Vaikka kansainvälinen naistenpäivä ei tarkoitakaan kukkia ja suklaata, haluan siitä huolimatta toivottaa kaikille hyvää naistenpäivää tulppaanien kera. Naistenpäivänä on kukitusten lisäksi hyvä hetki miettiä mitä tasa-arvo meille naisille tarkoittaa ja miten naisten oikeudet näkyvät meille Suomessa asuville naisille joka päivä. Toteutuuko tasa-arvo kotona, työelämässä, perhevapailla ja harrastuksissa. 

Meillä täällä pohjoisessa on asiat verrattain hyvin, mutta aina on vara parantaa. Haluaisin itse nostaa päivän aiheeksi työn ja perhevapaat. Tuttavapiirissäni on ollut viime vuosina ikävän monta tapausta, jossa nainen on töihin palatessaan huomannut työtehtävänsä kadonneen. Sijainen on vakinaistettu, tehtäväkenttä on muuttunut tai pilkottu, jolloin töihin paluu on ollut melkein vihamielistä. Olet ylimääräinen, mitäs läksit äitiyslomalle! Laki toki velvoittaa varmistamaan perhevapaalta palaajalle vastaavan työtehtävän, mutta se ei aina toteudu käytännössä.

Maailma muuttuu Eskoseni, ja nykyään vieläpä jatkuvasti kiihtyvää tahtia. Työpaikkoja ja rooleja tulee ja menee, perhevapaista huolimatta. Vastaako laki enää nykyajan työelämää? Onko odotuksena se, että meidän vain hyväksyä jatkuva epävarmuus.

Mitä äitiyslomalta palaava voi tehdä säilyttääkseen työpaikkansa? Moni opiskelee vauvavuoden aikana ylläpitääkseen taitojaan ja kehittää osaamistaan systemaattisesti. Se ei kuitenkaan vielä takaa mitään. Competence development on aina hyvä asia, mutta onko oikein, että tuore äiti joutuu pelkäämään työpaikkansa puolesta.

Sama asia pätee myös pidempiä perhevapaita pitäviin miehiin. Jos olet vuoden lapsen kanssa kotona, tiedätkö mihin palaat ja kohdellaanko sinua reilusti. 

Omalla kohdallani perhevapaan aikana vaihtunut uusi esimieheni ymmärsi palatessani kysyä, että mitä ylipäätään haluan tehdä ja missä olen parhaimmillani, ja työtehtäviäni muokattiin pikkuhiljaa sen perusteella. Sillä tiellä olen edelleen ja motivaatio on huipussaan. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minulla on olo, että teen täsmälleen oikeita asioita sekä yrityksen että itseni hyväksi. Hetkellinen etäisyys töistä teki pelkästään hyvää. Ehkä tästäkin syystä ystävieni tarinat tuntuvat äärimmäisen epäreiluilta, kun omalla kohdallani lopputulos oli suorastaan ihanteellinen. 

Onko teillä mietteitä asian tiimoilta, oletko itse saanut palata omiin töihisi perhevapaan jälkeen vai oletko huomannut olevasi ylimääräinen. Rasite, jolle pitää keksiä jotain tekemistä? 

Kommentit (23)

sanniiiiis

BBC:llä alkoi pari viikkoa sitten minisarja joka ehkä tulee jossain vaiheessa YLE:llekin, nimeltä The Replacement. Vaikka kyseessä on trilleri jossa on muitakin teemoja niin pääaiheena on just tämä että nainen tulee raskaaksi, saa sijaisen, alkaa melkein paranoidiksi pelon takia vaikka se onkin ehkä ihan aiheellista. Mielestäni tosi hyvä ja aihe todella tärkeä

Halina

Omalla kohdallani ei ehkä vielä ajankohtainen tilanne, koska minulla ei ole lapsia, mutta ollaan monesti mietitty lastensaannin ajankohtaa suhteessa opiskeluun ja työelämään. Aihe on puhututtanut varsinkin kun eräs luokkakaverini tuli raskaaksi kesken opintojen. Taloudellisesti ajatellen olemme pohtineet, että kannattaa ylipäätään olla vakituinen työpaikka tullessaan raskaaksi, sillä silloin voi palata äitiysloman jälkeen samaan työpaikkaan ja (ymmärtääkseni?) äitiysraha on parempi (voin olla väärässä). Tunnen lähinnä ihmisiä, jotka on olleet äippälomalla lähihoitajan, sairaanhoitajan, lastentarhanopettajan, opettajan, lääkärin jne. töissä ja heillä mitä ilmeisimmin hommat jatkuneet samoilla linjoilla kuin ennen äippälomaa. Johtunee työnluonteesta :D Joku saanut hyviä muutoksia lapsiarkeen esim. sopimalla pomon kanssa kolmivuorotyön kaksivuoroiseen. Paluu on siis ollut ymmärtääkseni melko mutkatonta. Yritysmaailmasta en puolestaan ole kuullut esimerkkejä :)

hheidi

Tähän täytyy kommentoida, sillä sain lapseni AMK-opintojen toisen vuoden puolivälissä. Olin ennen opiskelua ollut kokopäivätyössä, joten sain parempaa tukea kuin pelkästään opiskelijatulojen perusteella. Jäin kevääksi äitiyslomalle, jatkoin opintoja syksyllä muutama kurssi kerrallaan (mieheni oli koulutuntien ajan
kotona) ja kun lapsi oli vuoden, siirryin tekemään loput tutkinnosta täysin etänä. Koska aloitin opinnot päiväopiskelijana, sain opintotukea vaikka opiskelin etänä, mutta sain samalla kotihoidontukea, koska lapsi ei ollut hoidossa. Sain opinnot valmiiksi, kun lapsi oli 2 v 3 kk, jolloin hän aloitti päiväkodin ja minä työt. Nyt saan aloitella työelämää, mutta minulla on jo lapsi, joten niitä kysymyksiä ei tarvitse miettiä. Tuo ajankohta oli juuri meille kaikkein paras!:)

Halina

Okei kiva kuulla! :) opiskelukaverini oli ollut myös töissä ennen opintoja, joten hän opiskelee myös paremmalla tuella pari ensimmäistä vuotta! :) tosin nyt jäädessä äitiyslomalle, hän sai ilmeisesti katkaistua tämän tuen opiskeluun ja jatkaa sitä sitten kun tulee takaisin ja on nyt äitiyspäivörahalla. Ainakin näin ymmärsin! :) moni muukin koulussamme on palannut äitiyslomalta opintojen pariin /jäämässä äitiyslomalle, joten uskon että raha-asiat ja opinnot saa aina järjestymään! :) Ajattelimme lähinnä optimaalisinta aikaa (jos sellaista on olemassakaan?) että lapset voisi hankkia sitten kun siirtyy työelämään, mutta lähipiirin vauvelit eivät ole paljoa kyselleet kun ovat olleet syntyäkseen, ja ehkä hyvä niin hihi! :D

ssssonja

Rahalliset avustukset perhevapaiden aikana ovat tosiaan melkoinen byrokratiaviidakko. Vakituisella työsuhteella ei sinällään rahan kannalta ole väliä, vanhemmalle maksetaan äitiysrahoja viimeisimpien verotuksessa vahvistettujen tulojen mukaan TAI jos tulotaso on kasvanut merkittävästi (20% tai enemmän) niin äitiyslomaa edeltävien 6kk tulojen mukaan. Eli jos olisin ollut työssä vuonna 2016 ja tienannut 30 000e niin jos nyt jäisin 2018 äitiyslomalle, saisin rahat tuon summan mukaan vaikka olisin ollut koko vuoden 2017 työtön. Vastaavasti jos olisin nyt ollut pari vuotta työtön ja menisin töihin vaikka määräaikaiseksi 8kk projektiin niin jos jäisin sen jälkeen äitiyslomalle niin saisin rahan tuon projektin palkkatulojen mukaan.

Lisäksi jos jää vakituisesta työstä vanhempainrahakauden jälkeen hoitovapaalle, summa liikkuu kunnasta riippuen jossain 300 - 500 euron välillä / kk. Sen sijaan jos jää vanhempainrahakauden jälkeen työttömäksi työnhakijaksi ja kuuluu työttömyyskassaan, ansiosidonnainen jota saa lapsen kanssa kotona ollessa / työtä etsiessä, on yleensä huomattavasti suurempi summa.

