Bloggaaminen on muuttunut vuosien varrella harrastustoiminnasta bisnekseksi, päättömistä asukuvista selfieihin, nimimerkeistä avoimuuteen, rakeisista pokkarikuvista valokuvaajan palkkamiseen ja teksteistä vlogeihin. Maailma muuttuu ja vieläpä hurjaa vauhtia. Tässä 10-vuotisen (!!!!) blogiuran varrella on tullut pohdittua moneen kertaan kaikkia edellä mainittuja asioita, ja sitä kautta myös omaa tekemistä.

On oikeastaan ilo kuulua old school -bloggaajien joukkoon, sillä tuntuu siltä, ettei meihin mummeleihin kohdisteta ihan niin suuria paineita ja odotuksia kuin nuoriin kollegoihin, joiden on täytynyt olla alusta asti taitavia kuvaajia, kirjoittajia ja videoiden editoijia. Me 10 vuotta sitten aloittaneet olemme saaneet etsiä omaa suuntaamme kaikessa rauhassa vuosien varrella. 

Kukaan meistä ei tietenkään ole täysin immuuni ulkoisille paineille. Välillä ajatukset kulkevat väkisin siihen suuntaan, että koska joku muu tekee homman niin paljon paremmin, miksi edes vaivautua. Näissä tilanteissa pysähdyn ja muistutan itseäni, että blogi on jokaisen bloggajaan henkilökohtainen tuotos, joka on juuri sellainen kuin kirjoittaja itse haluaa, osaa tai ehtii. Ei sen enempää. Mielenrauhan löytäminen ei aina ole ihan helppoa, sillä luontaisesti suorituskeskeinen täydellisyyden tavoittelija ei anna armoa, etenkään itselleen. Ja kuitenkin useimmissa arkipäivän tilanteissa sinnepäin on riittävän hyvä. 

Palasin millainen bloggaaja minä olen -pohdinnan pariin erään (erittäin asiallisesti kirjoitetun) kommentin jälkeen, jossa kirjoittaja arvioi Nelliinan olevan (tiivistetysti) liian siloiteltu. Olin niin hämmästynyt kyseisestä kommentista, että aloin ilman muuta pohtia asiaa syvemmin. Asiakaspalaute on arvokasta.

Jos poraudutaan oikein syvälle, koen eniten paineita siitä, että kuvani eivät ole nykystandardeihin tarpeeksi hyviä, enkä elä "fab laiffii Balilla". Olen täystyöllistetty perheellinen tavis, joka elää landella ihan tavallista perhe-elämää, ja siitä on kuulkaa Balin hiekkarannat kaukana :D Silti kirjoittaja piti blogiani liian sliipattuna. Minä kun olen kuvitellut ongelmani olevan ihan päinvastainen, eli että olen liian kissankarvainen ja tavallinen, enkä näin ollen lainkaan vastaa nykybloggaajan standardeihin. Ja vanhakin vielä!

Tänään töistä junaan juostessani kävi hassu juttu. Joku tarrasi Hämeenkadulla hihaani ja säikähdin, olin niin ajatuksissani. Olin kirjoittanut tätä postausta päässäni koko kävelymatkan ja miettinyt, että on fabit kyllä niin kaukana taas tästäkin arkisesta loskapäivästä. Minut pysäyttänyt punaisiin pukeutunut kaunis nuori nainen kertoi, että pitää blogistani ja tyylistäni. Menin ihan mykäksi.  

Viisi minuuttia edellisen tilanteen jälkeen pyrähdin junalaiturille Michael Monroen viereen ja stalkkasin iloisena miehen ihan huikeaa tyyliä. Punainen nahkarotsi loisti meidän harmaavarpusten joukossa kuin aurinko! Monroe on yksi vanhimmista tyyli-idoleistani, ja näköjään sellaisena pysyy. Jouduin poikkeuksellisesti matkustamaan Turun junalla, kun tavallinen vuoroni oli 40 minuuttia myöhässä. 

Tänään maailma heitti eteeni punaisia väripilkkuja.

Vaikka blogi on minulle sivutyö, olen ilman muuta valmis kehittämään ja kehittymään, joten laittakaa ihmeessä aihepiirejä ja muita toiveita mistä haluatte lukea, aina kun tulee mieleen. En tule koskaan avaamaan henkilökohtaisia perheasioita julkisesti, vedän rajan kirjoituksissani siihen, että kirjoitan vain sen minkä olen valmis kertomaan bussipysäkillä tuntemattomalle ihmiselle. Olen avoin luonne, mutta julkinen avautuja en ole.

Viime vuoteen on mahtunut pakahduttavia iloja ja musertavia suruja, mutta niitä on jakamassa niin moni muukin perheenjäsen ja läheinen, etten koe oikeudekseni kertoa niistä julkisessa blogissa. Siksi rajaan blogin aiheet pääasiassa kepeisiin kuviin ja teksteihin. Silläkin uhalla, että Nelliina jää pinnalliseksi. Mutta iloiselle pinnallisuudellekin on paikkansa. Se paikka on täällä, punaisten huulien ja korkkareiden blogissa.

Tämä postaus oli paluu omille juurilleni, koko teksti täynnä tajunnan virtaa ja muita höpötyksiä. Normaalisti itsekriittisyyteni painaisi delete-nappia tällaisen hölinän kohdalla. Koska ketä kiinnostaa. Julkaisisin pelkät kuvat ja kirjoittaisin että jes, kevät tulee ja harmaat villakangastakit kaappin!

Ps. Yksi muinaisen blogihistorian ehdottomista klassikoista on Päivän toiveasu. Se on muotiblogien alku ja juuri, se mistä kaikki alkoi. Jokainen bloggaaja teki haavelistoja, toiveasuja ja kollaaseja verkkokauppojen tarjonnasta, joiden perään huokailla. Sen kunniaksi näissä kuvissa on päivän toiveasuni. Tosin se on ihan omasta vaatekaapistani, sillä en ole koskaan ollut kovin innokas tekemään kollaaseja. Paska muotibloggaaja since 2007!

Kommentit (34)

Ida

Minusta blogisi on ihana juuri sen takia, että se sisältää vain niitä iloisia pinnallisia asioita - etenkin kun sinulla niin upea tyyli vaatteissa, asusteissa ja sisustamisessa on!
Enkä ainakaan itse koe postauksiasi tai blogiasi etäisenä tai kiiltokuvamaisena vaikka et henkilökohtaisemmista asioista kirjoitakaan, tyylisi (kirjoittaa) on aina kuitenkin lämminhenkinen ja kiva :)

Ja ps. En ole koskaan ymmärtänyt aika monien bloggaajien huolta kuvanlaadusta - kunhan nyt ei ihan pikselimössöä tai sumeaa/väärin kohdistunutta ole :D Vähän 'tavallisemmat' kuvat ovat kivempia katsoa, ei tule heti muotilehtimainokset mieleen, heh.

Vierailija

Itse lämpenen mahdottomasti jutuista jotka menee sinne pintaa syvämmellä. Etenkin sinun mielipiteesi on varsin hauskaa luettavaa.

perhoneito

Musta tää blogi on ainakin ihana just tällaisena väri-insipraatiopaikkana. En kaipaa enempää, ellet halua jakaa. Toisaalta luen kyllä mielelläni kaiken mitä täällä on.

Kaikenlaiset tuunaukset/ompelukset kiinnostaa, samoin hyvät (ja helpot) ruokaohjeet. Mutta pääosin tulen tänne sun värikkään tyylin takia.

Eli jatka samaan malliin.

Ai niin, pilkahdukset menneistä ajoista (vanhat asupostaukset uusintanäyttöinä) kiinnostaa kans :)

Halina

Oli mukavaa lukea tämä postaus! Olen lukenut blogiasi 2009 vuodesta alkaen, ja olet ainoa jäljelle jäänyt blogi niiltä ajoilta (muut lukemani blogit ovat pitkälti lopettaneet). Minä itseasiassa aloin lukea blogeja aikoinaan niiden kotikutoisuuden vuoksi - vähän kuin olisi lukenut siskon tai kaverin päiväkirjaa. Jutut oli arkisia ja vastasi enemmän omaa elämää kuin naistenlehtien artikkelit. Minä olen aina pitänyt tavastasi pysyä blogin rajatussa aiheessa ja kevyissäkin jutuissa - ehkä siksi että normaali elämä heittää niin paljon ikäviä asioita ja uutisia eteen. En jaksa lukea niitä joka kanavalta. Minulle blogit ovat hetki omaa _rentouttavaa_ aikaa. Moni bloggaaja puhuu avoimesti elämästään, mutta itseäni lukijana ei välttämättä edes kiinnosta henkilö personal life - vaan ainoastaan se sisältö mitä hän tuottaa (esim reseptit tai laadukkaat kuvat). Olen töiden puolesta myös käynyt mediataidon luentoja ja meillä oli paljon puhetta esim. Lapsien olemisesta somessa. Mietin joskus joidenkin bloggaajien lapsia ja mitä he ajattelevat kun heistä löytyy monelta vuodelta dataa ennen täysi-ikäisyyttäkään. On hienoinen ero siinä tavassa millä tavalla puhuu asioista julkisesti. Esim. esitteleekö lapsen ihania vaatteita vai kirjoittaako lapsen persoonasta ja tekemisestä vaatteiden ohella. Minusta sinä olet handlannut tämän asian tosi hyvin. Minusta tuo sinun bussipysäkki esimerkki on hyvä. Koska jos blogisi olisi bussipysäkki ja me kaikki lukijat täällä matkustajia, niin saisi olla aika iso pysäkki että me sadat lukijat sinne mahtuisimme! Ja olisi erikoista jos joutuisit toitottamaan megafoonilla henkilökohtaisia asioitasi meille kaikille :D Meistä tuskin kukaan tekisi niin. Sen sijaan voisi rupatella mielummin mekoista ja ihanista kengistä. Kiitos siis blogistasi jo monen vuoden ajalta! :)

Annemarie

Olen päätynyt blogiisi alun perin joskus viime vuosikymmenellä itse tekemiesi vaatteiden ja diy-juttujen perusteella. Vaikka meillä ei olekaan ihan samanlainen tyyli, nautin tyylikkäästi toteutetusta blogistasi hurjasti ja tämä on ikisuosikkini! Ihailen kykyäsi yhdistellä vaatteita ja näyttää aina niin huolitellulta!

Pidän vaihtelevista aiheistasi leipomuksista sisustukseen, kauneudesta asuihin. En ole koskaan kaivannut enempää henkilökohtaisuuksiin menemistä. Minusta on upeaa, miten erottaudut blogimaailmassa positiivisesti sillä, ettet esittele lastanne suuremmin blogissa. Joskus vilahtaa tekstissä ja kuvissa, ja se on tarpeeksi. Yhteistöitä varmasti tarjotaan ja minusta on ihanaa, että äitinä vedät rajan siihen. Olen lopettanut seuraamasta ison määrän blogeja juuri siitä syystä, että minua on alkanut ärsyttää yhteistöiden kalastelu ja rahastelu.

Minulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa, ei myöskään kuvien laadusta. Liian kiiltokuvamainen ja muotilehtimäinen blogi ei vedä minua puoleensa, sitä varten ostan naistenlehtiä.

Ihanaa kevään jatkoa ja jatka samaan malliin! <3

Sanna U

Päivän asu rules! Mut täytyy myöntää että tämä oli pitkästä aikaa eka postaus jonka sulta luin ajatuksella alusta loppuun. Kokkailen usein auki postauksen, mut välillä ihan vaan kannatusmielessä. Mun vaatekaapista löytyy nude-mustapilkullinen bleiseri aivan täysin sun ansiosta, joten pääsääntöisesti olen täällä yhtä pitkänä, saman ikäisenä mutsina ja toimistotyöläisenä hakemassa ideoita tai ainakin ihastelemassa sun tyyliä. Ihastelen kyllä kotiakin, parisuhdetta, harrastuksia, hiuksia, ja tuntuu, että olisi ihana tutustua näin ehkä 7 vuoden yhteiselon jälkeen - mut ennen kaikkea sun tyyli. <3

Sanzibar

Ikinä aiemmin en ole kokenut tarvetta kommentoida netissä yhtään mihinkään yhtään mitään, paitsi NYT! En ole palautteen antajan kanssa lainkaan samaa mieltä. Kiiltokuvamaiset, sielutonta glamouria ja body fitnessiä huokuvat muotiblogit vasta ovatkin siloteltuja (ja todella puuduttavia) verrattuna blogiisi. Rakastan blogisi aitoutta, lämminhenkisyyttä ja kepeyttä. Ja asennettasi!

Pidän siitä, ettei blogisi keskity orjallisesti vain yhteen aihealueeseen. Kirppisteemaiset postaukset villeine löytöineen, asukuvat ja reissuvinkkisi ovat blogissasi erityisesti mieleeni! Samoin kotiin liittyvät sisustusjutut. Ja ihanan simppelit reseptit, jotka sopii tumpelollekin! Ja lukuvinkit! Ja ja ja ja...! 

Aina saa kehittyä ja keksiä uusia juttuja, myös palautteiden pohjalta, mutta tärkeintä on mielestäni tehdä se omaa sisintä kuunnellen ja omia rajoja kunnioittaen.  Miksi yrittää täyttää jotain ihme standardeja, etenkin jos siinä samalla tulee kadotettua jotain ainutlaatuista?

Kiitos ihanasta blogistasi! <3 Näin on juuri hyvä.

anni-iina

En tiedä, mitä kommentoijasi on siloittelulla tarkoittanut, mutta enimmäkseen tuntuu että hän on kommentoinut väärää blogia. Pidän tästä juuri tällaisena kuin tämä on - pieninä ihanina hetkinä ja vinkkeinä arjessa meille jotka emme ole ehkä aivan ykkösiä kodinhoidossa, harrasta skandinaavista ja pelkistettyä sisustustyyliä tai ostele asioita pelkästään stockmannilta samalla kun lentelemme finskin ykkösluokassa maailman toiselle laidalla. Sen sijaan tässä on makua elämästä ja sen hyvistä puolista - aivan kuin blogin kattosivuna olevassa Kodin Kuvalehdessäkin. Välillä kauniit asiat ja mukavat kuulumiset riittää, ei sitä tarvitse koko maailman painoa kantaa tai kertoa.

Kiitos Nelliina. 

Vierailija

Postauksesi on hyviä juuri sellaisena kuin ne on! Kirjoitat hyvää suomenkieltä ja juttusi ovat rentouttavaa luettavaa. Vaatevarastoasi jaksan äimistellä kun itselläni on vapaa-aikaan yksi fleecetakki ja talviaikaan töihin pari villapaitaa ja neuletakki joita vaihtelen sekä yhdet farkut. Kirppareita tykkään koluta myös, joten vaatevaraston tiedän karttuvan kirppariteissuilla helposti :) tee joskus postaus vaatteista joita et voisi pitää. Kärsiikö koskaan vaate ja kenkäkokoelmasi suuruudesta? Kuinka paljon ostat uutena?

tinttu

Niin, on meitä oldshool-lukijoitakin, joita ei voisi vähempää kiinnostaa ne matkatoimiston mainokselta näyttävät kuvat epärealistisesta elämästä, ja joiden tietää olevan täysin lavastettuja. Haluan nähdä elämää rosoisena, kissankarvaisena ja oikeana. Koska se on kaunista.

Ja huom., blogissasi on sitä jotain koska jaksan lukea sitä vuodesta toiseen vaikka tyylinikin on aivan eri kanssasi :)

Ellukoo

Minä pidän blogistasi juuri tällaisena. Tykkään tyylistäsi ja on ihanaa että olet oma itsesi ja että tyylisi säilyy vuodesta toiseen persoonallisena. En ikinä kyllästy katsomaan värikkäitä asusteitasi ja kenkiä sekä mekkoja (jotka kaikki kävisin rosvoamassa jos oltais samaan kokoa ;) Ihailen myös suuresti sitä, että työssäkäyvänä perheenäitinä postaat päivittäin!! Hattua täytyy nostaa! Ja ihailen myös sitä, miten olet osannut säilyttää yksityisyyden rajan, mutta silti olet osannut raottaa yksityiselämääsi hiukan meille lukijoille niin, että blogistasi välittyy lämminhenkisyys. En kaipaa tai odota mitään avautumisia elämäsi iloista ja suruista. Ymmärrän, että ne ovat osa yksityiselämää. En kaipaa myöskään mitään ammattivalokuvaajan ottamia kuvia. Mielestäni kuvasi ovat todella hyviä ja mietinkin kerran yhtä postausta lukiessa, että kukahan sulla ottaa kuvat :) 

En nyt osaa tässä ehdottaa mitään toivepostauksia. Mutta yksi mistä tykkään ihan hurjasti on DIY-jutut! Liittyy ne sitten asuihin tai sisustamiseen. Niistä saa hyviä ideoita itsekin. Lopuksi vielä: toivottavasti jatkat bloggaamista vielä pitkään! Blogisi on sellainen piristysruiske päivään :) 

Shuwi

Minä aloin lukemaan blogiasi säännöllisesti alunperin silloin kun odotit Annia, koska olin itsekin raskaana ja ahmin blogeja joissa aihetta edes jotenkin sivuttiin. Sen jälkeen olen jäänyt lukemaan aktiivisesti juurikin persoonallisuutesi takia. Me ollaan periaatteessa jotenkin aivan erilaisia (mulla on maailman tavallisin ”tyyli”, en tuunaa mitään, en käy kirppiksillä :D), mutta ehkä se vetoaakin. Tykkään hirveästi lukea sun juttujasi ja koen että blogisi erottuu edukseen suuresta blogimassasta. Jatkat vaan sellaisena kuin olet :)

Suusuli

Siis apua kun on kans kauan roikkunut tässä mukana,vuodatuksen ajoista lähtien,hyvin alkuajoista siis :) En edes muista miten blogiisi päädyin mutta eka mitä rupesin sit lukemaan ja sille tielle jääty :)
Muistan aina kun alkuaikoina sulla oli sellainen sähkönsininen pikkulaukku ja olin niin innoissani kun itsellä oli samanlainen :D

Postaustoive ainoastaan olisi myös menneeseen tyyliin palaaminen jokaiselta kuukaudelta eri vuosilta,muutama löytyisi :D

Unkki

Itsekin olen lukenut blogiasi vuosia, en tosin muista mistä alkaen. Sinulla oli ainakin pitkä tumma tukka ja muhkea otsis! Tykkään esim. kirppis löydöistäsi. Välillä tulee kausia, kun haluaa vaan uutta, mutta sitten taas blogistasi huomaa, mitä uniikkia sieltä voikaan löytyä.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos ihanasta blogista, Nelliina! Bloggaajana olet varmasti esimerkki monelle meistä kanssa-bloggaajista! Itse nautin eniten kuvaus taidoistasi: saat tavallisen sisustuselementin, asusteen tai leivonnaisen kuvattua niin, että se näyttää kauniilta ja mielenkiintoiselta. Pienen lapsen äitinä olet tehnyt varmasti fiksun valinnan lapsen yksityisyyden suhteen. Innolla odotan niitä aikoja, kun Anni alkaa tuottaa tekstejä... Ehkä hänkin alkaa kirjoittaa itse blogiisi, kuten Venla minun blogiini 😊

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Sande

Vuosien blogisi seuraamisen jälkeen voin kertoa että pidä linjasi, sillä esim. inspiroivat ja värikkäät asukuvat ovat parhaimistoa, samoin sisustus-, kirppari jne. jutut höystettynä pienellä kurkistuksella arkeesi. Samoin sun kattavat matkapostaukset ahmin suurella ilolla, ja kun niihin voi aina palata hakemaan vinkkejä omalle matkalle! Moni ”bali-hype”-bloggari kyllä reissaa, mutta valitettavasti monen matkapostaukset ovat ylimalkaisia, juuri niitä kiiltokuvia, mistä ei saa kauniiden kuvien lisäksi oikein mitään irti. Mä käyn siis tsekkaamassa sun postaukset edelleen lähes päivittäin, ne piristävät, antavat pukeutumisideoita-ja tekevät arjesta hieman glitterimäisempiä. Lisäksi mun tyyli on aika samantapainen hulmuhelmoineen, joten ilahdun, kun on olemassa blogi, jossa ei ole vain mustaa, valkoista, harmaata ja tylsää (tai sitten olen vain liian vanha pari-kolmekymppisten tyylipuhtaisiin täydellisyyksiin;D ), joten go, Nelliina, go!

Auli K.

Aloitan sanomalla, että toivottavasti nyt saan kaiken sanottua fiksusti. En kommentoi juuri koskaan, mutta luen blogiasi aktiivisesti. Nyt tekstiäsi lukiessani liikutuin, ja se pakotti kommentoimaan.

Blogisi on ihana, mielestäni yksi Suomen parhaimmista. Minä pidän juuri siitä, että teet tiukan rajan blogi- ja yksityiselämän välille, ja teet sen tyylikkäästi. Ihailen sitä, miten pystyt pienen lapsen vanhempana tekemään päivätyön lisäksi blogia, ja vieläpä laadukasta sellaista. Kerrot perheestäsi ja elämästänne juuri sopivasti, en kaipaisikaan enempää. Kyllä bloggaajallakin täytyy oma yksityisyys olla.

Kirjoitat monipuolisesti erilaisia postauksia, mutta eniten pidän tyyli-, reissuvinkki- ja ruokapostauksista. Niistä saa hyviä ideoita ja tyyliäsi on ilo katsoa. Täytyy myöntää, että kadehdin rohkeuttasi pukeutujana. Ihailen myös sitä miten kertomasi mukaan olet toiminnan ihminen etkä jää valvomaan asioita, kun taas itse toimin turhankin paljon tunteideni orjana järjen äänen piipittäessä turhaan.

Kuvien laadussa miulla ei ole mitään moitittavaa. Minusta blogit on siirtyneet liikaakin muotilehtimäiseen suuntaan, pidän enemmän siitä, miten sinä blogiasi teet.

Kaipa yritän tässä sanoa, että älä turhaan koe paineita siitä, että blogisi on liikaa sitä tai liian vähän tätä. Se on täydellinen näin, ja aion pysyä lukijana niin kauan kuin jatkat bloggaamista. Olet mahtava!

Hane

Hiljainen lukija tässä moi. :) Olen lukenut blogiasi ainakin 5-6 vuotta ja tykkään siitä, millaiseen suuntaan blogisi on kehittynyt ja millainen se on nyt. Kotoinen, hyvän mielen ja värikkäiden asioiden aitta! Luen tosi vähän suomalaisia blogeja, koska en koe samaistuvani niihin samallalailla kuin sinun juttuihin (Colour me!n lisäksi), joten jatka vain samaan malliin. <3

Yksi juttuidea tai melkeinpä haaste tuli mieleen! Haastan sinut teeharrastajana etsimään itsellesi uuden lempiteen (ostin joskus aikoinaan sitä Indiskan teetä enkä pitänyt siitä yhtään :'D) ja syventymään vähän teen valmistuksen saloihin. ;) Teepannulla ja ajastimella pääset hyvin pitkälle. 

Joka tapauksessa, kiitos. <3

hannanna

Minä eksyin blogisi pariin varmaan 5-6 vuotta sitten, ja suurin ahaa elämys blogisi perusteella oli, että mekko on arkivaate. Seuraan ainoastaan 3 tai 4 blogia ylipäätään, enkä voi sanoa hirveästi tykkääväni vlogeista tai videopostauksista. Sellaiset "modernit" tuotokset eivät tällaiselle vanhalle uppoa :) ja toisaalta, luen blogia yleensä työpaikalla, enkä senkään takia halua katsella videoita.

Minuun vetoaa nimenomaan se maanläheinen arkipäiväinen tyyli, mitä blogissasi viljelet. en kaipaa pintaliitoisia bali-postauksia vaan ihan normaaliin elämään liittyviä vinkkejä, oivalluksia jne

ElinaM

Älä koskaan ikinä muutu, pysy juuri tuollaisena kuin nyt oot <3 Olen seurannut blogiasi sieltä ihan alkuajoilta asti, muistan vielä miten jännä olikin yhtäkkiä nähdä kasvosi niiden päättömien asukuvien jälkeen! Olin jo silloin lumoutunut tyylistäsi ja olen sitä edelleen, se on vaan niin ihanaa, miten jaksat panostaa tyyliisi! Sitä paitsi, kissankarvat ei näy kuvissa, älä huoli :) Ehkä juuri siksi, koska olen seurannut blogeja sieltä "varhaisista" ajoista saakka, pidän enemmän juuri tämän tyylisistä tavallisen ihmisen samaistuttavista blogeista. Kaipaan blogeihin sitä henkilökohtaista tarttumapintaa, en Bali-glamouria. Ehkä se siloiteltu-kommentti tuli siitä, että olet ehkä vähän alkanut varomaan sitä tajunnanvirtaa, kuten lopussa kirjoitit. Siksi oli kiva, kun avasit tätä omaa näkökulmaasi asiaan. Ja muuten, odottelen kirja-arviota Anthony Doerrista!

Vakkari seuraaja

Tykkään blogistasi juuri sen takia, että se on täynnä tavallista elämää mihin on helppo samaistua. Ne pintaliitoblogit matkoineen, kalliine tuotteineen ja jatkuvine kahvilassa notkumispostauksineen ei kiinnostaa yhtään näin kolmekymppistä lukijaa. Olet juuri se mikä olet koska lukijasikin ovat. Eniten tykkään blogissasi sisustusjutuista ja muutenkin kuvista kodistanne. Niitä kaipaisin todella paljon lisää! Kaikista kiinnostavampia ovat nimenomaan arjen pienet ratkaisut niin sisustuksessa kuin jossain käytännön asiassa kuin siloitellut sisustuslehtikuvat. Niistä on mukava poimia itselleen ideoita.

Helena888

Tämä on yksi niistä viidestä blogista joita seuraan. Pidän tyylistäsi kirjoittaa. Aiheet ovat riittävän monipuolisia omaan makuuni. Huumoriakin löytyy silloin tällöin ja siksipä jälleen toivoisin kalmasukkissaagalle jatkoa. Parhaita ovat aidot kuvat, joista voi bongata myös hellyttäviä kissankarvoja. Nöbsterille rapsutukset.

Aada

Ihana postaus, lisää tällaisia tajunnanvirta- / pohdintakirjoituksia! Olen 23-v ja seuraan lähinnä itseäni 5-15 vuotta vanhempia bloggaajia (koska teidän elämässä on paljon sellaista mitä itsellä ei ole, mutta itselle haluaisi (lapset, omistusasunto, vakiduuni, ura, tutkinto, rautainen itsevarmuus jne). En tiedä mitä muut lukijasi ajattelevat (luultavasti samoin kuin minä, koska täällä ovat), mutta mun mielestä stressaat täysin turhia ja vähän hassujakin asioita. Arvostan aitoutta ja rosoisuutta, kissankarvat ovat aika pientä verrattuna vaikka ihmisten mielenterveysongelmiin (niistä tykkään lukea, koska itse sairastan masennusta.) Nelliina on huippu blogi!

t. vuodesta 2012 mukana ollut lukija

sirru

Miksi hyvää pitäisi huonoksi muuttaa!! Pysy vaan samalla linjalla itseäsi kuunnellen.
Nöpön kuulumisia voisi kyllä joskus olla ja ompeluniksit kiinnostaa aina.

Vierailija

Sun blogin sisältämän kevyen ja värikkään hömpän vuoksi minäkin tätä luen, on ihanaa päästä hetkeksi irtautumaan omasta lapsiperhetavis-elämästä. Lisäksi sun pukeutuminen ja tapa sisustaa ovat niin erilaisia että jaksavat kiinnostaa vuodesta toiseen. Ruokavinkit ovat myös huippuja! Kiitos kun kirjoitat :)

Joooo

Hahaa, taidan kuulua vähemmistöön jota nimenomaan kiinnostaisi ne syvällisemmät, henkilökohtaisemmat aiheet ja pohdinnat tosi paljon :) Ihan siitä syystä että katson sinua ylöspäin, mielestäni olet fiksu, itsevarma ja tasapainoinen nainen, haluaisin itsekin jonain päivänä olla samanlainen enkä näin tasapainoton ja epävarma mitä olen vieläkin 28-vuotiaana ja äitinä. Ja Saku vaikuttaa myös ihan huipputyypiltä, Sakun kirjoitukset blogiin ovat olleet todella mielenkiintoisia! Koska vaikutatte niin fiksuilta ja tasapainoisilta, olisi superkiinnostavaa kuulla lisää ajatuksianne itsetunnon, perheen ja kasvatusperiaatteiden suhteen. Itse en vaan löydä sitä varmuutta ja iloa äitinä, mitä toivoisin jo olevan. Nämä ovat tietenkin todella henkilökohtaisia aiheita, joten ymmärrän täysin että haluatte pitää ne itsellänne ja poissa blogista ja kunnioitan sitä.  

Jokatapauksessa, blogisi on paras juuri tällaisena! Kiitos että kirjoitat.

Venla / Breezes from my Atlas

Mun mielestä sulla on just kiva tyyli kuvissa ja teksteissä; ei liian siloteltu, vaan maanläheinen mutta silti tyylikäs ja esteettisesti silmää miellyttävä. Huomaan, että liian silotelluiksi menneet blogit on poistuneet omalta lukulistalta viimeisen vuoden sisään. Tykkään sun blogissa erityisesti tuunausjutuista ja höpöttelyistä asukuvilla säestettynä. :) Yksi postaustoive olisi, nimittäin shoppailutavoistasi, eli esim. millainen kaupoissa kiertelijä olet, miten usein käyt kaupoilla, etsitkö yleensä jotain tiettyä vai oletko vain katselemassa, lempparikaupat ja mihin kiinnität vaatekaupoilla ollessa huomiota. Nämä kiinnostaa ihan oman työnkin puolesta, sillä olen vaatekaupassa töissä ja kerran sut meilläkin bongasin kiertelemästä.. :)

JennL

Syy miksi minä olen lukenut blogiasi alusta asti on juurikin maanläheisyys. Viime vuosien muutokset perhekoossanne ja asuinpaikassanne ovat olleet ihanaa seurattavaa! Mielummin seuraan aidon arjen ihania asioita ja kunnioitan yksityisyyttä, kuin blogeja jotka ovat täynnä luksusta. 😊

Marikav

Mielenkiintoinen postaus! Aloin ihan miettimään, että miksi tulen aina takaisin lukemaan blogiasi. Ihan selvä juttu - tulen, koska kengät ❤️ Koska kauniit kuvat (!!), koska tyylisi on ihana, rakastan sun vaatteita. Tämä on hyvänmielen paikka, kiitos sinulle ❤️ Terveisin Nimim mukana ehkä noin 8 v vasta..

jennii

Minäkin olen lukenut noin 8 vuotta ja tykkään, koska
- inspiroiva tyyli ja ihanat vaatebloggaukset
- reissukertomukset loistavia
- sisustus- ja remppa-aiheet antavat itselle vinkkejä
- tykkään itsekin lukea ja kirjakatsaukset siksi mukavia
- ihailen ompelutaitoasi ja kykyä tuunata vaatteita, sillä olen itse totaalisen käsityötaidoton:)

Monen muun tavoin annan täyden kympin siitä, kuinka vedät rajan lapsen esiintymiselle ja muullekin yksityiselämälle blogissa. Tämä on suorastaan virkistävää nykyisin.

Aitous ja tyyli-inspiraatio, näiden vuoksi seuraan seuraavatkin 8 vuotta!

Mari85

Vanha lukija täältä hei! Itsekin olen kolmekymppinen taaperon äiti, jonka elämä on sitä peruskauraa pienillä ihanilla hetkillä maustettuna. Ja juuri siksi palaan blogiisi. Yleensä luen blogia kännykällä, jolloin kuvien laatu riittää oikein hyvin. Pienet ihanat arjen piristäjät vinkit lapsiperheen arkeen ja ruuhkavuosiin, ja värikkäät asut saa minut palaamaan. Ja sisustusjutut! Kiitos blogistasi, se on se hetken rentoutuminen silloin tällöin. Ei paineita!

Vierailija

Mä oon tasaisin väliajoin eri blogeja lukiessa törmännyt siihen, että moni tuntuu itse asiassa kaipaavan niitä old school aikoja, nasuja ja arjen kuulumisia joihin jokainen pystyy samaistumaan. Alussa ei juurikaan ollut vaatimuksia ja blogia kirjoittivat ne, joilla oli intohimo siihen.  Nykyään moni blogi on niin ammattimainen, joten lopputuloskin jää monesti hirveän virkamiesmäiseksi pakkopullaksi. Kun blogi on työtä, hauskuus unohtuu ja mietitään vain että kuinka saadaan blogiportaalien vaatimat postauslimitit täyteen ja kuinka saadaan isoin hyöty yhteistyökamppiksista. Se on aika sääli. :(

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta.