Aloin lukea J.K Rowlingin The Casual Vacancya ensin englanniksi. Luen yli puolet kirjoista muutenkin enkuksi, sillä se on hyvää kielitaidon ylläpitämistä ja moni aihe (lue: romanssikirjallisuus) ei ole yhtään niin vaivaannuttavan kökkö vieraalla kielellä kuin hänen kupeensa hehkuivat takkatulen loimussa :D Ihan oikeasti, romanssikirjallisuutta on todella vaikeaa lukea suomeksi, on jatkuvasti sellainen pieni silmien pyörittely meneillään. Englanniksi love love love & romance on paljon miedompaa. Luen oikeasti paljon muitakin kirjoja kuin romanssia, tästä vuodatuksesta saa nyt ihan väärän kuvan. Oikeasti :D

Minusta Rowling on Harry Potterien perusteella ollut oikein jouhevasti etenevä kirjoittaja, jos ei oteta huomioon Potterin kahden viimeisen kirjan pakollisia juonivenytyksiä telttaretkineen. The Casual Vacancy ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen, olin kuin täi tervassa. Nyt tuli kirppisellä vastaan parilla eurolla kirjan suomenkielinen versio, joten ajattelin antaa sille vielä mahdollisuuden sillä niin moni tätä kirjaa kuitenkin kehuu.



En todennäköisesti olisi tarttunut tähän kirjaan ilman Potterin luomaa ennakkokäsitystä J.K Rowlingista kirjoittajana ja satujen kertojana. Sen aihe, pikkukylän sisäpiirit, ei äkkiseltään ole poikkeuksellisen kiinnostava, mutta annetaan vielä mahdollisuus. Olen sitä mieltä, että kannattaa lukea aivan kaikenlaisia kirjoja, mitä enemmän sen parempi. Olen lukenut kirjoita joita inhoan, kirjoja jotka tempaavat mukaansa, kirjoja jotka eivät kerro oikeastaan yhtään mistään (nämä ne vasta hauskoja ovatkin), klassikkoja, dekkareita, romanssia, silmät kiinni valittuja, haikeita kirjoja, koskettavia kirjoja, ärsyttäviä kirjoja ja niin edelleen.

Yksi kaikkien aikojen ärsyttävimmistä kirjoista oli Anna-Kaari Hakkaraisen esikoisteos Verkko. Luin sen yhdeltä istumalta ja olin ärstyyntynyt varmaan viikon sen jälkeen miettien, että eihän tämä nyt näin voi mennä! Teki mieli kirjoittaa Anna-Kaarille, että voisitko ystävällisesti kirjoittaa minulle vaihtoehtoisen lopun, en pysty hyväksymään tätä. Mutta nämä vaikeasti pureskeltavat kirjat ovat yleensä niitä jotka jäävät mieleen, välipalaromskut eivät niinkään.

Kommentit (29)

Anna-Mari

Moro, tuo on niin totta, että suomennettuna ei vaan pysty lukemaan löööv-osastoa. Tartuin sinun kehumaasi Black dagger brotherhood -sarjaan ensin in english ja nyt tuli pari osaa vastaan suomennettuna. Teki kyllä tiukkaa lukea ne, mutta selvisin. Enää enää kyllä hairahdu suomennoksiin, sen verran hermoja raastavaa oli lukea niitä "vitun helvetin lesserit" -heittoja. :D Mutta kommentoin nyt lähinnä kerjätäkseni lisää BDB-tyylisiä vinkkejä. Löytyykö?

Marieclaire

Oletko lukenut Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin? Ehkä kiinnostavin tarina, jonka itse olen lukenut. Enkuksi The secret history, mutta pakko sanoa, että käännös on niin loistava, että ehkä jopa parempi kuin alkuperäinen.

Minna

Paikka vapaan on ihan ok, mutta tuo Jumalat juhlivat öisin on kyllä tylsimpiä kirjoja ikinä. Hirveää omakehua klassisilla kielillä ja kirjoilla. Yritin lukea myös Tarttin uusinta, Tikli, mutta on kyllä niin puisevaa ja tylsää lukemista, että jätin mielihyvin kesken.
Meitä lukuhulluja on moneen junaan!

Ii

Itsekään en vaan saanut tota luettua mitenkään vaikka pinnistelin! :-D Samoin kyllä kävi aikoinaan Harry Potter ja Viisastenkivi -kirjan kanssa aluksi, mutta yhtäkkiä kirja muuttui mukaansatempaavaksi. Odotin samaa tämän Paikka vapaana -teoksen kanssa, mutta ei...

Muistan aloittaneeni tuon kirjan samoilla täi tervassa - fiiliksillä, se ei vaan lähtenyt. Enkä kyllä nyt muista, jatkoinko sitä loppuun asti vai jäikö lukeminen ensimmäiseen 5o sivuun. Voi olla, että joudun kirjaan kuitenkin vielä palaamaan. Just tuo ärsyttävyys aspekti pakottaa luultavasti tarttumaan kirjaan uudelleen.

Kia

Onpas kummallista kun niin moni on tuota mieltä sillä itse pidin kirjasta kovasti ja seuraavaksi täytyy saada käsiini elokuva. En olisi itsekään tarttunut kirjaan jos en olisi ollut varma, että pidän J.K. Rowlingin kirjoitustavasta. Alkuun se vaikutti tosi tylsältä, mutta kun pääsi syvemmälle henkilöihin alkoi lukeminen maistua.

