En ole vieläkään onnistunut saamaan käsiini nyhtökauraa, se hylly ammottaa aina tyhjyyttään kun menen kauppaan. Tässä kategoriassa Härkis "the jauhelihankorvike" vetää näin ollen pidemmän korren, sitä on sentään saatavilla. Olen tehnyt Härkiksestä jo vaikka mitä, ja todennut sen erittäin toimivaksi. 

Viikonloppuna kokeiltiin lihatonta makaronilaatikkoa. Meillä mies ja lapsi rakastavat makaronilaatikkoa. En haluaisi yleistää, mutta se taitaa olla aika yleistä :D Saku ei ollut Annin kanssa kotiin jäädessään mikään kokkikolmonen, joten aloitettiin opettelu ihan perusruoista. Makaronilaatikko, lohikeitto, tomaattikastikkeet ja niin edelleen.

On ollut hienoa huomata, että mies joka ei osannut aikaisemmin edes perunoita keittää, on nyt innostunut kokkailusta. Saku tekee tosi hyvää chili sin carnea! 

Härkismakaronilaatikko

1pkt Härkistä

1pss makaroneja (400g)+kasvisliemikuutio

iso sipuli+paprika

2 kananmunaa

7dl maitoa

suolaa, valkopippuria

Laita makaronit kiehumaan kasvisliemikuutiolla maustettuun veteen. Silppua sipulia ja paprikaa, ja kuullota ne öljyssä pannulla. Heitä ihan lopuksi pannulle myös Härkis, sekoittele kunnolla ja mausta seos suolalla ja valkopippurilla. Härkis ei vaadi kypsennystä. Kaada vuokaan kypsät makaronit ja Härkis-seos, sekoita. Vatkaa kevyesti kaksi kananmunaa maitoon ja kippaa vuokaan.

Muista kiusata vuokaa hetki ennen uuniin laittoa, eli siirtele makaroniseosta lastalla, että maito uppoaa kunnolla makaronien sisään. Tämä on niksi joka on opittu isoäidiltäni, ja se takaa mehevän lopputuloksen. Paista uunissa n. 200 astetta / n.50min.

Miten kävi: eron tavalliseen jauhelihamakaronilaatikkoon toki huomaa, mutta härkismakaronilaatikko on sekin tosi hyvää. Jos on tapana upottaa lautanen ketsuppiin, ei eroa välttämättä edes tajua. Maustaa saa vähän reilummalla otteella kuin tavallisen makaronilaatikon.

Meidän perheen 2-vuotias ei ole kovin nirso, tyttö maistaa melkein kaikkea ihan oma-aloitteisesti. Vihreät asiat häntä selvästi epäilyttää enemmän kuin mikään muu. Härkismakaronilaatikko upposi ensimmäisenä päivänä hyvin, seuraavana päivänä hän maistoi sitä ja totesi että ei ole nälkä :D että ilmeisesti joku makuero siinä lapsen suuhunkin on, koska Anni harvemmin kieltäytyy ruuasta.