Itse olen ns. lapsentekoiässä ja määräaikaisessa työssä, enkä usko että odottelen vakinaistamista ennen kun alamme yrittämään perheen perustamista. Tässä maailmassa saattaisin joutua odottamaan 10 vuotta jolloin olisi jo liian myöhäistä saada lapsia... Toivoisin siis että määräaikaisuuksien välissä pidettyihin vanhempainavapaisiin suhtauduttaisiin uutta työtä hakiessa asiallisesti eikä se olisi este työllistyä uuteen paikkaan.

Vierailija

Olen valmistumiseni 2010 jälkeen hakenut vakituista työtä, josta voisi sitten lähteä äityisvapaille. Työtä ei ole tullut. Työnantajat kyllä välttelee kuin ruttoa ottaa töihin nuorta naista. Nyt ei voi enää siirtää lastenhankintaa, joten tehdään lapsi työttömänä ollessani ja katotaan sitten sitä työtä.

Nemeth

Hello! Hyvää Naistenpäivää kaikille!!

Itselleni kävi niin, etten uskaltanut juuri edes jännittää paluuta ( kaupan alalle), kun mielelläni halusin hoitaa lapset kotona useankin vuoden.
No, firma ehti muuttua toiseen alaisuuteen ,ja eipä ollut enää työtä.
Tosin -väitän, että osittain huonoa tuuria, mutta on lähtökohtaisesti väärin, ettei uskalla jäädä lasten kanssa kotiin kuin hetkeksi.
Kaikilla ei ole myöskään toimivaa lähiverkostoa, joka hankaloittaa pikkulapsiajan sairastelua.
Töissä harvoin tätä ymmärretään TODELLA.
Moni on katunut, ettei voinut olla lasten kanssa enemmän heidän ollessaan pieniä.

JaanaD

Sain pitää työni oltuani esikoisen kanssa kotona 3 vuotta. Olen saanut hoitovapaan jälkeen ylennyksen ja nyt kuukausi sitten uudestaan äitiyslomalle jäädessäni sain palkankorotuksen - haluavat siis että palaan.

Vierailija

Mä oon tähän mennessä ollu perhevapaalla vain määräaikasesta työsuhteesta, jota jätin jatkamatta omasta halustani. Nyt on vakkarityöpaikka ja toinen äitiysvapaa just startannut, uskon että hommia kyllä löytyy vapaiden jälkeenkin mutta ite ehkä kiinnostais taas vaihtaa. Toisaalta nykysestä firmasta varmasti löytyis joustoa ja osa-aikasuusmahdollisuuksia. IT-alalla konsulttihommissa oon tällä hetkellä.

Hannanna

Itse asun Englannissa ja homma toimii ehka vahan erilailla, kun Suomessa, mutta taallakin firman pitaisi tarjota tyopaikka takaisin samoilla ehdoilla, kun lahtiessa, mutta aitiyslomalta pitaa palata vuoden paasta. Omalla kohdallani en pystynyt palaamaan takaisin vanhaan duuniini, koska tyomatka oli liian pitka, eika tyonantaja suostunut tarjoamaan osapaivatyota, minka sinansa ymmarran, koska alallani osa-aikatyon tekeminen on todella hankalaa ja laatu nakyy helposti asiakkaalle asti. 

toinen asia, mita piti huomioida, kun lasta suunniteltiin oli koeaika. Mietin tyopaikan vaihtamista, mutta koska tiesin, etta lasta aletaan yrittaa piakkoin, en uskaltanut vaihtaa tyota silta varalta, etten vaikka lapaisisi koeaikaa uudessa paikassa ja jaisi sitten tyottomasti raskaana ollessani. Raskauden takia diskriminointi on tietty kiellettya, mutta ei se siina vaihessa tyonantajaa kiinnosta. Kaverini tuli raskaaksi koeaikansa aikana ja pomonsa paatti pidentaa koeaikaa pelkastaan tasta syysta, vaikka mitaan muita perusteita talle ei ollut. 

Jellonatar

Palasin 4 kk sitten töihin, kun esikoinen oli 9 kk vanha. Olen tutkija, teknisellä ja miesvaltaisella alalla. Perhevapaisiin suhtaudutaan meillä hyvin, kaikki on mennyt hyvin. Toki en heti palannut projektipäällikön hommiin, vaikka sitä tein ennen vapaata. Mutta hyvä niin, sillä kesti nuutama kuukausi orientoitua takaisiin napakkaan työotteeseen. Nyt hommat jatkuu kuten ennenkin. En koe että vuoden vapaa olisi vaikuttanut juurikaan urakehitykseeni, ainakaan negatiivisesti. Uskon, että olen nyt parempi työntekijä, äitiysvapaa toi uudenlaista perspektiiviä.

Vierailija

Ekan raskauden aikana olin määräaikaisessa työssä. Jatkosopimusta ei tietenkään tullut, vaikka ennen raskauden selviämistä oli kyllä ollut puhetta jatkosta. Tokan raskauden aikana olin myös määräaikaisena, mutta vähän ennen äitiysloman alkua sain vakipaikan. Nyt on kiva keskittyä vauva-arkeen, kun ei tarvitse stressata työnhausta.

Helena

Valmustumiseni jälkeen (2011) en ole saanut vakituista työpaikkaa. Olin aina ajatellut, että vasta vakituisesta työpaikasta uskaltaa jäädä äitiyslomalle, mutta uskaltauduimme vauvahaaveen pariin määräaikaisen työsuhteeni aikana. Työsuhde päättyi äitiysloman aikana, ja minulle luvattiin että pääsen takaisin, mutta lukuisista yhteydenottoyrityksistä huolimatta lopulta tyydyin siihen että en pääse takaisin. Tyhjän päällä olin kuten olin aina pelännytkin :(
Nyt olen saanut 0h sopimuksen toiseen työpaikkaan, mikä ei ole ihanteellisin mutta parempi kuin ei mitään. Tällä mennään.
En ole katkera mutta kun taas asiaa ajattelen, pistää vihaksi ymmärtää että en saa kunnon työpaikkaa kuin vasta sitten kun minut luokitellaan jo niin vanhaksi ettei pelkoa raskautumisesta ole. Se on yllättävän monen naisen tilanne tällä hetkellä :( pätkätyötä toisen perään.

Minusta on ihanaa kuulla että joillakin muilla naisilla tilanne on hyvä, eikä tarvitse pelätä tulevaisuuden tai talouden puolesta, mutta ollapa tilanne jossa kaikilla naisilla olisi yhtä hyvä tilanne...!

Tärkeää pohdintaa naistenpäivänä. <3 Toivon että omakin tilanteeni tästä vielä muuttuu paremmaksi.

Pojun äiti

Olen tällä hetkellä perhevapailla vakituisesta työstäni ja kyllä nyt jo töihin paluu askarruttaa ja vähän jännittää. Tilalleni ei palkattu sijaista, vaan työtehtäväni hajautettiin kahdelle muulle henkilölle. Itse yritykseen menin aikoinaan töihin äitiysloman sijaisuutta tekemään. Sijaistettava oli poissa kolme vuotta (siinä välissä yrityksessä oli yt) ja palatessaan minut oli vakinaistettu ja alkuperäinen työnkuva muuttunut. Hänelle kyllä tarjottiin toiselta osastolta töitä ota-tai-jätä -asenteella. On siis pieni pelko että itselleni sattuisi käymään samoin tai työnkuvani tulisi olemaan suppeampi mitä lähtiessä.
Miehelleni olen puhellut että hänkin voisi ihan hyvin hyödyntää tätä perhevapaalle pääsyä, mutta hänellä myös samanlaisia epäilyjä ettei hänen työpaikallaan, miesvaltaisessa yrityksessä ymmärretä isän kotiin jääntiä ja pelko, että hänet korvattaisiin täysin poissaollessaan. Sinänsä meillä naisilla ei ole tätä vaihtoehtoa... jos tahdot äidiksi, sinun on pakko olla poissa töistä.
Itselläni oli myös ajatuksena että lapsia koetetaan saada jahka on vakituinen työ tai jonkinlainen "ura" taustalla. Mutta olen kyllä huomannut ettei nykyaikana vakkari sopimus takaa että sinulla työpaikka on niin kauan kun vain itse sitä tahdot. Myös ajattelumalli että koetetaan saada lapsia kunnes taloudellinen tilanne on hyvä, se ei välttämättä koskaan tule tuntumaan siltä. Mitä suuremmat tulot, myös menotkin kasvavat. Sekin, että koskaan ei voi tietää kuinka kauan lapsen saannissa menee aikaa ehkäisyn pois jättämisen jälkeen. Jos satut olemaan sellaisessa työpaikassa, joka ei enää tunnu omalta jutulta tai koet ettei siellä ole sinulle etenemis mahdollisuuksia, mutta samaan aikaan koetat tulla raskaaksi. Kynnys etsiä ja hakea muita töitä on korkeampi kun tuleva on epävarmaa. Silloin saattaa mennä paljon aikaa "paikallaan junnaamiseen" jos kumpikaan ei tuota tulosta.
Onneksi on kuitenki suunnitteilla muutoksia ja tasa-arvoisempaa perhevapaiden hyödyntämistä molemmille vanhemmille. :)

Anonyymi

Julkisella puolella työtä tekevänä ei ollut ongelmia: sain äitiyslomalta palatessani jopa valita, kumman kahdesta ehdolla olleesta tehtävästä valitsisin, vanhan vai erään toisen. Palasin vanhaan.

Se oli kuitenkin ikävää, että vaikka tehtävänkuva oli muuttunut selkeästi äitiyslomani aikana vaativammaksi, palasin äitiysloman jälkeen tehtävään vanhalla palkalla. Jos olisin ollut koko ajan töissä, olisi ollut helpommat eväät neuvotella palkantarkistuksesta. Edelleen, kolme vuotta myöhemmin, teen yhä vaativampia ja vaativampia tehtäviä samalla palkalla. Se, jos mikä, korpeaa.

Olen kuullut kollegoilta vastaavia juttuja: sijaisen palkkaa on tarkistettu äitiysloman aikana tehtävien muuttuessa, mutta äitiysvapaalla ollut joutuu palaamaan tehtävään vanhalla palkalla.

Vierailija

Sain pitää äitiys/vanhempainvapaan jälkeen, poissa olin reilun puolitoista vuotta. Sen sijaan vähän pidemmältä sairaslomalta palattuani sain potkut. Konsultit ei saa olla kipeitä. 

MW

Ensimmäiseltä vanhempainvapaalta palasin vanhaan työhöni ihan onnistuneesti, mutta samassa työssä olleella kollegalla oli aiemmin enemmänkin ongelmia: sijainen oli poissaolon aikana vakinaistettu ja kollega joutui työskentelemään projektityöntekijän tittelillä huomattavasti epämääräisemmällä toimenkuvalla. Koska olen ärsyttävä ihminen, huomautin nätisti esimiehelleni jo ennen omaa äitiyslomaani etten tule nielemään samaa kuviota ihan suosiolla. Mutta mun osaltani homma toimikin paremmin sillä ainakin sillä kerralla. No, nyt on alkanut toinen vanhempainvapaa ja vähän suoraan sanottuna pelottaa, koska töissä on päällä isoja organisaatiomuutoksia enkä tiedä, mitä se tarkoittaa työni kannalta kun palailen vuoden vaihteessa työelämään.

Positiivisena puolena: myös mieheni piti jo ensimmäisen lapsen aikana puolen vuoden vapaan ja suunnitelmissa olisi tehdä sama homma nyt toisellakin kierroksella. Miehen työnantaja on suhtautunut hommaan todella hyvin eikä missään vaiheessa ole ollut mitään ongelmia miehen vapaiden suhteen.

Vierailija

Haluan laittaa lapsettoman kommentin tähän aiheeseen. Olen ollut kahdesti tilanteessa, jossa työpaikassani vähennettiin yksi työntekijä, ja raskaana oleva on saanut pelkästään raskauden tai äitiysloman takia pitää paikkansa. Molemmilla kerroilla minua pidettiin sopivampana henkilönä (koulutus sama), mutta raskaana/äitiyslomalla oleva oli tilansa takia suojatussa asemassa. Molemmat kerrat ovat olleet aikamoinen isku vasten kasvoja. Ensimmäisellä kerralla oli lapsettomuushoidot käynnissä ja toisella kerralla olin kokenut myöhäisen keskenmenon paria kuukautta aikaisemmin. Tätä tuskaa on vaikea selittää ulkopuolisille. En tiedä, onko meidän liitto vaan erityisen tarkka näissä, vai onko muillakin aloilla samanlainen tilanne.

Vierailija

Voi mennä hieman ohi aiheen, mutta haluaisin kuitenkin muistuttaa siitä, että työelämässä koko ajan tilanteet muuttuvat. Jos on ollut esim. kolme vuotta äitiys-, hoito-, tai vanhempainvapaalla ja sitten ihmettelee miksi ei saakaan enää palattuaan täsmälleen samaa tehtävää, kannattanee myös huomioida se, että työpaikalla on muutenkin saattanut kyseisenä aikana tilanteet muuttua.

Itse olen ollut nyt viisi vuotta saman yrityksen palveluksessa, samalla tehtävänimikkeellä, mutta tämän päivän työnkuvani on täysin toinen kuin aloittaessani ja matkan varrelle on ehtinyt mahtua useita isojakin muutoksia, organisaatiossa, tiimeissä, IT-järjestelmissä, tilajärjestelyissä, yrityksen toiminnassa jne. Ei ole aina kyse asiattomasta kohtelusta, jos ei saakaan palata täysin identtiseen asemaan kuin äitiyslomalle lähtiessä. Sitä ei ehkä ole enää olemassakaan.

Ria Hafren
Liittynyt17.8.2015

"Huh-HUH!", ajattelin luettuani blogin ja runsaat :0) kommentit. - "Eipä ole paljon asiat muuttuneet 30 vuodessa!"
Sain tyttäreni vuonna 1977. Silloin äitiysvapaa oli 6 kk ( ei ollut Perhevapaata ollenkaan). Kun palasin töihin noin lyhyen ajan jälkeen KAIKKI oli muuttunut: 1. Esimies oli vaihtunut, 2. Työnkuvani oli muuttunut täysin (vaikka tarve tehtävilleni ei ollut muuttunut!), 3. Minulla ei enää ollut vakituista työpöytääni, Jne. Onneksi oli ihania työtovereita, jotka olivat ihana tuki.
Sain silti uutta intoa hakea Unelmatyöpaikkaani. Halusin töihin mainostoimistoon. Sain sellaisen 6 kk kuluttua :0)!

Stressiä.

Työpaikalleni tuli YT:t äitiyslomani loppuvaiheilla. Koko yksikkö sai lähteä, samoin kävi 4 muulle yhtiön omistamalle yksikölle lähialueella. Päätin siltä istumalta jäädä vielä 1.5vuodeksi hoitovapaalle, se pitää minut turvassa ja "työllistettynä" vielä hetken. Työttömyystilastot puhuvat puolestaan, eikä kovasti innosta mennä jonoon mukaan.
Töihin paluu stressaa älyttömästi. Yhtiön on tarjottava minulle paikkaa, mikäli työnimikkeelläni on paikka vapaana, mutta työpaikka voi olla Kajaanissa, itse asun Espoossa. Mikäli kieltäydyn työstä, on se lopputili ja heipat.

Vielä olisi vuosi kotona oloa, tässä pähkäilen alanko opiskelemaan kokonaan uutta ammattia, koska nykyiseen ammattiini palkataan huonosti, eikä kylläkään ole unelmatyöni. mutta tuet ja tulot opiskelussa ovat mitä ovat. Pitäisi sitä jotenkin elää.
Toisesta lapsestakin on ollut puhetta, samaan konkurssiin sekin menisi kuin 1 lapsi. Mutta onko järkeä, koska työhön minun on pakko vielä palata. Missä se ikinä sitten onkaan.
Mahdollisuuksia on kyllä monia, opiskelemaan, vai uudelle paikkakunnalle, vai lisää lapsia.. vai lottovoitto?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011