Kun muutin ensimmäiseen omaan kimppakämppään Tampereelle, vannoin pyhästi, etten tule ikinä lähtemään veks kaupungista. Päätin asua kilometrin säteellä keskustasta loppuelämäni. Olin kurkkuani myöten täynnä landea, missä ei tapahtunut yhtään mitään, ja kaikki tunsivat muiden asiat paremmin kuin omansa.

Ei mennyt kuin viitisen vuotta, kun uhmakkaan mustavalkoinen näkökulmani alkoi pehmentyä. Aloin olla sitä mieltä, että ehkä joskus aikuisena saattaisin muuttaa takaisin metsään. Ehkä. Oli jo vähän ikävä maalaismaisemia, vaikka edelleen koin olevani kotona kaupungissa. 

Naimisiin mennessä sekä minulle että miehelleni oli jo ihan selvää, että yhteistä taloa etsitään jossain vaiheessa pienemmältä kirkolta. Lopulta ympyrä sulkeutui, ja tein paluun lapsuuden maisemiin, onnellisena kuin pieni orava. 

Nautin edelleen kaupungin vilinästä, ruokapaikoista ja kulttuurista (kahta edellistä on ikävä), mutta sekä henkinen että fyysinen kotini on siellä, missä metsä alkaa melkein portailta, ja omalla pihalla saa upottaa sormet multaan.

Tämä seuraava piha ei tosin ole oma, vaan Voipaalan kartanon puutarha:

Viikonlopun aikana tuli käytyä sekä mökillä että metsäretkellä Rapolassa, ja sinne jäi harjulle niin päänsärky kuin viheliäinen hartiajännitys, joka sai kaulankin lihakset kiristymään.

Syksyistä luontomaisemaa oli tänä viikonloppuna tarjolla tottavie koko rahalla, kun Vanajan rannoilla hehkui kaikki mahdolliset ruskan sävyt. 

Anni valitsi eväsretken paikan, tyttö rakastaa Rapolan maisemia ja tarinoita. Jos et ole vähään aikaan Sääksmäellä käynyt, niin tiedoksi, että harjulle ja linnavuorelle on tullut uudet opasteet. Muinaislinnan kiehtovat tarinat on helppo herättää opasteiden avulla eloon niin lapsille kuin aikuisille. 

Lisäksi näköalat Vanajan selän yli ovat tähän aikaan vuodesta parhaimmillaan, ja historiallisten paikkojen muinaisuuden tuntu on suorastaan käsin kosketeltavissa. 

Olen siirtynyt ihan uudelle tasolle tässä metsähörhöilyssä. Parikymppinen Niina toteaisi, että menit sitten lopullisesti mummoutumaan :D

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010