Varmasti suurin osa täällä tietää hiushistoriastani yhtä sun toistakin, mutta pähkinänkuoressa tilanne on se, että kasvatan oman luonnollisen hiusvärin takaisin. Hiusteni muuttuvat värisävyt jaksavat ihmetyttää minua kuukaudesta toiseen. Ensin tyvikasvu näytti siltä, että teini-iässä (viimeksi ollut oma väri) valloillaan ollut oljenkeltaisuus on vaihtunut hopeaan maantienharmaaseen, mutta kuukaudet ovat paljastaneet että hopea jää vain haaveeksi ja väri alkaa pituuksissa taas kellertää. Yleissävy on tosin tummempi kuin teininä, mutta muuten väri on täsmälleen sama.

Napsin tässä pitkästä aikaa viimeisetkin teippipidennykset veke (pidän yleensä vain muutamaa tupsua sivuilla), koska oli aika tehdä jotain harvinaisen ikävää. Lyhentää latvaa taas kerran 10cm. Huokaus. Jos jotain rakastan niin pitkää tukkaa, ja se ei ikävä kyllä ole mahdollista niin kauan kuin latvoissa on senttikin vanhaa, sataan kertaan värjättyä ja vaalennettua hamppua. Joten naps naps sitten vaan. Nyt tilanne on se, että joudun tekemään vastaavan lyhennyksen vielä yhden kerran (pääliosan hiuksiin), ja sitten olen vihdoinkin selvillä vesillä ja täysin omalla värillä. Jos minulla olisi munaa, olisin leikannut tällä erää kaiken pois ja kärsinyt kerrostetusta polkkatukasta seuraavan vuoden, mutta ei hemmetti. Ei. Joten kasvatan tukkaa taas sen 10 cm lisää (minun kohdallani tähän menee noin vuosi, huoh) ja nappasen loput jämät vasta sitten.

Siinä se on, typerä ei-minkään-mittainen tukkani.


Fiilis on pitkälti seuraava:


Tiedän kyllä, että pikku hiljaa raidoittamalla värin kasvattaminen olisi kohdellut hiusta hellemmin, mutta suoraan sanottuna kärsin mielummin ei minkään pituisesta hiuksesta kuin siitä latvasta musta, päällä vaaleita raitoja -kasvatusmallista. Elämä on valintoja, ja kertarysäyksellä oli minun tapani.


Finders creepers. Välihuomautuksena hiusmonologin keskelle, bongasin eBaysta violetit creepersit 15 eurolla ja päätin että nyt tai ei koskaan.


Hauska juttu tässä ah niin arvostetussa luomuudessa on se, että oikeastaan minä en pidä luomuutta minkäänlaisena ylpeilyn aiheena tai saavutuksena. Ulkonäköasioissa minua miellyttää eniten korpinmustaksi tai pastellivaaleanpunaiseksi värjätty tukka, rutosti meikkiä irtoripsineen kaikkineen ja korkeat korot. En itse näytä kuvailemaltani naiselta (vaan karua kyllä melkein vastakohdalta), mutta se ei silti vaikuta "naismakuuni". Yritän kuitenkin pitää kiinni edes siitä, että käytän näkyviä huulipunia, jotka ovat luonnollisuudesta kaukana.

Saa nähdä kuinka kauan viitsin irvistellä tälle hiusten pituudelle ennenkuin kiinnittelen kiltisti teipit takaisin ja odotan seuraavaa leikkauskertaa niiden kanssa, mutta kokeillaan nyt. Yritän kovasti inspiroitua 20-luvun flappertyttöjen tyylistä, hatuista ja hiusnauhoista, jotka (myönnetään) sopivat upeammin lyhyemmän tukan kanssa. Ja toisaalta myös suuret hollywood-laineet, victory rollsit ja poodle-kampaukset ovat hienoimpia täsmälleen tämän pituiseen hiukseen. Huomaatteko, yritän löytää jotain valoa tunnelista, vaikka ajat ovatkin synkät ja turhauttavat :D

Koko kasvatusprosessi on ollut rehellisesti sanottuen harvinaisen tuskallista, mutta nyt voin kuitenkin taputella itseäni jo selkään, sillä voiton puolella ollaan. Veikkaisin että vuosi vielä ja sitten ollaan maalissa, joskin reuhka saa minun puolestani kasvaa sen jälkeen täysin vapaasti ilman että kosken siihen saksilla enää ikinä. Ever. Koskaan. Heitän sakset roskikseen.

Kommentit (25)

christel

Itse aloitin vasta keväällä oman värin kasvattamisen! Tulen aina katselemaan kuviasi ja huokailemaan, että jaksa nyt odotella, kyllä Nelliinallakin on kasvanut :DD

Kaisu

Olen myös ollut vuoden värjäämättä kuantaloani. Melkein 20 vuotta tulikin värjättyä. Oma värini näyttää olevan myöskin sitä maantienruskeaa, jota "piristää" yksittäiset harmaat, EI vaan valkoiset hiukset. Alkuun vähän kammoksuin harmaantumistani, kun ikää on 30+ ja jaksoin harmaita nyppiä pois. Se vaan että kun karvan nyppäs, uus kasvoi tönkkönä kohti suoraa kattoa. Lopetin siis nyppimisen ja itse asiassa, kun hiukset suoristaa näyttää harmaat raidat aika makeilta.

M&M

Täällä ollaan oltu jo joku vuosi naturel värissä. Tumman ruskeaa ja lisääntyvää harmaata. Lopetin värjäämisen, koska kaikilla ikäisilläni täteillä oli liian tummaksi värjätty kuontalo enkä halunnut kuulua joukkoon. Nyt ovat hiukset laineilla, kun väriaineet eivät enää suorista niitä. Ja raidat kasvaa omasta päästä. Ja kivaa nähdä muillakin oman värisiä hiuksia. Minä huomaan ne aina. Purkista saa mitä vaan, mutta kasvatappa jotain kivaa omasta päästä!

Marion

Aloitin hiusten värjäämisen joskus yläasteella, ja sitä riemua sitten kestikin vuosikaudet, värin vaihdellen aina punaisesta sinimustaan (ja värjäysmokasta johtuen hemaisevaan homeenvihreään).
Noin seitsemän vuotta sitten päätin laittaa väriputelin korkin kiinni, ja katsoa miltäs se oma karvasto nyt sitten näyttääkään. Tuolloin aloitin vain piinallisen kasvatusprosessin, joskus alle kaksikymppisenä kokeilin värjäyskierteessä myös lyhyeksi kynittyä tukkaa kun yritin värjäyskierteestä eroon.
Nyt päässä on sitten pitkä setti sellaista sekaväristä, osin vaaleaa, osin tummanruskeaa, osin vähän kellervää ja osin sitä kuuluisaa maantienharmaata karvaa, jota ei oikein voi sanoa minkäänväriseksi. En kuitenkaan enää usko värjääväni hiuksiani, osin siksi että kammoan ko. aineeseen liittyviä kemikaaleja, osin siksi että olen patalaiska enkä jaksa ylläpitää väriä.
Satunnaisia ärsytyspäiviä huolimatta olen kuitenkin tyytyväinen omaan väriini, vaikka jaan ehdottomasti fiksaatiosi mustiin tai vaaleisiin pastillipinkkiin hiuksiin, unohtamatta syvää punaista... Ja vaikka jaksan edelleen ihmetellä miten isäni mustat luonnonkiharat eivät periytyneet minulle, ison nenän sain sen sijaan... :D
On ollut kuitenkin jännä huomata, miten se oma väri on sitten kuitenkin oma, etenkin kun en tätä nykyä käytä edes meikkiä. Tyyli tosiaan muuttuu... :)

Vaahtera

Moi!

Minä taas aion juurikin leikata hiukset tuollaisiksi puolipitkiksi. Mulla on latvat huonossa kunnossa ja olen niin kyllästynyt pitkiin hiuksiin! Puolipitkät hiukset on mun mielestä helpompi laittaa ja näyttää ryhdikkäämmiltä.
Hah, kohta tietenkin taas haaveilen pitkistä hiuksista. Niinhän se menee :)

Virpi

Hiuksesi näyttävät upeilta tuossakin pituudessa, joten älä huoli! Olet aina kaunis. =)
Minulla on aina ollut todella pitkät hiukset, kunnes vuonna 2010 kaipasin vaihtelua ja leikkautin sellaisen takaa lyhyemmän ja edestä pidemmän "Victoria Beckham" polkkatukan. Upea mallihan se oli, mutta kun olen niin onneton laittamaan omia hiuksiani, niin en sitten viihtynyt siinä tyylissä kuin reilut puoli vuotta. Sitten alkoi tuttu hiustenkasvatusprojekti. Nyt minulla on taas mukavan pituiset hiukset ja saavat luvan kasvaa kyllä vielä. Latvat tosin leikkaan/siistin 2-3 kuukauden välein. Ja toisin kuin kaikki muut täällä, värjään säännöllisesti hiuksiani mustaksi. =) Olin lapsena sellainen luonnollinen blondi, mutta vanhetessa se kaikille tuttu maantienharmaus valtasi minunkin kuontaloni. Nyt jo 10. vuotta mustahiuksisena en kaipaa muutosta. Rakastan mustia pitkiä hiuksia, ja vaikka olen iholtani vaalea kuin mikä, tummat hiukset sopivat mielestäni minulle paremmin kuin vaaleat. Rahaa ja aikaahan värjäämiseen menee, mutta en tosiaan koskaan värjää hiuksiani itse, vaan käyn kampaajalla. Kun elämä on kiireistä, rakastan ottaa vähän tällaistakin omaa aikaa, ja mikäs sen ihanampaa kuin istua hemmoteltavana ja samalla parantaa maailmaa mahtavan kampaaja-ystävän kanssa. Kyllä kannattaa, on jälkikin sen näköistä! =)

Oh voe ja minäkin haluan jakaa oman hiustarinani, nimenomaan sen oman värin löytämisen ilon ja luonnollisen oloisen tukan.

Aikoinani aloitan hiustenvärjäämisen 11-vuotiaana hennavärillä ja siitä sitten lähdettiin. Pään väri oli tummimmillaan liila, kun taas oma luonnonväri oli tosiaan penskana sellainen hyvinkin vaalea blondi. Punapigmentin omaavana olen aina vain korostanut punaisuuttani, joskus enemmän porkkanaan tai vähän hillitymmin. Aina kuitenkin se oli punainen.

Vuonna 2010 olin jo alkanut haikailemaan värjäämättömien hiuksien perään, vaikka saatoin aina kylmästi olla värjäämättä sen vuoden tai 8 kk jolloin juuri kasvua oli selvästi. Lopulta päädyin vuoden 2011 puolella tulokseen, että en enää värjää hiuksiani ja koska en jaksanut kasvattaa väriä ulos tein radikaalin ratkaisun ja päätin kirjaimellisesti itse saksia värjätyn osan pois.

Oman värin hurja pituus oli silloin max. 1,5 cm joten kynin itselleni siilin, ihan fiskarseilla ja oli ehkä elämäni paras päätös. Olin kuitenkin päättänyt jo aijemmin, että tosiaan leikkautan hiukseni 16.6.2011 jolloin sen myös tein. 1,5 vuotta kynimisestä oli seuraava tasoitus ja aiemmin tällä viikolla se seuraava.

Oman värini on ihana, sillä se on tosi uniikki tällä hetkellä. Suuri sekoitus punaista, vaaleaa ja tummempaa hiusta. Väri jota ei saa kaupoista! Pituus huitelee jossain olkapäiden puolella, ehkä jo vähän alle. Tulee useinmiten pidettyä ponnarilla/nutturalla ettei ole tiellä... Laatu on kampaaja-kaverin mukaan todella hyvä, sillä käsittelen hiuksiani tosi vähän ja sitä ei nyt ole värjätty yli 2 vuoteen. Ehkä hieman kuivan suuntaan kääntyvä luonnonkiharainen (ainakin osittain!) tukkani nauttii hellivistä ja erityisen kosteuttavista shampoista ja hoitoaineista.

Tietenkin aina välillä haluaisin värjätä, mutta jotenkin nekin fiilikset ovat aina menneet ohitse. Kun taas huomaa kuinka ihana se oma väri on. Myöskin hiustenlaadusta en halua yhtään tinkiän. I want it all. Nyt tällä hetkellä olen siirtänyt mahdollisen hiustenvärjäämisen hamaan tulevaisuuteen, suunnilleen niille hetkille kun latkat osuvat puoleen selkään jonne ajattelin tämän leijonanharjan kasvattaa. Siihen on tosin matkaa, vaikka hiuskeni kasvavatkin nopeasti. Heh. Vuosi ellei enemmänkin.

Ymmärrän siis hyvin sen, kuinka sen haluaa kasvaa nopeammin. Toisaalta on mukavaa ajatella kuinka pitkälle olen jo päässyt siitä 6-15 cm välillä olleesta hirmuvaiheesta jolloin hiukset kirjaimellisesti elivät omaa elämää. Ajoittain myös kaipaan sitä tunnetta kun läheinen hivelee siiliäni... Ah, hiukset!

tiia

Itse aloitin oman hiusvärin kasvattamisen viime vappuna. Otin isäni hiustenajokoneen ja vedin noin 6mm siilin. Nyt se on kasvanut jo niin paljon, että voin pitää takatukkaa ponnarilla. Säälittävän taka jee-jeen leikkaaminen olis varmaan fiksua, mutta en halua. Samoin korvien yläpuolelta vois leikkaa että hiukset näyttäisi vähän siistimmille, mutta ei. Antaa nyt vaan kasvaa kun on niin hyvässä vauhdissa kasvu :)

Vierailija

Toi lyhyt on kiva!! Itelläkin jouduttiin vetää lyhyeks koska päätin vaalentaa oman mustan pitkän tukan vaaleaksi.. HYVÄ!:D Ja palasin muutaman kuukauden jälkeen takaisin mustaan koska en edes muistanut että oma tukka on lähes musta -.- juurikasvu oli hirveä :D

Minulla on täsmälleen sama projekti menossa, viime värjäyksestä on nyt aikalailla vuosi. Rasittavaahan tämä välillä on, kun latvat ovat huonokuntoiset blondit ja haluaisi pitkät hiukset... Oma hius on onneksi hyväkuntoista ja ihan ok väristäkin! Kasvaisi vaan nopeammin.

Olivia Rouge

Siis just ajattelin ennenku luin loppuun, et 40-luvun kampaukset ahoy! Ja nyt kun sulla ei oo teippejä, niin victory rollsit vois tosiaan passata ;) kauhee hinku tuli tulla laittaan sun tukka... :D

Oi kun on kivan mittanen ja värinen tukka, sopii sulle! :>

Mä päätin viime keväänä lopettaa tukan värjäämisen, koska kaikki ne kauhutarinat alkoi pelottaa, ja onhan tääkin tukka jo vähän kärsiny ku viimeks oon antanut sen olla rauhassa 14-vuotiaana. Oma väri on tumma (perus maantienharmaa, äiti tosin kutsuu sitä "nätiksi tosi tummaksi ruskeeksi", tiedä häntä..) ja keväällä vaalensin vikan kerran. Oon ollut blondi kerran aiemminkin, v. 2011, ja ajattelin että jos en ryhdy blondiksi uudelleen nyt niin en tee sitä ikinä. Arvaa vaan mitkä juurikasvut mulle on ehtinyt syntyä tässä viiden kuukauden aikana! :D Oon tykännyt olla blondi mutta pikkuhiljaa alan totutella ajatukseen että seuraavan viiden kuukauden päästä taidan olla tummahiuksinen. Elämä on jännää.

Tunnen tuskasi ( hahaa, meinasin typottaa että tunnes tuskasi, oikein kannustavaa hehhee :D )! Paitsi sulla on nyt just se hiuspituus, mikä kelpais mulle vallan hyvin :D Tosin mä olen tullut siihen tulokseen, että oikeastaan milloinkaan mun hiukset eivät ole hyvin, joko ne on liian lyhyet, liian pitkät, liian..no, liian vääränlaiset! Se lyhyt hiusmalli oli mun suosikein, mutta valitettavasti omalla värillä se näytti niin mitään sanomattomalta :T Ja värjätä en enää uskalla, taisin vikalla kerralla saada jonkin lievän allergisen reaktion..

Mutta kovasti siis tsemppiä kasvatukseen! Jos yhtään lohduttaa, niin mun ja monen muun silmään sun hiukset näyttävät hyviltä :) Ja aina voi lisäravinteilla vähän boostata hiusten kasvua, itsellä esim. MSM-jauhe on oikeasti saanut päänahan kihelmöimään siihen malliin että hiusta vaan pukkaa :D

Mullon sama projekti meneillään! Viimeksi olen värjännyt hiuksiani lokakuussa 2011, joten päästäni pitäisi löytyä jo parikymmentä senttiä luonnollisen väristä tukkaa. Loput onkin sitten pidennyksiä ja omaa kellertävää haperohamppulatvaa. Mutta vitsit, että tuo tyvi tuntuu niin pehmeältä ja hyväkuntoiselta! Mutta myös ihan hemmetin liukkaalta, mikä hankaloittaa hiustenlaittoa. Onneksi nykyään löytyy hiuspuuterit sun muut apuvermeet, joilla saa ehkäistyä lirutukan kohtalaisen helposti.

