Meidän perheessä käydään aina silloin tällöin keskustelua kasvisruokavaliosta. Minä olen sitä mieltä että lihaa ei todellakaan tarvita joka päivä, eikä edes kerran viikossa, kun taas mieheni on sitä mieltä että liha kuuluu joka ateriaan. Olemme molemmat sekasyöjiä, mutta minä olen viettänyt myös vuosia syöden 99% kasvisruokaa. Minulle liha on vain yksi lisuke sadan muun joukossa. 

En ole mikään fanaattinen käännyttäjä, koska en usko että pakottamalla/uhkailemalla/solvaamalla saa ketään kääntämään kelkkaansa. Jos haluaa edistää asiaansa, ei todellakaan kannata nostaa itseään jalustalle ja arvostella myrkyllisesti muiden valintoja, vaan kannustaa ja käyttää pehmeitä keinoja. Elän ikuisesti toivossa että mieheni kaltaiset T-rexitkin voivat vaihtaa edes osan pihveistään vegevaihtoehtoihin. Paras tie kotikeittiössä kohti tavoitetta on tietenkin valmistaa aidosti hyvää kasvisruokaa. 

Meinasin saada sydänkohtauksen kun siippani ehdotti itse, täysin oma-aloitteisesti, kasvisruokaviikkoa. Saku on todella kiinnostunut urheilusta, hyvinvoinnista ja ruokavaliosta, unohtamatta sitä pientä eettistä omaatuntoa joka aina välillä puskee esiin. Erityisesti kun on juuri katsonut esimerkiksi Cowspiracy-dokumentin. Kaikessa mennään kuitenkin vanhat pinttyneet tavat ja urheilu edellä.

Olin todella innoissani tästä kokeilusta, joka oli minulle ihan arkipäivää mutta miehelleni ei todellakaan. Oli aika tehdä tosi tosi tosi herkullisia kasvisruokia.

Kasvisruokaviikolla meillä syötiin esimerkiksi: 

kantarellikeittoa

kasvislasagnea

kikhernechiliä ja täysjyväriisiä

itse tehtyä luomuhernekeittoa (+porkkanaa)

chili sin carnea ja couscousia

erilaisia salaatteja ja ruisleipää

lehtikaalisipsejä, oman puutarhan omppuja, luumuja, vihanneksia

Vierastarjoiluina ja jälkkäreinä: köyhät ritarit, omenapiirakkaa, pannukakkua

Aamuisin: kaurapuuroa, marjoja ja Alpro Soyan maustamatonta jogurttia

Tässä ei luonnollisesti ollut kaikki viikon sapuskat, mutta nostin esiin muutamia esimerkin vuoksi. Anni 2v. on syönyt sujuvasti samoja ruokia meidän muiden kanssa, olen aina pyrkinyt tekemään lapselle mahdollisimman laajalla skaalalla kaikenlaista murkinaa ja maustetta, lihalla ja ilman. Tyttö on oppinut syömään melkein mitä tahansa,vaikka hänellä onkin aina epäilyksensä.

Itseasiassa en ole koskaan tavannut niin epäluuloista lasta, mutta olen sitkeämpi kuin Sisu-pastilli, joten nykyään Anni syö melkein mitä vaan, paitsi hernekeittoa. Se on hänelle kerta kaikkiaan niin epäilyttävää, että ei käy. Oli kausi, kun tyttö ei suostunut maistamaan mitään uutta, mutta siitä ollaan onneksi päästy yli.   

Kasvisruokaviikko oli menestys, joka toivottavasti jatkuu osa-aikaisena. Pyysin tietysti myös Sakua kirjoittamaan omat ajatuksensa alas. 

Miehen ajatuksia kasvisruokaviikosta: 

"Päätin kokeilla jättää lihan syönnin vähemmälle. Ei siinä mitään sinänsä ihmeellistä ole, mutta minut tunteville jo ajatus taitaa olla melkoisen huvittava… Olen nimittäin vannoutunut lihansyöjä ja kaikennäköistä lapsellista on tullut sanottua kasvissyönnistä/kasvissyöjistä vuosien varrella. Mutta you live and you learn kuten lauletaan ja vaimon vaikutuksesta asenne on alkanut muuttua, mikä mahdollisti tämän huikean vaarallisen ja pelottavan testin. Moraaliset syyt tosin eivät olleet ainoat miksi tähän suostuin, vaan olen jo kauan miettinyt pystyisinkö (koska t-rex) muuttamaan ruokavaliota terveellisemmäksi.

Viikon verran näin aluksi syötiin pelkkää kasvisruokaa. Munia ja juustoa ei jätetty pois, mutta kaikki liha. Ihan alussa ensimmäiset pari päivää koin hetkiä että pihvi pöytään ja heti. Ei se sinänsä liittynyt siihen että kasvikset olisivat pahoja. Minulla vain tulee tilanteita jolloin haluan syödä koko maailman ja etenkin kaikkea epäterveellistä. Nämä hetket tulevat yleensä tiukan urheiluputken keskellä kuten nytkin.

Loppuviikko meni oikeastaan niin etten edes muistanut että tässä on jokin koe menossa. Niina on kuitenkin pikku hiljaa ujuttanut kasviksia meidän normaaliin rytmiin ja ei tässä nyt niin suurta muutosta lopulta ollut. (Asennemuutos! Vaimo huomauttaa tähän väliin).

Summa summarum hyvää oli ja yleinen olo kropassa oli energinen eikä niin raskas kuin muuten viime aikoina. Olen skeptinen pystynkö jättämään lihaa ihan kokonaan pois lautaselta, mutta aivan varmasti vähennämme sen syömistä. Leikkeleet lähtee kyllä heti."

***

Sanoin alussa etten ole miehelleni aiheesta ikävästi naputtanut, mutta olen sittenkin. Leikkeleet! Niiden suhteen on välillä pinna katkennut, kun olen yrittänyt näyttää miten ihanan leivän saa aikaan ilman sitä vetistä kinkun siivua... Mutta ei. "Leikkele kuuluu leipään!"  Argh! Nyt tosin tämän lihattoman viikon jälkeen meillä ei ole leikkelepakettia näkynyt, joten jotain on selvästi tapahtunut. Tämä on oikeastaan se asian ydin. Vanhoista tavoista irti päästämistä, sillä mitään ei tarvitse tehdä vain siksi että niin on aina tehty. Asennemuutos kehiin ja takki auki uusille asioille. Ihminen kykenee kehittymään. 

Lopuksi vielä yksi viikon pikaisista arkisapuskoista reseptin muodossa.

Kikhernechiliä ja täysjyväriisiä: 

200g kypsiä kikherneitä

1 tlk tomaattimurskaa (iso)

1 purkki Koskenlaskija Ruoka -sulatejuustoa

1 rkl maapähkinävoita

1 paprika

1 iso sipuli

loraus soijakastiketta

chiliä, tuoretta korianteria, sokeria, suolaa

Laita riisit tulille heti, kastike valmistuu nopeasti.

Kuullota paprikan palaset ja sipulisilppu öljyssä paistinpannulla, niin että pehmenevät kunnolla. Lisää kikherneet, maapähkinävoi, sulatejuusto ja tomaattimurska. Sekoittele tasaiseksi kastikkeeksi, lisää mausteet ja keittele muutama minuutti. Tämä kastike ei tarvitse pitkää kypsennysaikaa.

Heräsikö ajatuksia? Haluatko jakaa hyviä kasvisruokareseptejä T-rexeille? Muuta, mitä?