Didgeridoo

Pakko kommentoida, että mielestäni tästä kirjasta olisi saanut helposti kaksi eri kirjaa. Poliittisesta kieroilusta kertovan sekä arkisen, draamallisen teoksen. Politiikka ei kiinnosta aiheena pätkän vertaa, joten minulla oli tätä kirjaa lukiessa puolet ajasta olo kuin juurikin kuvaamallasi täillä tervassa. Kokonaisuutena siis pettymys itselleni.

Näinhän se on, ettet voi etukäteen varmasti tietää, mitä kansien välissä on ja sit joudut pureskelemaan sitä päivän, viikon tai kauemminkin...

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Olen siinä mielessä vähän juntti että katson tietokirjallisuusaiheet mieluiten dokkareina. Tämä johtuu siitä että faktan ympärille ei voi luoda mielikuvitusmaailmaa mikä on minulle pakollista lukiessani. Luen tästä genrestä oikeastaan vaan brändejä ja mainontaa koskevia teoksia ihan ammatillisen mielenkiinnon vuoksi ja sivistän itseäni dokkareiden ja uutisten avulla.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Mitäääää Ylpeys ja ennakkoluulo on yksi mun kaikkien aikojen lemppareista :D nyt virittäydyt oikealle taajuudelle sen kanssa ja nauti siitä hitaasta kerronnasta <3

Dekkarit on oma henk koht lempigenre, Henning Mankellin tyylinen erityisesti. Ja just samaa mietin kun sinä että miksi aina yritän lukea oman laatikkoni ulkopuolelta vaikka aina totean että ei ei ja ei :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Mutta ei tietokirjoja? :(
(En siis tarkoita mitään harrastekirjoja, vaan ehtaa tiedettä. Vaikkapa luonnontieteitä tai yhteiskunnallisia aiheita.)

Heinis

Töysin samaa mieltä - kirja nyt vain on yksiselitteisesti paska ;D! Tartuin siihen kans innostuneena, mutta tervanjuontia se oli minullekin. Lukeminen kesti varmaan puoli vuotta ja välillä jouduin etenemään harppoen. Kehno, venytetty ja pitkäveteinen kirja, harmi! Ja ihme!

myohmy

En ole lukenut yhtään Harry Potteria, mutta kun tämä kirja ilmestyi niin ajattelin, että voisi lukea. Sain itse asiassa lahjaksi jo pari vuotta sitten. Ihan sinänsä kiinnostavan alkuasetelman jälkeen tuntui, että porukkaa tuli liikaa, kerronta junnasi ja kiinnostus hiipui. Mutta suosittelen lukemaan loppuun, tiivistyy hienosti loppua kohti ja kirjan loppu on parasta antia. Hieno ja aika teräväkin kuvaus pikkukaupungin meiningistä.

NiinaS

Paikka vapaana alkaa olla mielenkiintoinen about vikan 35 sivun aikana, sitä ennen se ei jotenkin tunnu pääsevän lainkaan vauhtiin. Mutta loppu on hyvä, kannattaa lukea sinne asti vaikka väkisin! :)

Monen muunkin kehumia Robert Galbraith -dekkareita kehun minäkin, ovat todella, todella paljon parempia kuin Paikka vapaana.

Luin tämän pari kesää sitten, englanniksi, enkä oikein syttynyt. Ei se huono ollut, mutta ei nyt niin hyväkään kuin olin odottanut. :l

Pesunalle

Kannattaa lukea Rowlingin Robert Galbrait-salanimellä kirjoittamat Cormoran Strike-kirjat. Paikka vapaana oli mun mielestä kohtalainen kirja, mutta Strikesta kertovat kirjat menevät ykköseksi! Vielä olisi yksi julkaistu Striken tarina luettavana... :D Sitten saakin alkaa odottamaan koska tulee uutta. :D

Maamu

Sama juttu! Olen aloittanut tämän kirjan jo kahdesti, enkä edelleenkään ole päässyt muutamaa lukua pidemmälle. Suunnitelmana on, että otan tämän mukaan lomamatkalle ainoana kirjana ja sitten minun on se pakko lukea, kun muita ei ole! Hah!?

Toinen kirjatoukka

Minulle kävi ihan samoin kyseisen kirjan kanssa! Tartuin siihen kirjoittajan nimen perusteella, pitkästyin aluksi ja meinasin jättää kesken ja pitää kirjaa suosittelevia ihmisiä hulluina. Mutta annas olla, kun pääset puoliväliin!

Lupaan, että kirja muuttuu paremmaksi loppua kohden. Vaikea sitä on uskoa alun aikana, mutta lue lue lue! :)

Tämä Paikka Vapaana on ainoa kirja vuosiin ellei ikinä mun kädessä jota en vaan saanut luettua loppuun. Tuolla se odottelee hyllyssä, mutta ei vaan houkuta tarttumaan kiinni. Reilu kolmasosa olisi jäljellä. Ehkä se johtuu osin siitä, että odotin juurikin kiehtovaa ja taianomaista tarinaa Harry Potterien jälkeen, mutta eihän tuo tietenkään sellaista ole.

Itse asiassa nyt vähän kamppailen myös Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjan kanssa. Ehkä mun pitäisi vaan älytä pysyä eninmäkseen dekkareissa ja fantasiassa, kun ne hotkin aina välittömästi. Mutta yritän juurikin lukea erilaisia kirjoja, mutta mutta.. Ehkä edes välillä! Dekkareista ja Rowlingista puheen ollen - Rowlinghan on kirjoittanut myös salanimellä Robert Galbraith ja ensimnäinen tällä nimellä julkaistu dekkari Käen kutsu oli mun mielestä älyttömän koukuttava! Ei perinteinen dekkari kylläkään, pidin siinä huomatavasti enemmän päähenkilön persoonasta kuin itse rikostarinasta, mutta en malta odottaa, että saan käsiini seuraavan teoksen :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011