Kysyn vaan, että missä vaiheessa pieni vauvani muka sai jalat alleen siinä määrin, että aloitti futisharrastuksen! Isä ja tytär kävivät lauantaina ensimmäistä kertaa 2-3 -vuotiaiden jalkapalloharjoituksissa. En päässyt itse mukaan, mutta näin lyhyen videopätkän treeneistä ja en voi kieltää, etteikö olisi tullut tippa linssiin sitä katsoessa. Siellä se pieni koipeliini kuljetti palloa ihan sujuvasti yli puoli kenttää! 

Naperoiden sisätreenit ovat tietenkin leikkimieliset, eikä siellä varsinaista pelaamista vielä juuri tapahdu. Mutta olen todella onnellinen, että tyttö innostui futisleikeistä. Jopa niin paljon, että alkoi itkeä kun treenit loppuivat. Harrastukset ovat elämän suola ja sokeri, ja aion kannustaa Annia kokeilemaan kaikkea. Ja sitä kautta löytämään ne itselle mieluisat asiat. 

Tämä futishomma tuli tietysti futishullulta isältä, ei minulta :D Minä vihaan jalkapalloa. Yli kaiken. Mutta lupaan silti käydä kiltisti katsomassa kaikki mahdolliset pelit, jos tämä lopulta osoittautuu Annin suureksi intohimoksi. 

Tänään hain Annille kaupasta urheilushortsit, trikoot ja T-paidan. Enkä meinaa mitenkään käsittää sitä. Vasta ostin potkupukuja! Peruspessimistinä valitsin Stadiumin rekiltä edullisempia SOCin vaatteita, katsellaan niitä sikahintaisia Nikeja ja Adduja sitten siinä vaiheessa, jos oikea pelaaminen alkaa. Siinä vaiheessa Saku saa mennä hifistelemään varusteiden kanssa. (En ole eläissäni nähnyt kenelläkään yhtä monia futiskenkiä kuin miehelläni).

Meidän perheessä tämä jako taitaa mennä niin, että Saku hoitaa Annin kanssa urheilupuolen ja minä taas keskityn taideaineisiin ja erinäiseen hihhulointiin sillä saralla. Luontainen jako meidän perheessä :D

Miten teillä hoidetaan lasten kanssa harrastelu, osallistutteko vai toimitteko vain kyytinä? Samalla olisi kiva kuulla vinkkejä mitä hauskaa 2-vuotiaan superaktiivisen liikkujan kanssa voisi yhdessä tehdä. Onko löytynyt hittilajeja, hyviä temppukerhoja tai muuta vastaavaa, mitä uskallat suositella?