Meidän vuonna -41 rakennettu talomme kantaa mukanaan paljon historiaa. Talossa ei ole asunut kuin kolme perhettä, joista kahden kanssa olen päässyt juttusille. Eläkeläispariskunta keneltä talon ostimme oli ilman muuta tuttu asuntonäytöiltä ja kauppojen tiimoilta, ja jos muistatte kuinka eräänä lauantaina ovikello soi -tarinan, niin sitä kautta talon vanhin historia tuli tutuksi.

Näiden perheiden välissä oli kuitenkin vielä yksi omistaja. Yllätys oli melkoinen, kun eräänä päivänä puhelimeni piippasi tekstaria. Viestin takana oli talomme entinen asukas, se ainoa kenen kanssa en ollut vielä tavannut. Hän kysyi olisinko kiinnostunut ostamaan muuton tieltä talomme alkuperäiskalusteen, 40-luvun tiskipöydän.

Sovin treffit välittömästi, sillä 40-luvulla tiskipöydät eivät olleet ihan samanlaisia kuin nykyään:

Tässä puinen senkki on äitini parvekkeella väliaikaishoidossa, sillä se ei toistaiseksi meille vielä mahdu. Minulla on sille kyllä paikka valmiina, mutta se vaatii ensin vähän remppaa.

Juttelin talomme entisen omistajan kanssa parisen tuntia talon historiasta, ja nyt lopulta ympyrä sulkeutui ja sain kaikki kysymysmerkiksi jääneet palaset loksahtamaan paikoilleen. Miltä talon saunarakennus on ennen näyttänyt, mitä pihalle on tapahtunut, miten kiviaita on tehty ja miksi punainen huoneemme on punainen. Minulla on nyt haastattelujen pohjata sen verran materiaalia talostamme, että voin vihdoin kirjoittaa auki sen historian ja olen tästä asiasta todella onnellinen. Historia on minulle tärkeää, ja suhtaudun siihen suurella tunteella.

Iso kiitos entiselle omistajalle ainutlaatuisista tarinoista ja ihan erityisesti upeista kukkaistutuksista, kävi ilmi että hän on ollut niiden takana. Taas tuli vahvistus sille asialle, että minä kuulun osaksi vanhaa taloa. Vaikka jatkuvasti saa olla korjaamassa jotain nurkkaa, eikä tarvitse miettiä mihin rahansa laittaa, tämä on kuitenkin se paikka missä onni on.

Kommentit (5)

hannamariavv

Oi että miten ihanaa! Historia merkkaa mullekin ja tahtoisinkin tietää enemmän nykyisestä rakennuksesta jossa asutaan - se on vanha pankin rakennus ja elementtejä tuosta on vielä olemassa. Tahdon vielä joku päivä omistaa talon, jonka historiasta tiedän enemmän :) Tai jonka historia ollaan aloitettu itse.

hanna

www.hannamariav.com

heiskav

Vanhassa talossa ehdottomasti parasta on sen persoonallisuus ja sielu. Uudet talot tuntuu vanhan talon omistajan näkökulmasta vähän hengettömiltä ja kylmiltä. On mahtavaa miettiä miltä oma talo ja piha on joskus näyttänyt ja millaista elämää se on nähnyt. Ei tätä rahalla mitata, vaan onnella. Vanha talo on minulle oikea koti.

Toki ymmärrän ettei kaikki näin tunne ja hyvä niin. Riittääpähän kaikille omanlainen asumus ja meille vanhojen talojen ihastelijoille enemmän vaihtoehtoja. :)

Vierailija

Tuo on aivan uskomatonta, että miten vanhat asukkaat ovat edes ajatelleet talon vanhojen kalusteiden "palautusta juurilleen". Ihanaa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat