Minttu heitti minulle hetki sitten muistoesinehaasteen, jota olen pähkinyt jo monta päivää. Ideana on kuvata kaksi rakasta esinettä, jotka tuovat ihania/kamalia/hauskoja/mahtavia/järkyttäviä muistoja mieleen. Esineet voivat olla uusia tai vanhoja, mutta niihin pitää liittyä jokin tarina.

Koska minun koko elämäni on yhtä muistoesinettä, kaikki tavarani ja huonekaluni ovat vanhoja ja ties mistä kulkeutuneita, tuota valinnanvaraa sitten riitti. Meillä ei ole kotona käsittääkseni (ainakaan en äkkiä muista) yhtäkään ns. uutta koriste-esinettä tai vastaavaa, vaan joka hemmetin palikalla on joku tarina ja menneisyys. Että tee tässä nyt sitten päätöksiä!

Tulipalomielikuvitusleikillä sain lopulta karsittua ne kaksi esinettä, jotka päätyivät postaukseen. Kaikki varmaan tuntevat tulipalomielikuvitusleikin? Talosi on tulessa, mitkä kaksi juttua pelastat kun aikaa ei ole muuhun. Toki varmaan kaikki raahaavat ensin ulos ihmiset ja eläimet, mutta mitkä tavarat. Minä heittäisin kissan Sakulle ja pakottaisin kaksikon ulos, sitten hyökkäisin haalimaan valokuva-albumini matkaan. Jos olisi niinkuin tositilanne päällä.

Tämän kyseisen haasteen kannalta päädyin kahteen seuraavaan juttuun.

Pörröpeikkoavaimenperä (sis. mökin avaimet):

h1
h1

Tämän peikkoherran on siskoni askarrellut minulle tarhassa. Meillä on vajaa kuusi vuotta ikäeroa, joten emme varsinaisesti olleet lapsena parhaita ystäviä. Siskoni oli lähinnä raivostuttava apina, joka sotki meidän isojen tyttöjen leikkejä (minä olin ala-asteella kun systeri päiviksessä). Kyllä kai me suurin osa ajasta tultiin toimeenkin, ainakin silloin kun ei oltu toistemme hiuksissa kiinni. Ai että muuten systerin luonnonkiharasta afrotukasta sai penskana hyvän otteen hahhah :D En oikeasti ihmettele, että meidän riiviöiden kanssa ei pahemmin reissattu ennenkuin aikuisiällä!

Eräänä päivänä pieni kiharapää sitten tuli äidin mukana tarhasta kotiin ja antoi minulle tuon avaimenperän. Olin jo silloin tippa linssissä symppiksen peikkoherran kanssa (olen edelleen), puhumattakaan siitä, että se pieni kiharapäinen apina oli tehnyt jotain minulle. Peikkoherran mukana kulkee rakkaan kesämökkimme avaimet, joten oikeastaan se on tupla-aarre.

Toinen tärkeä muistoesine on rakkaan Micruliinini rekkari:

h2
h2

Ensimmäinen autoni, jolla huristelin kun sain 18 kesäisenä kortin. Punaisella äkäisellä micralla tuli vedettyä festarit, bilereissut ja ihan kaikki muistamisen arvoiset matkat. Micrassa on naurettu, riidelty ja jopa nukuttu (ei ole kasosin nukkumapaikka tämän pituiselle -.-). Parhaimmilla reissuilla pikkuauto oli lastattu täyteen ystäviä, makuupusseja ja kaljaa, kun lähdettiin porukalla ihmettelemään muiden kaupunkien elämää. Rakastin sitä autoa! Rakastan vieläkin. Itkin karvaita kyyneleitä, kun punainen pikkuiseni tuli lopulta matkansa päähän muutama vuosi sitten. Sanoin silloin isälleni, että jos suinkin pystyt, niin pelasta sen kilvet ennen romuttamolle menoa. Ja kilvethän sieltä pelastettiin, hurraa daddy! Toisen annoin siskolleni (hän myös opetteli aikanaan ajamaan kyseisen auton kanssa) ja toinen koristaa kirjahyllyämme. Micra 4 evö!

Seuraavaksi siirrän haasteen: Midinetille, Taralle ja Millalle!

Ps. mitä te pelastaisitte tulipalosta, jos ihmisiä ja eläimiä ei lasketa?

Kommentit (12)

Kiitos haasteesta! Mä ehdottomasti teen sen heti ku kekkaan, mistä esineistä sen teen. :)

Aika söps toi peikkoavaimenperä! Mulla ja mun pikkusiskolla on 8 vuotta ikäeroa. Sain häneltä sellaisista muovinaruista punotun avaimenperän, jonka hän oli tehnyt muistaakseni 7-8 -vuotiaana. Edelleen se roikkuu avaimissani vaikka on jo ihan mustunut. <3 :) Se muistuttaa maailman ihanimmasta pikkusiskosta.

Oo, mahtava tuo rekkarimuisto! Tai siis että se on tallessa! Siis se rekkari! Siis! Olin ihan näin :O :D

Henne

Tiedätkö, en tiedä pitäisikö olla iloinen, vai kauhuissaan. En keksinyt/löytänyt kodistani yhtäkään esinettä, joka tulipalossa olisi pelastettavien listalla ylitse muiden. Ehkä mun pitää vielä elää 10 vuotta ja kahtoa sitten miltä tavarat näyttää!

Mietin tossa tapsanpäivän iltana (tai yönä, riippuu mihinkä puolenyön laskee) tosissani, että mitkä kolme esinettä pelastaisin jos tulis tulipalo (sillonhan oli ne iiihanat myrskyt ja meidän takapiha on melkein suoraan ylöspäin nousevaa kalliota jolla on metsä ja sit siellä näkyi jotain välähdyksiä ja ajattelin että noni, siinä kaatu pari puuta ja samalla napsahti purtsin johdot ja ny ne sit sytyttää koko metsän tuleen.. vierähti pari tuntii ennenku uskalsin nukahtaa :D). Voilá: ulkonen kovalevy jolla on kaikki ite ottamani valokuvat vuosilta 2007-2011, yksi pöydällä kehyksissä oleva valokuva jota ei löydy mistään albumista/kovalevyltä, ja oma Harry Potter and the Deathly Hallows -kirja. En laskenut tohon mukaan silmälaseja ja sormusta, koska ne on mulla joka päivä päässä/sormessa ja ne on ekat mitä yleensäkin laitan päälle aina ku herään. Mietin muuten siinä samana iltana kaikki hienot suunnitelmat, että millä saan viis ihmistä + itteni äkkiä ulos talosta ja noi tavarat mukaan ja sit herätettyy tän rivarin viis muuta perhettä ja ne ulos taloistansa. :D Better save than sorry, hahhah.

En osaa sanoa mitä pelastaisin tulipalosta.. Olen kokenut tulipalon elämäni aikana 2 kertaa ja toisella kertaa oli hengenlähtö liiankin lähellä. Ainoa mitä minulla siittä palosta jäi oli punainen pehmo norsu jossa on kulkunen sisällä. Ja kai se seuraavastakin palosta selviäisi :D Tavarat ovat tavaroita kunhan vaan ihmiset ja eläimet pysyisivät hengissä.

Hanna

Voi että miten suloisesti kirjoitettu tuo avaimenperän antaminen. Mulla tuli ihan itku. :D joo, hormonit hormonit, mutta silti älyttömän nätisti kirjoitettu. :)

mimi

hehe, hyvä, luulin että oon ihan pöljä ku aloin itkua melkein tuhertaa tolle avaimenperäjutulle mut on täälä vissiin muutkin silmistään vuotanu.. ;D

niinna

hei olen myös niina :) ja minullakin oli ensimmäisenä autona punainen micra.. siinä oli valkomusta seepraraidallinen takapenkki! elämäni paras auto :))

Mimi de Paris

Voi Micra on myos meilla muistojen auto. Ensimmainen autoni, valkoinen jolla huruttelin tuhansia kilometreja. Ja rakas pieni poikani kutsui sita niin ihanasti nimella "Kissan micra"... Taisi kuulla niin sopivasti tuon Nissan Micran vaarin. VIelakin meilla koko perhelle kaikki Nissan Micrat ovat "Kissan Microja"... Ihana on ollut myos hyvan ystavamme "Kissan MIcra" joka oli nahnyt jo kauan aikaa sitten parhaat vuotensa, ja jonka katolla kasvoi jo sammalta!! Silti omistaja piti autoa ihan maailman parhaana!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010