Muotikirppiksestä selvittiin hengissä, vaate- ja kenkäkaappi keventyi ja Route 66 -matkakassaan kertyi muutama satanen lisää, ei voi olla kuin tyytyväinen. Kuvittelin ensin että 5 tunnin seisoskelu myyntikojun takana olisi ns. pitkä päivä, mutta tunnit kuluivat hässäkässä niin nopeasti että hyvä kun ehdin kissaa sanoa kun piti jo pakata pöytä kasaan ja lähteä!

Minulla on vain muutama onneton kännykkäkameralla napattu valokuva, en ehtinyt kiertämään tai kuvaamaan lainkaan. Mutta jotain fiiliksiä nyt kuitenkin.

Tässä vielä laitetaan myyntipöytiä kasaan. Oma rekkini tyhjeni paria hassua mekkoa lukuunottamatta kokonaan, me very happy!


Tärähtänyt kuva tärähtäneestä myyjättärestä. Tuota Olivia Rougen sitruunamekkoa kävi moni päivän aikana ihastelemassa, ei syyttä. Se on iiiihana <3 Mona ompeli minulle siihen vähän lyhyemmän helman kuin mekossa normaalisti on, minulle sopii parhaiten tuollainen nippa nappa polven paljastava pituus.


Kun kaikki alkoi olla valmiina ovien avausta varten, kuulimme että jono Pakkahuoneen edestä ulottui Itsenäisyydenkadun Heselle asti! Wouh! Ensimmäisen tunnin jälkeen sisään oli tullut jo tuhatkunta tyyppiä, ihan mieletöntä!


Minunhan piti olla tiskini takana yksin, mutta yhtäkkiä takavasemmalta pöllähti paikalle Monsku, joka piti minulle seuraa pari tuntia ja sen jälkeen Maija, joka hengasi kanssani loppuajan. Ystävät, jotka pitävät putiikkia pystyssä vessataukojen ajan, korvaamattomia :D


No mitäs, tässä bileet parhaimmillaan, ihan vaan pari tyyppiä.


Ilokseni bongasin Olympuksen tiskin takaa Veeran, joka valokuvaajana toimi merkin edustajana.


Muotikirppiksen järkkäriporukka oli tehnyt kertakaikkiaan mielettömän työn tapahtuman suhteen, niin järjestelyiden kuin markkinoinninkin kanssa. Kaikki sujui mutkattomasti päivän aikana, tapahtuma keräsi mielettömän määrän kävijöitä ja ainakin tämä myyjä oli erittäin tyytyväinen. Kun kyselin Idalta (alla) ovien sulkeutumisen jälkeen uusinnasta, niin kyllä kuulemma tahtoa uusinnalle löytyy. Että toivottavasti tavataan joskus näissä merkeissä uudelleenkin.


Ainoa kammottava kammoasia mitä Muotikirppiksestä jäi mieleen, oli 10 tunnin silitys- ja hinnoittelu-urakka. Tarvitsen vähintään puoli vuotta että selviydyn näistä silitystraumoistani, eli käytän seuraavan 6kk pelkästään joustavia makkarankuoritrikoita mitä ei tarvi silittää :D

Huomaa lammasmainen epähymy, se johtuu siitä että olin herännyt 6:30 SILITTÄMÄÄN vielä vähän lisää ja aivoni eivät olleet ihan vielä rekisteröineet mitä olin tekemässä.


Kiitos kaikille kävijöille, kiitos Muotikirppistiimille, it was FUN!

Kommentit (18)

Hauska postaus, hienoa kuulla että tapahtuma sujui hyvin :) Joskin itselläni syke nousee pelkästään näiden kuvien katsomisesta, ahdistaa tollaiset hullut massatapahtumat ja ahtaus, hrrr...

Hehe, toi viiminen kuva on hieno :D en kyllä ymmärrä inhoasi silittämistä kohtaan, se on ihan superhauskaa! Se on niin tyydyttävää kun huomaa heti kättensä jäljet haha :D

Matleena

Huhhuh se ihmismäärä oli järjetön! Mutta keltaisessa pallovintagemekossa on helppo hymyillä. Jihuu!

Niina ja Veera, senkin vanhat ketut, aina niin kuumiksina!

Harmittaa ku en päässyt hamuilemaan sun mekkoja, mutta toisaalta ois räjähtänyt pää tollasessa tungoksessa :D

Sitruunamekko todella on ihana! Olen jo ehtinyt sitä kuolatakin Olivia rougen nettikaupassa. Ihana kangas, ihana malli. Lempparini on olkaimilla, mutta rimpsullinen kynähamekin on ihana.

Oli tosi kiva nähdä! Ja kiva kuulla, että matkakassa karttui. :)
Oot onnistunut nappaamaan musta sen verran ihmismäisen kuvan, että voin varmaankin lainata sitä facebookiin?

mymmeli

I feel you. Herääminen aikaisin viikonloppu aamuna , ja vieläpä silittämään, on epäinhimillistä. Silitys on oiva syy mulle vihata kesää ja kauniita, mutta ohuenohuita mekkosia, jonka tuhannet rypyt auringon ilkikuriset säteet paljastavat. Syksyllä on kivaa pimeässä köllötellä nukkasessa löllöneuleessa murrr... Heräsin tänään kuudelta silittämään puuvillahametta mikä ehkä selittää mun mielentilan.

Jasmin

Voi kun olisin päässyt paikalle!!! :( On muuten pitkään pitänyt kysyä, että mistä nuo teidän olkkarin verhot on? :D supersiistit!

Noora

I hear you. Silittämisen vaikeus rajoittaa oikeasti tosi inhottavasti joidenkin vaatteiden käyttöä. Onneksi yhden ihanan ystävän vinkistä täällä silitellään nykyisin helpoimmin siliävät vaatteet aamulla hiustenkuivauksen yhteydessä föönillä :D

Pitäis oikeasti vaan hankkia sellanen höyrysilitin mitä ne kaupoissa käyttää laatikoista tulleiden vaatteiden silittelyyn suoraan henkarilla. Näyttää niiiin helpolta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011