Minulla ja miehelläni on melko erilainen musamaku. Saku palvoo esimerkiksi The Killersiä ja Bright Eyesia, ja siinäpä ne kaksi universumin piinaavinta vinkubändiä sitten onkin. Raavin mielummin kynnellä silmämunaani kuin kuuntelen noista kumpaakaan. On varmaan selvää, millainen kauhun ajanjakso meillä on meneillään kotona tällä hetkellä, kun The Killersin Suomen keikka koputtelee ovea... luojan kiitos stereot hajosivat ennen joulua, joudun kärsimään vain tietokoneen kautta soitetuista vinkusävelistä. Kill me now siitä huolimatta.

Mutta eriävä musamaku ei haittaa (oikeastaan se on aika hauskaa), koska meillä on muutamia rakkaita yhteislemppareitakin (Tehis!) ja siihen päälle aika monta melko neutraalia "kelpaa kummallekin" kokoonpanoa. Yksi näistä yhteislemppareista on Känädästä tuleva siskokaksikko Tegan and Sara. Heartthrob-albumi julkaistaan huomenna, ja kohta meillä helisee kotona suloiset tyttösävelet sen saamarin Killersin sijaan.


Uusin sinkkujulkaisu kantaa nimeä Closer:

[embed]http://www.youtube.com/watch?v=9e9NSMY8QiQ&feature=youtu.be[/embed]

Muutama oma vanha lemppari mihin löytyi Youtube-materiaalia; Walking With a Ghost, The Con ja I Know, I Know, I Know.

[embed]http://www.youtube.com/watch?v=jtCGODjuRq0[/embed]

[embed]http://www.youtube.com/watch?v=soJtF3F5t2k[/embed]

[embed]http://www.youtube.com/watch?v=DXaoFnnktWE[/embed]

 

Mites teidän parisuhteissa sujuu tämän asian tiimoilta, heilutellaanko fledaa yhdessä tukkahevin tahtiin vai kuunteleeko toinen Rihannaa ja toinen Danzigia?

Ps. arvatkaa onko Saku huumassa kesän Las Vegasin pysähdyksestä... The Killersin kotikaupunki. Näiltä jätkiltä ei voi ilmeisesti välttyä edes unelmien road tripillä.

Kommentit (97)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

ihanaa että kaksi jazzaria on löytäneet toisensa, voisin kuvitella että perusjampalle toi tyylisuunta viuhuu pahemman kerran ohi :D siis kuten multa. DJ työkaverini kuunteli aina jotain todella random "taidejazzeja" kun istuttiin samassa huoneessa ja mä mietin että olisko mitään laittaa vähän Mansonia välillä :,D

Ps. paitsi big bandit toimii AINA, ihanaa!

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Anu

:D no ei kolise todellakaan. Raukka joutuu kuuntelemaan, kun tyttäreni kanssa joskus intoudumme laulamaan mukana.

Sennheisereista unohdin mainita, että äänenlaatu ja erottelukyky ovat niissä ihan huippuluokkaa (etenkin, kun hinnat on kohtuulliset).

Hanski

Minähän tungen sormet kurkkuun ja heitän radion ikkunasta asvalttiin jos Rihanna alkaa vinkumaan, mies taas tykkää ko. artistista, kuten myös Chisusta ja Scandinavian Music Groupista ym.. Itse kallistun enemmän tuonne metalli/hardrockosastolle, myös klassikkokitararock menee. Yhteistä ei taida olla kun psychotrancen/konemusiikin diggailu. Mutta kyllä me silti saman katon alle mahdutaan :)

Noppa

Mies Ramones ja Black Sabbath-linjaa ja kaikki siltä kuulostavat. Itellekin menee+moni muu. Esim.13-v. radiossa kuultu proge avasi korvat musiikille! 18-v. Kauko Röyhkä, Sex Pistols ja Topi Sorsakoski mm. Eniten minua kuvaa kuitenkin Doors ja Led Zeppelin!

Minttu

Meillä on onneksi samanlaiset musamaut ja poikaystävä vielä kaikkein lisäksi, erittäin vastaanottavaista sorttia tuon musiikin suhteen. :) helpolla pääsin.

Ja hei, the killers on ihan hemmetin hyvä! Respectit Sakulle. :D (ei sulle, Nelliina buuu) :DD

Anna

Saan kuulla mieheltä tasaisin ajoin, että omistan todella hämärän musiikkimaun. Myönnän. Kuuntelin parikymppisenä hyväksyttävää "asenne"musiikkia, mutta kun kolmekymppiä alkoi hiipiä kuvaan, niin musiikkimakukin taantui takaisin ysäritunnelmiin. Tykkään iloisesta, popahtavasta elektronisesta(Anna 20-v repisi tämän kuullessan korvia päästään) ja hassuttelevasta musiikista. Tegan ja Sara oli uusi tuttavuus, mutta iski kyllä täysin. Kuuntelen kyllä vielä tiettyjä rokrokbändejä, mutta pääasiallinen musiikinkuuntelu on kevyessä ja hauskassa. Mies taas kuuntelee kunnon rockia ja bluesia. Ollaan esim. siivouspäivinä ratkaistu tämä niin, että spotifyhin on laitettu kansio "siivous" ja sinne molemmat saa valita 15 kpl omia kappaleita. Sitten vaan hurruttelee imurilla vähän kovempaa, jos toisen kappale ei mielytä.

miuku

On muuten pakko kommentoida, että kiva kun vastailetkin näihin kommentteihin! Joskus muiden blogeja lukiessa tulee sellainen olo, ettei bloggaaja edes lue saamiaan kommentteja, vaikka olisi kysynytkin jotain lukijoilta. Eli pisteet kotiin!

Noomina

Ah! Ihana, aina ajankohtainen aihe! Meillä on musamaut kuin päivällä ja yöllä. Mies tykkää vain blackmetallista ja minä taas tykkään Lykke Listä, Lana Del Raystä, siitä ristiriitaisia tuntejita herättävästä the Killersistä, Amorphiksesta, Volbeatista, RIhannasta, Gagasta, ja jopa siitä Karri Koirasta. Eli aika laajasti kaikesta muusta PAITSI death metalista... Yksin asuessamme molemmat kuuntelimme koko ajan musiikkia, nyt yhdessä asuessamme vain silloin kun toinen ei ole kotona. Vähän rankkaa on välillä, mutta AH kylläpäs siitä saa potkua siivouspäivään, joka olisi muuten ihan pyllystä!

Erika

Muuten hyvä, mutta Karri Koira ei oo räppiä! K.O.I.R.A. on ainakin ihan puhdasta r'n'b:tä, toki vanhempi Koiran tuotanto on räppiä, ja onkin siinä Rudin kanssa aivan loistava!

Chatte

Meillä menevät musamaut onneksi suunnilleen yhteen. Mies tykkää raskaammasta musasta (sellaisesta menevästä, Five Finger Death Punch, In Flames, Volbeat..) ja niin minäkin. Molemmat tykätään samanlaisista tanssimusiikeistakin. Mutta kuulemma MINÄ kuuntelen välillä ''ihan liian tyttömusaa'', jota mies ei voi sietää.. Mutta eipä ole mun ongelmani se, muahah. :D

Riksu

Meillä on onneksi molemmilla suhteellisen laaja musiikkimaku ja yhteinen n. 50-60 -suhteessa. Onneksi ne kaikista parhaat on molempien mielestä kaikkein parhaita ja keikat ja festarit voi kulkea yhdessä. Molemmilla on myös jotain tiettyjä genrejä tai artisteja, joita toinen ei siedä kovin hyvin tai jaksa ainakaan huonona päivänä. Kuulokkeet tai toiseen kerrokseen siirtyminen on siksi kova sana, jos nyt olisi pakko juuri sillä hetkellä kuunnella. Yleensä se menee niin, että molemmat kuuntelee noita toisen inhokkeja lähinnä silloin, kun toinen on poissa kotoa - ei tästä mitenkään ole sovittu, mutta molemmat tehdään yleensä niin. Henk.koht. koen kidutuksena, jos joudun pakosta varsinkin kotonani kuuntelemaan musiikkia, joka aiheuttaa kylmiä väreitä. Onneksi niitä harvoja oikeasti inhokkejani mieskin dissaa, hyvä niin.

Jasmin

Hei nyt!!! Ei dissata The Killersiä siellä :(
(MCR on kans kova ;D)

Ja toki Tehis on aina <3

edelliseen vielä, että tuosta kanadalaisesta itselle ehdoton nounou ja Pekka varmaan repis johdot irti seinästä jos tuota kuuntelisin :D Ollaan ihan liekeissä kun varsinkin mun yksi lempibändeistä tulee ekaa kertaan Suomeen kesällä eli queens of the stone age

Meillä kuunnellaan 95% samaa musaa ja se varmaan on sillon harmaina teinivuosina meitä yhdistänyt. Olin sen verran eriskummalinen 17v bilehile joka rakasti raskasta musiikkia näyttämättä kuitenkaan hevarilta :D

Ainoa mitä minä en suostu kuuntelemaan on vanha räppiä eli wu- tang clan, la coka nostra yms. Pekka ei taas jaksa jos joskus kuuntelen jotain suomalaisia naisia mm. chisu, anna puu..

Molemmilla on vaihteleva musiikki, mutta se osuu kyllä täydellisesti yhteen. Tosin ei löydetä ihan hirveesti ihmisiä jotka kuuntelee meidän kanssa samaa musaa :D

Anu

Meillä olen asian ratkaissut langattomilla kuulokkeilla, koska en raaski "kiduttaa" miestäni traditional jazz - suosikeillani.
Kuulokkeilla kuunnellessa voi puuhata kaikenlaista, eikä tarvitse olla naulittuna nojatuoliin.
Hommasin pari vuotta sitten Sennheiserin langattomat - aivan mahtavat. Niiden kantosäde on satoja metrejä ja paksutkin kantavat seinät läpäisevä. Musa kuuluu jopa ulos asti (loistava juttu mökillä ollessa).
Tuplakuulokkeilla voin tyttäreni kanssa kuunnella puolestaan JRockia ja KPoppia, yhteisiä lemppareita. Nekin saavat mieheni otsasuonen pullottamaan. :)

IrmaG

Meillä on miehen kanssa yhteinen inhosuhde hiphopiin ja rappiin, muuten musamaut leikkaavat toisiaan tarpeeksi, ettei automatkoilla tarvitse tapella, mutta ovat riittävän erilaiset, että kuulokkeille löytyy käyttöä. Ja kahdelle laitteistolle asunnon vastakkaisissa päissä.
Enemmän mua joskus säälittää mies, sillä saksofonistin puoliso joutuu pakostakin kuuntelemaan jonkin verran harjoittelua, ja vaikka pyrinkin jaksottamaan ne kaikkein rasittavimmat treenit sellaisiin ajankohtiin, ettei mies ole kotona, tai vuokraamaan studion sitä varten (täällä pari firmaa vuokraa harjoitteluhuoneita todella edulliseen tuntihintaan) joskus hän joutuu noita ns. teknisiä treenejä (skaalaharjoitteet, arpeggiot, sormitustreenit yms. joita ei varmasti pirukaan kuuntele mielellään) kuuntelemaan. Toisaalta hän myös tietää, että allekirjoittaneesta tulee 3-4 päivän harjoittelemattomuuden jälkeen sietämätön ja hirveä bitch, joten ehkä ne mun harvat tekniset on sittenkin pienempi paha :D

Meillä on pitkälti sama musamaku ja tapasimmekin musapiireissä. Metalli uppoaa kummallekin lujaa ja ongelmia ei sen myötä ole. Toki molemmat diggailee metallin eri alalajeista, mutta pääasiassa samoilla bändeillä mennään, kasariheviä unohtamatta. Oma musamaku taitaa tosin olla hieman puoliskoa laajempi, mutta ärsytysbändejä kuuntelen vain yksinollessani. :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Vesku Loirin fanit on mulle aina yhtä iso ihmetyksen aihe, Vesku ei nimittäin artistina aukea minulle itselleni yhtään, mutta tiedänkin montakin Veskufania jotka on ihan överifaneja, ei mitään "on ihan kivaa"- porukkaa :D

Tapsa sen sijaan on mahtavuutta, paitsi Juokse sinä humma -kappale, jota opiskelijakämppäni alakerran naapurini soitti repeatilla JOKA IKINEN AAMUYÖ kolmen ja kuuden välillä, ihan täysillä. Saan ikuisesti puistatuksia huputitihummasta hrrrr... Ihme jengiä!

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Susanna

Meillä kotona molemmat diggailevat samoja bändejä - oikeastaan on vaikeampi löytää sellaista joka ei toimi molemmilla. Meillä soi pääasiassa pre punkki, Stoogeesit ja Patti Smithit ja sen sellaiset.

Outoa kyllä myös yllämainittuihin ehkä hieman sopimattomat Scissor Sistersit ja Lady Gagakin uppoaa mieihin molempiin. Ja Danzig oikeastaan yhdisti meidät kahdet alkujaan ennenkuin tapasimmekaan yhteisen tuttavan kautta. :)

Meille musiikki on niin tärkeää ja soi joka paikassa kokoajan - ettei millään voisi kuvitella asustavansa sellaisen henkilön kanssa jolla olisi täysin eri musiikkimaku.

Lintsu

Tykästyin niin et koitin ostaa itunesista. No eihän se tietty käy! Ei myydä Suomeen noiden musiikkia. KRR.

Martina

Ihanaa kun asun yksin, niin siinä ei paljo kukaan tuu rääpiin päätään :D

Ei mutta ihana kun tuli musapostaus, tälläisiä juutupe - linkkejä sis. juttuja voi tulla useemminkin :)

Nina

Hah! Taannoin kun kyselit pariskuntien erilaisista pukeutumistyyleistä, kerroin että ollaan kuin yö ja päivä - toinen väreillä leikkivä vintageintoilija ja toinen mustissa liehuva Ann Demeulemeester -fani. No eipä paljon musiikkimaussakaan samat jutut näy.. :D Ensinnäkin suhteen alussa selvisi, ettei mieheni tiedä esim. Bowiesta mitään, ei ole kuullut Doorsia, ja innostuneena naputteli jalkaa lattiaan kun pistin vähän rollareita soimaan, ja kyseli että mitäs tää tämmönen on? Että joku uus bändi? Joulun aikaan sillä oli matkalla lainassa mun iPod ja takaisin tullessaan hehkutti löytäneensä uuden lempparin - The Beatles.

Hän kuuntelee mielellään naisartisteja, joilla on korkea (vinkuva) ääni, ja jotka rämpyttää kitaraa itkuisena. Jos on YKSI musiikkityyli jota en voi sietää niin se :D Mun tehtäväksi on jäänyt lempeä sivistäminen tällä saralla, tosin joskus täytyy huutonauraa tyynyyn kun toinen vilpittömästi ihmettelee kun Velvet underground kuulostaa "niin modernilta". :D

tiia

Hauskaa, kun meidän parisuhteessa just Tegan & Sara on se, jota minä rakastan ja kumppanini ei voi sietää. Okei, se ei voi sietää mitään mun musiikkia paitsi Mansonia.
En kyllä mene ollenkaan kommentoimaan kumppanini musiikkimakua. Yksi sana riittää: Suomirap.

emm

Hei hei hei, ei The killers kuulu vinkubändikategorian alle !! Bright eyes joo ja ehkä tyyliin Radiohead (vaikka mahtavia ovatkin) :p mä olisin iloinen jos löytäisin poikaystävän jolla ois noinkin hyvä musamaku hahah!

Heiiid

Meillä musamaku on TODELLA erilainen. Yhteinen kotimme on Espanjassa, mutta sieltä kumpikaan ei ole kotoisin. Minä kuuntelen jonkin verran suomalaisia naisartisteja sekä espanjankielisiä lattareita, mies kun saa valita niin soi arabityylinen musiikki. Aluksi en käsittänyt koko musiikkia ja kuinka siitä voi pitää tai jopa tanssia sen tahdissa, nykyisin saatan toivoa jotakin lempibiisiäni ja osaan tanssia arabialaisittain. Olen siis oppinut pitämään mieheni musiikista pieninä määrinä ;)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

oho, teillä on sit vähän vielä eksoottisempi muusiikkisekamelska :) mä oon aina miettinyt että miten ihmeessä ihmiset erottaa esimerksi perinteisen intialaisen musiikin suhteen biisit toisistaan, kun tälläisen länkkärin korvaan ne kuulostaa kaikki tasan samalta kappaleelta. Mutta selvästi siihen korva tottuu :)

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Juu, tässä vaiheessa minun "Hyi Staminaa, yäk YUP:ta" jäkätykset kuulostaa aika...laimeilta verrattuna arabisäveliin. Miehellä taas alkaa vikinä, jos Jennifer Lopez soi liian pitkään :D Yleensä meillä soikin melodinen tai death metal, joka molemmille passar jättebra. Niin, tai Nightwish <3

Daisy

Luojan kiitos tolle mun miehelle kelpaa lähes mikä tahansa musiikki. Ite oon koko ikäni kuunnellut koko ajan jotain ja ihan laidasta laitaan. Siis iskelmästä, psychobillyn kautta reaggeen ja punkista popin kautta teknoon. Aina kotona soi musiikki. Tosin punkkia ja raskaampaa musaa tuo mies ei voi sietää ja se on harmi, koska ne on kuitenkin mulle tärkeitä genrejä. Ja miehen lempparigenre taas on ambient. Siinä mielessä meidän musamaut on kyllä aivan päinvastaset :D

Saku

Niin tykkään yhdestä Karrin biisistä....!

Beach Boys, Weezer, My Chemical Romance, Johnny Cash, Ramones, Rancid, Green Day, Ash, Rilo Kiley. Ne on meitsin musaa.

Maria

Vaikka 90-luvun tyttönen olenkin, muhun uppoaa 60-70-80 -lukujen musa. Sitten on tietysti nää mun heikkoudet: mies ja kitara. Oon oikeestaan salaa halveksinut kiljuvia tyttölaumoja, mutta voi taivas kun mies ottaa kitaran esille.. Mä olen mennyttä. :D Tästä hyvänä esimerkkinä Greg Laswell ja Matthew Perryman Jones. Just sellasta sydäntensärkijämusiikkia että ihan ällöttää. Ja silti....

Tuo dj-mies kuuntelee konemusiikkia. AINA. Omasta hyllystä sen sijaan löytyy vähän kaikkea Alice Cooperista Viikatteeseen ja Jenni Vartiaisesta Herra Ylppöön. Kiitos sille joka keksi kuulokkeet...... ;)

Tätä oli hauska lukea :D Vaikka meidän taloudessa onkin suurilta osin yhteisymmärrys musiikin suhteen (metallia ja rockia), on oma musiikkimakuni laajentunut myös kevyempään suuntaan tässä vuosien varrella. Pidän edelleen paljon kotimaisesta ja ruotsalaisesta metalli- ja rockmusiikista,mutta sekaan mahtuu myös kotimaisten naisartistien lisäksi esim. Tapsa Rautavaaraa ja Vesa-Matti Loiria. Näistäkään ei ole tullut sen suuremmin erimielisyyksiä, paitsi Loirista. Kun tulee Vesku-kausi niin silloin kuunnellaan Veskua ja PALJON. Tätä herra ei jaksaisi sulattaa, "Eiköhän olis aika soittaa vähän JOTAIN MUUTAKIN...?!?" ;P

Shrek

Onneksi sulla ja Sakulla on molemmilla väärä musiikkimaku ;-) Sen on oltava Rammstein tai ei mitään. Toimii onnekkaasti meillä molemmille :)

Grrita

Eiiiiiiii. Bright Eyes ja muu vinkuna on ihan parasta. Killerskin on loistavaa, mutta en sitä siihen samaan vinkusarjaan laittaisi. Yleensä musiikin moniruokaisena kuluttajana on kivaa (vaikkakin kalliimpaa) kun toimii miesvinkuna, Beyonce ja Scissor Sisters ja monet muut asiat siltä väliltä. Mutta suomiräppiin, -reggaehin tai heviin en koske minkään kokoisella tikullakaan.

Tegan & Sara on myös parhautta, oonkin odottanut tuota uuden albumin ilmestymistä. JEE!

Meillä on onneksi niin yhtenevä musiikkimaku, että ei tuollaista ongelmaa ole. :D (The Killers ieewww.. otan osaa. :P)

sönkkö

no meillä kans miehen kans ihan eri musiikkimaut! Se kuuntelee örinää ja ärinää ja musiikkia joka kuullostaa siltä että se on tehty aineissa. Ite taas viihdyn paremmin kevyemmän musiikin parissa, pop ja soulmusiikki kunniaan siis! :) onneksi ei tarvi kamalan paljon kuunnella miehen musiikkeja kun se saa niitä 8 tuntia luukutella töissä. Kotona soi mun musat ja saa kelvata sille karvasemmallekki osapuolelle=)

pööpö

Haha, mahtava postaus!:D Meillä musamaku menee onneksi tosi hyvin yhteen. Opiskellaan molemmat pop/jazz musaa ja jazz (John Coltrane, Chet Baker, Phil Woods, Dexter Gordon, Miles Davis...) soi meillä eniten. Sitten tietty kaikki ihana vanha soul (Stevie Wonder, Curtis Mayfield, Aretha Franklin, Marvin Gaye, Sharon Jones) ja funk (Tower of Power, James Brown ja Maceo Parker, Sly and The Family Stone). Radioita me ei kuunnella lukuunottamatta Bassoa, sieltä saattaa kuulla ihan mitä tahansa, mikä on aivan mahtava juttu!
Mies on meillä se truu-jazzari, joka ei itse melkein mitään muuta kuuntele, mutta en muista kuulleeni kauhean monesti napinaa valitessani jotain muutakin levylautaselle. Esim. Michael Jackson, The Jacksons ja Jackson 5 tulee varmasti aina ja ikuisesti olemaan heikko kohtani. Myös Tuomo on aivan ihana, Anna Puun ekasta levystä en saa ikinä tarpeeksi ja Sami Saari on aivan mielettömän hyvä! Ja löytyyhän mulla suosikkeja myös Mewistä Nelly Furtadoon ja lattarimusaan. Enkä nyt tarkoita Ricky Martin -tyyppistä uudempaa "lattaria", vaan aitoja clave -rytmejä ja tiukkoja torvisektioita, esim. Tito Puente, ah!

pööpö

Kirjoitin noin pitkän kommentin ja tietysti unohdin melkein tärkeimmän, eli big bandit! Suomessa UMO, muualla maailmassa legendaariset Duke Ellington, Count Basie, Thad Jones/Mel Lewis, Quincy Jones jne. Big bandit on kyllä aivan hirveän aliarvostetu juttu! Mitä olisivat esimerkiksi elokuvissa tanssi/juhlakohtaukset 30-lukua kuvaavissa elokuvissa ilman jazzia ja big bandeja? Tai Frank Sinatra ilman isoa orkesteriansa.;)

a.

Oi Tegan and Sara, yks meikän lempiyhtyeistä!

Parhaimpia biisiä neideiltö on ehdottomasti Living room superstar, fix you up, where does the good go, the cure.

Viivi

Mua kiinnostaa mitä on vinkumusa, sillä en erityisemmin kuule yhtäläisyyksiä Bright Eyesin ja The Killersin välillä? Ja etkös ite tykkää Placebosta - siinähän se vasta vinkubändi onkin ;)

ps, rakastan Placeboa <3

Tee

Oijoi, herkullista! Meidän musiikkimaut ovat kohdanneet sopuisissa merkeissä. Ollaan lainailtu toisiltamme ja varovasti siedätetty toisiamme. Nykyisin levyaarteet ovat sopuisasti aakkosjärjesteyksessä kyljikkäin. On toki tilanteita, kun nappaan kuulokkeet korviini ja pakenen lenkille puolisoni tarvetta kuunnella nynnyä kotimaista naisartistilässynläätä. Musiikki on meidän neljäs perheenjäsen, ihan konkreettisestikin - se täyttää hyllyt lattiasta kattoon kautta asunnon ja asuu kaappien päällä ja sänkyjen alla soitinten muodossa. Sille on myös oma sarakkeensa kalenterissa ja se tuo voita leivän päälle.

Olen onnekas, sillä olisi painajaista jos puoliso haluaisi kuunnella päivät läpeensä egotrippejä ja jessekaikurantoja. :D

Meillä on miehen kanssa sen verran samanlainen musiikkimaku, että löydämme yhteistä musiikkia helposti. Hän on myös tutustuttanut minulle paljon uusia artisteja silloin kun tapasimme mm. Jenny Wilsonin, Yeah Yeah Yeahsin ja LCD Soundsystemin. Välillä tietty fiilikset on erilaiset, jolloin toisen valitsema musa alkaa ärsyttää, mutta on yksi minulle kovin rakas artisti jota mieheni ei voi kestää; Antony and the Johnsons. Sitä täytyy sitten aina luukuttaa tuntikaupalla, kun mies ei ole paikalla. Tuo Antony taitaa kyllä olla sellainen, että sitä joko rakastaa tai vihaa.

Mimme

Minulla on ollut aikamoinen totutteleminen nykyisen poikaystävän (periaatteessa avokki, mutta se kuulostaa oudolle muutaman kuukauden yhteiselon jälkeen...) ja minun eroaviin musiikkeihin, kun entiseni kanssa kuuntelimme valtaosin samanlaista musiikkia - mm. sitä Bright Eyesia ;) Nykyinen variaatio on sitten minun raskas musiikki (death metal, hardcore jne) - räp/r&b - indie - country/folk - instrumentaalinen - rock- suomalainen pop vs. trance. On aika huvittavaa, kun mies on taloudessa se, joka valittaa liian raskaasta musiikista :D Tosin tuon ruotsinkielisen valitukset kohdistuvat myös "paskaan" suomalaiseen musiikkiin... Onneksi sentään löytyy muutama yhteinenkin bändi. Kuitenkin musiikkia tulee sitten kuunneltua lähinnä kuulokkeilla tai silloin, kun on yksin kotona, ellei kyseessä ole bändi, josta toinen pitää ja toinen sietää.

Suski

Hahaa, erilaiset musiikkimaut on ihan paras väittelynaihe parisuhteessa! Meillä musiikki on keskeinen osa elämää ja erityisesti mies kuuntelee koko ajan musiikkia ja tahtoo löytää uusia bändejä, soittaa itse ym. Molemmille uppoaa rock/hevi, mutta mulle myös kevyempi kama nykyään. Ainoa mitä en kestä (räpin ja teknon lisäksi yök) on cookie monster -örinähevi, mutta onneksi mies sen jo tietää. Mulla musamaku vaihtelee paljon mielialan mukaan ja hauskaa onkin, kun mies kotiin tullessaan tietää jo musiikkivalinnoista, onko tänään hyvä päivä... :D

Nyt tulee kilometrikommentti, mutta pakko kertoa pitkäaikaisena lukijanasi, että nykyään mieskin jo tietää minun lukevan blogiasi ja aina kun esim. ehdotan uutta reseptiä/tahdon ostaa jonkun korun tms., niin mie kysyy ekana että onko tuokin sieltä "Nelliliinasta". :P Okei, yks päivä kyllä huomasin sanovani ääneen, että meidän pitää viedä ulkomaalaiset vieraamme Rauhanniemeen avantoon, kun se on Nelliinan mukaan Kauppia parempi (olikohan se edes näin?). :)

Ja Killers on kova livenä!

Lia

Poikaystävällä on äärimmäisen suppea musiikkimaku, lemppareita Apulanta ja Nightwish joihin se ei kyllästy IKINÄ. Itselläni vähän kaikenlaista My Chemical Romancesta Metallican kautta Regina Spektoriin... Varsinkin viimeistä rakkaani vihaa YLI KAIKEN aivan hirveästi. Yksi parhaista jutuista ajokortin saatua oli se, että nyt kuunnellaan tasan mitä mie tahdon ja ulos autosta jos et kestä <3

Ani

Onneks on kummallakin oma auto, jossa cd-soitin. Vältytään pahimmilta yhteentörmäyksiltä. :) Miehen yks suurimpia inhokkeja on PMMP, mun mielestä yks parhaita. Se taas kuuntelee välillä jotain ihan randomia, kuten Lapinlahden lintuja ja seuraavana taas AC/DCtä.. Onneks on juurikin Teharit, joita voi kuunnella yhdessä. :)

annemaris

SIIS MITÄ. Mä oon lukenu sun blogia vuosia enkä ois koskaan kuvitellut et me jaetaa Tegan&Sara rakkaus! Ihan mahtavaa! Kävin Teganin ja Saran keikalla marraskuussa.....my life is completed. <3

Riina

taistelin niin kovasti tätä vastaan MUTTA EN PYSTY:

IIIIIII IIIIIIIIII IIIIIII TEGAN JA SARA MUN JUMALNAISET JEE JEE PARHAAT IIIK.

okei nyt se on alta pois ja aivot takas pääl: hirrrrrmu kiva postaus, en koskaan nää että kukaan KUKAAN (koska olen niin uniikki) puhuis muikkeleista ja iiiik iiik (AIVOT) I know I know I know, ihanin kappale ikinä.

Joo en vaan nyt kestä, meen fanityttöilee jonnekki muualle.

(siis miten voit olla a) noin nätti ja iik iik ihania mekkoja joka kuvassa ja sit viel tää. I'm done!)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu