Takuuvarma marttalookki syntyy yhdistämällä muhkeaan vatsaan polvimittainen hame. Se on kyllä jännä miten paljon pukeutumisella voi vaikuttaa. Vaatteiden leikkaukset ja helmojen pituudet tekevät maailmojen eron, vaikka kroppa olisi mitä muotoa tahansa. Tajusin vasta tämän asukuvan myötä että minun on syytä välttää polvipituutta ison vatsan kanssa, jos haluan välttää mammaefektiä. Eri asia sitten jaksaako tässä vaiheessa enää kiinnostaa pätkän vertaa, mutta kunhan teen huomioita :D


Päivän kengät ovat Lola Ramonan matalat mukavuussandaalit. Tässä oiva esimerkki pehmopohjaisista kesäsandaaleista joilla jaksaa taapertaa koko päivän ilman että jalat väsyvät, jotka eivät kuitenkaan näytä tylsiltä terveyssandaaleilta. Tiedän tiedän, terveyssandaalit ovat kuuminta muotia tänä kesänä, mutta hei ei. Ei käy. Joku raja. Pisteet tälle muotivillitykselle tosin siitä, että kerrankin jotain käytännöllistä, joka ei aiheuta tuomiopäivän tuskia käyttäjälleen.


Nyt on sitten juhannus takana ja kesä (?) edessä. Olen tainnut aloittaa viimeiset 10 vuotta kesälomani aina juhannuksesta, jolloin olen poikkeuksetta ottanut siivet alle ja painellut reissuun. Tämä vuosi on melkoinen poikkeusvuosi siinä(kin) mielessä, että en tule reissaamaan yhtään mihinkään. Odottaa hieman erilainen seikkailu tällä kertaa.

Saapa nähdä koska pikkunöösin kanssa tulee lähdettyä ensimmäisen kerran matkalle, kai se riippuu vähän lapsen luonteestakin missä vaiheessa on mielekästä matkustaa. Ja matkakohteesta, meidän tapauksessa rantaloma Kanarialla ei välttämättä ole se juttu, vaan esimerkiksi rento road trip Skotlannissa. Moni on maininnut että ennen kävelyikää matkailu on helppoa kuin heinänteko, mutta jostain syystä itse vierastan ajatusta sylivauvasta ulkomailla. Mites teillä lapsellisilla lukijoillani on sujunut reissaus, missä iässä ja millaisilla matkoilla taapero on kulkenut luontevasti mukana?

Kommentit (24)

Me kävimme lapsen ensimmäisenä vuotena Kreikassa, Tallinnassa, Tukholmassa sekä Lontoossa. Kaikilla reissuilla meni hyvin, Kreikassa pallero oli 4kk vanha. Suosittelen ehdottomasti reissaamista ihan pienen kanssa- vauva (todennäköisesti) nukkuu paljon eli ehdimme maata altaalla, kun lapsi koisi varjossa vaunuissa, ruoka oli imetettävällä aina mukana eikä tauteja tarvinnut pelätä. Pienellä ei myöskään ole niin tarkkaa rytmiä kuin jo vuosikkaalla, joten senkin puolesta matkustaminen on helppoa. Tissillä voi hiljentää niin koneessa kuin bussissa - maissinaksu kestää sen 5 sekuntia... Lontoossa taapero jo käveli, mutta viihtyi hyvin rattaissa katselemassa hulinaa. Mielestäni tuo kävely ei ole oleellinen juttu, vaan se kuinka helposti pikkuvauva syötetään ja kuinka se nukkuu paljon ja lähes missä vaan.

A

Vauvat on erilaisia ... meillä ei ekana vuonna matkustettu, piste. Lapsi oli mallia sylikissa, ei nukkunut ja sillä oli refluksi ja kaikki oli kamalaa, autossa huudettiin eniten ikinä, vatsakipuilun kadottua tuli sit maailman kamalin vierastus (ts. jos joku katsoi edes kadulla lapseen päin alkoi hän parkua kuin syötävä). Oli siten ihan tarpeeksi haastavaa selvitä arjensa kotona tulematta mökkihöperöksi. Mutta toisaalta, nyt 2v. on suvereeni matkailija, rakastaa autoilua, junan kyydissä olemista, hotelleja ja kahviloita ja ravintoloita. Niin joo ja passiakaan ei saatu ennen vierastuksen loppumista (koska passikuvat olivat mahdottomuus...siis yritettiin kyllä). Tänä kesänä me sitten reissataankin parin aiemmin kotoilukesän vastapainoksi ja saa nähdä miten eka lentomatka sujuu, hyvin uskoisin :) Voi olla että ollaan vähän luusereita kun ei lähdetty vauvan kanssa reissuun, mutta toisaalta, vauvat on erilaisia ja kaikki ei vaan nuku ja syö muusta maailmasta välittämättä, joten fiksuinta voi olla tuo juuri mitä ajattelet, että tutustua vauvaan ja katsoa sitten miltä itsestä tuntuu matkailuajatukset...

Petra H.

Me käytiin tuplien kanssa Barcelonassa, kun olivat reilun vuoden ikäisiä ja meni ihan hyvin. Silloin tosin oli toiset isovanhemmat mukana, jolloin päästiin miehen kanssa pari kertaa ihan kaksin humputtelemaan pariksi tunniksi. Päiväunia tyypit nukkui milloin missäkin puistossa rattaissa ja oli helppoa, kun oli niin hyvät rutiinit ja rytmit. Nyt tyypit on reilu 2,5v ja kuukauden päästä Wieniin oman perheen kesken, jännää :) Meitä ei kans rantalomat/uima-altaat kiinnosta ja päätettiin tehdä omantyylisiä lomia, vaikka lapset onkin mukana.

piu

kannattaa lähteö silloin kun itsellä on sellainen olo että haluaa matkoille. minkäikäisen kanssa vaan on omat kommelluksensa. elämää kannattaa elää niin että lapsi tulee siinä mukana eikä niin että elää elämää lapsen ehdoilla. meillä on reissattu puolivuotiaasta lähtien aina silloin kun siltä tuntuu, lyhyempiä viikonlopun pyrähdyksiä tai reilumpia kuukauden lomia euroopassa ja aasiassa. myös niitä kanariatyyppisiä, joskus on hetkiä että nekin on ihan jees. viime keväänä vetästii jenkkien läpi lapset (nyt jo koululaisia) takapenkillä ja hienosti meni.

annika

No mä oon käynyt alle puolivuotiaiden kanssa Italiassa, Turkissa, Ruotsissa ja Espanjassa ja on mennyt hyvin. Onhan se loman luonne erilainen, mutta paljon pystyy tekemään. Ton ikäisen kanssa oon pystynyt vielä helposti shoppaamaankin ja yleensäkin vauva kulkee kahviloissa ja vaikka tippukiviluolissa helposti, kun ei vielä itse liiku eikä eväitäkään tarvi jos imettää. Ihan muuten Suomessakin pääsee kaikenmaailman sirkuksiin ilmaiseksi tiettyyn ikään asti, että kannattaa niistäkin ottaa ilo irti :)

piupali

Riippuu nimenomaan lapsen luonteesta. Vauvan kanssa on itse asiassa aika mukava reissata, vauva nukkuu niin paljon. Ja jos imetät niin ruoka kulkee mukana, ei tarvitse huolehtia vatsapöpöistä ja muista samalla tavoin. Roadtrip olisi ainakin meidän vauvan kanssa onnistunut myös, viihtyi auton hyrinässä hyvin. Tuollaisen 1,5-vuotiaan kanssa matkustelu on mielestäni vaivalloisempaa: tylsistyy autossa istumiseen, nukkuu enää vähän päivisin, ei viihdy rattaissa paikoillaan pitkiä aikoja, ruokia joutuu miettiä pidempään, koko ajan saa juosta perässä :D Onnistuu kyllä edelleen, mutta vauva-aikana oli rennompaa. Eli jos teillä on perustyytyväinen vauva niin lähtekää ihmeessä reissuun jos siltä tuntuu!

