Täyttä timanttia. Tampereen Työväen Teatterin tämän syksyn uutuus, Poikabändi, on yksi hauskimpia esityksiä mitä olen tähän astisessa elämässäni nähnyt. Tosin olen varmasti hieman puolueellinen, koska Poikabändi ToiBoysin juuret ovat kotikylässäni Toijalassa, kässäristä löytyi tarkasti ladattu Viiala-vitsi, ja koska olen elänyt teini-ikäni poikabändien kulta-aikana 90-luvulla.

Joka tapauksessa, en muista koska olisin viimeksi nauranut näin paljon.  

Tarinan kaari kattaa kaiken mahdollisen Poikabändin kasaamisesta menestykseen sekä väistämättömiin riitoihin ja ihmissuhdesotkuihin. Komedian parasta antia oli ehdottomasti humoristiset kuvaukset 90-luvun lamavuosien runtelemasta Toijalasta, jossa kaverukset Kari ja Make pohtivat mistä saada töitä ja rahaa. Päädyttiin perustamaan poikabändi, johon piti tietysti värvätä lisää poikia paikallisesta hahmojen kavalkadista. Poikabändin puvustus on huikean autenttinen. Kahisevat tuulipuvut ja trendikkäät fleecet löytyivät ysärillä joka pirkon vaatekaapista. 

Poikabändissä jokaisella jäsenellä piti olla myös oma hahmo, johon fanit voivat samaistua. Joku on paha poika, toinen ilkikurinen keppostelija. Karista tulee Gari. Esiintymisrekvisiitasta löytyy tuulikonetta, hyväntekeväisyysbiisiä sademetsien puolesta, valkoisia kauluspaitoja lepattamassa ja tietysti millennium-henkiset avaruusasut. Kaikkiaan esityksessä tykitettiin läpi jokainen poikabändigenren klisee, mutta niin pitääkin. Jos tällaisessa näytöksessä ei vedetä yli ja överiksi, se ei toimi. 

Koska musiikista on vastannut hittinikkari Risto Asikainen, on selvä että ToiBoysin hitit olivat ihan sellaisenaan radiosoittokamaa. Tai olisivat olleet ysärillä. Minulla soi vieläkin päässä Tehdään mehuu

Pohjimmiltaan tarinassa on kuitenkin kyse ystävyydestä, yhden aikakauden ilmiön käsittelemisen lisäksi. Katsojana mielenkiintoni säilyi loppuun asti, joskin ensimmäisen puoliajan landeosuus oli selvästi hauskempi (vahva samaistuminen). Mitä toisella korvalla seurasin muun yleisön reaktioita, niin kuoronauru kaikui salissa vähän väliä.

Tätä esitystä suosittelen jokaiselle, joka on kokenut ysärin. Myös äitini viihtyi mainiosti, vaikkei hänellä ole mitään käsitystä poikabändihälinästä Beatlesin jälkeisellä ajalla. Tällä kahden ihmisien otannalla uskoisin, että katsomossa viihtyy ikään katsomatta, sillä hauska komedia on aina hauska komedia. 

Kommentit (2)

Mimmi65
1/2 | 

Ihan samaa mieltä; hyvin tehty, hauska, mshtava esitys. Yleisö hienosti mukana koko esityksen ja biisit tarttuvia. Kyllä tuli hyvä mieli tästä viisikymppisellekin. Laulatti koko kotimatkan :)

karkkinen
2/2 | 

Kiva kuulla! Kuukauden päästä tulossa katsomaan tätä ihan Helsingistä saakka :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010