Näin nettikauppojen kulta-aikana otsikko lienee ihan aiheellinen. Kuka muistaa ajan, kun postimyynti toimi vielä ainoastaan paperikuvastojen välityksellä? Täyttelit tilauslomaketta H&M:n kuvaston takasivulta, taittelit sen ja laitoit postiin. Tai ehkä jopa soitit tilauksesi asiakaspalveluun. Voi niitä aikoja. Jeez I`m old :D

Minulla on ollut lapsesta lähtien oma pikku harrastus kaksi kertaa vuodessa. Kaksi kertaa siksi, että kuvastot ilmestyivät kaksi kertaa vuodessa. Voi sitä riemua kun valtavan paksu Elloksen, H&M:n tai Anttilan kuvasto kolahti postiluukusta! Nappasin kynän käteen ja lähdin mielikuvitusmatkalle. Mitä kaikkea ostaisin, jos voisin tilata ihan mitä tahansa! Kirjoittelin vaatteiden viereen kommentteja, piirtelin sydämiä ja ympyröin parhaat.

d5
d5
d3
d3

Totuus oli, että minulla ei ollut varaa tilata yhtään mitään, mutta se ei ollutkaan jutun ydin. Imin itseeni värejä, kauniita kuvia ja uusia ideoita. Itseasiassa olin tuolloin sitä mieltä, että kuvastot ovat paljon parempi juttu kuin yksikään muotilehti, koska vaatteet näkyivät tarkasti ja kunnolla. Kiehun vieläkin sisäisesti jos muotilehden sivuilla on suhruinen kuva, josta ei edes tihrustamalla näe millaiset kengät mallilla on jalassa. Ja sitten sivun reunassa lukee kuin kiusoitellen kengät: Prada. Toki nykyään osaan arvostaa muotikuvien tunnelmaa, mutta me wants shoes siltikin. Olisivat edes listana viimeisellä sivulla!

d1
d1

Ensiksi ympyröin kuvaston sivuilta alkuhuumassa kaiken, mitä ikinä halusin. Se oli jos olisin rikas -vaihe. Sen jälkeen siirryin vaiheeseen nimeltä jos olisin edes normaalituloinen ja ruksin yli kaikki ehkä -tuotteet ja sikahintaiset ihanuudet. Sen jälkeen vedin yli kaikki ne, jotka eivät mahtuneet vaiheeseen olen köyhä opiskelija ja syön kuukauden pelkkää makaronia jos tilaan nämä. Ja loppukarsinnasta pääsi läpi ehkä vain yksi tuote jos sitäkään, koska ajatuskin pelkän makaronin mussuttamisesta sai vatsan kääntymään ympäri. Loppukarsinnan nimi oli karu opiskelijan arki.

d2
d2

Mutta vaikka köyhä totuus iskikin takavasemmalta, se ei haitannut. Rakastin silti näitä kahta vuodenaikaa, kun pääsin rapisevien kuvastojen kimppuun. Se oli oma ihana traditioni ja keskellä loskaisinta talvea hempeiden kesävärien piirtyminen verkkokalvoilleni oli yhtä piristävää kuin kirkasvalolamppu.

Ja loppuun pikku paljastus... wait for it... harrastan kuvastoja vieläkin! Nettikaupoista nyt vaan puuttuu se jokin, ei siellä voi fiilistellä rapisevan paperin kanssa ja piirrellä sydämiä mekkojen viereen.

d4
d4

Kommentit (44)

Mytty

Eikä! Olen tehnyt tasan tarkkaan samalla tavalla. Kuvastoa piti ruksailla moneen kertaan valiten kaikki mitä haluan. Sitten aletaan karsia ja karsia. Alussa lähetin tilauslapun, mutta sitten monesti kävikin niin että tuote oli loppunut joten siirryin puhelintilaukseen, vaikka jokseenkin jännitin puhelintilauksia.. Sitten vihdoin tuli nettitilaukset, mutta silloinkin harrastin aika kauan sitä että ensin ruksataan kuvasto ja sitten syötetään koodi nettiin ja tilataan sieltä :)

Syksyn muuton jälkeen sain taas pitkästä aikaa H&M:n kuvaston (pyysin muutama vuosi sitten lopettamaan niiden lähettelyn) ja sukelsin taas pitkän tauon jälkeen hetkeksi sohvalle kuvastomaailmaan. Oli se vieläkin kyllä kivaa, ainoa vaan että inhoan sitä turhaa roskan määrää kun niitä tarjouksiakin tippui aina välillä laatikkoon. Mutta oikeassa olet, nettiputiikissa se ei ollenkaan sama, kuvastossa on sitä jotain omaa fiilistä, juuri sitä kun saa uppoautua omaan maailmaansa haaveilemaan!

Jossu

Sama täällä! Voisin palata mielelläni siihen aikaan, kun todella mietittiin, mitä haluaa ja sitten odotettiin jokunen vko, että saatiin vaatteet :)

Jossu

Sitä piti vielä sanoa, että siihen aikaan, kun olin teini, ei ollut H&M:a Suomessa. Seppälän kuvasto oli se ykkönen :)

myohmy

Meille ei ikinä tullut kuvastoja kotiin ja selasin niitä sitten kavereilla. Nykyään harrastan vieläkin sitä, että kun kuponkiuutisissa (kyllä, luit ihan oikein, nykyään se taitaa olla joku shoppari tai jotain se pikku lehtiläpyskä täynnä mainoksia) voi tilata ilmaisen kuvaston niin täytän lappusen ja laitan sen postiin! How old school is that! :D Nyt sieltä löytyi jonku Otto merkin kuvasto, never heard, mutta ehkä se selviää kun saa hypistellä lehteä ja katsella millainen se on. :D

Anni

No mä just tuossa pari minuuttia sitte, ennenku koneelle istahdin, revin paperinpaloja tuon H&M:n kevät-kuvaston väliin :D Ja niitä paperinpalojahan tosiaan laitetaan jok'ikiseen väliin, jossa on vähänkään houkuttelevan näkönen vaate. Ekan kierroksen jälkeen aletaan karsimaan ja nykyään mukaan on tullu se, että mennään HM:n nettisivuille ja tarkastellaan siellä edestä ja takaa ja mallin pyörähdellessä sitä vaatetta ja valitaan pari parasta, jokka tilataan :D Tai sit, ku ei osaa päättää, niin tilataan ihan hervoton läjä tavaraa sovitukseen ja niistä lähtee takas suurin osa ("äh, tää ei istu", "yäk, mikä tää väri olikaan luonnossa!", "ai tää oli näin huonolaatusta materiaalia"). Viimeksikin tilasin reilulla 200€:lla, eikä tarkotuksena todellakaan ollu pitää kaikkea. Sovitusten jälkeen itelle jäi yksi neulepaita, alehintainen vielä kaiken lisäksi :D

Mari!

Minäkin olen rakastanut kuvastoja aina! :D kynällä merkkaillun lisäksi, minä vielä taitoin kaikki ne sivut, joilta löytyy jotain kivaa. Sillä tavalla pystyi helposti näyttämään muille mitä kaikkea kivaa löytyi. (kaverini nimittäin harrastivat jossain vaiheessa samaa ja sitten niitä kivoja löytöjä vertailtiin..) Joskus vain tuntui, että kuvastossa oli enemmän taitettuja sivuja, kuin niitä ei-taitettuja. Harvemmin itsekkään sitten raski tilata mitään, mutta oli mukava leikkiä "jos olisin rikas"-leikkiä :D Vielä nykyäänkin niitä on kiva selailla. :) (ja ehkä vähän piirrellä niitä sydämmiä..)

Shrek

Juu, kuvastot toimii :) Ja Kuponkiuutiset kanssa. Rakastan myös Kultajousen ja Lidlin mainoksia vaikka en niistä mitään yleensä ostakaan. Niissä värikuvissa ja siinä, että saa pitää lehdykkää omissa hyppysissään on sitä jotain :)

Mäkin tein tuota, mutta silloin meillä oli kai ainoastaan Elloksen kuvastoa, muistaakseni. Ah tekisi mieli tehdä noin uudestaan, pakko kaivata avaamattomat kuvastot roskiksesta (olen edelleenkiin kategoriassa köyhä opiskelija, joten ottaa päähän ettei oo varaa :D )

iitu

Muistan, kun Yves Rocherin kuvasto tuli ja sitten äidin kanssa liimailtiin niitä tarroja siihen tilauslomakkeeseen ja oli sitten niiiiin jännää kun se paketti saapui! Harrastin myös pienenä noista paksuista kuvastoista tuotteiden valitsemista ja syötin hinnat laskimeen, sitä lopputulosta itten ihailin... :D

Anni

Mä kans tykkäsin liimailla ja täyttää sen tilauslomakkeen, mutta ei sitä kyllä koskaan oikeesti lähetetty ;)

eltsu

Mullekin tipahti laatikkoon H&M kuvasto ja tottakai selasin läpi. Netistä en harrasta tilaamista, tykkään käydä kaupassa sovittamassa ja muuttamassa mieltä monta kertaa. Kuvastosta voin nyt bongailla kaikki parhaat palat valmiiksi, niin ei tarvitse sitten pyöriä siellä kaupoilla liian kauan!!

Riika

Hii, mäkin aina taittelen kuvastoista sivujen yläkulmia, että muistaisin millä sivulla kaikki ihanuudet oli. :D Mutta enemmän mä teen tota nettikaupassa. Laitan eka ostoskoriin ihan kaiken, minkä ikinä vaan haluaisin tilata (IHAN kaiken aletuotteista sadan euron takkeihin ja kenkiin ja epäkäytännöllisiin juttuihin asti) ja sit meen ostoskoriin ja alan karsia samalla periaatteella ku sä. :D Loppujen lopuks ei ikinä jää mitään jäljelle, ku järkeilen, etten kuiteskaan tarttis mitään niistä vaatteista/kengistä vaan ainoastaan HALUAISIN ne. Eikä mulla kyllä olis varaakaan, eli ihan hyvä, että on järkeä päässä! ::D

inneJ

Mein perheen naisille tulee kaikille edelleen Hennesin kuvasto sekä pari muuta. Nytkin uuden kevätkuvaston putkahdettua todettiin, että "raamattu on tullut" ja ruvettiin heti hölisemään aiheesta mitä tykkäsit siitä ja siitä tuotteesta. Ei nettikaupoista saa sellasta keskustelua aikaseks. Tai ei ainakaan meillä.

Alva

Mä bongasin H&M:n kevätuutuudet netistä varmaan heti seuraavana päivänä, kun ne sinne oli ilmestyneet, ja silti selasin suurella innolla kuvaston läpi sen kolahdettua postiluukusta. Niin että kyllä niissä kuvastoissa vaan on oma fiiliksensä :) Aina masentaa vaan pikkaisen se, että niitä ihania kesävaatteita ei pääse käyttämään muutamaan kuukauteen :D

Minna

Olen tehnyt ihan samaa ja teen vieläkin :) Voisin ihan hyvin tilatakin vaatteita vielä postin välityksellä.

Pippuri

Oon niiin samaa mieltä! Ja äitin kanssa tehtiin aina ellokselle tilaus ja voi sitä jännitystä mikä silloin tuli siitä paketin odottamisesta ja siitä että saa jotain KUVASTOSTA TILATTUA! Oi niitä aikoja <3

Kuvastot, todellakin! Oma-kuvasto ihanaisuus jatkui vielä Hobby Hollyn tms. kuvastoihin koska ne ihanat huoneet oli aina niin ihania.

Just eilen tuli postissa La Redouten mahoton tiiliskivikuvasto ja ihmettelin ihan täysillä, että vieläkö näitäkin joku tekee... Tuntuu ihan älyttömältä paperin tuhlaukselta, mutta hyvä kuulla, että ihan joka paikassa nuo eivät päädy suorinta tietä paperinkeräykseen!

Mun blogissani on muuten sulle haaste! Ajattelin, että voisit tykätä... :)

Maria

Sama täällä! Viime keväänä oli kova säästöputki kesän reissuun, niin en oikeastaan ostanut mitään vaatteita puoleen vuoteen. Mutta aina kun H&M kuvasto kolahti postilaatikkoon, otin hyvän asennon, kynän ja ympyröin kaikki ihanat vaatteet :)

teesiili

Oi, mä tein nuoruudessani just samaa! <3 etenkin kun asuin pienellä paikkakunnalla, niin kuvastojen valikoima oli niiin ihanan monipuolinen, että sen tutkiminenkin tarjosi uusia maailmoja. läheskään aina en oikeasti tilannut mitään, haaveilin vain, ja jos tilasin, niin se oli huolellisen pohtimisen ja karsimisen tulosta. oi niitä aikoja :)

hennesin kuvastot tutkin aika hartaasti edelleen :) mutta nyt kun asun parempien shoppausapajien äärellä kuin nuorena, oon tosi laiska tilaamaan mitään. jotenkin on käytännössä mutkattomampaa käydä kaupassa sovittelemassa ja katsomassa, miltä tuote näyttää livenä.

Lim

Harrastin pienenä ihan samaa! Selasin kuvastoja aina uudelleen ja uudelleen, mutta en ikinä tehnyt niihin merkintöjä, ne olivat pyhä asia. H&M:n kuvastot silloin aikoinaan olivat sitä jotakin, eivät niinkään enää. Mutta koska olen edelleenkin hyvin visuaalinen ihminen, selailen nettikauppojen tarjontaa ja otan sieltä kuvia talteen.

Voi kyllä, muistan kun selasin KOKO KESÄLOMAN JOKA IKISENÄ päivänä sitä hennesin kuvastoa missä oli (muka) niiin siistejä vaatteita. Olin siis kai seiskalla tuolloin. Ei herranjumala mikä fiilis se oli kun kempparilehti kolahti postiluukusta. OI!

Tuli niin hyvät muistot mieleen :-D

Hih, mä teen ihan samalla tavalla! :-D

Ja kyllähän se pistää harmittamaan, kun muotikuvissa joku keskeinen juttu näkyy ihan sumeasti ja huonosti.

Toinen juttu mikä ärsyttää, on se, kun bongaat maailman söpöimmät polvisukat tai rannekorun ja tsekkaat mistä sen saat: "sukat kuvausrekvisiittaa". Äh, tunkekaa ne rekvisiitat pyllyynne ! :-D

DG

Lopun ylläri meni ihan pilalle, kun tunnistin jo ensimmäisestä kuvasta Elloksen tuoreimman kuvaston :DD Tästä siis tiedostettua, että pakko sun on niitä edelleen selata mustekynän kanssa. Yrittää väittää, että silloin joskus... :)

Mutta siis ihan samanlaisia sitä täällä ollaan. Elloksen kuvastossa en ole tainnut päästä vielä sitä "jos olisin rikas" vaihetta pidemmälle.

Karoliina

Täh! Mä en ikinä tilaa _mitään_ netistä. Kuvastoissa on fiilistä, kaikki yhessä lehessä, ja aina voi palata fiilistelee nimenomaan! Teen ite aina kauheesti hiirenkorvia, ja lehet onki sit niitä täynnä! Eikä mullakaan ole ku 25 ikävuotta. Ympyröinti kuuluu myös mun lemppareihin! Mahtavaa! :D

iinuska

Voi kuvastot, mussukkani! <3 Olen "vasta" 19, mutta kyllä silloin esiteininä (kun vaatteet alkoivat kiinnostaa) tuli selattua kuvastoja lähes uskonnollisella hartaudella. Okei,oikeasti teen niin kyllä vieläkin... :) Tosin minulle ne ovat niin pyhä asia ettei niihin piirrellä tai kirjoitella (saatan tosin matkia tämän tavan nyt kun väitän etten tee niin), kiinnostavien sivujen nurkka käännetään ja kuvaston välissä pidetään listaa kaikista kiinnostavista tuotteista. Siitä sitten karsitaan turhat, kalliit yms pois, ja lopulta jää ehkä jotain jäljellekin...

mm2

Kun nettikauppoja ei ollut, niin tilauksia tuli kyllä paljon harvemmin tehtyä. Edelleen merkkailen kuvastoon vähänkin kiinnostavat tuotteet ja pienen miettimisajan jälkeen klikkaan nettikaupasta ne kotiin, jos todella haluan. :D

-A

Jep, kuvastoja harrastetaan täälläkin. On niiiiin parasta katella vanhoja kuvastoja ja palauttaa sieltä mieleen joitain vanhoja 'IN' juttuja. :>

-

Mulla on kuvastoihin ihan erityinen suhde! Sillä mikään ei tuo syksyn ja itä mukaa uuden tuntua kuin loppukesästä ilmestyvät talvikuvastot. Nimittäin ala-asteella ollessani minä ja veljeni valittiin elloksen ja anttilan kuvastoista uusia kouluvaatteita, jotka äiti sitten tilasi. Nykyäänkin aina, kun tulee talvikuvastot kesällä, tulee olo, että syksy lähestyy ja sitä mukaa uusi lukuvuosi koulussa.

Ja joululahjat piti aina toivoo anttilan kuvastosta.

Ja sitten, me serkkuni kanssa aina leikittiin kuvastoilla "en luovu"-leikkiä; kumpikin sai aina valita jokaiselta kuvaston aukeamalta tuotteen, josta ei luopuis, toinen ei saanut tätä valita sitten. Janäin sit käytiin aina koko kuvasto läpi.

Oi kuvastot. Syytän äitiäni pienestä postimyyntiriippuvuudestani, koska äiti on aina tilannut joka paikasta jotain ja voi sitä riemua, ku sai itelleen valita tilaukseen jotain mukaan.

helbe

Joo, meillä sama juttu! Ruksailla piti ja sitten jos äippä suostu niin tehtiin tilauskin jopa! :-) Oli niin ihanaa.

Ja itse asiassa, meillä vieläkin tehdään noin. Kerta kotona asun, ja olen vielä hippasen alaikäinen, niin en oikein voi mennä tilailemaan netistäkään kaikenlaista (vai voinko? ehkä se on vaan se mun omatunto joka kolkuttaa, koska pienestä asti opetettu että siellä netissä pitää olla tarkka omia pankkijuttuja katsellessa) joten kuvastot on ihania ja odotettuja siltikin! Sieltä sitten taas tilaukseen jos rahatilanne tosissaan sallii, koska nyt minulla on menossa juuri tuo "köyhä opiskelija" -vaihe, vaikka edelleen siis täällä kotona asustelen. Vaatteet saan maksaa itse. :-D

Myyjä

Haha, mä tein ihan samaa teininä. Ja teen edelleen! Onko oikeasti parempaa kuin ympyröidä ihania tuotteita ja fiilistellä. Huvittavintahan jutussa on, että olen myyjänä Hennesillä ja ne samat tuotteet tulee hypistelyä ihan livenäkin. Silti niissä kuvastoissa on vaan se oma fiiliksensä.

Niina

Olen kieltänyt monia paikkoja lähettämästä kuvastoja, ja kaikki siitä huolimatta kotiin päätyvät kuvastot heitän avaamattomina paperikeräykseen. Olihan niitä joo kiva selailla silloin joskus, mutta nykyään katson paremmaksi välttää houkutuksia.

maaretta

mietin vasta samaa asiaa, että ihanaa kun tulee vielä oikeita kuvastoja! <3 jotenkin en ole nettiputiikeissa päässyt samaan fiiliksiin kuin kuvastoja selaillessa. :)

Sindu

Ha haa!! Teen itse ihan samaa, rakastan sitä kun kuvastot tipahtavat postiluukusta ja sitä kun ruksin kaiken haluamani, sen jälkeen ynnään kaikki paperille, irvistä loppu hintaa ja alan karsia :D Vaikken lopulta ostaisikaan mitään. Netissä kuvat sitä paitsi eivät ole yhtä hyviä kuin kuvastossa, vihaan henkkamaukan uutta tapaa jossa vaatteet on pantu tietokoneella tietokoneella tehdyn mallin päälle, yök!

hietzu

Ihanaa, että joku tekee vielä jotain "perinteistä" ja fiilistelee paperiversioilla! :)

Sipe

Siis tossa kuvassa voisin ihan yhtä hyvin olla minä!! :D Voi sitä riemun hetkeä kun rakkaista rakkain Raamattuni (toiset myös tuntevat tämän H&M:n kuvaston nimellä) kopsahti postiluukusta! Koko päivän pihtasin sitä itseltäni, hoidin kotihommat ja harrastukset mutta ajatukset karkasi väkisin siihen päivän viimeiseen hetkeen, kun saa käpertyä sänkyyn The Kuvaston ja kynän kanssa <3___<3 ja kyllä oli taas odottamisen arvoista! Kaikista noloin juttu on ehkä kuitenkin se, että olen lukenut tuon kuvaston nyt lähes joka ilta sen ilmestymisestä saakka.....Ja mitä siitä on aikaa, pari viikkoa?!? :D

Jiksu

Määkin rakastan kuvastoja! Nettisivut bugailee aina ja niitä tulee töllöteltyä epäergonomisessa asennossa, mutta kuvaston kanssa voi mennä vaikka nojatuoliin tai sänkyyn :)

Mäkin oon suuri kuvastojen fani juuri samasta syystä! Sinne voi niin kätevästi merkkailla kaikki lempparit (eikä niitä tarvitse pitää jumittamassa konetta monessa välilehdessä :D). Ja tuo samainen hame sai mut kuolaamaan kyllä aika lailla!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012