Kun tänään raahasin Sokokselta asti järkyttävän painavaa kauppakassia, jalassani överiliukkaat korkkarit, oli pakko pysähtyä ihan miettimään mitä oikein mahdoin ajatella. Eipä ole ennen kilometrin matka kestänyt noin kauan. Siis se tunne, kun raahaa kahta painavaa säkkiä, jalat lipsuu kaksi askelta taakse siinä missä ottaa yhden eteenpäin, on jotain niin turhauttavaa, että en äkkiä keksi mitään turhauttavampaa. Jollain ihme raivolla pääsin kotiovelle asti ja johan oli voittajafiilis. En ole varmaan ikinä kiroillut mielessäni niin paljon kuin tänään.

Mutta hei, ensilumi yllättää suomalaiset joka vuosi, ja siinä samalla myös erään korkkareissa viihtyvän eukon. Joka stanan vuosi sama juttu. On pakko uudestaan ja uudestaan todeta, kuinka liukkailla teillä EI ole kovin kätevää kipsuttaa koroilla. Tai ehkä olen sen verran optimisti, että haluan aina testata josko tänä vuonna taivaalta sataisi lunta, joka ei olisi liukasta pakkautuessaan asfalttiin. Tai ehkä olen vain idiootti.

o1-512x932-custom
o1-512x932-custom
Saappaat - SixtySeven
Hame - M&M Putiikki Rannalla
Rintakukka - H&M

Mutta luojan kiitos on perjantai! Yritän nyt unohtaa kiukkuni ja keskittyä rentoutumaan. Luvassa on hyvää ruokaa (paree olla hyvää tuon raahaamisen jälkeen...) uutta Harry Potteria huomenna leffassa, Tampere Vintagea sunnuntaina, joten hymy naamaan nyt vaan ja loppu se hampaiden kiristely! Mutinaajupinaa...

Kommentit (32)

eees

Etpä oo ainoa joka erehtyy laittamaan korkkarit jalkaan tämmösellä kelillä :(( itse onnistuin taittamaan nilkkani niin pahasti etten pystyny kahteen päivään kävelee yhtään :|

Tapahtui eilen:

Heräsin ja huomasin, et jee Helsingissäkin (missä oon nyt reissulla) on satanut lunta! Ja aamupalan syötyäni piti lähtä asioille ja loogisesti valitsin tietenkin CONVERSET jalkaan sen sijaan, että oisin laittanut ne martenssit. tajusin virheeni heti, mutta en vain älynnyt mennä vaihtamaan kenkiä. Steppailin helvetinmoisessa loskassa mm. itäkeskuksen takana ja lopulta oltiin kaverin kanssa myöhästymässä ratikasta ja OLI PAKKO JUOSTA, no voi kuvitella millanen oli sukkien märkyys.

Pahinta kaikesta, että juostuamme ratikkaan, kuski kuulutti: seuraava seiska tulee parin minuutin päästä, tämä ratikka ei jatka loskan takia. Ja siis juoksin täysin turhaan. Vitutti niin, et painelin raxiin syömään pitsaa ja salaattia ja kokista ja kahvia ja jätskiä, YKSIN. surullinen olo oli :D

mimi de paris

Hehee, tuttu juttu! Mutta toisaalta korkkarit on kyllä ihan hyvät, jos pohjissa on kunnon liukuesteet. Suutarilta saa uria pohjiin ja taas mennään! Korot ovat lumessa hyvät "jääpiikit" ja pitävät hyvin tien pinnassa ;o))

Muistan kerran kun joulun aikaan itsekin lipottelin juosta järkyttävän liukkailla korkkareilla (koroissa on eroa, sateella ja talvella, toisilla liukuu, toisilla pysyy pystyssä). Juoksin viidentoistakilon luomukinkkkua raahaten junalle kymmensenttisillä koroilla. Meinasin lentää kinkkuineni monta monta kertaa.... Ja tietysti myöhästyin junasta. Kinkku meinasi lentää raiteillle, v...tuksen aste oli sitä luokkaa.....

Hihi

Heh must tuntuu et kaikki on menos kattoo huomenna Potteria :D itsekkin oon menossa.. :)

Malin

Potter ei ollut kauhean vakuuttava. Ei pitäisi katsoa leffoja hyvistä kirjoista, omassa päässä kaikki näyttää hienommalta ja paremmalta.

Nim. Tulin juuri leffateatterista.

Ooi, korkkareilla talvella juokseminen on liiankin tuttua. Parasta on aina silloin, kun painavan laukun kanssa tajuaa että pitäisi juosta bussiin... ja edessä häämöttää turhan iso jäätynyt lätäkkö. <3__<3 Katkeilevia jalkoja ja niskoja odotellessa... Mutta minkäs sille mahtaa, kengistä on vaikea tinkiä!

Ja btw sulla on hurmaava blogi! :D

Korkkarit oli mullakin mutta en liukastellut oikeastaan yhtään :) johtuiskohan siitä että ulko-ovelta on noin 100 metriä parkkihalliin, auton voi pysäköidä kolmen metrin päähän työpaikan ulko-ovesta ja kauppankin parkkiksesta selvisin ilman liukastumisia. Jotenkin onnistun selviämään talvisin korkeakorkoisilla talvikengillä, eniten talvessa vihaan loskakelejä jotka pilaa kaikki kengät (paitsi kumisaappaat).
Mut hei, Vintagessa nähdään =) Olen siellä taas myyntihommissa.

No mutta senhän voi ottaa ihan lihaskuntoharjoitteen kannalta kun yrittää tasapainoilla kahden kassin kanssa liukkaalla tiellä. Keskivartalo- pakara- ja vähän kaikki muutkin lihakset kiittävät! =D (joo, ei paljoa lohduta, tiedetään...)

maihareillakin...

Joo... mulla oli maiharit jalassa, mutta sitten kävelin alas jyrkkää ja liukasta mäkeä. parin askelen jälkeen aloin liukua. Sitten en kyennyt enää ohjaamaan suuntaa, yritin pysähtyä, vauhti kiihtyi. En osannut kaatuakaan että olisin pysähtynyt, pysyin vaan pistyssä. Törmäsin pyörää epätoivoisesti ylämäkeen taluttavaan tyttöön: Anteeksi, anteeksi, en pysty pysähtymäääääääääääään!

Menee sinne noloimpien aamujen joukkoon. Kohta hankin lumilaudan.

Jenni

Näin unta et olit laittanu blogiis biisin mis lauloit ite ja sit kuuntelin sit ihan innoissaa : D

erina

Suosittelen minäkin lämpimästi liukuestepohjia, teetätin sellaiset omiin korkeimpiin arkikorkkareihini ja ovat nyt oikeastaan pitävimmät kengät mitä omistan :) Biancosta saa muuten myös sellaisia pohjia jotka voi itse laittaa kiinni kengänpohjiin! Niitä ei tosin oo kun yhtä muotoa, suutari kun leikkaa täsmälleen sopivat palaset :)

Pepa

Oot nii hurmaava! Musta tulee isona nelliina/nina ja mä noudan itselleni lappa/lappilaismiehen ja happily ever after etcjne

Embo

Vietin viikonlopun Tampereella, ai että minä sitte rakastun siihen kaupunkiin kerta kerran jälkeen enemmän.

Tsekattiin myös Hämeenkadun Putiikki rannalla, oi voi mitä ihanuutta. :)

Vilpitön Ano

Koita nostaa pää pystyyn ja kohentaa ryhtiä, se auttoi mullakin niska- ja selkävaivoihin. Opiskellessa, töitä tehdessä ja liikkuessa aina muistaa vaan hyvän ryhdin. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu