Ennen joulua kerroin, että lähdin mukaan Microsoftin kamppikseen. Tarkoituksena oli testailla uusittuja palveluja, kuten Hotmailin SkyDrivea, kuvien jakamiseen tarkoitettua pilvipalvelinta. Sain kamppiksen kautta käyttööni 14 tuumaisen läppärin, joka olikin melkoinen parannus bloggarin arkeen. Bloggarin, joka on reilun vuoden nyhertänyt pelkän miniläppärin kanssa :D

Sitten itse asiaan. Microsoft on palvelujensa uudistamisen ohella teettänyt TNS-gallupilla tutkimuksen, joka koskee juuri valokuvien jakamista. Sen mukaan 42% suomalaisista jakaa edelleen valokuvia sähköpostilla. Hidasta ja puuduttavaa.

Tähän porukkaan kuulun myös minä. Sähköpostilla jakamisen tuska tuli koettua oikein kunnolla viime syksynä, kun äitini lähetti minulle tsiljoona valokuvaa häistämme sähköpostilla... niitä maileja oli valehtelematta ainakin 30, joista jokaisessa vajaa 10 kuvaa. Eli sen verran, mitä sähköpostiin kerralla mahtui. SkyDriven avulla valokuvat olisi saanut ladattua parilla klikkauksella nettiin! Kansio on yksityinen ja sen voi jakaa haluamilleen ihmisille esimerkiksi sähköpostilinkin avulla. Toimi uuden vuoden kuvia jakaessani kuin unelma, ja mikä parasta, koko hoito on jatkossa netissä tallessa. Varmuuskopiointia helpoimmillaan.

Suomalaisten kuvien jakamisen tapaa kuumemmaksi tutkimustulokseksi nousi kuvien jakaminen netissä ylipäänsä. Alle 40-vuotiaista naisista 28% on mielestään jakanut  kuviaan internetissä liian monen ihmisen kesken. Yli kolmannes haluaisi jakaa kuvia vain valitsemiensa henkilöiden kanssa. Nuoret naiset jakavat kuviaan liian huolettomasti netissä? Aihe on selvästi herättänyt median huomion viime päivinä.

Ja tähän haluan myös bloggarin ominaisuudessa aivan erityisesti tarttua. Minua hieman hirvittää nykyinen meininki. Itsestä paljastetaan sosiaalisessa mediassa aivan kaikki. En usko, että monikaan nuori ajattelee kuvia gallerioihin ladatessaan, että kerran netissä, aina netissä. Vaikka Facebook-profiilisi olisi rajattu vain kavereille, voitko oikeasti luottaa 273:en FB-tuttuusi, että he eivät tilaisuuden tullen levittäisi tietojasi ja kuviasi anonyymiyden suojissa kenelle tahansa?


Saatan kuulostaa saarnaavalta kalkkikselta, mutta nykyään ei vaadi kummoisiakaan hakkerintaitoja selvittää ihmisestä suunnilleen koko elämänkaari vauvakuvia, hetuja, osoitteita ja puhelinnumeroita myöten. Erilaisten rahaan liityvien huijauksien lisäksi vaakalaudalla saattaa olla maine. Teininä nettiin ladatun pikkutuhman kuvan voi löytää aikuisena edestään. Ihmiset ovat uskomattoman ilkeitä ja ajattelemattomia anonymiteetin suojissa. Erilaiset keskustelupalstojen haukkumisketjut, törkeät blogikommentit ja jatkuvat indentiteettivarkaudet eri gallerioissa ovat tosiasia.

Miltä tuntuisi, jos sinun nimelläsi ja valokuvillasi perustettaisiin ilkeämielinen valeprofiili Facebookkiin tai vaikka Alastonsuomeen? Arkipäivää, uutisoivat verkkomediat.

Sen sijaan, että odotamme kiltisti identiteettivarkauksien kriminalisointia, voimme jokainen miettiä omaa nettikäyttäytymistämme. Kuinka paljon kannattaa jakaa netissä tarkkaa henkilökohtaista informaatiota, millaisia valokuvia on julkisesti esillä, altistaako valokuvin perheen ja ystävätkin tuntemattomille. Millaisen kuvan tuleva työnantaja saisi julkisesta valokuvagalleriastasi. Kaiken tiedon ei tarvitse olla julkisesti saatavilla.


Sosiaalisen median räjähdysmäinen kasvu tuo mukanaan paljon ongelmia, mutta omaa selustaansa voi turvata tiedostamalla sudenkuopat jo etukäteen. Valokuvakansiot voi pitää yksityisinä ja jakaa ne vain asianosaisille, blogiin ja Twitteriin ei ole pakko vuodattaa liian yksityiskohtaista tietoa. Pitäisi kiukuspäissäänkin muistaa kunnioittaa läheisiään, eikä levittää esimerkiksi parisuhderiitoja kaikkien näkyville.


Millaisia ajatuksia teillä on aiheesta? Oletteko varovaisia netissä vai ovatko varoitukset turhaa niuhotusta?

Mahtavat nörttisarjikset: Geek & Poke.

Kommentit (47)

rairai

Tuntuu, että parhaiten omaa nettikäyttäytymistään osaa kontrolloida suurinpiirtein 20-40 vuotiaat, eli sellaiset joilla on jo kypsynyt mediakriittisyys, ja on kokemusta tietokoneiden ja sosiaalisten medioiden käytöstä. Monet tuota vanhemmat (esim omat vanhempani) eivät välttämättä ymmärrä vaikkapa jonkun facen yksityisasetuksista hölkäsenpöläystä, ja tuota nuoremmat taas ovat toisinaan liian naiiveja, ja esim laittavat typeriä kuvia itsestään kaiken kansan nähtäväksi. Peruskoulussa todellakin pitäisi painottaa, että jos laitat itsestäsi vähäpukeisen/muuten epäedustavan kuvan nettiin edes 15 sekunniksi, niin kuka tahansa on voinut jo kopioida sen siinä ajassa, etkä saa kuvaasi enää koskaan pois.

Mape

No mutta, pakkaamalla hääkuvat zipiksi olisitte selvinneet pelkästään yhdellä sähköpostilla. ;)

Myös mesen ja irkin kautta tulee lähetettyä kavereille suurempia zip-pakkauksia.

Elina

Olen sun kanssa samaa mieltä, omaa ja läheisten yksityisyyttä täytyy osata ja haluta suojella. Kun kielsin hää- ja polttarikuvieni julkaisemisen Facebookissa, osa porukasta tyrmistyi moista julkeaa tyrannimaisuutta! :D Olen myös ottanut kaikki tagit itsestäni pois, enkä tajua niitä tyyppejä jotka jakavat auliisti puhelinnumerot, syntymäajat ja työpaikat (puhumattakaan osoitteesta) sosiaalisissa medioissa paljon asiaa miettimättä. Tampiot.

Äh, aivo jumii sen verran pahasti tässä, etten jaksa raapustaa pitkää kommenttia aiheesta - en saisi sisällytettyä siihen mitään järkeä kuitenkaan. ;)

Oon kummiskin pohtinu viime aikoina paljon näitä samoja asioita ja alkanu suhtautumaan kriittisemmin myös omaan ulosantiini netissä, vaikken oo koskaan kuulunukaan niihin ihmisiin, jotka kirjottelevat blogiinsa tai muuallekaan henkilökohtaisuuksia tai avautuisivat naamiksessa asioista, jotka ovat oikeasti henkilökohtaisia/yksityisiä (etenkään, jos niihin juttuihin liittyy muita ihmisiä). Tää on todella tärkeä keskustelunaihe enkä usko, että näistä asioista voi ihmisiä liikaa muistuttaa. Turhan moni kokee olevansa turvassa postaillessaan nettiin sieltä kotisohvalta mitä tahansa hetken mielijohteesta, vaikka todellisuus on kaikkea muuta ja asioita saattaa totisesti joutua katumaan myöhemmin. Tietoturva pitäis ottaa oppiaineeksi jo peruskouluihin...

Tee

Olen itse nykyään aika varovainen netin käytön suhteen, kunpa olisin ollut sitä myös 10 vuotta sitten. Kyllä kaduttaa, että on tullut laitettua nettiin yhtäkään naamakuvaa, vaikkei kyse olekaan ollut mistään myöhemmin häpeällisistä otoksista. Onneksi sen verran järkeä on ollut päässä, että nimi-, osoite- tai puhelintietoja en ole ikinä laittanut mihinkään julkisesti tai antanut nettitutulle. Nettikaupatkin syynään nykyään aika tarkalla silmällä läpi ja luen käyttöehdot aina ennen rekisteröitymistä tai tilaamista. Facebookia käytän, mutta tälläkään hetkellä siellä ei ole kuin alle 20 kaveria, sellaisia, joiden kanssa pitäisin muutenkin säännöllisesti yhteyttä. Luonnollisesti profiili on piilotettu kaikilta muilta ja kaikki henkilökohtaiset tiedot ovat minimissään. Olen ehkä ylivarovainen, mutta parempi mielestäni niin päin.

Ehdottomasti myös koulussa (ja kotona) tulisi opettaa jonkinlaisia käytöstapoja, kuinka netin käyttö olisi fiksua ja turvallista. Nuorista iso osa tuskin ymmärtää mitkä vaikutukset jollain teiniajan kuvalla tai tietojen levittelemisellä voi olla vaikka 15 vuoden päästä.

elisa

"entäs tulevat työnantajat"-kortti voi backfiree työnantajalle aika pahasti. jos mun pomo tulis mulle avautumaan siitä että löysi mun 15-kesäsenä otetun herutuskuvan ja epäilee niillä perustein mun työmoraalia, kysyisin että kuinkas sä sen löysit, vanha perverssi!

Engy

Mun mielestä ihan normaali varovaisuus netissä on ihan todella tarpeellista. Ja monesti se, että kun 14v tytöt latailevat juuri näitä pikkutuhmia herutuskuviaan nettiin, niin kuinka moni oikeasti miettii että täällä maassa ja maailmassa on todella paljon ilkeitä ihmisiä? Sama pätee mielestäni myöps juurikin FB:ssä. Niin se nuorilla menee, että jos joku suuttuu ja tekee vaikka jonkun hirveän muokatun kuvan ja lataa sen vaikka nettiin ja levittää linkkiä, niin se on siellä AINA. Tämä kun on vielä kaiken surullisuuden lisäksi vielä suhteellisen yleistä. Näitä pilakuvia on netti pullollaan kun vaan hakee ja vahingossa löytää...

Varoitukset eivät mun mielestä ole ollenkaan paha. Valistaa täytyy vaikka nuorat ajattelisivatki et joo hoh-hoijaa, mitä nuo taas nipottaa blaa blaa blaa. Koska vain kun sitä tietoa saa, niin on mahdollisuus tehdä päätöksiä ja ehkä edes yksi nuori jossain ymmärtää sen. :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

rairai: totta, mutta kyllä noita kaikenvuodattajia löytyy tuostakin ikäryhmästä, FB toimii hyvänä todisteena. Peruskoulussa pitäisi suorastaan pakottaa lapset ymmärtämään, mitä kaikkea netin kanssa mokaillessa voi saada aikaan!

mape: ehheh se että olisin sanut neuvottua meidän äitille puhelimessa pakkaamisen... siinä olisi mennyt enemmän aikaa kuin tuolla maililla laittamisessa :D

elina: mun mielestä on epäkohteliasta että ihmiset julkaisevat facebookissa juuri vaikkapa noita muiden polttarikuvia, olisi tosi kiva kun muistettaisiin aina kysyä lupa. Kaikki eivät halua naamaansa nettiin.

bemary: siis luojan kiitos en tiennyt blogeista mitään teini-ikäisenä, olisin varmasti ollut maailman vastuuttomin vuodattaja huh! Että tavallaan noiden pienten toilailut ja herutukset jollain tavalla ymmärtää, mutta toivoisin silti paljon lisää mediakasvatusta ja riskien ymmärtämistä.

tee: minä pidän huomattavasti paljon fiksumpana ylivarovaisuutta kuin varomattomuutta. Netti on niin arvaamaton, ei koskaan voi tietää mitä inhottavaa joku keksii tehdä sinun tiedoillasi.

elisa: totta, mutta ei potentiaalinen pomo välttämättä koskaan kerro että on google heilunut, ja yksinkertaisesti ei vain saa ko. työpaikkaa. Tai mitä jos vanha herukuva onkin jonkun tulevaisuuden politiikassa vaikuttavan, ei varmaan keltainen lehdistö enempää voisi enää riemastua vanhoista kuvista.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Voi kyllä olen varovainen. Hyväksyn facebook kavereiksi vain ihmisiä, jotka oikeasti tunnen, enkä silti jaa siellä kovin henkilökohtaista tietoa. Blogissa vältän kirjoittamasta perheestä, terveydestä, asuinpaikastani jne. Kauhuissani katson, kun jotkut jakaa blogin lukijoiden kanssa auringonoton minibikineissä tai överiksi menneet baari reissut. Paljastamalla elämänsä henkilökohtaisia asioita saa varmasti lukijoita, mutta myöhemmin voi harmittaa!

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

ulrika: blogin kirjoittaminen onkin kinkkinen juttu. Jokainen vetää omat rajansa ja toi on harvinaisen totta että mitä räävittömämmin jakaa kuvansa ja elämänsä, sen enemmän hässäkkää blogin ympärillä. Voisin kuvitella, että osalla nuorista (?) bloggareista voi jopa tulla paineita jakaa henkilökohtaista tietoa enemmän, että saadaan lukijoita enemmän. Ja kaikenlaiset kommenttiboxitaistelut vetävät ihmisiä kuin hunaja kärpäsiä, eli draaman aiheuttaminen on myös yksi keino saada paljon lisää huomiota.

Mutta toisaalta kliinisen persoonatonkin blogi on mielestäni tylsä, eli jonkun verran omaa pitää blogiinkin antaa. Mutta edelleen tämän voi tehdä hyvälläkin maulla, olematta liian paljastava.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Nuppu

Yksi asia, joka tässä keskustelussa ei ole ehkä tullut vielä esille, on että monessa työpaikassa nykyään vaaditaan että työntekijät edustavat yrityksiää/instituutiotaan myös fb:ssä. (Ja sitä ettei ole fb:ssä pidetään negatiivisena asiana.) Tähän liittyy tietty "siivosti olemisen" vaatimus, mutta lisäksi myös se, että omaa firman asiaa pitää mainostaa fb:ssä. Sekin on aika jännä käänne. Työntekijä menettää profiilinsa yksityisenä alueena ja firma saa "ilmaista mainosta". Ratkaisuna ongelmaan on tietenkin kahden fb-profiilin luominen...

L

Olisi kyllä hirveää, jos joku tekisi kuvillasi (ja nimelläsi) käyttäjän vaikka johonkin Irc-Galleriaan ja liittyisi kaikkiin mahdollisiin natsi yms. vihayhteisöihin! Ja näitä tilanteitahan on paljon, jossa joku hyypiö on laittanut jonkun tunnetun bloggarin kuvia Galleriaan ja lisännyt sitten itsensä kaiken maailman ihkutus yhteisöihin :D Ihan kamalaa..

Netti-maailma on muuttunut kyllä melkoisen paljon jo ihan tässä muutaman vuoden aikana. Blogeja on tarjolla vaikka millä mitalla, mistä voi seurata käytännössä toisen elämää. Samoin Facebook. Välillä alkaa kyllä ahdistamaan bloggailu, kun kuka tahansa voi lukea sitä ja katsella kuviani niin paljon kuin ikinä haluaa. Facebook on alkanut ahdistaa vielä enemmän nykyään; lähes 400 kaveria siellä, paljon kuvia ja turhia statuksia. Välillä tekisi mieli poistaa kaikki "turhat" kaverit sieltä ja piilottaa kuvat lähes kaikilta. Silti en ole tehnyt mitään asian eteen, päinvastoin. Lisään kuvia ja kavereita, vaikka niitä pitäisi poistaa...:D Olen siis päätynyt tulokseen, että hyvä näin kunhan muistaa pitämään edes jonkunlaista rajaa asian suhteen. Eli mitään osoitteita tai puhelinnumeroita en edes Facebookissa kerro, puhumattakaan blogista. Ja yksityisasiat pysyvät todella yksityisellä tasolla. Sen verran on sentään järkeä :D

Lyca

Tuohon Nupun lähettämään kommenttiin täytyy sanoa, että onneksi itse olen alalla, jossa FB-edustusta ei vaadita (ainakaan vielä...)! Aika hirveää tuollainen.

Mulla on periaatteena se, että pysyn viimeiseen asti pois näkyviltä netissä, varsinkin nyt, kun naimisiinmenon myötä nimestä tuli tasan varmasti uniikki... ennen sentään nimikaimoja oli useita.

Mä olen kai jopa siinä mielessä nykyisen mittapuun mukaan täysi friikki, että en ole koskaan ollut FB:ssa enkä myöskään aio sinne liittyä paitsi ehkä pakon edessä. En tykkää ajatuksesta, että jokin ajattelematta kirjoitettu kommentti tai typerä kuva palaisi myöhemmin kummittelemaan... eikä mulla muutenkaan yleensä ole mitään niin fiksua sanottavaa, että sitä kannattaisi tallentaa pysyvästi nettiin. Anonyymina sentään uskaltaa huudella aina välillä - kukaan ei tiedä, että se oon mä... ;)

Long story short: ainakin täällä pidetään yksityisyydestä ja nettivarovaisuudesta kiinni melkein paranoidisti!

Olen itse kyllä samoilla linjoilla useimpien muidenkin kommentoijien kanssa: Tässä asiassa vähemmän on enemmän. Välillä hirvittää, kun itseä paljon nuoremmilla on juurikin se 250 fb-kaveria, joista 200 ei edes tunne. Ja sitten ne julkisesti kaikkien näkyvillä olevat kuvat ja jutut on mitä on.. Ja monet vanhemmatkin tuntuvat välillä riepottelevan parisuhde-ym. ongelmansa pitkin ja poikin, omalla nimellään, naamallaan ja osoitteellaan.

Tavallaan sen ymmärtää: Nykyään on varmasti aika helppo turtua nettiin ja kaikkeen siellä näkemäänsä ja lukemaansa, niin rima siinä varmaan entisestään madaltuu. Tyyliin "Kun tuokin niin minäkin".

hanne

tää on myös tosi pätevä ohjelma kuvien yms jakamiseen: http://www.sprend.com/ pakkaat tiedoston (esimerkiksi kuvakansion), imaset sen tuonne ja lähetät sähköpostilla linkin kaverillesi. pilveen ladatun materiaalin voi ladata sieltä vain kerran, joten mitään varmuuskopiota ei tässä tilanteessa jää. mutta vaivattomuudessan ja yksinkertaisuudessaan pesee monet kilpailijat. ja on, ainakin vielä, ilmainen eikä vaadi kirjautumista.

A

Oon vuosia ihmetellyt, miten juuri nuoret naiset uskaltaa/kehtaa laittaa itsestään vaikkapa jotain bikinikuvia nettiin. Nehän voi päätyä ihan mihin tahansa ihan missä tahansa käyttötarkoituksessa. Ja sit jotkut örvellyskuvat, haloo? En edes tajua, miten joku on niin tyhmä, että edes harkitsee niiden julkaisemista missään. :D Oon varmaan vähän tiukkapipo, mutta seriously, mua ahdistaisi, jos en tietäisi, missä kuvani pyörivät ja ketkä kaikki niitä katsovat.

-k-

Pakko sen verran sanoa tuosta Microsoftin kuvien jakamispalvelusta (josta en siis enempää tiedä kuin kirjoittamasi), että onhan tuo Dropbox ollut olemassa jo jonkin aikaa. Siellä onnistuu samalla tavalla kuvien sekä tiedostojen jakaminen haluamilleen ihmisille jne. Eikä ole Microsoftin tuote. ;)

Krisse

Heitän nyt kysymyksen; kuinka monta hametta sulla oikeen on? Onko ees mitään arviota? Sulla tuntuu olevan erilainen joka päivälle! Enkä valita vaan olen järjettömän kateellinen xD

Johanna

Toinen, mitä olen huomannut, että ihmisillä ei ole minkäänlaisia käytöstapoja keskustelupalstoilla ja ketjuissa. Toisia haukutaan hyvinkin armottomasti, vihaa lietostaan ties mitä ihmisryhmiä kohtaan yms. Ja kaikki tämä tehdään aina nimimerkin turvin. Jumalauta, jos on jotain asiaa niin kyllä se omallakin nimellä voi sanoa! Hyvänä esimerkkinä on Johanna Tukiainen, hänen fb sivustonsa on avoin kaikille niin voi seinän viestejä lukea. Siellä on todellakin tyyppejä, jotka ovat perustaneet profiilin pilanimellä ja -kuvalla, jotta saisivat vain haukkua kyseistä naista. Miten joku kehtaa taikka viitsii tehdä semmoista? Tässä kyllä herää kysymys, että miksi ihmeessä neiti Tukiainen pitää heitä kaverilistallaan.

Inde

Totta kai netissä kannattaa hieman miettiä, mitä kaikkea jakaa, mutta en ymmärrä hillitöntä pelkoakaan. Kuva minusta on vain kuva minusta. Kuka tahansa voi nähdä naamani kaupungillakin, ei siihen kuvia vaadita. Monikin kassahenkilö on nähnyt naamani, koko nimeni ja sotuni, onko se nyt niin kamalaa? En anna kenenkään kuvata itseäni kännissä tai alasti, joten sellaisia kuvia ei voi päätyä yleiseen levitykseen.

Yritän olle todella varovainen nettiin ladattavien kuvien ja muun materiaalin suhteen. Mietin pitkään sitäkin, että milloin on hyvä aika aloittaa blogikirjoittaminen. Toisaalta osittain omaan koulutusalaani media-ala) kuuluu eräänlainen esilläolo, pitäisi olla omalla nimellä internetportfoliot tulevia työnantajia ajatellen yms.

Olen silti keksinyt mielestäni hyvän kriteerin, miten julkaisen kuviani: Jos kehtaan näyttää kuvat vanhemmilleni, niin sitten ei mitään hätää. Jos kuva taas olisi sellainen, joka ei sopisi vanhempieni nähtäväksi, se jää julkaisematta. :D

En myöskään puhu netissä henkilöistä heidän oikeilla nimillään ja oma fb-profiilini on piilotettu kaikilta ulkopuolisilta.

http://enninkengissa.blogspot.com/

Mju

Olen oikeastaan aika tyytyväinen, että elin lapsuuteni ihanalla 80-luvulla, kun niistä kakaroista otettiin se yksi filmirullallinen kuvia vuodessa. Jotenkin tuntuu oudolta, että nykyään siitä omasta kullannupusta on netissä esillä sata kuvaa, ennen kuin lapsi on edes viikon vanha. Jotenkin musta lapsenkin tulevaisuutta voisi ajatella niin kauan, kun ei ole itse päättämässä, mitä tahtoo esille.

Mä oon nyt pitäny facebookitonta tammikuuta aikomuksena poistaa koko hemmetin tili, kun kuukausi on ohi. En malta odottaa. Facebookiin kuvien lisääminen ei tarkoita ainoastaan sitä, että jakaa ne kuvat ystäviensä kanssa, vaan että lataa ne kuvat facebookin databaseen (ei nyt tuu suomenkielistä sanaa mieleen). Siellä ne on ja pysyy. Kun yrittää poistaa facebook-tiliään, on mahdollisuus vielä pitkän ajan päästä tulla takaisin niin että kaikki on vielä entisellään, kuvat ja tiedot. Saa nähdä minkälaisen prosessin saan käydä läpi piakkoin, että pääsen siitä helvetistä irti.. Ei tuu ikävä.

lauren

Hmm, sanoo bloggaaj jonka koko elämän pystt selara yhdeltä sivulta,yhdeltä istumalta. Näin kärjistetysti.. Jokseesnkin koomista.

viviac

Kuulin että facebookin käyttäjäehtoihin tuli vähän aikaa sitten muutos niin että kuvat jotka sinne lataa ovat facebookin omistuksessa ikuisesti vaikka sulkisi joskus oman tilinsä. Jipii! D:

Indellä ja Ennillä oli mielestäni hyviä pointteja tossa hiukan ylempänä.. En itsekään täysin ymmärrä sellasta ylihysteeristä suojautumista.. Netti on nykyään olennainen markkinointikanava ja monella alalla on "pakko" olla esillä omalla nimellään jne.. Mutta tässä päästäänkin just siihen, että jokasen pitää tosiaan vetää ne _omat_ rajansa ja miettiä mikä tilanne on _omalla_ kohdalla.. Kaikki eivät voi/halua pysytellä täysin piilossa, mutta ei sillonkaan tietysti tarvitse mitään sukulaisten valokuvia tai parisuhteen yksityiskohtia julkisesti levitellä.. Normaalia järkeä voi käyttää..

Kara

Desthean kanssa samaa mieltä, olin kirjoittamassa juuri ko. pointista. Pienyrittäjänä luovalla alalla omat nettisivut (siellä cv jonkinlaisine yhteystietoineen) sekä omalla nimellä esiintyminen ovat aika pakollisia. Ja vaikka kuinka "piiloutuisi" esim. tuotemerkin taakse, asiakkaat yleensä haluavat tietää myös tekijän tuotemerkin takana. Näillä tiedoilla on jo aika helppo lähteä googlaamaan lisätietoa ko. henkilöstä.

Itselläni ei osoitetieto näy nettisivuillani/FB:ssa, mutta yritykseni osoite on samalla myös kotiosoitteeni ja näin ollen helposti selvitettävissä esim. yrityshaun kautta.

Näistä seikoista johtuen mietin HYVIN tarkkaan, mitä muuta itsestäni jaan kuvien ja tekstin muodossa netissä. Tosin stalkkereiden mahdollisuus on aina olemassa.

Itseäni on alkanut lähinnä ällöttää muiden varomaton kuvien ja tekstien julkaisu. Vaikka joitain omien bikinikuvien esittely ei haittaa, kannattaa miettiä tuntuuko kivalta jos kuvat päätyy johonkin runkkusivustolle? Tosin joku voi jopa tykätä ajatuksesta :D

Facebookissa voin lallatella mitä mieleen tuleen, koska kaverilistalla on vähän porukkaa. Silloin tällöin tulee päädyttyä jonkun puolitutun tai vieraan profiiliin, jossa on esillä aivan kaikki. Iskee hirveä myötähäpeä! Jokainen asia tuodaan kaikkien tietoon ovulaatiosta vessakäynteihin jne. Enkä ymmärrä miksi. Edes iällä ei ole merkitystä, vaan nelikymppinen saattaa olla tiedonjakamisen suhteen paljon naivimpi.

En koe olevani silti liian varovainen, vaan pyrin käyttämään sosiaalisen median välineitä kevyesti, kuitenkin tiedostaen mitä teen. Blogimaailmassa on taas alkanut suoranaisesti jopa ärsyttää liiallinen oman naaman junttaaminen joka postaukseen ja myös oman yksityiselämän ihanuuden hehkutus, joka menee jopa liiallisuuksiin. Kaipaisin enemmän oikeata sisältöä.

btw kotipaikkakunnallamme Facebookia käytetään kuulemma juoruvälineenä :D miten tämä ei yhtään yllätä... sieltä on kiva katsoa, mitä muut tekee ja levittää tietoa eteenpäin :)

Onneksi kuitenkin netin voi aina sulkea, Facebookista kirjautua ulos ja blogit jättää lukematta.

Meri

Word! Hyvin kirjoteltu!:)

Mua huolestuttaa eniten tenavat, jotka kirjottelee ihan mitä sattuu just esim. facebookissa ja julkasee kaikkia ajattelemattomia kuvia. Ja lisäks lisää joka ikisen sovelluksen profiiliinsa. Oli just Hesarissa juttua, että joku sovellus facebookissa on lisänny kaikkien siihen liittyneiden kuvat ja tiedot johki treffipalstalle, josta niitä ei saa pois. Hyvin menee ku pikkuihmisten kuvat on treffipalstoilla... huhhuh.

Fantome

Monikaan ei esim. tunnu tietävän, että suorat linkit facebookin kuviin toimivat aina! :O Eli se "share this photo with the public link". Kokeilkaa vaikka. Ja kyllä, siltikin vaikka ne kuvat kuinka olisi laitettu vain ystäville näkyviksi. Aika inhottavaa ja harhaanjohtavaa.

Elisabeth

En paljastaisi kaikkea, mutta en mä ylihysteerinenkään jaksa olla. Kerrankos täällä eletään, olen yksi kärpäsen kakka tässä maailmankaikkeudessa :)

Fantome: Facebookissa muut kuin kirjautuneet kaverisi eivät pysty tuon jakamislinkin avulla jakamaan muille kuin kirjautuneille kavereillesi kuvia, mikäli yksityisyysasetukset ovat niinkuin mainitsitkin. Itse kuitenkin pystyy jakamaan jakolinkillä _omia_ kuviaan.

Tosin, linkki pysyy muuttumattomana, ja jos kaverisi laittaa antamasi linkin eteenpäin, niin kuva taitaa sitten näkyä kelle vaan, vaikkakin vain se yksi kuva. Mutta mikään pakkohan ei ole fb-kuviaan linkittämällä jakaa.

Hanna

En laita vähäpukeisia kuvia, enkä mitään typeriä. Yksityisyysasetukset on kunnossa. En anna uusille tuttavuuksille heti irc-galleria tunnusta tai facebookissa nimeäni. Kirjeenvaihtoon jos alan jonkun kanssa, niin ensin vaihdetaan sähköposteja eikä suoraan osotetta. Facebookissa näkyvillä on myös toinen nimi, naimisiin jos joskus meen ja en ota yhdistelmänimeä niin laitan varmaan siihen että mitä oon omaa sukua. Työpaikan oon laittanu k-market, mutta en asuinpaikkaa enkä koulua.

jorgo

Kannattaisi ottaa huomioon sellainen, että vaikkei netissä olisi puh.numeroa ja osoitteita niin ne saa helposti soittamalla vaikka 118 tms. palveluun. Ellei nyt ole salaista numeroa. Myös se ettei itse laita tietoja itsestään ei tarkoita etteikö vaikka työpaikkasi, harjoituspaikka, yhdistyksesi tms. julkaisisi tietoja sinusta. Esim. jos olet lapsesi vanhempainyhdistyksessä ja netissä julkaistaan vaikka kokouspäiväkirja niin sieltä saa tietää lapsesi, hänen koulun jne.. Että vaikka itse pitäisi kuinka huolta tiedoistaan niin niitä voi saada muualtakin kuin netistä tai ilkeiden ihmisten levittämänä.

Gisse

Pelonsekaisella kiinnostuksella seurasin aikani ihmisten radikaalistikin erilaisia tapoja jakaa itsestään tietoa Facebookissa, kunnes poistuin sieltä saadessani jatkuvasti ihan liikaa tietoa kavereistani. Oli kiusallista huomata, että joidenkin mielestä oli ok julkaista kysymättä kuvia facebook- kavereiden lasten synttäreiltä tai hääjuhlista. Tähän oli kuitenkin vielä helppo kaverin älähtää, mutta inhottavampaa oli huomata, että ihmiset myös julkaisivat baarissa otettuja kuvia, joissa esiintyvät henkilöt olivat joko täysin vieraita tai puolituttuja.

Nykyään olen tahtomattani kaikissa pippaloissa ja puistoistujaisissa se vainoharhainen kamerapoliisi.. tiedän, että kuviani on julkaistu sellaisten ihmisten profiileissa, joiden kaveri en ole koskaan ollut virtuaalisesti enkä tosielämässä, joskin täysin viattomassa mielessä..kai? Toisin kävi nuorelle serkulleni, jonka "ystävät" laittavat nettiin jatkuvasti mahdollisimman epäedustavia joukko- otoksia tenibileistä. Kiusa se on pienikin kiusa=(

Chenille

Mulla yhden todella hyvän kaverin silloinen seurustelukumppani laittoi melkein kaikki asiat heidän suhteestaan facebookiin. Jos heillä oli riitaa saivat kaikki tietää siitä, jos toinen oli jättänyt tiskaamatta saivat kaikki taas kuulla siitä. Ei tämä nyt muuten mutta hän oli myös haalinut kaikki kaverini ystävät omiksi facebook kavereikseen joten koko kaveripiirimme tiesi häidän suhteestaan melkein kaiken, ainakin negatiiviset...

hyvä teksti nelliina !

mulla kävi asia aiheellisena tässä tällä viikolla, kun sain jostain päähäni googlettaa oman nimeni, jonka seurauksena löytyi mun ikivanhoja irc-galleriaan kirjoittamia "päiväkirjamerkintöjä". siis just semmosia teinimeininki-"luettelen tässä mitä kaikkee vihaan ja kiroilen v%¤#&s@$€%nasti ku se on niin coolii". en oo käyny irc-galleriassa aikoihin, joten olin aivan unohtanut nämä noloudet. voi että hävetti ja ihan karsee paniikki päälle ja heti poistamaan kaikki ! siis iski suoraan verkkokalvolle semmonen kauhukuva missä joku tulevaisuuden työnantaja/tärkeä, mun elämästä päättävä henkilö lukemassa niitä :D

onneks niitä ei enää ole siellä mörköilemässä...

Mä aloin kunnolla miettimään tätä asiaa, kun törmäsin muutama viikko sitten 13-vuotiaan tytön pitämään blogiin. Ko. tyttö paljasti blogissaan suunnilleen kaiken itsestään, koko nimen ja osoitteen ja facebookin ja perheen ja kaveriensa naamat ja nimet ja asuinpaikat ja koulun ja kodin ja rutosti kuvia ihmisistä, asioista, tilanteista ja tapahtumista jotka mun mielestä on aika yksityisiä. Olin ihan järkyttynyt. O.O Joku ei selvästi ollenkaan ajattele, että ne asiat, jotka blogissa on, näkee kuka vaan. Ehkä sillä on jotain tekemistä iän kanssa? 13-vuotias on kumminkin vielä aika nuori.

Itse en vois ikinä kuvitella jakavani puhelinnumeroani, osoitettani tai (jos kävisin "kunnon" töissä :D) työpaikkaani netissä, ja olen erittäin kriittinen myös siinä, millaisia kuvia itsestä ja kavereista pistän facebookkiin. Olen kummiskin aika tarkka yksityisyydestäni.

liikaa yleistystä

Kyllä useampi nuorikin osaa hallita internetin käyttöään. Ihan yhtä paljon niitä nuoretkin halveksivat niitä, jotka pistävät lähes alastonkuviaan nettiin. Ystäväni ainakin ymmärtävät sen, että netissä kaiken saa selville. Edes oma sähköposti ei ole loppupeleissä turvallisin paikka (kuten sanoin, kaiken saa selville, jos taitoja vain löytyy).

Omat vanhempani ovat aina olleet enemmän tai vähemmän vainoharhaisia uuden teknologian suhteen. Isäni uskoo, että nuoret ottavat sairaita vaikutteita netistä. Aivankuin täysi-ikäinen tytär ei itse pystyisi olemaan kriittinen tiedon suhteen... Todellisuudessa, mitä ihminen tekee sillä, että hän näkee profiilikuvani sekä musiikki-&elokuvamakuni? Henkilöllisyyteni on altis varkauksille vaikka en olisikaan fb:tä nähnytkään.

Omaa äitiäni olen opettanut käyttämään internettiä sekä olen jatkuvasti neuvonut käyttämään erinäisiä sivustoja sekä ohjelmia. Photobucket on aivan loistava säilö kuville. Vanhemmat ihmiset usein pelkäävät, että kuvat ovat liian julkisia netissä. Todellisuudessa, mitä kukaan tulisi tekemään keski-ikäisen naisen maisema- tai huuto.net kuvilla? Äitini kuitenkin myöntää, että internetissä on paljon suuremmat positiiviset puolet kuin negatiiviset, jos sitä vain osaa käyttää.

Eiköhän tässäkin tule ilmi ihmisen perusluonne. Pelätään sitä mitä ei tunneta/tiedetä. Vanhemmilla ihmisillä tämä piirre juuri näkyy netin suhteen. Nuorilla ehkä lähinnä näkyy naiivius eikä niinkään pelko. Mielestäni vanhempien ihmisten ylivarovaisuus on lähinnä naurettavaa. Kuinka monen nimi löytyykään netistä mm. työpaikan, valmistumisen ym. yhteydessä? Ja kuka tahansa voi ottaa vaikka sinusta salaa kuvan kaupungilla, joten eihän kenenkään kannata ulos mennä, ettei vaan ala kaduttaa!

Oikea vastaus kaikkeen olisi ehkä pakollinen mediakasvatuskurssi KAIKEN ikäisille (töissä ja koulussa). Kyllä niitä naiiveja henkilöitä löytyy ihan keski-ikäisistäkin, jos sille linjalle lähdetään.

milia

Hyvä postaus. Pakko vielä se näkökulma tähän ottaa, että itse ei välttämättä pysty kaikkea kontrolloimaan. Muut voivat lisätä erilaisista bileistä ja muista tapahtumista ei-niin-edustavia kuvia, vaikkei itse haluaisikaan... Monet ovat vielä täysin julkisia. Ja vaikka ei olisikaan tagia tai sen poistaa, kuvat on kyllä erittäin helppo löytää. Not nice!

Inde

Milia, Facebookissahan on se vaihtoehto, että estää oman nimen tägäykset kokonaan. Se ei estä ihmisiä laittamasta noloja kännikuvia Facebookiin, mutta tägit voi estää. Paras olisi tietysti, kun ei olisi koskaan niin jurrissa puolituttujen seurassa, ettei enää hallitsisi itseään ja sitä, minkälaisissa kuvissa poseeraa.

O.

Olen ollut nuorempana paljon huolimattomampi etenkin facebook-päivitysten kanssa, nyt jopa hävettää kun muistelee miten paljon jaksoikaan avautua netissä kaikenmaailman asioista. Nykyisin kyllä katon paljon tarkemmin, mitä laitan nettiin... etenkin koska esimerkiksi poikaystävän äitikin on fb:ssa kaverina.. :D

Ikävä ajatella että kuvat & tiedot pysyvät netissä ikuisuuksia, vaikka katuisi niiden julkaisemista. Sitä ei välttämättä teinityttönä tiedosta kun ne sinne laittaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013