Leviksieni takapuolella on omituinen merkkilappu. 90-luvun viisnollaykkösissä oli aina ruskea lappu punaisella tekstillä, mutta näissä Skinny rollereissani onkin pirteä valkoinen. Rollereideni kanssa huomaan kuinka iso ikävä on ollut haaleaksi kuluneita yläasteaikaisia lempifarkkujani (levikset, tietysti), joita käytin niin kauan, että niistä oli jäljellä suunnilleen enää vyötärönauha. Ne olivat farkut, joissa ei ollut pätkääkään elastisuutta, eikä ole näissäkään. Perfect jeans.

l31
l31

Tokiosta muutama vuosi sitten ostettu pitsihelmainen teeppari käy haalistettuihin farkkuihin täydellisesti.

l1
l1
l2
l2

Haaveilen jo salaa käärityistä lahkeista, valkoisesta rennosta vaarinpaidasta ja korkkareista. No ok, tällä hetkellä enemmän läpsyistä, koska olo on äärimmäisen mukavuudenhaluinen. Nyt on kuitenkin tyytyminen saappaisiin, mutta onneksi on mukavia suomivintagesaappaita hyllyssä.

Miettikääpä muuten mikä farkkuvalikoima nykyään on tarjolla verrattuna siihen viisnollaykkösten kulta-aikaan, kun kaikki muut merkit olivat ihan tyhmiä&juntteja. Meidän silloisten teinien mielestä siis. Nykyään ei taida olla ihan niin tarkkaa mitä siellä peräpuolella lukee? Vai onko?

Kommentit (42)

Voi apua, muistan kun ala-asteella jonkin random farkkuparin ollessa jalassa takataskut piti piilottaa paidan alle (paitoja EI pidetty niin 90-luvun alussa!) ettei kukaan huomaisi että siellä ei ole sitä Leviksen pientä punaista lappua. Sitten sitä vain uskoi lujasti että "Kyllä ne kaikki luulee että mulla on viisnollaykköset".

Huoh, näitä muistellessa sitä aina tajuaa kuinka rankka lapsuus on tullut elettyä.

Aikamoinen white people problem, "lapsuuteni rankin kokemus oli väärät farkut" :D Tosin, kyllähän tästä 4d-dokkarin sais aikaan :D

(tämä on vitsi, ei saa loukkaantua)

saana

"Nykyään ei taida olla ihan niin tarkkaa mitä siellä peräpuolella lukee? Vai onko?"

Niin kauan kuin siellä ei lue "Baby" tai "Angel" tai jotain muuta vastaavaa kimalteella kirjoitettuna, niin ei. :D

Shrek

Entäs, kun niitä pipoja, joissa lukee Bad Hair Day, niin jos olis farkkuja, joiden takana lukee Bad Ass Day? =P

Henna

Eikö se tosiaan Cheap Monday koittanut näitä tuoda takaisin kuten Nelliina jo mainitsi :D Silloinhan parit truu fashionistat oikein ärähtivät kun iso osa bloggareista ja kommentoijista kauhisteli useimmissa blogeissa että ei ei ei

Meikku

Meillä käytiin aina ala-asteella ostamassa jostain kakkoslaatu-kaupasta niitä 501:siä ja niistä oli se punainen merkki leikattu pois, joten äidin oli pakko aina purkaa pieniksi jääneistä vanhoista farkuista se merkki ja ommella se niihin uusiin ennen ku suostuin farkkuja jalkaani pistään :D

S

haha, kyllä meidänki perähikijällä mitattiin tyyppien cooleus sillä oliko viisnollaykköset vai ei. Tai Adidaksen kolmeraitaverkkarit. Ja ite oli niin ruipelo ettei mitkään farkut pysyny ees jalassa, rankka lapsuus :)

LiisaA

Muistaakseni ysillä ostin neljän vuoden Levi´s-putken jälkeen ekat Dieselit ja voi vitsi sitä pohdintaa, että uskaltaako Levi´sten sijaan ostaa Dieselit, tuleeko sanomista. Uskalsin, mutta kertoo vaan jotain siitä 90-luvun Levi´s-ylivallasta.

Mä oon kyllä läksyni oppinut, enkä osta enää ikinä mitään Ginatricotin rimpulastrechällötyksiä! Kunnon farkut rulaa!

Rauhaisa

Omana yläasteaikanani eli kohta 10 vuotta sitten (OMG! :D) piti olla Zipin farkut, kaikki muut oli out. Tosin niiden vuosien aikana "vaatimukset" kyllä löystyivät ja myös MissSixty (miten kirjotetaan?), Only ja MicMac kävi. Niin ja sen jälkeen tuli ah niin ihanat Crazy age -farkut, joihin onneksi itse tajusin olla lankeamatta.

Jiksu

Siis mitkä hiton merkkifarkut? Parhaat lepakkolahkeet ja roikkupersaukset on aina löytyneet kirpparilta perälappuihin katsomatta - myös teini-iässä, vaikka sen alkamisesta tuleekin pian kymmenen vuotta.

Okei, kyllähän mua yläasteella kiusattiinkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun olen tässä blogissa tuntenut itseni ulkopuoliseksi. :(

Anneli

Omista peruskouluajoista on parikymmentä vuotta, ala-asteella sain ensimmäiset levikset ja herranjumala että olin onnellinen. Olin oman luokkani toinen joka sai oikeat merkkifarkut :)

Leviksen voittoputki taisi jatkua yläasteelle saakka, silloin myös Dieselit ja Henry Choicet olivat ihan hyväksyttäviä. Ongelmana oli se, että olin niin rimpula ja pieni, että esim. beigeistä farkuista ei vaan löytynyt kokoja jotka olisivat olleet tarpeeksi tiukat reisistä. Mummo kaventeli mutta ei suostunut tekemään tarpeeksi tiukkoja, joten käytin farkkujen alla jopa kolmia pitkiksiä ja talvella vanhoja, ruskeita miesten villa-alushousuja...

Rytsis

Hahaa, viime viikolla temmoin jalkaan vastapestyjä tiukkoja leviksiä ja mietin, että ei helvetti kyllä ihmisellä vaan pitää olla niitä mukavuusfarkkujakin, vaikka kuinka nää ois ns. oikean kokoiset =)

Rytsis

Niin ja leviksistä & teiniajasta tuli mieleen, että lintsasin kerran koulusta, kun ne mun AINOOT levikset oli pesussa enkä siis voinut mennä kouluun kun ei ollut farkkuja mitä laittaa jalkaan!! Jäin muuten kiinni tästä, tietty... Jälkkäriä tuli, Levisten ansiosta prkl... =)

Nelliina

itse kans saatoin lähteä vielä nihkeillä farkuilla liikenteeseen, jos ne eivät olleet ehtineet kuivaa :DD

Meillä oli vissiin pikkaisen helpomaa koulussa, kun ei ketään kiinnostanut kenenkään farkut ja merkit. Tai ainakaan tietääkseni.. Ostin ensimmäiset Levikseni pari-kolme vuotta sitten ja nauroin, että olen niin täysin jälkijunassa :D Teininä mulla oli ihan vaan farkkuja, ei niissä mitään merkkejä ollut..

Eikö täällä nyt tosiaan ole ketään, jonka teiniaika ois sijoittunut muualle kuin 90-luvulle? Mä en voi _millään_ uskoa, etteikö olisi nykyäänkin väliä mitkä farkut on jalassa! Sellaista teiniä ei olekaan, joka ei arvota muita merkkien tms. tärkeiden asioiden perusteella. :P

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

nykyään on paljon laajempi kirjo merkkejä ja vaatteita, en usko että se on ihan niin tarkkaa kuin ysärillä? Silloin oli oikeasti vain ja ainoastaan ne levikset ja nappiverkkarit, nythän tyylisuuntiakin on siihen verrattuna tsiljoona. Toki varmasti löytyy ne hypemerkit tälläkin hetkellä, mutta mitä ne ovat :)

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Anneli

Minulle on toki nykyäänkin väliä mitkä farkut on jalassa, niitä taitaa olla joku kymmenkunta paria pilleistä boyfriendeihin. Ostan uusia farkkuja aika harvoin, joten voin helposti laittaa niihin pari satastakin. Siksi myös oletan että ne kestävät pitkään ja ovat kaikinpuolin täydelliset. Siksi siis ostan mieluiten niitä "oikeita" farkkumerkkejäkin.

Muiden ihmisten farkuista taas en ole erityisen kiinnostunut, tottakai voin huomioida jotkut erityisen hienot tai vastaavasti huonosti istuvat tai kauheat valkoläikkäiset bling-farkut, mutta eihän se kerro ihmisestä mitääm...

Reetta

Seiska-luokan jälkeisen kesän olin lapsenvahtina ja kuukausipalkka oli 1000 markkaa. Niillä rahoilla sitten ostin ekat Leviksen viisnollaykköset, ne oli valkeet ja siiiistit ja ikuistettu kasiluokan luokkakuvaan. Ja valkeet ne oli siks, että olin myös niin laiha, että kuvittelin niissä näyttäväni vähemmän laihalta (etenkin kun alle laitto kahet kukka-kalsarit). :D Teininä omistin vain kahdet levikset, mutta viime keväänä palasin 501-käyttäjäksi, kun löysin siskon miehen vanhat farkut, joista sai nostalgiset shortsit. :)

Anni

Vuonna -93 syntyneenä suurin osa näistä kommenteista kuulostaa musta todella absurdeilta. :D Lintsasi koulusta koska Levikset oli pesussa? Oli pakko ommella merkki farkkuihin ennenku suostu laittamaan ne jalkaan? What the... Ite en muista farkkumerkeillä olleen KOSKAAN mitään väliä, ei ala-asteella, kuten ei yläasteella saati nytkään. Ite ainakin käytin/käytän tasan sellasia farkkuja mitä satun löytämään, enkä oo saanu poikkipuolisia kommentteja. :D (Poikkeuksena tietty glitteri-vaalennus-tribaali-farkut, Jonku-nimimerkkiä lainatakseni. Hrrr, never.)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012