Vierailija

kävelyikäinen saattaa tosiaan protestoida sitä rattaissa istuskelua ja tahtoo väkisin kävellä itse eikä suunta aina oo sinne mihin pitäis :--D

Mamma80

Meillä ollaan esikoisen kanssa käyty Espanjassa kun esikoinen oli vuoden. Kuopuksen kanssa oltiin tukholmassa kun hän oli 4kk (esikoinen oli mummun hoivissa). Nyt lapset 3vee ja 1vee3kk eikä liikuta tänä kesänä muualle kuin mummulaan... Ja jos oikein innostutaan niin EHKÄ Helsinkiin. Tosiaan on lapsesta kiinni :)

Iiduska

Hei tiedätkö mä olen miettinyt jo jonkun aikaa, että pidäkö sä sisälläkin kenkiä? Vai tarkoittaako päivän kengät, että kannat aamulla jotkut kengät eteiseen ja pistät ne aina jalkaan ulos mennessä?

Vierailija

No minä taas oon ajatellut, että päivän kengät tarkoittaa sitä kenkäparia, joka sattuu jaloissa kuvanottohetkellä olemaan.

Kaijju

Me ollaan matkustettu paljon ensin yhden ja nyt kahden lapsen kanssa. Enemmän kuin matkojen kohteet ovat vaihtuneet matkojen sisällöt. Arki seuraa ihan eri tavalla mukana kun ruoka-ajat ja päiväunet ja vaipanvaihdot pitää muistaa lomallakin. Toki on eri juttu nukuttaa lasta riippumattoon Balilla kuin rattaissa räntäsateessa :)

Saikku

Ensimmäisen lapsemme kanssa käytiin keväällä Roomassa lapsen ollessa vajaa 6 kk. Ei oikein osattu odottaa mitään, vaan ajateltiin että mennään lapsen ehdoilla. Kaikki meni paljon paremmin kuin osasi "pelätä". Riippuu tietysti vauvasta ja matkakohteesta, mutta suosittelen kyllä matkustamaan aika pienenkin kanssa jos vaan vanhemmat tahtovat. Lentokoneessa sylivauva on vielä suht helppo kun ei tahdo kokoajan karata käsistä. Ruokailu on helppoa jos vielä mennään pelkällä tai pääasiassa pelkällä imetyksellä. Hyvät matkarattaat ja/tai rintareppu vaan mukaan! :) Rohkeasti vaan. Kokeilemallahan se selvitää miten menee.

Ma

Sylilapsi matkalla, houkutteleva idea ja toimi loistavasti. Nykyinen 3v matkalla, kauhistuttaa. :) Itselleni ei mikään muu ole ongelma, mutta kun matkustin yksin lapsen kanssa, iski loman tarve lomalla melko hätäseen. Autava käsi, edes välillä, luo matkustusmukavuutta.

Essu

Puolet kommentista tippui johonkin. Oli vaikka edellä oleva lause onkin aika lähellä totuutta, niin me olemme matkailleet sekä Suomessa että ulkomailla ensin yhden ja nyt kahden lapsen kanssa. Mutta kukin perhe tekee tavallaan, onnellisia lapsia kasvaa matkailevissa ja kotona pysyvissä perheissä.

Elina

Me oltiin Roomassa pojan ollessa 8kk. Reissu jännitti etukäteen, mutta meni loistavasti. Ulkomailla ihmiset ottaa usein enemmän kontaktia lapseen kuin jurot suomalaiset, mistä meidän lapsi oli ihan innoissaan. Imetys onnistui vaikka espanjalaisilla portailla. Lapsi kulki rattaissa tai repussa. Keittiöllinen asunto oli pop, saatiin tehtyä itse ruokia. Iltaisin kun ei missään ravinteleissa oikein pystynyt istuskelemaan. Suosittelen!

Matkaaja

Käytiin esikoisen ekana vuotena muutamalla euroopan matkalla ja kun hän oli vähän yli 1v matkasimme 3 viikkoa usassa autolla. Kyllä reissut onnistuu jos menee lapsen ehdoilla: ajoittaa pidemmät ajomatkat päiväunille ja ei odotakaan reissun olevan sellainen kuin matkat olivat ennen lasta. On oikeastaan aika mahtavaa matkustaa pienen taaperon kanssa joka ihmettelee kaikkea ja nauttii uusista kokemuksista. Meilläkin oli tosi huonosti nukkuva allerginen vauva ja siitä huolimatta suhattiin ympäri maailmaa. Moni ihmetteli että miten uskallettiin/jaksettiin, mutta ei se vauvanhoito ja valvominen mitenkään ratkaisevan paljon raskaampaa ole ulkomailla kuin kotona. Suosittelen! Lähtisin milloin vaan uudestaan liikkumaan juuri oppineen taaperon kanssa reissuun.

Lisbet

Matkustelu vauvan kanssa riippuu varmaan paljon paitsi lapsesta, myös äidistä. Itselle vauva-aika oli itsessään jo niin eksoottista vaivauinteineen ja muskareineen, että en kaivannut siihen yhtään lisää haastetta tai maisemanvaihdosta. Nyt lapsi on 1,5 v. ja tuntuu siltä että ehkä kaksivuotiaana voisimme kokeilla pidempää ulkomaanmatkaa.

Anna

Lapseni on nyt 9 kk ja olemme käyneet Tukholmassa, Oslossa, Madridissa ja Mallorcalla. Eka reissu oli 3 kk ikäisenä, sitten 4 kk ja olikohan 6 kk ja 8 kk. Alle 4-6 kk on helppo jos täysimettää kun ei tarvitse miettiä eväitä ja syömisiä lapselle. Kannattaa vaan hankkia sellaiset matkarattaat, jotka saa vaakatasoon ja vauva voi ottaa päikkärit aina halutessaan, vaikka olisikin liikenteessä. Helppoa on ollut matkustaminen, varsinkin kun on vain yksi lapsi kahta aikuista kohden. Vauvan kanssa kivointa on majoittua huoneistohotelleihin niin vauvan saa makuuhuoneeseen nukkumaan ja itse voi vielä valvoa toisessa huoneessa. Yleensä on myös pesukone niin saa vaipat yms. pestyä ja vauvalla on myös paremmin tilaa leikkiä ja ryömiä. Mut kannattaa ensin odottaa että vauva syntyy ja sitten miettiä että milloin jaksaa lähteä reissuun. Itseen olisi jaksanut ekoina parina kuukautena yhtään mitään ylimääräistä, mutta sitten alkoikin jo helpottaa.

Gasolina

Oltiin typyn 2kk-päivän tienoilla pari viikkoa Espanjassa, ja hänen päiväohjelmassaan oli nukkumista, sylittelyä ja imetyshetkiä. Melko kivuttomasti meni niin museo- ja shoppailureissut, kavereilla kyläilyt kuin lennotkin. Mitä nyt kakkavaipan vaihto lentokoneen minivessassa oli liki seikkailu!

Pitkä viikonloppu Tukholmassa 6kk ikäisen kanssa oli jo astetta haastavampi. Piti miettiä, miten lämmittää saati säilöä soseita, kun niitä silloin maistui se muutama lusikka kerralla, ja missä vaihtaa vaippa, kun oltiin siirrytty vaunuista rattaisiin, niin vaunukopan hyödyntäminen oli poissa laskuista.

Juuri nyt ollaan nyt jo 8kk täyttävän vaavin kanssa reissussa ja tää matka on ehdottomasti tähänastisista haastavin. Tyttö ei malta syödä, kun on niin paljon ihmeteltävää ympärillä, päivärytmi on heilahtanut persiilleen aikaeron ja erilaisen elämänmenon takia, ja tän ikäinen selvästi jo kaipaa "omaa aikaa" konttausharjoituksiinsa ja hotellihuoneen tutkimiseen. Mulla on käsivarret hapoilla, kun sylihätä yllättää usein tien päällä. MUTTA en valita. Hän on ihailtavan kaikkiruokainen, ei vaadi kommervenkkejä nukkumiseen ja flirttailee onnellisena kaikille, jotka häneen päin katsovat.

Mun mielestä vauva ei tarvitse matkailua eikä liiemmin nautikaan siitä, mutta pienen kanssa reissaaminen on ihan mahdollista (ja vielä itsekin nauttia siitä!).

Me käytiin esikoisen kanssa Tukholmassa kun vauva oli 6 kk, mutta sitten olikin melko pitkä luova tauko ihan vaan kotona ollen kun meidän tytöillä on ikäeroa 1 v 3 kk. (En suosittele.) Ei olisi tullut mieleenkään lähteä yhtikäs mihinkään kahden pienen kanssa, hyvä kun kotona jotenkin selvisi järjissään. Ja sitten taas esikoisen kanssa olisi voinut hyvin reissata paljon enemmänkin, eli on tosiaan yksilöllistä, millainen vauva ja mikä fiilis vanhemmilla. Nyt ollaan käyty sitten kuluneen talven aikana Washingtonissa, Moskovassa ja omalla autolla juhannusreissulla tuossa itärajan takana Terijoella, lapset olleet noin kaksi- ja kolmivuotiaita ja niiden kanssa on meistä mukavaa reissata. Tosin hyvin erilaista kuin mitä reissut oli ennen lapsia, mutta yhtä kaikki, mukavaa silti.

Ei huhhuh.. mun poika on 5v. eikä olla matkustettu mihinkään vielä hänen kanssaan, koska ei vaan yksinkertaisesti ole varaa.
Lähtisin vaikka heti jos vaan voisin...
Outoa lukea näitä kommentteja, ja varsinkin tuo jossain kohtaa manittu "ollaan varmaan luusereita kun ei lähdetty vauvan kans reissuun".

Sitruuna

Kuten moni muukin totesi, riippuu lapsesta. Vähän ärsyttää kun ihmiset sanoo että "vauvan kanssa on niin helppoa matkustaa, se vaan syö ja nukkuu". ;) Entä sitten jos on vauva, joka vihaa vaunuja ja autossa olemista enemmän kuin mitään muuta, nukkuu n. 30 min kerrallaan päiväunia ja huonosti yölläkin ja on suurimman osan ajasta tyytymätön, kipeä ja itkuinen? Että helppoa kun heinänteko... Onneksi tuo vauvavuosi ei välttämättä ennusta tulevaa ja nyt meillä on jo reipas pieni matkamies. Matkustaminen on toki erilaista, kun kaikessa pitää ottaa huomioon lapsen tarpeet ja rytmi (itse pääsee helpommalla kun rytmi pysyy reissussakin suht samana) mutta mahdollista kuitenkin. :)

Toisaalta tiedän myös vauvoja, jotka nukahtavat missä vaan, ilmaisevat nälkää ystävällisellä yninällä karjunnan sijaan ja pulikoivat 3h kylpylässä, katselevat galleriassa tauluja ja istuvat tuntikaupalla kahvilassa tyytyväisinä. Että tasan ei käy onnen lahjat.

Suunnitelmasi on hyvä! Katselkaa rauhassa ja reissuun sitten kun se hyvältä tuntuu. Meillä on aina ollut periaatteena se, että jos tulee enemmän stressiä kuin iloa, ei kannata. Mutta jos ilon määrä isompi, pieni stressikään ei haittaa, aina se on vähän säätöä lapsen kanssa. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011