Kuluvalla viikolla moni aloittaa taas kerran syksyisen aherruksen peruskoulun parissa. Olen kuunnellut radiosta toimittajien omia koulumuisteloita ja näissä nostalgiahuuruissa minun on nyt pakko heittää oma lusikkani soppaan ja listata muutama ihan erityisesti kouluajoilta mieleen jäänyt asia. Kirjasin ylös omia satunnaisia muistoja ala- ja yläasteen ajoilta. Pieniä asioita, joita muistellessa asiasta riippuen joko hymyilee tai irvistää vieläkin.

1. Kukkakalsarit eli pitkikset. Uskallan väittää että ei ollut kovin montaa penskaa 80- ja 90-luvun taitteessa, kenellä ei ollut kukallisia tykkejä talvihaalareiden alla. Siis sellaisia, mitä nykyään käytetään ihan vaan housujen korvikkeena, ja samainen kuosi loistaa myös farkuissa. Joita minäkin huomaan himoitsevani ja olen vähän järkyttynyt tästä. Tuolloin pitkikset olivat kuitenkin luettavissa vain ja ainoastaan alusvaatteiksi, leggarit olivat tuntematon käsite.


2. Jyrki. Kaikkien Suomen teinareiden iltapäivien ykkösohjelma, jossa seikkailivat aikansa ykkösbändit ja mediapersoonat kuten Molli-Olli, Pizza ja Veeti. Jostain syystä muistan bändin nimeltä Juustopäät aina kun Jyrki tulee puheeksi.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=5ifG8EGf0Kg[/embed]


3. Käyräsarvinen. Erittäin pitkän väsytystaistelun jälkeen sain isäni suostumaan siihen, että minullekin ostetaan käyräsarvinen. Meillä oli tiukat keskustelut aiheesta onko kyseessä vain muoti-ilmiö (oli) vai onko pyörä oikeasti käytännöllinen koulumatkojen suorittamiseen (ei). Olkoonkin, että oikeasti Viialan (silloin) päällystämättömille pyöräteille olisi sopinut ehdottomasti parhaiten maastopyörä, rakastin valkoliilaa käyräsarvistani tulisesti. Ja kiroilin joka ikinen kevät ja syksy, kun fillarin kapeat renkaat upposivat mutavellitiehen ja tekivät pyöräilyn harvinaisen tuskalliseksi. Mutta hei, kun muillakin.


4. Nahkatakki. Löysin mummoni vintiltä vanhan mustan puolipitkän nahkatakin, jota mummo itse oli käyttänyt nuorena likkana ja ilman muuta halusin takin käyttöön. En ole koskaan ikinä saanut niin paljon p*skaa niskaani koulussa kuin siitä kyseisestä takista, koska se erosi sen verran näkyvästi kaikkien muiden vaatteista. Tämä oli mahdollisesti ensimmäinen kunnon oppikoulu itseni kohdalla pitämään uppiniskaisesti pääni tyyliasioissa. Käytin takkia 8-luokasta aina ammattikoulun loppuun asti melkein päivittäin ja siellä se roikkuu vaatehuoneen henkarissa edelleen.

5. Kumiperunat. Minulle on edelleen täysi mysteeri miten koulun ruokalan perunat kykenivät niin uskomattoman kumimaiseen rakenteeseen. Niitä olisi voinut käyttää superpallojen korvikkeena! Kouluruoka noin muuten oli minulle yhdentekevää, koska en ollut kovin nirso ruokani suhteen, pääasia että ei ollut nälkä. Mutta ne perunat. Maailmassa oli virhe.


6. Liikuntatunnit. En vihannut mitään muuta niin tulenpalavasti kuin yleisurheilua koulussa, hiihdon tullessa hyvänä kakkosena. Saan edelleen puistatuksia kun mietin joka vuotista yleisurheilukauden aloitusta hhhrr. En ylipäänsä innostunut pakkourheilusta, koska ainoat lajit joiden parissa oli hauskaa rajoittuivat koripalloon (ylläri), kuntopiireihin ja ringetteen. Ja mikä kauheinta, koska olin niin pitkä, jouduin ilman muuta myös edustamaan korkeushypyssä koulujen välisiin skaboihin. Olisin mielummin tökkinyt itseäni neulalla silmään kuin mennyt nolaamaan itseni sinne oikeiden korkeushyppylahjakkuuksien keskelle. Tämän yhden kisan jälkeen pidin tiukasti huolen että seuraavien vuosien karsinnoissa olin aina niin surkea, etten vahingossakaan joudu kilpailemaan uudelleen. Tulokseni huononivat aina dramaattisesti karsinnoissa, oli kyseessä mikä tahansa liikuntaan liittyvä suoritus. Mystistä.

7. Kirjevihot ja slämärit. Meillä oli kaveriporukassa tapana kierrättää kirjevihkoja aina tytöltä toiselle ja kirjoitella sinne mitä ikinä mielen päällä oli, vähän kuin päiväkirjaan, mutta niin että vihko livautettiin aina välitunnilla ringissä seuraavalle. Pohdimme yhdessä elämää suurempia ihastuksia, pidimme koulun söpöimmät pojat -listausta ja kiroilimme kotiintuloaikoja. Se mikä on kaikkein kauheinta, pahimmassa teini-iässä tuikkasin nämä sydänverellä vuodatetut vihkoset tuleen, koska en halunnut ne ikinä joutuvat vääriin käsiin! Ikinä ei saisi nolostuskohtauksissaan tuhota vanhoja päiväkirjojaan aaargh! Miettikää kuinka mahtavaa (= hysteerisen hauskaa) niitä olisi lukea nyt, aikuisena.


Kirjevihkoista poiketen slämärit taas kiersivät kaikilla luokkakavereilla. Etusivulla oli pitkä litania kysymyksiä, joihin sitten jokainen vastasi omalla sivullaan. Iiks jos joukossa oli  luokan söpöin -kysymyksiä. "No ei kukaan, hyi!". Vihossa oli myös aina sivu missä kysyttiin mielipidettä slämärin aloittajasta, eli siitä kuka vihkon laittoi liikkeelle.

8. Ootko varma -kysymys. Tämä saattaa olla viialalaisten omia älynväläyksiä, mutta koko ala-asteen (!) sai varoa vastaamasta kysymykseen oletko varma? Sinänsä viattomalta kuulostava kysymys oli väännetty tarkoittamaan asiayhteydestä riippumatta "helppoa nakkia" eli kevykenkäisyyttä. "Jääkarhut eivät syö pingviinejä." "Ootko varma?" "Joo..." "Häähää, sä oot varma!!!!" Ihan kuin meistä kukaan olisi ala-asteella vielä hipaissutkaan toista sukupuolta, paitsi korkeintaan littaa leikkiessä läimässyt niin lujaa kuin ikinä kädestä lähtee.

9. Vettä kengässä. Mahdetaankohan tätä peliä vielä leikkiä kouluissa? Toivottavasti ei. Leikin idea on se, että luokkaan jää joko tytöt tai pojat, ja sitten he keskenään sopivat kuka on kenenkin luokan ulkopuolella odottavan pari. Esimerkiksi että Niinan pari on Timo. Sen jälkeen luokkaan tullaan yksitellen sisään, ja kyseisen tulijan pitää miettiä kuka nyt mahdollisesti olisi se oma pari, joka olisi valinnut juuri minut. Jos vaikka Timo olisi sitä mieltä, että Niina on varmaan valinnut hänet, hän menee Niinan luokse ja kysyy "pääseekö taivaaseen?" Jos Timo oikeasti on Niinan valitsema pari, Niina vastaa että pääsee (ja Timo jää istumaan Niinan viereen), mutta jos Timo ei ole oikea pari, Niina vastaa "vettä kengässä!" ja Timo joutuu loikkimaan yhdellä jalalla ulos huoneesta. Ja tätä tietty jatketaan niin kauan, että jokainen on löytänyt parinsa. Jos meillä ala-asteella oli vähänkin vapaata, ja opettaja kysäisi luokalta että mitä haluaisimme tehdä, pojat kiljuivat aina vettä kengässä.... Minä olisin tässäkin tapauksessa mielummin tökkinyt itseäni tikulla silmään kuin kysellyt pojilta pääseekö taivaaseen -pöpinöitä, koska se oli siis niiiiin lapsellista.

10. Twin Peaks -TV-sarja. Olin periaatteessa vähän liian nuori katsomaan Twin Peaksia, mutta katsoin salaa silti. Muistan edelleen turhankin elävästi murhatun Laura Palmerin muovista paljastuvat siniset huulet... Ja edelleen tunnen pientä kammoa jenkkilän syrjäkyliä kohtaan, että kyllä oli sarjassa osattu luoda harvinaisen hyytävä tunnelma. Sherilyn Fenn oli mielestäni tuolloin Madonnan lisäksi maailman kaunein nainen.


11. Scorpions - Wind of change. Kaikissa discoissa illan viimeisenä hitaana soi a i n a Scorpparit. Ihan aina. Korkeintaan Bryan Adamsin (Everything I Do) I Do It for You paikkasi välillä. Aikansa megahitit totta tosiaan.

Kuva. Kuva. Kuva. Kuva. Kuva. Kuva.

Mitäs, armaat kasarilapset, heräsikö muistoja ;)

Kommentit (101)

Sini

Taktinen parin vuoden ero - hipoissa* viimeinen hidas oli aina Bonjovin Always.
Hmm, en muuten ole eläissäni leikkinyt vettä kengässä, joskin kouluajoilta selittynee hyvin epätasaisella n. 6:1 sukupuolijakaumalla.

(*aina ne oli 'hipat' ja kun kunnassa oli pari muutakin koulua niin niihin askarreltiin "mainokset", joita sitten kiikutettiin muiden koulujen ilmotustauluille. XD)

Pippuri

Just puhuttiin viikonloppuna siitä, että vettä kengässä oli kyllä maailman kaikkeuden surkein leikki :D

mutta hei, mää olen syntynyt -89 ja meidän ala-aste aikojen vimeinen hidas oli aina Toni Braxton - Unbreak my heart <3 oi nostalgiaa!

Anni

Hahaa, meillä oli myös jotain "oletko varma"-tyyppistä leikkiä mutta tämä liittyi siihen että koulussani oli henkilö jonka sukunimi oikeasti oli Varma. Sitä en muista mitä meidän "ei Varma-nimisten" piti tähän kysymykseen vastata..

Ajattelin että voisin tehdä samasta aiheesta postauksen, mutta eihän mulla oo tähän listaan mitään lisättävää! :D Ah ihania muistoja. <3 Minäkin sain 8. luokalla mummon vanhan pohjepituisen nahkatakin, ja voi tsiisus niitä "hautakivienpotkija-saatananpalvoja-bätmän"-kommentteja. :D

Seuraavaksi voisin haastaa sut laittamaan tänne kuvan satanistilookistasi, lupaan toteuttaa saman :D!

Laura

Kyllä täällä ysärilapsikin herkistyi muistelemaan :D ja miltei kaikki listaamasi asiat kyllä meilläkin oli ''muotia'' :D itse lisäisin vielä nappiverkkarit ja ns. spaissarikengät (tasapaksu korkea pohja, nilkkojemme tuhot!). Niin ja toki lippiksistä piti aina tarkistaa oliko ne ''aitoja'' eli laskea viivat (en kyllä enää muista miten tää meni :D). Ah, ihana lapsuus!

Mä olin ihan unohtanut jo vettäkengässä :D Mutta ne kukalliset kalsarit kyllä muistan. Parastahan oli että monesti oli kalsareiden lisäksi myös samaa kuosia paita.. Samoin käyräsarvinen oli pakko saada, se oli isojen tyttöjen pyörä. Meillä ei kiertänyt slämärit sinäänsä, vaan meillä oli kirjevihkoja. Mulla oli neljän kaverin kanssa vihot, johon sitten käytännössä kirjoitettiin kirjeitä toisillemme. Onneksi ovat ainakin osittain tallessa, jutut on ihan huippuja :D

santtu

Hei mitä, Vettä kengässähän on ihan paras. (olen kyllä ysärilapsi mutta mitäs pienistä) Meillä ne oli kyllä noloja jotka vastas vaan tylsästi "vettä kengässä" jos arvaus meni väärin - piti olla LUOVA. "muurahaisia paidan alla", "sammakoita housuissa" "matoja päässä" tms oli paljon hyväksyttävämpiä vastauksia. Ja taivaan sijaan pääsi naimisiin. Lisäsi hieman jäätävyysaspektia ja omaa ihastusta ei IKINÄ voinut ottaa pariksi. Tai kysyä pariksi.

Anna

Ysärilapsi täällä hei, mekin pelattiin vettä kengässä (: mahdetaanko vielä pelata... Ja kiitos koulun kumiperunoiden (sillä on jotain tekemistä sen höyrytyskypsytyksen kanssa, kuulemma) en vieläkään pidä keitetyistä perunoista. En ole omillani asuessa kertaakaan keittänyt perunoita, ja saa nähdä meneekö tämä ikinä rikki!

tyttö

paitti etten oo kasarilapsi, vaan ysäri, mut sillonki toi oli suosittu leikki c:

Saara

....ja tätä leikkivät vielä 2000-luvun lapset, tietää tämä sijaisope.

Loistava postaus :D Niin monta nostalgista asiaa, vaikkakin vähän tietysti eri näkökulmasta. Mutta jopa mulla oli ala-asteella slämmäri! *shrug*

Liikunta ei myöskään silloin(kaan) ollut mieluisaa mullekaan. Itse olin Twin Peaksin aikaan päässyt ylä-asteelle, mutta en siltikään siitä tajunnut niin paljoa kuin nykyään. Onneksi sain toissajouluna itselleni ostaman dvd-boksin juuri alkukesästä vihdoinkin katsotuksi!

Oppa

Kukkakalsarit herättää mussa edelleen nöyryytyksentäyteisiä muistoja. Talvisin ne puettiin toppahaalareiden alle kouluun (ei varmaan nykyään muuten kukaan käytä enää ala-asteella haalareita, ainakin 7-vuotias veljentytär oli hyvin tarkka merkkihupparista ja svea-piposta heti ensimmäisestä koulupäivästään lähtien..) ja kerran koulupäivän jälkeen menin kaverin luokse ja siellä olikin joku sukukokoontuminen käynnissä. En olisi millään halunnut ottaa ulkovaatteita pois etteivät kaikki näkisi kukkakalsareitani, mutta lopulta oli pakko ja hipsin mahdollisimman näkymättömänä toiseen huoneeseen, ettei kukaan vaan näkisi mua pelkissä KALSAREISSA. Ja nyt vastaavat pöksyt on tosiaan ihan housujen virkaa toimittamassa joka kolmannella vastaantulijalla :D

sannu

aivan mahtava postaus! oon nauranu silmät kosteina täällä.. tuli semmoset fläsärit päälle ettei mitään rajaa! kiitos. :D

terttu

Ei mitään vääryttä, oot ollu EDELLÄKÄVIJÄ! Sä pidit sillon jo pitkiksiä housuina, kun muu kansa pukee niitä vasta reilu viitisen vuotta myöhemmin jalkoihinsa ;)

Viivi

Oi, en muistanutkaan vettä kengässä -peliä! Se oli myös meidän ysärin lasten suuressa suosiossa ;D Ja kirjevihkot myös! Twin peaksin jaksot katsoin vasta toissa talvena.. Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan!

s

Oi mulla oli miljoona kirjevihkoo miljoonan kaverin kanssa plus sitten kymmeniä slämyjä :D Ahhah olin ihan unohtanut slämärit mutta nyt kun muistutit niin palasi kirkkaana mieleen!

Meillä pelattiin semmosta välkillä semmosta nurkkista. Vettä kengissä oli varmaan joskus eskarissa korkeintaan :D

Nevada

Omg, paljon on ihmisillä samoja kokemuksia ja muistoja, mutta tässä omani:
Ala-asteella: (vuodet 96-2001)
-spice girls tikkarit ja niiden sisällä olevat tarrat joita kerättiin, ja spaissari albumit ja niihin keräilyvalokuvat r-kioskilta (15 markkaa)
-slämärit, tarra-albumit, kiiltokuvat, eri väriset, muotoiset, hajuiset muisti ja kirje lappuset ---näitä kaikkia vaihdeltiin luokan tyttöjen kesken ja järjesteltiin oman pulpetin sisään nätteihin kasoihin.
-läskärit eli läskipohjakengät. Cooleimmilla oli Buffalot ja taviksilla jotain kookengän kamaa, mutta mitä korkeemmat ja talvella liukkaammat, sen parempi.
-Pitkä karvaiset lapaset -siis sellaiset Chewbacka tassut :D
-tonttupipot -eli se pipo oli niin pitkä että sen ylsi kierittää monta kertaa kaulan ympärille tai pärstänsä suojaksi kovilla pakkasilla (tämä oli ala-asteella, ya:lla pipot oli noloja)

pelejä:
twist-narut, naru hyppelyt, kirkkis (kirkon rotta)
kiikku polttis (polttopallo versio kiikussa istuen),
venäläinen posti, pullon pyöritys, tervapata...
ja sit joku oli jo täällä kertonu siitä rallatus leikistä jossa kahden ihmisen välistä juostaan ja he laulaa: rum rum rullaa, reko reko rellaa, keisari seisoo palatsissaan. niin musta kuin multa ja valkea kuin varsa, se ken tulee viimeiseksi ompi kuolemaaaaaaak....si! ja se joka jäi lorun lopussa rallattelijoiden väliin, hältä kysyttiin esim "ruusu vai kielo" ja sit meni sen jonon jatkoksi jonka oli valinnut. lopussa vedettiin ihmis-köyttä ja he jotka irrotti otteen edellä olevasta, jäi taas rallattelijaksi.

-näitä inside "ei saa sanoa sitä sanaa" -juttuja oli mm: kynä, kumi, terotin, (pippeli, kortsu, pimppi)
"sano laiva" -laiva. "hää hää, sano laiva sano laiva älä persettäsi kaiva!"

Discoissa oli viimesenä hitaana aina My heart will go on, ja totaalinen tanssi biisi oli Dynamite -en muista bändin nimeä mut ainakin apiksen toni wirtanen siinä oli...

ylä-asteella: (2002-2005)
-trumpettihousut, ja mitä leveemmät lahkeet, sen päheemmät. Perseessä ja reisissä piti olla kulutusta tai jotain tribaalikuvioita.
-Repun hihnat piti säätää niin löysälle että se roikkui melkein nilkoissa asti. Jos perse näkyi repun alta, olit totaalisesti muoti-tiedoton.
-tytöillä hiukset piti olla vähintään kaksi väriset. alhaalta punaset, päältä blondit, tai toisin päin. Sivujakaus pitkiin hiuksiin tai sitten lyhyt "kanan perse" leikkaus joka vedettiin geelillä sotkuun niinku tik takin Petralla.

kännyköiden kulta-aikaa: kaikilla piti olla nokian 3310 ja siihen jotku über värikkäät kuoret.
Matopeli kisoja pelattiin välitunneilla ja koulun käytävillä kiersi aina ajan tasalla olevat tilastot kuka on minkäkin luokan mestari ja kellä on koko koulun ennätys pelissä.

suosittuja nettisivuja:
Doll makerit -eli siirtelet vaatteita nukkejen päälle ja kokoat niistä paintilla kuvakollaaseja kavereille näytettäväksi.
-Kultakala, eli Habbohotelli.
-artic.net, sittemmin jippii.fi

Näin meillä Itä-Suomessa :D

ihq

Ei hitto, mietin jo ennekuin ehdin lukea loppuun ton kuvauksen perusteella et oot pakosti käyny jotain samaa koulua.. Ja ne micmacin farkut joissa ei ollu takataskuja oli kova juttu!

Hahaha, repeilin niin lujaa näille jutuille koska tunnistin kaikki :DD Että Länsi-Suomessa oli ihan samat meiningit!

Vettä kengässä! Herrajumala, mä muistan ton! :D

Kauheinta siinä pelissä oli mun mielestä se, että kukaan ei ikinä halunnut olla mun pari, niin jos pojat kyseli "pääseekö taivaaseen?" niin multa kysyttiin sitä aina vikana... :< Kauheet traumat ala-asteelta.

Huomaa, että ollaan melkein saman ikäisiä! Jopa noi tarrat slämärin kannessa on kuin just mun kirjoituspöydän laatikosta; norsu, sateenkaari ja orava :D.

Vettä kengässä, kyllä, oma ihastus parina, ei ei milloinkaan!! Hehee.

Käyris oli saatava, Jyrkiä piti aina koulun jälkeen katsoa ja jalassa oli ruusukalsarit, muistan tosin omieni olleen sellaiset ällön pastellivaaleanruskeapohjaiset! Ja juustopäät; oli oikein cd:kin hankittu :D (vai oliko se kasetti, ei voi muistaa!)

Toinen viialalainen kuittaa! Meitsi ei kyllä muista tuota "oletko varma" -leikkiä... Sitä ei siis ilmeisesti leikitty meidän vuotta nuorempien keskuudessa?! Sitä vastoin lisäisin tähän ne pahalta haisevat jääkiekkotarrat, joita sai jostain suklaapatukoista. Niitä sitten heiteltiin niissä vessakäytävissä, ja joka sai omansa pisimmälle, voitti kaikkien muittenkin tarrat!

hanna

ahihihii, kaverilla oli tuo samainen nopsan sole ja mulla sen suorasarvinen versio :). olin ehkä hippasen kateellinen niistä käppyräsarvista.. omallani poljin aina viime vuoteen asti, kestävää laatua!

Embu

Mulle kyllä äiti puki -97 luokkakuvaan kukalliset pitkät kalsarit samankuosisen kolitsipaidan kanssa. Minulle on siis tehty vääryyttä!

IlonaKoo

Itsellä tulee mieleen kouluajoilta (80- ja 90-luku) se, että farkut piti itse leventää jollain "kivalla" kangaskaistaleella siitä sivusaumasta ja purkkarithan (=purjehduskengät) oli lähes kaikilla kesät talvet... Lisäksi ala-asteella piti olla sellainen magneetilla suljettava kaksipuolinen penaali kynille ja kumeille. Sitten kilpailtiin, kenellä oli hienoin penaali...huh! :) Musiikista itsellä on jäänyt mieleen Bogart co. ja lukioaikojen ikisuosikki Neon2...oivoi niitä aikoja... :) Kivoja tämmöset nostalgiapostaukset!

tintti

Ahahaa :D Samoista jutuista me ysärin lapset ollaan päästy nauttimaan :D Ihania nää muistelot (tietääkö tästä tulleensa vanhaks?) Meillä ei ollu tota varma juttua, mutta kumit. Koulussa piti aina kysyä että onko jollain PYYHEkumia lainata, jos vahingossa sanoit vaan että "kumi" sait kuulla ihanat röhönaurut ja lopun päivää. Ja siis tällä viitattiin kortsuihin (niinkun meistä kukaan olis ikinä edes koskenut sellaiseen...) Vettä kengässä, voi luoja :D

Sanjana

Meillä vastaava vitsi oli aina että "Montako tähtee on taivaalla?"
Ja sitten fiksut toki rupes laskemaan että no oisko miljoona, nii aina sai räkäsen vastauksen ku sillä kysymyksellä tarkotettiin että montako ihastusta kelläkin on. Että siihen kysymyksene kaikki vastasi sitten "nolla!!!!" vaikka oikea vastaus ois ollu mitä, ihastukset oli siis niiiin noloja kuitenkin..

ja vm.91 täällä hei!

Ja mulla on muuten pari slämyä tallessa. "Onko sulla ketää ihastuksia?" "No ei tod xP"-tyylisiä vastauksia täynnä. <3

33-vee nainen

Kyllä, kyllä, kyllä muistan kaikki nuo! (paitsi en nahkatakkiasi tietenkään :)) Erityisen ihanaa että mainitsin Twin Peaksin ja JUUSTOPÄÄT! Ei jösses, en ole tuotakaan biisiä varmaan 90-luvun jälkeen kuullut mutta niin vaan pystyin hoilaamaan kertosäkeen mukana! Jostain ne sanat vaan pulpahti. :D

Käyttäjä1690
Liittynyt16.11.2015

Mulla oli legginssit, mutta niistä puhuttiin silloin trikoina. sit oli hiihtarit ja olisin palavasti halunnut trikoiset trumpettihousut, mutta en saanut.

vettä kengässä on maailman nöyryyttävin leikki, jota opettajamme leikitti koko ala-asteen. inho kaikenlaisiin seura- ja tutustumisleikkeihin johtuu varmasti tästä.

Shrek

Vaatelistaukseen lisäisin vielä niiden kukkakalsareiden kaveriksi bodyt, mielellään samalla kuosilla. Sitten pilottitakit of course ja valkoiset levikset :D Ai niin, oli ne kansitakitkin... No niin, nyt en saa niitä simovaatehuoneelta-mainoksia päästäni. Kiitti vaan! :D

Ihana postaus!

Tuli niin paljon asioita mieleen tästä. :) Vettä Kengässä, kukkatrikoot ja slämärit.. :D Huomaa että ollaan saman ajan lapsosia. :D

heidi

Hihihii, ihanan tuttuja juttuja myös 70-luvun lopussa syntyneelle... HUOM, olen-melkein-sukua-melkein-julkkiksille, nimittäin ainakin kaksi Juustopäistä oli meidän riparilla (Espoossa)! Tämä siis toki ennen bändin huikaisevaa läpimurtoa :-) Meillä oli muuten slämäreissä sellainen systeemi, että ekalle sivulle laitettiin nimi ja oma SYMBOLI, vaikka tähti tms., ja kysymyssivuille laitettiin oman vastauksen yhteyteen se symboli. Sivut olivat siis täynnä vastauksia samaan kysymykseen ja sit oli jännää tarkistaa symbolin perusteella, kukas näin on vastannut, etenkin niihin kuumottaviin kyssäreihin. ---Ps. Säästyin kukkaleggareilta, mutta neonvärisiä pyöräilyshortseja oli useammat, ei siis suinkaan urheilukäytössä vaan ihan normi-kesäreleinä. :-)

mju

Ja jokainen yritti kirjoittaa aina eri värisellä kynällä vastaukset. :)

heipsis

Näin tulevana opettajana vannon ettei tunneillani koskaan leikitä vettä kengässä. Ei koskaan.

Ja voi kamala mitä ala-asteen diskoihin liittyviä muistoja tulikaan mieleen, oli pakko pistää scorpions soimaan :D

reetta

eeih.. tuskaiset muistot. itse olen ysärilapsi ja sain tallikaveriltani ihka ensimmäisen slämyni joskus vuonna 2000 (!). olin nuorempi kuin muut slämyn kirjoittajat ja sitä ahdistuneena täytellessäni tein jonkun "kohtalokkaan" virheen, joka johti siihen, etten slämyä voinut koskaan antaa eteenpäin, kun sivuni oli niin ruma :D nyt alkoi taas kaduttaa, slämyn omistaja ei koskaan saanut takaisin omaisuuttaan...

Heli

Koululiikunta. Tosiaan, se on ehkä paras tapa saada lapset/nuoret vihaamaan ohjattua "liikkumista". Ne hemmetin jokavuotiset cooperintestit ja opettajan tekopirteä hihkunta saa vieläkin ihokarvat nousemaan pystyyn. Itse pidin myös eniten joukkuepeleistä, ja varsinkin ringette oli mahtavaa talvella, mutta eihän sitä voinut pelata kun piti harjotella niitä jumalattoman typeriä kaunoluistelukiekuroita joita kukaan ei koskaan ikinä oppinut. Ikävä kyllä meikäläisen yläasteajat olivat sen verran kiusaamisen värittämiä että niistä ei ole kauheasti jäänyt positiivisia asioita mieleen - paitsi ehkä Jakke ja se yksi harvinainen lukioikäinen poika, jolle oli siunautunut ihan kiitettävät naamakarvat. Ja tietysti sinä ja muutama muu tyttö, joiden kanssa sain olla ihan vain oma jumalattoman ärsyttävä itseni (sori vaan jos ainainen valittamiseni otti koville!).

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

häh, et sä ole kyllä mikään valittaja ollut :D mutta se mikä susta itseasiassa tulee aina ihan ekana mieleen, on Gary Oldman ja Dracula, ja ne sun ihan tajuttomat piirrokset kyseisestä aiheesta (ja kaikista muistakin aiheista) :) aww Jakke, viialan ainoa liuhuletti hih... mutta kuka se naamakarvapoika oli, olen ihan täysin unohtanut?

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Heli

En kuolemaksenikaan muista sen karvanaaman nimeä, mutta aika eeppinen ihastus se kyllä silloin oli. Mulla on vieläkin tallessa pari C-kasettia(!), jotka Jakke äänitti mulle joskus ysin lopulla, tosin ne on kuunneltu niin loppuun että vaikka jostakin suosta kasettisoitin vielä löytyiskin niin ei niistä mitään iloa olis. Ja joo, Dracula ja Gary Oldman *huokaus*. On suuri vääryys että se mies ei ole koskaan voittanut Oscaria!

mai

Vettä kengässä leikitään kyllä edelleen.. Tosin en oo ikinä kuullut tuota että kysytään taivaaseen, vaan ihan vaan että ootko mun pari tms. Itellä ei oo mitään traumoja tullut siitä leikistä. Ja lasten parissa kun työskentelen, kaikki leikkivät sitä innolla.

Oi niin tuttuja juttuja! Kukkakalsarit, slämit ( meillä oli kysymys ja niihin vastaukset aina samalla sivula), discojen vikat hitaat..ja apua, miksi mäkin muistaisin hämärästi tuon varma jutun! Mutta sellaisella variaatiolla, että silloin olisi raskaana, jos olisi sanonut "joo". Voi olla, että muistan omiani. Täytyykin kysyä, muistaako kukaan muu ala-astekaiffari moisia. Ja hahhaa! Mä tykkäsin kyllä urheilusta, mutta kun vaarana oli joutua ala-asteella edustamaan raamattuvisaan, vastasin "koekysymyksiin" niin huonosti kuin vaan osasin xD

Olga

Koripallo ja kuntopiiri olivat todellakin ainoat siedettävät koululiikuntalajit. :D Jyrkiä tuli katsottua aina koulun jälkeen ja monesti harmittelen, ettei vastaavanlaista ohjelmaa ole sen jälkeen tullut - musadiggari kiittäis! Meillä oli myös vuotta vanhemman bestikseni kanssa tuollainen päiväkirja, jota kierrätettiin aina välitunneilla ja voi luoja, kun eräänä päivänä meidän poikapuoliset hyvät ystävät sai sen käsiinsä... Ikinä ei varmaan ole tullut käytettyä niin rehellistä väkivaltaa, että sen sai takaisin ennen kuin vahinko ehti tapahtumaan. :D Kamalinta on, ettei meistä kumpikaan tiedä, mihin ne päiväkirjat lopulta päätyivät... :S

Ja lisäisin vielä muuten Yves Rocherin tuotteet. Ai että niitä pieniä rullia oli niin kiva availla ja liimata niitä "postimerkkejä"..^_^!

..ja sen verran, että aina kun mentiin koulusta päin Helsinkiin ekskursioille, niin vapaa-ajan koittaessa mentiin töllöstämään Jyrkin ikkunan taa..:D Jos vaikka olis nähnyt Ville Valon, uuu!

Jennie

Vaikka oonkin peruskouluni käynyt 90- ja 2000-lukujen vaihteessa niin samaistun vallan hyvin näihin kohtiin! Muistan, että Jyrki tuli aina sopivasti kun oli päässyt koulusta viimein kotiin. Läksyjen tekokin hoitui kätevästi samalla kun sitä katsoi. Kumiperunat ovat myös minulla jääneet kummittelemaan mieleen, samoin liikuntatuntien kamaluus. Oma taktiikkani oli heittää kaikki liikuntatunnit hieman vitsiksi, heitin läppää ja hassuttelin, jolla ehkä peitin liikunnallista epävarmuuttani. Ainakin pystyin kuvittelemaan, että kun kaikki nauroivat, he nauroivat vitseilleni ja tarkoituksella läskiksi vedetyille liikuntasuorituksille, eivätkä sille että olin oikeasti niin huono :D Slämyt ja kirtsut eli kirjevihkot olivat meillä myös käytössä, ite olen myös noita kirtsuja heittänyt menemään, mutta osa saattaa tietysti olla vielä tallessa kun ovat jääneet sitten sille kaverille jonka kanssa niitä on kulloinkin kirjoitellut. Ja joooo vettä kengässä oli meilläkin vielä ala-asteella mukana leikeissä! :D

Jessii

Olinkin unohtanut Vettä kengässä leikin. Muita leikkejä oli tietysti twistin hyppely. Eli kuminauhasta eka aloitettiin nilkkojen kohdalta, sitten kuminauha nostettiin polvien korkeudelle, peppuun ja sit jos joku pystyi vielä vatsan kohdalta hyppiin. Twist nauhasta tehtiin myös niitä solmusokkeloita, joista piti päästä läpi koskettamatta.
Hyppynarulla myös hypeltiin eli purkkarit oli kovassa käytössä.
Tarrojen vaihto tarrakirjoihin. Vieläkin omistan tarravihkot.
Sitten oli se loruleikki, missä kaksi henkilöä meni vastakkain ja otti kädestä kiinni ja muut meni heidän käsien alta "sillan alta" ja lausuttiin se loru... Valkealla ratsulla, ruskealla ruunalla.." Ja sitten piti kuiskata kumman puolelle meni jonoon ja lopuksi oli köydenveto kumpi joukkue voitti.

Pakko kommentoida munkin, vaikka oon eri ikäkautta: Mä aloitin koulun v66 ja mekin leikittiin vettä-kengässä, joka oli melkein yhtä kamalaa kuin mitäs-tiät-mun-ystävästä, varsinkin kun arvuuteltavaksi sattui se ylemmän luokan poika johon sillä viikolla olin ihastunut, ja joku sanoi vihjeenä että sää tykkäät siitä. Mä en siis voinut millään sanoa sen pojan nimeä, mutta onneksi loppujen lopuksi mut pelasti se kun kello soi.

Jumppatunnit oli maailman kauheimmat, aloin vapaaehtoisesti harrastaa liikuntaa vasta kolmekymppisenä ja esim. juoksemaan aloin opetella täytettyäni 50. Kaikenlaisia seuraleikkejä vihasin ujouteni takia riparista alkaen seuraavat 30 vuotta, nykyisin olen ope ja mietin nytkin saatuani uuden ryhmän teinejä opetettavakseni, mietin tarkoin, mitä tutustumisleikkejä laitan luokalle, ettei kukaan joudu tuntemaan itseään nolatuksi.

Mun nuoruuden unelmavaatteet oli leveälaheiset housut ja hippipaidat - purkkarikenkien ja kansitakkien aikaan olin jo aikuinen.

millimolli

Mahtavaa! Oon just ja just kasarilapsi, vm 88 mutta samaistuin silti ja just tänään mietin noita kukkakalsareita.. paljon se vaikuttaa näemmä millä sanalla vaatteesta puhutaan että miten sitä voi käyttää :D haluun käyttää trikoot- sanaa, olis aika neutraali eiköss.

Mulla kesti vuosia ja vuosia päästä yli koululiikunnan aiheuttamista traumoista..koulun liikunta vois parhaimmillaan innostaa liikkumaan ja tarjota hyvän peruskunnon mutta taitaa olla että aikamonet saa vain kammokokemuksia..onkohan peruskoulus nykyään sama meno liikkatunneil?

Vettä kengässä oli kerhossa kova juttu ja kaipaan yhä Jyrkiä, puhutaan siitä siskon kanssa yhä.Slämyt oli kyllä kovin juttu ikinä. Voisko listaan lisätä vielä teksti-tv:n nuorten palstat yms :D

cami

Ahahaha en kestä, slämyt ja Jyrki! (ja kaikki muutkin listan kohdat, mutta erityisesti noi :D) Mulla on kyllä slämyt (ja päiväkirjat hrrr) tallella, mutta ilmeisesti aika ei vielä ole tehnyt tehtäväänsä, pelkästään niiden kansien näkeminen aiheuttaa niin jäätävää myötähäpeää etten oo vielä niitä kyennyt avaamaan :D Siivosin vähän aikaa sitten kotikodin vanhaa huonettani ja kävin läpi vanhoja "hienosti" koristeltuja kouluvihkoja, mietin vaan että hohhoijaa mitäköhän ne opettajat mahtoivat silloin tuumata, omasta mielestä kun oli niiiin cool ja niiin yksilö mutta tuskinpa vaan :D

Ja siis Jyrkistä tuli mieleen tää legendaarinen video joka musta kuvastaa aika hyvin ysärin teinejä https://www.youtube.com/watch?v=DkkSeMCfAWI hahaha!

Saara

Mä niin tukehdun tähän videoon. :D
Muistan kyllä miten muutamalla koulukaverilla meni koko koulupäivä itkiessä kun Take That hajos. :D

"Ei tässä auta muuta kun itkee" :''D Apua, ei saa nauraa toisten tuskalle. (Itekin ihan paskana Pempun lopettamispäätöksestä.)
Ehkä vanhana East 17 -fanina en oikein ymmärrä näitä Take That ihkuttajia ;)

Kaoka

Meillä pelattiin Vettä kengässä -peliä koulun sijaan aina partiossa. Kysymyksenä oli ihan viattomasti "Ootko mun pari?" mutta sen sijaan awkward-momenttina piti oikealle parille vastata, että "Pullat uunissa". Wtf?!

Ja joo pitkikset.. Yleensä vielä haarosita nukkautuneet ja reikäiset :D Liikkapäivinä ahdisti pukea vanhempien painostuksesta pitkikset normihousujen alle (koska eihän coolit ihmiset käytä moisia vaikka olis -30C pakkasta!), ja sitten ne piti yrittää riisua tosi nopeeta ja vaivihkaa pois pukuhuoneessa kun vaatteita vaihdettiin.

Siiri

Nouuuu! Tuli NIIIIIN paljon muistoja mieleen! Vaikka itse olenkin kasikytluvun loppupuoliskon kasvatteja niin noista kaikki muut paitsi nahkatakki, varmanakkijuttu ja twin peaks piti paikkansa just eikä melkein :D Ootko varman tilalla meillä oli luultavasti se, että jos joku erehtyi pyyhkärin sijaan puhumaan kumista niin sehän tarkoitti automaattisesti kondomia tai lyijärin sijaan pelkästä kynästä puhuminen tarkoitti miesten sukuelimiä ja se oli siis niiiin noloo iik! :D Slämärit eli slämyt oli muuten tosi cool! Ja Jyrkiä en voinut sietää mutta oli pakko kattoo ku isoveli pakotti ;)

Meijän luokassa, jos sano "penaali", oli tosi nolo, kun se meinas niinku tytön alapäätä, iiks! Kynäkotelo oli ihan sallittu. Wtf :D

memmi

Eikä, olin jo unohtanu koko vettä kengässä pelin! Miten se olikaan niin suosittu aina, en oikein ymmärrä miks, nyt jälkeen päin kun miettii.. :D Tainnu olla (tai on ehkä vieläkin? Mene ja tiedä) aika suosiossa moooonia vuosikymmeniä, kun nyt ottaa huomioon, että meikäkin on ala-asteella ollu vasta 2000-luvun taitteesta alkaen, hahah :D

White rabbit

Ai tsiisus, kiitos illan nauruista! Slämy oli mun mutsinkin mielestä niin mainio idea, että sekin teki sellaisen :) Kumiperunat ja limamakaroni ällöttävät edelleen, unohtamatta tietenkään verilettuja. Koululiikuntaa voi kuvata nimenomaan sanalla nöyryyttävä. Meitä gimmoja aina vitutti kun kundit sai pelata lätkää ja me jouduttiin harjoitella just niitä kiemuroita ja pitkää piimää.

Jyrkin tilalle ei sääli kyllä ikinä tullut samankaltaista ohjelmaa. Meillä oli tapana ravata siellä jatkuvasti jos oli vähänkään diggailtava esiintyjä/haastateltava. Molli Olli oli cool, ja kävin niin usein seuraamassa Jyrkiä paikan päällä, että hän moikkasi mua kun sattui vapaa-ajalla törmäämään.. kyllä olin polleaa :) Multa löytyy hyllystä myös Juustopäiden sekä Rasmuksen ekat levyt oi oi..

Rva. Vattu

Mä tässä mietinkin jokin aika sitten, että mikäs halvattu sen pelin tarkoitus oli. Mutta sehän se. Vettä kengässä siis.

Rva. Vattu

Niin mieleen kun on vaan jäänyt se "VETTÄ KENGÄSSÄÄÄHHÄHHÄÄHHÄÄÄ!" ja joku onneton luokkatoveri loikkimassa yhdellä jalalla takaisin oven taakse.. en kuollaksenikaan muistanut, että mikä tässä oli pointtina :D

annuenn

Oi joo! !! :D alotin ite peruskoulun 97, ja sillon vika hidas oli AINA Titanicin tunnari. Leo oli tottakai kuumis, samoin XL5 ja Bäkkärit. Mulla oli aina samaa sarjaa kolitsipuku, lemppari oli semmonen housupuku missä oli norsuja. Edessä roikku kärsät ja takana hännät :D
Jyrki oli kovin, muistan kun en kerran voinut jäädä tykkäämäni pojan kanssa lumisotaa vaikka se pyysi (!!!!) koska Jyrkissä oli Apulanta vieraana :D
Mulla on edelleen Juustopäiden CD, oli pakko kerran kirpparilta ostaa ihan nostalgian vuoksi. Ja mun vuosimallia 87 avomies osti pari viikkoa sitten Neon 2:n lp:n :D

Maija

Ei hitsit, ihan mahtavia muisteluja :D
Mullakin tulee muuten Jyrkistä aina ekana mieleen Juustopäät.. Ja että sekoitin sen Rasmukseen, koska Lauri Ylösellä oli sellanen juustopää.
Ja vettä kengässä oli mun mielestä ihan parasta :D en muistanutkaan miten se menee.

-m-

Kyllä huomaa että missäpäin tahansa Suomea onkaan kasvanut tuohon samaan aikaan, on samat jutut olleet joka paikassa. :)
1. Kukkakalsareita, niitä aitoja ysäreitä, löytyy vieläkin mökkivaatteista, ne vaan eivät suostu menemään rikki. menisivät aitoina legginseinä, mutta vaatteiden alla käytettäväksi ne on tarkoitettu vieläkin...
2. Jyrkiä katsottiin, nauhoitettiin videolle aina kun ihanimmat bändit olivat esiintymässä tai haastetteluissa, ja sitten niitä videokasetteja pyöritettiin niin kauan että kuluivat puhki. Ja Juustopäitä tuli fanitettua ihan livenä, eturivissä. En vaan muista yhtään biisiä enää... :D
3. Käppyräsarvet. Onneksi en saanut kauheasta kinuamisesta huolimatta, pikkusisko sai ja paljon epäkäytännöllisempi pyörä olikin (siinä vaiheessa kun muoti meni ohi)
4. Mummolasta kaivettiin ulkovarastosta nahkatakkeja käyttöön. Sama kuvio pukeutumisessa niin nykyään kuin ennenkin teineillä: pukeutumisen piti jokaisella olla jotenkin "erikoista" ja sitten kuitenkin jokaista piti dissailla joka uskalsi näyttää erilaiselta.
5. Kumiperunat. En vieläkään tajua millä perunoiden koostumus saadaan semmoiseksi, vaikka siihen olen jostain joskus TIETEELLISEN selityksen saanut! Kouluruoka muuten oli mielestäni hyvää, ja mikä tärkeintä, ilmaista. Ärsyttää kaikki nirsoilijat.
6. Liikuntatunnit. Huoh. Ainoa minkä numero oli todistuksissa huono, ja jota ei edes tehnyt mieli yrittää nostaa. Liikunnan pitää olla mukavaa ja motivoivaa, ei suorituskeskeistä pakkopullaa.
7. Slämärit ja päiväkirjat. Omat ovat tallessa, ja just kauhistuneena tajusin että ovat olleet vuosikaudet äidin varastossa josta kuka tahansa ne olisi halutessaan voinut lukea. Nyt ovat tallessa oman sängyn alla. :D
8. Ootko varmaa ei taidettu meillä harrastaa, mutta jotain vastaavaa kyllä, voi kumpa muistaisi mikä se oli...
9. Vettä kengässä. Voi taivas sitä ahdistuksen määrää kun piti varsinkin nuita poika-tyttö -leikkejä omanikäisten ällöpoikien kanssa leikkiä. Ihan mielellään ois vaikka vuotta vanhempien kanssa leikkinyt, vaan ei oman luokan... :D Ja näin feministinä tajusi jälkeenpäin kuinka tökerön seksististä tuommonenkin on. :D
10. Twin Peaks. Vieläkin tulee katsottua sarjaa silloin tällöin. Itkin silloin 90-luvun alussa sydänverta kun en raskinut tilata itselle semmoista sydän-korua, jonka "merkitystä" ei nykyään kukaan tajua vaikka tuolloin sitä oikeasti ei ollut missään muualla kuin Twin peaksissa. Sherilyn Fenn oli kaunis, ja Lara Flynn Boylekaan ei vielä ollut itseään kuihduttanut olemattomiin.
11. Scorpparit ja Bryan Adams. :') Muutama päivä sitten tuli täydellinen flash back jonnekin varhaisteinivuosiin, jolloin oli kasetillinen nauhoitettuja slovareita ja ah niin paljon tuskaa kun oli niiiin rakastunut johonkuhun. :D Joskus kaipaa sitä sydäntäpakahduttavaa tunnetta kun vaan saattoi haaveilla jostakusta yksipuolisesti täysillä ilman että oli edes tarvetta tehdä suhteen etenemiselle mitään. :D

S.

Hahahaha kuolen nauruun! Mäkin oon vasta -95 mennyt kouluun, mutta niin monta tuttua juttua tässä oli :D
Noista nolostusjutuista "ootko Varmaa" en muista, mutta kumi, kynä, montako tähteä on taivaalla (niin monta poikaystävää on ollut ku mitä vastaa) muistan! Lisäks jostain syvältä muistin pohjilta pompsahti nyt myös tällasia:
- kävellään kaverin takana ja pidetään sormia sen pään päällä ja lasketaan nopeasti niin pitkälle kuin ehtii ennen kuin kaveri huomaa. Ja jälleen niin monta kumppania toisella on ollut kuin mihin ehtii laskea, paitsi jos kaveri on pitänyt sormet ristissä, sit homma kumoutui :D
- "Montako tikapuuta on taivaaseen?" oli samaa sarjaa..
- KOSKAAN ei saanu puhua tukasta, vaan aina hiuksista. Tukka = häpykarvat hihihihi
- Joskus 5-6 lk:lla, jos huomattiin liikuntatuntia ennen pukukopissa, että jollain on mustat pikkuhousut tai rintsikat, se tarkotti että kyseinen tyttö haluaa seksiä! Noloooo!! :D

Anniina

Kukkakalsarit... se kun olit sisäliikuntapäivänä unohtanut liikuntavaatteet kotiin ja jouduit kirmaamaan ympäri liikuntasalia kalsareissa. fail

:o)

Voi kuule, ihan samat jutut oli Vantaallakin! Tuo "Ootko varma?"-kysymys mukaan luettuna. :oD Hyvin ne jutut levisivät paikasta toiseen ilman nettiäkin. ;o) Olen muuten monesti miettinyt, että on tosi hyvä, ettei siihen aikaan ollut vielä nettiä. En tiedä, kuinka hyvä juttu sen käyttäminen on peruskouluikäisillä noin yleensä, kun mietti nettikiusaamista ja muuta... Tarpeeksi ikävää se vttuilu oli koulussakin, saati sitten, jos olisi törmännyt siihen vielä julkisessa verkossa...

Mutta siis, ihan samanlaista oli meillä. En kyllä muista, että vettä kengässä-leikkiä oltaisiin juurikaan leikitty, eikä mulla ollut käyräsarvista fillaria, mutta Nopsa sentään kuitenkin ja samanlainen, kuin kaverilla, tietty.

noora

Voi ei tätä samaistumisen määrää! Oon -90 syntynyt ja ala-asteella discojen ainainen hidas oli tietysti Celine Dionin My heart will go on. :D Vettä kengässä on myös tuttu, en todellakaan pitänyt leikistä koska yleensä joku ihan tyhmä poika oli valinnut mut parikseen. Kuten muutama muukin on sanonut, en tykkää vieläkään seura- tai tutustumisleikeistä. Olen ujo ja inhoan pelätä sitä, joudunko nyt nolaamaan itseni vieraiden ihmisten edessä. Hyvä, että on muitakin samanlaisia. :)

Koululiikuntaa vihasin syvästi, en voinut sietää joukkuelajeja ja kaikkia hiton kuntotestejä. Lisäksi meidän luokalla jalkapallo oli tyttöjen keskuudessa uusi suosikkilaji, jota lähes kaikki harrastivat ja aina sitä olisi pitänyt pelata liikuntatunneilla. HYI. Olin yksi ainoista luokan tytöistä, joka ei koskaan edes aloittanut jalkapallon harrastamisat. :D Eipä edelleenkään innosta mikään liikunta, kiitos vaan koululiikunnalle kaiken motivaation syömisestä, hah.

Meillä tuo slämäri ei tainnut koskaan olla kovin suuri juttu, enemmänkin täyteltiin ystäväkirjoja. Jossain vaiheessa jonkinlainen slämäri taisi tulla kiertoon ja minulla ei ollut hajuakaan mistä oli kyse. Kun kysyin, että mikäs tää juttu on, oli reaktio kauhistunut "Miten et voi tietää???" ja en sitten kuitenkaan saanut järkevää selitystä touhulle. Siispä nyt vasta sain tietää slämärin idean. Kiitos tiedosta! :D

Meillä tämä "ootko varma" -kysymys johti siihen, että sanojaa alettiin kutsua Varmaksi (joku varmaan bongannut sen almanakasta) :D

Ja illan viimeinen hidas oli AINA Bon Jovi - Always :') Pohdin pitäisikö soittaa se syyskuussa siskon hääjuhlassa, kjähkjäh.... ;D

-e

Noista kumiperunoista on pakko kommentoida, että se rakenne tulee siitä, kun ne pakataan sellaisiin jääpalapussien näköisiin juttuihin! Siis ihan niinkuin ne kertakäyttöiset jääpalapussit joista "pullautellaan" niitä jääpaloja, niin ne perunat pullautetaan sieltä samalla lailla :D herkullista, eikö?

jennie

ei mitään uutta kommentoitavaa, mutta pakko lisätä silti: loistava teksti! oon vm -79 ja tunnistin kaiken... "slämärit", Twin Peaks, Wind of Change, Everything I do (I do for you) jne... sit yks mikä tuli kans mieleen kasarilapsuudesta/ala-asteiästä, oli kilpailu siitä, kenellä on cooleimmat farkut. siis kivipestythän oli niin out silloin, ne piti olla "lumipestyt", mitä vaaleamman siniset sen paremmat;)

Ellie

Itse olen elänyt (kärsinyt) peruskouluaikani 2000-luvun puolella mutta kyllä sieltäkin muistuvat mieleen ne samaiset kumiperunat ja vettä kengässä. Twin Peaksin olen katsonut vähän jälkijunassa mutta Sherilyn Fennin lumo ei ole kyllä laantunut tippaakaan... Myöskään Jyrkin kohderyhmään en ole silloin aikanaan varmaan päiväkoti-ikäisenä tainnut kuulua mutta aina se on jaksanut ihmetyttää että miksi v*tussa jonkun nuortenohjelman nimi on Jyrki:D

Ouuuu mai kaad, tää on jotain yliluonnollista. Tänään tuli töissä jostain syystä mieleen tää "vettä kengässä", enkä kuollaksenikaan muistanu et miten se leikki meni (paitsi sen hyppimisosuuden). Ja nyt sää oot selostanu sen tänne. Tää on jo vähä spookya, mutta kiitos tästä! :D
Kumiperunat tuli ainakin meidän koulussa valmiiksi kuorittuina jostain valtavasta pussista, ja niille sitten keittiössä tehtiin.... jotain. Kumisuus on toki edelleen mysteeri.
Ja voi slämyt!

Renessanssi-ihminen

Tää kasari-lapsi muistaa myös kaikki edellämainitut klassikot, ja sen, miltä peltimukista tarjoiltu kuuma mehu maistui hiihtokisojen jälkeen..

Ninni

Luojan kiitos siitä että mun nuoruudessa ei tunnettu tuota vettä kengässä leikkiä, kuulostaa niin maan typerältä! :D Meillä oli vaan pusuhippaa johon aina metsästin jonkun muun tytön pussailemaan puolestani. Kaikki muu kirjoittamasi kuulosti naurettavan tutulta! Lol!

Miia

No voihan... tunnistin kyllä kaikki. Ja en tiiä mistä tuo rintaani puristava ahdistus tuli. Varmaan niistä hiihtokilpailuista, kukkakalsarit jättipaksun toppapuvun alla ja kettulakki päässä. Hiihäppä siinä sitte kilpaa. Ja joo-o, kukaan ei välittäny oliko sulla kuollu kettu päässä vai ei, soli kuiten kaikista lämpimin lakki ikinä ja niistä tassuista oli kiva pitää kiinni. Ehkä meillä pohjosen kläpeillä oli pakko olla turkista että tarettiin olla kartanolla aamusta iltaan. Ainiin, tilasin itselleni kukkafarkut... viime viikolla :D

Taikalintu

Kumiperunoiden vaihtoehtona lautaselta saattoi löytyä myös kinderperuna, eli peruna joka näyttää päällepäin ihan hyvältä - korkeintaan vähän kumiselta - mutta on sisältä musta ällötys.

Meillä slämäri toimi niin, että jokaisella sivulla oli kysymys. Ensimmäiselle sivulle merkittiin oma nimi ja jokin kuvio, jolla sitten "allekirjoitettiin" oma vastaus jokaiseen kysymykseen.

Helma

Heh heh, onpa yhteneväiset koulumuistot. Paitsi että Harjavallassa ei viljelty tota "ootko varma" -läppää. Ja liikunnassa eniten vihasin telinevoimistelua. Ja voi morjes, nyt vasta tajusin et käyräsarviset oli "muotijuttu". Jos omaani ei ois varastettu 10v sitten, ajelisin sillä varmaan vieläkin. Kiitti näistä sisäänpäin kääntyneistä hymyistä, jostka sait aikaan.

Jenna

Eikä!! Mulla oli toi täysin sama pyörä!! Ja munhan oli siis omasta mielestäni pakko ajaa sillä ja pitää ne käyräsarvet siinä, vaikka ne ei olleet enää edes muotia, ja vaikka jalat ei ylettäneet pyörän selästä maata lähellekkään...T. syntynyt -93

Vierailija

Ei hemmetti, en koskaan lapsena tajunnut mitä se "ootko varma?"- kysymys tarkoitti (meillä sillä siis oli täsmälleen sama merkitys, meni vaan melkein 30 vuotta tajuta asia). Ajattelin, että kun Varma voi kerran olla naisen nimi (voiko?), niin se tarkoittaisi sitä. Kiitos tästä, mysteeri selvitetty. Koko ala-asteen tietenkin itsekin osallistuin siihen dorkaan kyselyyn. Eikä ollut vain Viialassa, tää tapahtui Turussa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013