Piti vielä sanoa, että minusta sinulle käy kyllä tuon mittainen tukka todella hyvin, vaikka ymmärrän kyllä kaipuun pitkän tukan perään!

Vierailija

Olin monta vuotta poikatukkainen, kunnes kyllästyin negatiivisiin kommentteihin. Tiedän, ei sellaisen pitäisi antaa vaikuttaa, mutta kun istuu sinkkuna ties monettako kertaa samassa pöydässä poikien kanssa, jotka keskustelevat siitä, kuinka lyhyet hiukset eivät sovi yhdellekään naiselle... Jokin napsahti. Päivä oli 28.2.2010 ja päätin kasvattaa sellaisen hippiletin, ettei olisi kenelläkään mitään sanomista.

Kiukun voimalla tai ties millä hiukset ovatkin nyt kasvaneet siihen kuuluisaan BSL- eli rintsikkapituuteen. Ja hitto, minulla on upeat hiukset! Paksut, vaaleat, pitkät! Mikä alkoi ehkä väärin motiivein onkin muuttunut matkaksi omaan uuteen tyyliini - myös vaatteni ovat muuttuneet: mekkoja, rusetteja, pitsiä, lintuja, punaista... Unheard of, sanoo entinen farkkutyttö!!

Ja tiiätkö, annan näiden edelleen kasvaa. Hiukseni kasvavat ainakin 1-1,5 senttiä kuussa, ja pari kertaa vuodessa laitan muutaman raidan ja tasaan latvat. Vuoden päästä siis hivotaan jo vyötäröä, me likes! Ja peeäs, sinkkuna tässä edelleen ollaan, ja näitä hiuksia ei ihan kuka tahansa sitten pääsekään hipelöimään ;).

Apua, ei tässä kommentissa ollut mitään järkeä, paitsi että tiedän miltä tuntuu odottaa hiusten kasvamista... Ja sitten yhtäkkiä - aika onkin kulunut ja sitä miettii, miten elämä on mennyt kaikkinensa eteenpäin muutenkin kuin hiusten osalta... =)

Rheena

Itse aloitin juurikin viime viikolla perusteellisen harkinnan jälkeen kasvatusoperaation. Projekti tulee olemaan piiitkä ja tuskallinen, on melkoisen lyhyt ja luonnonkihara malli tällä hetkellä. Jotenkin vain alkaa haikailla "naisellisemman" tukan perään...vaikka pidänkin lyhyistä muillakin naisilla, mutta omalta osaltani riittää. Lukiossa 14 vuotta sitten (kääk onko siitä niin kauan) omistin vielä oikein pitkän, paksun ja luonnonkiharan letin, jota moni kadehti. Nyt pisimmät suortuvat ylettyvät korville, mutta täältä tullaan...:)

eriikka

oon miettinyt tän kirjoittamista jo monta kertaa aikaisemminkin, mutta nyt on pakko. olen kasvattanut niin ikään omaa väriäni reilun vuoden ja monta kertaa on kauheasti tehnyt mieli värjätä ihana punainen tai tumma ruskea takaisin. mutta niinä kiusauksen hetkinä oon tullut katsomaan sun blogia ja ajatellut, että jos Niina kestää, niin kyllä sitten mäkin ;)

Pesunalle

Itse kasvatin myös värjätyn tukan pois. Oli järkyttävä operaatio ja yritän muistutella siitä itselleni nyt kun tekisi mieli taas tarttua väripurkkiin... :D Mulla onneksi kasvoi yllättävän nopeasti hiukset (2,5v ja omat hiukset oli pitkät jo), mutta se ei tehnyt siitä tunteesta yhtään sen helpompaa. Joten tsemppiä! :)

Ja mun mielestä nuo sun hiukset on ihanan väriset! :D
Terv. keltaisen oljen väriset hiukset omaava :D

Mipa

Nythän on ysäri tulossa lujaa muotiin? nauhaolkaimet ja kaikki.

Katso vähän vanhoja Sinkkuelämää -jaksoja ja inspiroidu Carrien hiuksista! Tuli vaan mieleen tosta sun tukasta :)

emmi

Sulla siis on ollut vielä teippipidennykset päässä! Noniin nyt voin sitten toisena teippipäänä kysyä, miten saat nuo nutturat väänneltyä ettei ne teipit paista?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010