Tämä viikko on kulunut duunissa kellon ympäri, ja se alkaa näkyä jo naamasta. Tuntuu että silmäpussit valuvat polvissa asti. Ette usko, kuinka kiitollinen olin tänä aamuna, kun sain pitkästä aikaa nukkua pitkään. Tai no pitkään ja pitkään, koska heräsin into piukeana lukemaan heti kun mahdollista.



Ehdin vihdoin lukea loppuun Patti Smithin Ihan kakaroita, ja kun selvisin kirjan päätöksen aiheuttamasta itkukohtauksesta, totesin lukeneeni yhden parhaimman kirjan tälle vuodelle. Smith on onnistunut tallentamaan 70-luvun New Yorkin taiteilijapiirien elämää ihan käsittämättömän elävällä tavalla, kertomalla huumeiden, taiteen ja vapaan ajelehtimisen täyteisestä maailmasta koskettavan rehellisen tuntuisesti. On kiehtovaa lukea sellaisen ihmisen ajatuksia, joka lähes lapsenuskoisesti luottaa kohtaloonsa, vailla minkäänlaista ahdistusta siitä, että taskut ovat tyhjät ja seuraavasta ateriasta ei ole tietoa. Ehkä tämä erottaa meidät tavalliset kuolevaiset todellisista vapaista sieluista.

Kannustan.. ei, suorastaan painostan teitä lukemaan kyseisen kirjan, koska se menee ihon alle. Lukekaa se. Nyt heti.

Kommentit (24)

maaritva

Kirja meni juuri tilaukseen. Nyt pitäsi muutama ankara päivä venailla, että postimies kiikuttaa sen perille.

..ja ihmiset sanovat, että minut on helppo puhua mukaan johonkin? :D

Sanna

Juuri sitä tarkoitin, kiitos! =) Jostain syystä ei tarttunut mun googlauksella haaviin.

Sanna

Eih!! Ostin sen vahingossa Elisakirjasta RUOTSIKSI! Jag gråtar ITKEN! :D Onko mun silti pakko lukea se? ;)

Mari

Luin kirjan ööööö vuosi tai kaksi sitten ja ostin sen jälkeen ainakin 4 Pattin levyä :D Hyvä kirja! Mahtava tyyppi.

myohmy

Luin jo viime vuonna ja itse en edes pidätellyt kyyneleitä lopussa. Se mikä tästä kirjasta teki aivan erityisen niin se kuvasi 70-luvun taidepiirejä joissa huumeet olivat arkipäivää ja itsetuhoisuus hyvin yleistä ilman mitään itsetuhoisuuteen viittaavaakaan. Patti Smith on jo yli 70 ja mielestäni hän aivan uskomattoman hyvin vastasi jossain haastattelussa kun kysyttiin pitkän iän salaisuutta, että hän ei ole ikinä kokenut itsetuhoisia ajatuksia ja tuntenut mitään tarvetta sellaiseen. Juuri tuollainen lämpö ja rakkaus elämään huokui kirjasta ja teki minuun niin suuren vaikutuksen. Muuten tsemppiä sinulle kovasti leikkaukseen! Ja kun mainitsit, että kokoat luettavaa toipilasajaksi niin kannattaa ehdottomasti lukea Hotakaisen Luonnon laki. Se on niin loistava kirja ja Hotakaisella on niin mieletön sanailun taito, että ei voi kuin nauraa.

Ellie

Intohimoisesti sekä Pattia että 70-luvun Nykin/Chelsean underground-piirejä fanittavana ehkäpä synkin salaisuuteni ja suurin häpeäpilkkuni on pitkään ollut se, että tämä kirja on vielä lukematta. Tähän on onneksi tulossa korjaus, sillä englanninkielinen versio on parhaillaan Jenkeistä matkalla tännepäin. :)

Tiina

Oli erittäin mielenkiintoinen, ja huomasi että sydämellä ja rakkaudella kirjoitettu..

Olisi syytä! Everett on heppu jonka koko perhe on tipahdellut ympäriltä yksi toisensa jälkeen ja onnettomuutta ja kummallisia juttuja on ollut riittämiin, mutta silti tyyppi ei ole seonnut tai masentunut vaan tekee edelleen musiikkia. Rankkoja aihepiirejä mutta mielettömällä lämmöllä ja elämänmakuisesti (vihaan tuota sanaa mutta menköön tässä yhteydessä :D) kirjoitettu!

Menee kyllä lukulistalle, koska sen jälkeen kun luin Mark Oliver Everettin (Eli Eelsin Mr. E:n) omaelämäkerran "Things the Grandchildren Should Know" olen ollut vakuuttunut ettei mikään voi ravistella yhtä perinpohjaisesti. Patti Smithistä taitaa olla haastajaksi!

Noora

Kuulostaa kyllä niin mielenkiintoiselle, että piti pistää nimi ylös. Kirjahyllyssäni on vain niin monta lukematonta kirjaa odottamassa, että olen kieltänyt itseltäni uusien ostamisen, ennenkuin olen saanut edelliset (tai ainakin osan niistä) luettua. Ja rikoin jo tämän lupauksen kerran. :D

Heidi

Hei kuules tuli mieleen, että onko Liikunnanvihaaja kuollut ja kuopattu? Se oli niin mukavan virkistävää ja erilaista lukemista muiden treeni- ja terveysblogien keskellä... Tai jos edes tänne ulottaisit sitten sitäkin juttua, jos et kahta blogia jaksa pitää?

Nikita

Erittäin samaa mieltä! Tämä kirja kuuluu mulla kategoriaan "pakkoahmiakerralla/toivottavastitääeiloppuiskoskaan". Yksi parhaista elämänkerroista ever. Eikä mitään väliä vaikka ei olisi kuullut yhtään Patti Smithin biisiä ennen kirjan lukemista.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu