (yritys perustettu 1800-luvulla). Ei aavistustakaan mihin sitä kuuluisi käyttää!

Vintage-osasto on tietenkin se pääasia, miksi tapahtumapaikalle lähden. Kaikki muu on extraa. 

Jos on edes pieni mahdollisuus löytää uniikki ja persoonallinen vaate tai asuste, käännän kortin. Vintagen kanssa voi tosin aina varustautua siihen, ettei löydä mitään itselleen sopivaa, mutta se kuuluu asiaan. Pääosa vaatteista on väärän kokoisia, mutta löydön mahdollisuus kuitenkin aina on.

Tässä tapahtumassa oli paikalla useampi vintagen myyjä ja aivan valtavan paljon vaatteita. Sama juttu kuin lasin kanssa pätee myös vintageen: halvalla kirppishinnalla löytäminen ei ole jutun ydin, uniikkius ja laatu sen sijaan on. Ja toisaalta, jos mekko on kestänyt käytössä 50 vuotta ja sen ostaa itselleen 50 tai vaikka sadallakin eurolla, lienee perusteltua olettaa, että vaate kestää käyttöä vielä vuosia. Ennen laatu oli tottavie toinen ja vaatteet tehtiin kestämään. Silloin hintakaan ei enää tunnu kovalta.

Pääasiassa vintage-vaatteiden hinnat ovat 20 - 60 euron luokkaa, paitsi jos kyseessä on jokin huikea juhlaluomus. Jos kävelet sisään ketjukauppaan, et taatusti saa vastaavaa laatua samaan hintaan. 

Kommentit (3)

-T-
1/3 | 

Tuo esine jota ihmettelit on puolain. Voidaan puolata esim kankaan kudonnassa käytettyä lankaa puolalle.

Musta on ihana käydä kaikissa tuollaisissa tapahtumissa, harmi vaan että niitä ei kovin usein ole täällä meidän lähettyvillä...

Halina
3/3 | 

Oo ostaisin varmaan kaiken, joten voisi olla hyvä olla menemättä ;D Varsinkin noi nojatuolit ja lamput oi! Vintagevaatteita en ole ikinä katsellut livenä, joten voisi olla hauska hypistellä niitäkin! Varsinkin tälläiselle minikokoiselle on hauskaa huomata, että koot on olleet reilusti pienempiä! :D Joskus museossa olin ihan ihastunut kun näin vanhoja mekkoja/kenkiä/sisustuksia - kaikki olin niin sopivaa itselle - jopa oviaukot XD

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat