Minua ei ole tähän blogosfääriä kiertävään haasteeseen varsinaisesti haastettu (nyyh), mutta proaktiivisena nyysin sen ihan oma-aloitteisesti kollegaltani Nooralta. Ajattelin, että tämä on sopivaa viihdettä kesälomakaudelle. Minusta on ollut hauska lukea bloggaajien vastauksia ja todeta samalla, miten erilaisia me olemme. 

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olla some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

EI. Kuten varmasti tiedätte, täällä on harvoin kuvia katu-uskottavista rafloista tai hypetetyistä instagram-keinuista. Käyn ylipäätään todella vähän tapahtumissa, ravintoloissa ja hotelleissa, koska arkeni pyörii työn ja perheen ympärillä. Sitten jos läksin jonnekin, saatan ottaa pari räpsyä, jonka jälkeen unohdan koko kameran. Taidan olla vähän paska bloggaaja :D

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

EI, EI, KYLLÄ! Voitte varmaan päätellä, että meikäläisen mummeli- ja kitsch-tyylinen sisustusmaku ei tosiaan ole instagram-hottia. Joten iso EI ensimmäiseen, sisustan vain meidän perhettämme ajatellen. Kattauksestamme puolestaan saa instaystävällisen oikeastaan vain synttäreillä ja jouluna, että se siitä.

Mutta pukeutuminen sitten, sehän on koko blogini alkuperäinen idea: kannustaa itseäni hyödyntämään ihanaa vaatevarastoani kunnolla, joten tähän ehdoton ja iso KYLLÄ. Ilman pientä painetta saattaisin velttoilla mustissa leggareissa ja Marilyn Manson T-paidassa päivästä toiseen. Kiitos blogin(kin), että hyödynnän aktiivisesti rakkaita mekkojani.

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

EI. Mit... Onko tämä nyt oikeasti vielä tänä päivänä joku juttu, käyttääkö joku meikkiä vai ei. Meikki tai meikkaamattomuus ei kerro ihmisestä kissaakaan. Painaisin DELETE-nappia koko tämän aiheen kohdalla. Make up shaming, body shaming... jos moista harrastat, lopeta.

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

EI. Olen vähän luonnonlapsi tässä suhteessa, että viis veisaan omista brändiasioistani ja elän hetkessä. Blogistani puuttuu kaikki suunnitelmallisuus, kertakaikkiaan. Mikä minun brändini ylipäätään on? Pitkä muija landella, diggaa kengistä. Ainoa asia mitä yritän säännöllisesti miettiä on se, että mitä lukijat haluaisivat lukea.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

EI. En tee muuta kuin säädän valkotasapainoa ja kontrastia, ja käytän paria lempparifiltteriä, jos kuva on laadullisesti sysihuono. Se näytän kauniimmalle -osio tulee esiin kuvien valikointivaiheessa: valitsen tietysti ne kuvat, joissa kaksari ei ole nelinkertainen (kaksi leukaa on ok) ja eliminoin jo etukäteen Nelliina on raskaana!! -spekulaatiot, jos seison itselleni tyypilliseen tapaan vatsa pystyssä. Jos ei ole pakko astua monttuun, väistä. 

On oikeastaan helppoa olla tällainen vajaa nelikymppinen täti, sillä kukaan tuskin edes odottaa minun olevan mikään räpsyripsinen pyykkilautavatsainen mallijumalatar. Enkä sellaisia odotuksia huolisi, vaikka olisin puolet nuorempi.  

Silottelen elämääni somessa.

Tavallaan KYLLÄ. Tavallaan etuliite siksi, että en valehtele, mutta jätän kertomatta. En koe tarpeelliseksi jakaa henkilökohtaisia asioita, jolloin on olemassa se riski, että elämäni vaikuttaa olevan keskivertoa hattaraisempi. Luotan kuitenkin siihen, että fiksut lukijani ymmärtävät minun olevan ihan tavallinen nainen, ihan tavallisten ongelmien kera. Olen 10 vuotta sitten valinnut blogiini sellaisen linjan, että kerron sen, mitä voin bussipysäkillä sanoa ventovieraalle. Se linja pitää. 

Ystäväni sanoi hetki sitten, että mahtaakohan ihmiset tietää, miten voimakasluonteinen tahtonainen olen. Näkyykö se läpi? En tiedä :D Todellisessa elämässä olen määrätietoinen ja tehokas, mutta toisaalta kanssani on todella helppo tulla toimeen ja olen aina valmis kuuntelemaan. Suhtaudun asioihin intohimoisesti, mutta teen kaikkeni, että otan muut huomioon. Introverttityökaverini kanssa totesimme olevamme ensisijaisesti tarkkailijoita. Se on hyvin tyypillistä minulle. Tilanneanalyysi ennen toimintaa.

Ystäväni tarkoittama höyryjunamaisuus tulee ehkä eniten esiin stressitilanteessa, jos täytyy saada jotain aikaan. Minä saan.

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

KYLLÄ ja EI. Olen mielestäni aina onnistunut hoitamaan yhteistyökuviot omalla tyylilläni, ja siitä olen aidosti ylpeä. On kuitenkin muutama ikävämpi tapaus hamassa historiassa, joiden suhteen koen, että kokemattomuuttani käytettiin aika härskisti hyväksi, koska en vain tiennyt mikä on sopiva palkkio mainosyhteistyöstä. Näitä saat "vapaavalintaisen hammasharjan jos teet 5 postausta ja tuotat meille 10 kuvaa someen" -tyylisiä ehdotuksia tulee eteen vieläkin aina silloin tällöin, mutta nykyään niihin osaa suhtautua oikein. Toisaalta kantapään kautta oppiminen on ollut sangen tehokasta, ja oma linja on vahvistunut vuosien saatossa entisestään. No hard feelings. 

Bloggaajien elämä on glamourista.

EI. Ensinnäkään ei ole olemassa geneeristä ihmisryhmää nimeltä bloggaajat, joilla olisi samanlainen elämä. Kuka tahansa voi olla bloggaaja, tulotasosta ja sukupuusta riippumatta. Toiseksi, mitä on glamour? Jos joku pitää esimerkiksi blogin nimiin reissaamista glamourina, on todellisuus pressimatkoilla jotain ihan muuta. Aikataulu on luokkaa munaravia paikasta toiseen, ja maailma näkyy pitkälti kameran linssin läpi. Kaikki ne kauniit kuvat, joita meille näiltä reissuilta somessa näkyy, vaativat yleensä ihan kunnon duuniasennetta ja lyhyitä yöunia. Poikkeuksiakin varmasti on, puhun vain omista kokemuksistani. Työ tuntuu työltä, mikä on ihan normaalia.

Jos sitten miettii meikäbloggaajan elämää, niin salli mun nauraa tuolle glamouriudelle :D herään 5.45, että ehdin duuniin klo 7, että ehdin lähtemään klo 15, että ehdin hakemaan tyttären päikystä. Sitten kaupan kautta kotiin tekemään ruokaa, siivoamaan ja odottamaan, että mies pääsee töistä. Sitten aloitan vielä blogityöt. Asun hevonkuusessa siihen nähden, missä kaikki oletettu blogiglamour tapahtuu (Helsinki), joten skippaan surutta tapahtumat, pressipäivät ja skumppakekkerit. Joten minä, bloggaaja, elän ihan tavallista perhe-elämää, vietän aikani töissä/kotona/ystävien/perheen kanssa, ja olen kaikin puolin niin tavisten tavis kun olla voi. 

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

EI. Pidän todella paljon instasta ja ihmisten kuvien seuraamisesta, ja päivittelen omaanikin aktiivisesti, mutta en vielä toistaiseksi näe maailmaa kännykän läpi. Keskityn hetkeen, paitsi jos olen hetkessä töissä. 

***

Sellaista tänään, maanantain kunniaksi. 

Kommentit (13)

Vierailija

Pitkä muija landella on ehdottomasti sellanen brändi jota voisin itsekin edustaa :D kiitos ihanasta ja aidosta blogista!

Dompppa

Silottelusta ja kuvista: olisiko ollut Tämänkylän Eino, joka joskus totesi blogissaan haluavansa some-virraltaan nimenomaan niitä kauniita ja onnistuneita kuvia - ja minä olen ihan samaa mieltä! Raatorealismi on ihan OK esim. hc-reppureissublogeissa (ripulistories, anyone?), mutta jos blogi päivittyy Kodin Kuvalehden sivuilla ja sen pääasiallinen sisältö on tosiaan pitkän landemuijan vaatekaapin ja kirppislöytöjen esittely, kuvista saa mielestäni vapaasti karsia kaikki kissan oksennukset, lapsen olohuoneen seinään liimaamat pikkuhousunsuojainstallaatiot ja vaikka sitten ne neloisleuatkin, jos se kerran helposti onnistuu (vaikka jos tarkkoja ollaan, minullehan se alkuaikojesi kokonaan "päätön" rättibloggaus kelpaisi hyvin edelleen, mekkojen ja kenkien takiahan täällä ensisijaisesti käyn :D ). Eli jyrkkä ei minultakin make up-, filter-, asetelma- yms. tuomitsemiselle, ja kyllä kiitos lisää kauniita kuvia tähän ajoittain ankeaan ja usein nuhjuiseen pieruverkkaritodellisuuteen!

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Ihanaa, olen ihan samaa mieltä! Voisin siirtyä takaisin päättömyyteen, seuraan suurimmalla riemulla huikeaa katumuoti-instatiliä, jossa kaikki päät leikataan veks ja huomio on 100% asussa ei naamassa <3

Ymmärrän kyllä kaikkia niitäkin, jotka kaipaavat arkirealismia tai kissanoksennusveetaistukea, mutta sitten täytyy tutustua minuun ihan henk koht että saa niitä stooreja :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

lukija about vuodesta 2007 asti

"Mikä minun brändini ylipäätään on? Pitkä muija landella, diggaa kengistä."

Tää on loistava! :D Oot huippu!

mai-

Kiva kirjoitus! :D

Pakko kysyä, että oletko viimeaikoina saanut erityisen paljon raskausspekulaatioita, kun sen tässä nostit esiin pariinkin otteeseen. :D

Mukavaa kesää!

Vierailija

Miten otat kuvat itsestäsi? Tarkoitan sellaisia kokokuvia, liikutko kuvassa koko ajan, vaihteletko asentoja, käveletkö? Ihailen aina ihmisten luonnollisen näköisiä kokokuvia, ei sellaista teennäistä suorana seisomista :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Kännykkä toimii kameran kauko-ohjaimena eli valitettavasti minulla on aika perinteisiä pönötyskuvia juuri tästä syystä johtuen :( niillä bloggaajilla, jotka asukuvissa kävelevät ja liikkuvat, on valokuvaaja, joka pystyy seuraamaan liikettä ja tarkentamaan oikein. Mä myös tykkään niistä kuvista eniten, mutta se valokuvaaja uupuu :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Jenny

Tämän takia luen blogiasi! Blogisi on aito ja rehellinen ja rajaat ihailtavasti tämän homman omasta arkielämästäsi.

Olemme kovin erilaisia tyyliltämme, mutta kuvistasi välittyy hyvä meininki.Minä pukeudun mekkoihin kunhan ne ovat mustia ja mallia laatikko. Villinä päivänä saatan valita jalkaani mustat korkkarit, mutta mustat lenkkarit ovat parhaat. Olen se mekkojen ja teknisten tuulitakkien välissä luoviva paitapuseronainen.

Ihailen tyyliäsi ja varmuuttasi olla juuri se kuin olet, vaikka eihän meistä kai kukaan aina ole varma itsestään. Silti blogistasi saa voimaa juuri tässä suhteessa. Sinun tapasi esiintyä on energisoiva. Yhdeksän vuotta olen blogiasi lukenut ja lupaan pysyä remmissä niin kauan kuin jaksat kirjoittaa. Kiitos tästä matkasta ja ihanaa kesää koko perheellesi!

Miiu

Pitkään olen blogiasi seurannut ja edelleen tykkään! Ja erityisesti tällaiset pidemmät postaukset kolahtaa.
Ihanaa kesää!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010