En tiedä olisinko ikinä päätynyt Itävaltaan, jollei työpaikan retki olisi sinne vienyt. Nyt Oetzissa käyneenä täytyy todeta, että oli hienoa päätyä juuri sinne. Jylhien Alppien ympäröimä Oetz on Tirolin sydämessä ja perinteinen kulttuuri sekä näkyy että kuuluu. Idyllinen pikkukylä oli kuin suoraan elokuvan lavasteista koristeellisine alppimajoineen. Jokaisessa talossa oli huikeat kukkaistutukset!

Sysipimeät yöt olivat maagisia, sillä vuorille sytytettiin jo keskiajalta jatkuneen perinteen mukaan tulia, jotka näkyvät kilometrien päähän. The Mountain fires eli vuorien tulia laitetaan aina juhannukseen asti. Sain pari epäuskoista katsetta kun kerroin illanviettoporukassa, että ulkona vuorilla näkyy valtava palava risti! Pian tulia alkoi näkyä joka puolella ja se oli maisema, jota en unohda.

Muutama kymmenen metriä Oetzin rajan ulkopuolella on gondolihissi, joka kuljettaa fillarikansaa, vaellusporukkaa, perusturreja ja talvella laskettelijoita yli 2000 metriin. Hissille on kylän keskustasta kävellen noin 10 minuutin matka ja meno - paluulippu maksaa 18,50€. 

Ylhäällä reissaajaa odottaa henkeäsalpaava näky, kun Alpit näyttäytyvät täydessä komeudessaan. Mitkään näistä kuvista eivät tee oikeutta todellisuudelle, sen verran kaunista ylhäällä oli. Normirapakuntoisella alkoi happi loppua paitsi näköaloista, myös ilman ohenemisesta. 

Oli päivän paras idea ostaa matkalta eväät, sillä tästä ei juuri ulkoilmaretki paremmaksi muutu:

Laskettelukeskukseen on rakennettu ravintolaa, lasten leikkialuetta ja terassia, mutta kannattaa ehdottomasti laittaa tossua toisen eteen ja vaeltaa pois hiihtohissien alta. Todelliset maisemat aukeavat vasta ylempänä, missä luonto näyttää lähes koskemattomalta.

Jyrkänteiden reunoille sijoitetut maisemapenkit ja metsistä kuuluva lehmänkellojen kalkatus on lähes meditatiivinen yhdistelmä. Tuntuu siltä, kuin olisi maailman katolla, vaikka ollaan "vasta" 2000 metrissä. 

Alppien rinteisiin tuli tutustuttua reissun aikana vielä konkreettisemminkin, kun ilmoittauduin mukaan kanjonointiin (canyoning). Siinäpä olikin sellaista toimintaa, että vaikea uskoa minun olleen paikalla. Eräjormailu ei yleensä ole ihan se omin alue, mutta kaikkea pitää kokeilla. Palataan tähän pian!

Kommentit (4)

Vierailija

Kiitos näistä kuvista! Olen lähdössä Itävaltaan lomailemaan heinäkuussa ja tämä postaus nosti matkakuumetta taas muutamalla asteella. En ole itsekään varsinaisesti mikään eräjorma ja välillä olen hieman epäillyt kohdevalintaani, mutta eiköhän noissa maisemissa viikon jaksaa viettää.

Maamu

Oi Itävalta! Sinne kerran päädyimme ja sinne palaamme toivottavasti vielä monet kerrat uudelleen! Nämä kuvasi saavat kyllä kaipuun taas aikaan! Perheenkin kanssa loistava kohde; ystävällisiä ihmisiä, henkeäsalpaavia maisemia, puhdasta luontoa ja hyvää ruokaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat