Sain lukijalta sähköpostia aiheesta pituus ja nainen, ja ajattelin pureutua tähän nyt kunnon postauksella. Pituudesta kysellään muutenkin paljon, kuinka uskallan käyttää korkoja, saanko aiheesta huomautteluja ja niin edelleen. Eli tässä pituustarinaa 179.. no okei, 178,5 senttiseltä.

Koska isäni on 193cm ja äitini 173cm, ei ole ihme että tytärkin huitelee astetta korkeammalla. Myös siskoni on samanpituinen kuin minä. Olin jo ala-asteella reilusti pidempi kuin muut luokkani tytöt, mutta en oikeastaan koskaan kokenut sitä ongelmaksi. Minua ei aiheesta koskaan kiusattu, poikien kanssa oli sutinaa (;DD) ja olin oikeastaan aika iloinen mitastani. Tein komeita kärrynpyöriä, yletyin puunoksille, olin rekillä loistava ja kaikkea sitä normaalia mitä lapsena arvostaa. Ainoastaan silloin murjotin hetken,  kun viidennellä luokalla eräs poika sanoi minun olevan tosi nätti, mutta liian pitkä. En ollut edes tajunnut olevani liian yhtään mitään tuota tapausta ennen. Totesin, että omapa on käppänä ongelmasi ja jatkoin iloisena hetken möksähdyksen jälkeen eteenpäin. Tämä tapaus pitkälti kuvaa suhdettani pituuteen myös tulevaisuudessa. Vaikka joku yritti väittää friikiksi, ei kiinnostanut.

Minun yläasteaikanani kukaan ei käyttänyt korkoja. Eli vaikka olin humahtanut jo seiskaluokalla tähän nykyiseen pituuteeni, en mitenkään huikeasti erottunut joukosta. Paitsi positiivisesti siinä mielessä, että näytin vanhemmalta ja pystyin hakemaan kioskilta kaikille röökiä ja kaljaa kröh. Äiti älä lue tätä :D Pääsin teininä myös baariin, joka nyt periaatteessa oli siinä iässä maailman hienointa, kun muutenkin halusin kovasti olla aikuinen. Silloin katsoin, että pituudestani on pelkästään hyötyä. Nyt kun miettii asiaa uudelleen, niin kyllä siellä baarissa olisi ehtinyt juosta myöhemminkin, ei se nyt niin upeaa ollut.

En muista teininä häpeilleeni mittaani ollenkaan, minulla oli paljon kavereita, poikaystävä ja kaikki oli hyvin. Luulen, että ne pakolliset angstaukset koskivat enemmän nenääni, josta päätin nuorena että se on hirveä. Niin hirveä, että halusin leikkaukseen. Ehkä jokaisella nuorella pitää olla se joku asia, jota itsessään vihaa ja minun tapauksessani se oli nenä, ei pituus. Edelleenkin, katsoin pituudesta olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. Ja uskokaa kun sanon, että lyhyillä tytöillä on ihan yhtälailla epävarmuuden kohteita omassa kropassaan, se ei ole vain pitkien etuoikeus.

Olisi helppo sanoa, että hyväksykää itsenne sellaisena kuin olette. Pitkinä tai lyhyinä, minkä sitä pituudelleen voi. Mutta vaikka itselläni onkin ollut pituuden kanssa suhteellisen helppoa, mahtuu mukaan niitäkin aikoja kun on halunnut vajota massaan, ettei kukaan vaan huomaa. Tämän mitan kanssa on välillä hieman vaikeaa maastoutua.

On ollut hetkiä, kun vajaa 160 senttiset ystäväni ovat saaneet minut tuntemaan oloni jättimäiseksi norsuksi. On ollut hetkiä kun on mennyt hermot siihen iänikuiseen oho, ootpas sinä pitkä likka jestas sentään kauhisteluun. Tätä nyt yleensä kuulee vain keski-ikäisiltä, päihtyneiltä miehiltä, joten olkoot. En silti voi kieltää, etteikö tekisi välillä mieli kuristaa kommentin heittäjiä, että eikö nyt sen vertaa päätä pakota että osaisi olla kauhistelematta toisen ulkonäköä. Sitä laittaa itsensä hymyilemään ja toteamaan sen iänikuisen pitkät vanhemmat, pitkä tytär lätinän. Ihmiset,  miettikää mitä toiselle sanotte. Jatkuva pituuden kauhistelu voi saada aikaan epävarmassa tytössä suoranaisen inhon omaa kroppaansa kohtaan, vaikka ette sitä pahalla tarkoitakaan. Kommentin kohde todennäköisesti tietää olevansa pitkä ilman sinunkin ilmoitustasi. Get it? Harvempi varsinaisesti haluaa olla "ai kauheeta kun olet tuollainen friikki", etenkään nuorena kun omakuva on vasta muotoutumassa.

Vastaparina näille keski-ikäisille ovat sitten ne pituuden palvojat. Miehet, jotka tulevat hurmioituneena ihastelemaan mallipituista kroppaa ja kertomaan kuinka ovat aina halunneet pitkän, näyttävän naiset. Mielestäni tuo on vähän vastaavaa, kuin mies joka on aina halunnut naisen F-kupilla varustettuna. Jokaisella on tietysti ulkoiset ihanteet kumppanilleen, mutta rajansa kaikella. Ainoa merkitsevä ominaisuus ei voi olla pituus, vaan se mitä päänsisältä löytyy. Kemia. Ei siinä pituudet paljon paina.

Noin yleisesti teille nuorille naisille, jotka olette harmissanne pituutenne kanssa. Etsikää siitä positiivisia asioita. Maailman kauneimmat huippumallit ovat pitkiä, lähes kaikki vaatteet näyttävät päällänne upeilta, teidän säärenne ovat kilometrin mittaiset - korostakaa parhaita puolianne (vaikkapa niitä kilometrisääriä), keikoilla näkee aina loistavasti lavalle - siinä missä lyhyemmät eivät näe edes laulajan hiuksia, pituus tuo tietynlaista vakuuttavuutta olemukseen (kun sen kantaa oikein) - käyttäkää se eduksenne vaikkapa työmarkkinoilla. Ja niin edelleen, etsikää positiivista pituudestanne. Minulle ei tule mieleen juuri muita huonoja puolia kuin lentokone. Ne shaatanan penkit on suunniteltu 150 senttisille argh!

Lähes kaikki loput huonot puolet ovat mielikuvitusta, eli sitä ettei sovi joukkoon (sulaudu massaan), on liian sitä ja tätä, omia henkisiä esteitä. Rehellisesti sanoen en usko, että kenelläkään muulla on varsinaista ongelmaa (ajattelemattomuutta enemmänkin) pituutenne kanssa kuin teillä itsellänne, ja siitä jos mistä on helppo lähteä liikkeelle. Teillä on ainoastaan oma päänne käännettävänä - minä olen upea ja ihana juuri näin. Ja niille parille urpolle huomauttajalle, niille voi hymyillä säteilevänä ja näyttää sisäisesti kieltä.

Ja jos haluaa tuntea olonsa välillä lyhyeksi, kulkee viikon 12 sentin koroissa ja pukee sen jälkeen ballerinat. Johan tuntuu lyhyeltä :D

Ps. kirjoittajan aviomies on 165 senttinen taskuraketti ♥ eli sen lisäksi, että kirjoittaja rakastaa omaa pituuttaan, hän rakastaan myös lyhyttä miestään ja lyhyitä ystäviään. Pitkä. Lyhyt. Mitä väliä?

Kommentit (205)

Totta on, että jokaisella on jossain vaiheessa omat kompleksinsa. Paras kaverini teini-iässä oli 180-senttinen, hänen poikaystävänsä usein parimetrisiä... ja minä tunsin itseni siinä seurassa aina persjalkaiseksi ja rumaksi. (Persjalkaisuus ei ole muuttunut mihinkään.)

Jos ihan valita saisin, nin olisin mieluummin pitkä, mutta oikeasti nykypituudesta ei jaksa välittää/valittaa. Pituus kun on yksi niitä asioita joille ei mitään voi. Vähän kuin sää.

Ja, aina on hyviä puolia. Lyhyt/keskimittainen nainen voi olla melkein varma siitä, että sopii keskivertoisuusnormeihin, ja löytää itseään pidemmn poikaystävän ;D Ja housuja on helpompi lyhentää kuin pidentää.

Kakku

Aamen. Itse olen sen 173cm ja kaikki ystävät reilusti lyhyempia. Kiitos tästä tekstistä, teki heti paremman mielen. :)

lukija

Loistava asenne!
Tosin ymmärrän kyllä jos joku vastaa törpöille kommentoille (oli aihe mikä vaan typerä ulkonäköön liittyvä kauhistelu tai numeron tekeminen) muutenkin kuin hymyllä. Aina ei tarvi jaksaa asettautua tuon soopan yläpuolelle, vaan voi mielestäni sanoa myös tiukasti takaisin. Tai vaikka katsoa kommentoijaa päästä varpaisiin kuin halpaa makkaraa, tyyliin "ja sulla on kanttia arvostella.."

iita

entä sitten kun haluaisi olla pidempi?tai vaihtoehtoisesti lyhyt erottuakseen,ei keskimittainen.. t. 165 cm

-m-

Kivasti kirjoitettu!
Kyllä sitä ihmistä koitetaan koko elämä muottiin laittaa, myös niiden mittojen mukaan joille ei mitään voi.
Itse "160 cm sulka päässä" on kokenut ne lyhyyden harmit, ja edelleen joskus keikoilla ketuttaa, ja kaupan ylähyllyille ei yletä ja pääsee voimasanoja...
Silti, kummasti sitä on kolmessakymmenessä vuodessa tottunut itseensä ja ihan tyytyväinen oloonsa :)
Ärsyttää myös joskus ihmisten keksimä pitkä/pätkä vastakkainasettelu. Mitä väliä...?

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

kuten sanottu, kaikilla on varmasti omat angstinsa oman ulkonäön suhteen :) Meistä pitkistä vain yleisesti tuntuu siltä että hyvähän noiden "normaalien" keskimittaisten on olla... ja siksi juuri kannattaa ymmärtää että naisilla etenkin tuppaa olemaan aina joku ongelma itsensä kanssa, etenkin nuorena.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Aamen tälle! Ihana kirjoitus. :)
Nimim. tyttö, joka tuntee itsensä kääpiöksi (myös niissä 12 cm koroissa) yli 190 centtisten kaveripoikien keskellä kaupungilla ja nauttii fiiliksestä!

Rapiat 155 -senttisenä, 17 -vuotiaana taskumaskottina totean ihan samat asiat kuin sinäkin! Epävarmuuksia löytyy mm. siitä, että näytän helposti pyöreämmältä kuin kymmeniä senttejä pidemmät ystäväni, mutta mitä väliä? Rakastan pituuttani, ainakin pojat tykkäävät kun olen kääpiö. *tsih* :D Sitäpaitsi vesirajaminarit eivät näytä niin härskiltä, koska kukaan ei näe hameeni alle kuin kumartumalla.

Ollaan ihania kaikki, vaikka joskus ärsyttää, kun kouluruokalla ei yllä haarukoihin ja 181 -senttinen ikätoverini (tyttö) ojentaa minulle tarvitseman.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

toi vastakkainasettelu on jotenkin kamalaa seurattavaa, olen lukenut jotain keskusteluja jossa lyhyet naiset dissaavat pitkiä ja päinvastoin, enkä voi tajuta koko hommaa. Tietenkin sitä haluaa itse olla "oikeampi ja hyväksyttävämpi", mutta joku raja sillä muihin kohdistuvalla julmuudella ja oman kruunun kiillotuksella.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Jonsei

Hyvälle mielelle tultiin täällä myös, kiitos tästä. :) Itse kun olen 150 cm, näitä pituuskommentteja saan kuulla enemmän kuin tarpeeksi. Näköjään myös pitkille huomautellaan varrestaan. Saisi jokainen pitää mielipiteensä toisen ulkonäöstä omana tietonaan, oli toinen sitten pitkä, lyhyt, lihava tai laiha.

Aamen, terveisin 175 senttii 14 vuotta. Olen aina ollut ylpeä ja iloinen pituudestani ja aion myös vastaisuudessakin olla. Haluaisin kasvaa vielä vähän...
Kyllä kuulen tosi paljon pituudestani, mutta se johtaa aina siihen mielensisäiseen myhäilyyn: "hähää, olen pitkä mutta noi ei oo!". Ja korkkareita käytän pituudesta välittämättä!

Kiitos Nelliina tästä ihanasta postauksesta!

tara

Kiitos, ihana teksti. Itse pituudestani kärsineenä joskus. Sitä kun on kertynyt 180 cm. Ja mulla myös lyhyempi mies, tosin kolmisen senttiä lyhyempi. Vihdoinkin nyt 37-vuotiaana, sitä on hyväksynyt tämän ja olen sinut asian kanssa.

Rosa

Ihana tarina! Mä oon n. 185cm, eli vielä jonkun verran sua pidempi. Ja vaikka olenkin jo ''aikuinen'', niin on mulla ainakin välillä vaikeeta, vaikka on sitä vuosien mittaan alkanut olemaan tyytyväinen itseensä. Hankaluutta elämään tuo se, että kaupasta on vaikee löytää tarpeeksi pitkiä paidanhihoja ja tarpeeksi pitkiä housunpuntteja. Mut sit käytetään hametta. :) Hämmentävää (välillä ärsyttävää, välillä ihan hauskaa) on se, ettei oikeastaan mihinkään voi mennä, ilman että ihmiset katselevat perään.. :D

Meeri

En oo tiennytkään että oot nuin pitkä, valokuvissa näytät joltain 167 cm pitkältä. Älä ota tätä loukkauksena kuitenkaan. Olisi kiva jos tekisit tälläisiä ns. mielipide postauksia useamminkin :)

Itse olen 175cm pitkä ja ihan pirun ylpeä joka sentistä, myös niistä jotka tulevat korkokenkien käytöstä.
Ja vaikken itsekää nyt ole mitenkään kovin yli pitkä, olen silti jostain syystä aina se pisin tyttö, hämmentävää :D
Vaikka muuten olenkin aivan mielettömän itsekriittinen, ei ole ikinä ollut hetkeäkään kun olisin halunnut olla lyhyempi.

terveisin, toinen pituuteensa erittäin tyytyväinen kilometrisääri~

nunu

Hyvä teksti, vaikken liene kohdeyleisöä - olen itse aina katsonut olevani sentilleen täydellisen pituinen (171-172cm kenties?) vaikka naispuoliset ystäväni ovat lähes kaikki olleet alle 160cm..

Muuten, mites olis:
"Oho, ootpas sinä pitkä likka jestas sentään"
"Kiitos!"

;)

Waterlily

Mä olen 180 cm ja senttiäkään en antaisi pois. Ja korkkareilla vielä lisään pituutta. :)
Olen tosi tyytyväinen pituuteeni eikä mulla ole oikeastaan koskaan ollut mitään ongelmia pituuden kanssa. No okei, tarpeeksi pitkiä housuja saisi löytyä helpommin, mutta käytänkin mieluummin hameita ja mekkoja.
...ai niin, nilkkapituisista hameista voi vain haaveilla :)

Emily

Hieno teksti.
Itse 155 senttisenä 18-vuotiaana olen myös joutunut omalta osaltani kokemaan paljon ongelmia ja kommentteja pituuteni takia. Usein minua luulaan ikäistäni paljon nuoremmaksi ja se kohdistaa myös usein ennakkoluuloja. Toisaalta jotkin näistä tilanteista on enemmänkin naurattaneet jälkikäteen enemminkin kuin harmittaneet. Esimerkisi viime vuonna minun ei annettu ostaa k-15 leffaa ilman henkkareiden jäätyä kotiin, vaikka koitin kahdella eri myyjällä. Farkkuja ei koskaan myöskään löydy sopivan pituisia, sillä lyhyimmät on suunniteltu 160 senttisille. Itse kuitenkin tykkään olla lyhyt, sillä usein pojat pitävät lyhyitä tyttölä söpöinä ; D

LiianPitkäPätkäksi

“160 cm sulka päässä” ::----DD Ah, ihana kommentti jollain ! : D

Itse olen 178 senttiä enkä ihan "siroimmasta" päästä. Joskus tuntuu ihan älyttömän nöyryyttävältä kulkee 160 senttisten kavereiden kanssa ja tuntea itsensä maailman isoimmaksi ihmiseksi. : (

Haluaisin olla juuri sellainen pieni söpö tyttönen (vrt. esim Anna Abreu) joka hyvin sujahtaisi pojan kuin pojan kainaloon. Sellaiset tytöt ovat omasta mielestäni söpöjä. Mutta näinhän tää menee.. : D Koskaan täysin tyytyväinen.

lindalinda

Joskus päässä vaan napsahtaa ja kun joku kommentoi tyyliin "No ootpas sie mahettoman pitkä tyttö, herranjestas!" on pakko laukoa takaisin "En edes tiennyt että noin lyhyitä ihmisiä on olemassa! Ihme sentään!". Ei vaan jaksa/pysty/halua kuitata sitä pelkällä hymyllä :D
Ite hyväksyin oman pituuteni (177 cm) yläasteella, ajatellen kaikkea sitä hyötyä, jota pituudestani on. Yletän ylähyllyille, näytän suht urheilulliselta ihan vain hartioideni ansiosta (vaikka mitään en harrastakaan) jne. Jos on tarpeeksi hyvä itsetunto, pystyy löytämään hyviä puolia.
Surettaa niiden naisten puolesta joilla on kompleksi tulevan kumppaninsa pituudesta... Se on jotain, mikä vaan menee multa ihan ohi ;)

suwi

välillä mullekkin tulee olo että oon liian pitkä vaikka pituutta on vaan 172! johtunee niistä ihmisistä jotka ei ole vielä keksiny miten kasvaa pituutta :D ja kun musta tuntuu et oon liian pitkä niin voin vaan miettiä miltä mun samanikäisestä kaverista (noin.15 vuotta) mahtaa tuntua kun pituutta on noin. 183! mahtaa siinä olla nielemistä kun ihan joka päivä joku lyhyempi seisoo vieressä ja taivastelee pituutta :/

mut ite tykkään ku on pidempi kaveri niin ite näyttää lyhyemmältä :D (kieroa?)

Elisa

Oon itsekin pitkä, vähintään päätä pidempi kuin kaverit, ja ärsyttää kun nekin sanoo että oon liian pitkä, "mä en haluis kyl olla noin pitkä". Latistavia.
Mut tää oli kyllä niin täyttä asiaa että ! Kiitos tästä! (:

Vierailija

Mikä on naisten ja miesten keskimitta nykyään? Ite oon 169 cm ja kuullut joskus nuorena olevani pitkä, mutta nyt olen havainnut erinäisissä ihmisjoukoissa, etten mä nyt niin pitkä olekaan. :D Olen vielä aika laiha. Näin se minäkuva muuttuu..

Vilma

Olen itse useimmiten ylpeä 186-senttisestä varrestani. Useimmiten. Toisinaan tuijottelu ja "kauhea, kun sä olet pitkä!" huudahdukset ketuttavat taas enemmän kun saisi. Minä olen täysin sujut pituuteni kanssa ja harmittaa aivan törkeästi, jos joku toinen tulee sitä surkuttelemaan tai kauhistelemaan. Minulta kesti hetken löytää itsevarmuuteni, mutta kun vihdoin tajusin kävellä kuin englannin kuningatar (aka ryhdikkäästi) ja olla häpeilemättä itseäni niin johan helpotti ja löysin tosiaan ne pituuden parhaat puolet.
Kanssasisaret: ryhti on kaiken a ja o. :)

Vierailija

Ihana kirjotus! Tuli ihan itku silmään tuossa lopussa. Kiitos Nelliina=)

-Tutu, pituutta se 152 :-D

SidtheVicious

Omana lukioaikana suurta ketutusta aiheuttivat lattiaan kiinni pultatut pulpetit. Pitkänä tyttönä jouduin istumaan tuolissani sivuttain koska kilometrikoipeni eivät mahtuneet pulpetin alle eikä niitä pulpetteja voinut liikuttaa suuntaan tai toiseen koska ne oli tiukasti pultattu maahan...perkele soikoon

kjuik

itse oon 180 cm ja korkokenkiä en pidä ikinä :S haluaisin, mutta en oo uskaltanut. ehkä siksi että korostun LIIKAA. nyt en koe pituuttani haitaksi, päin vastoin, mutta entä sitten kun pituutta on lisää se 6-10cm... hmm

Maijuliini

Jep, olen kyllä aina tullut siihen tulokseen, että mulla on ollut ja tulee aina olemaankin paljon enemmän "ongelmia" pituuteni kanssa (vai pitäisikö sanoa lyhyyden..) kuin mitä pitkillä ystävilläni.. Nimimerkillä 157cm ja rapiat. :D Mutta olen sujut asian kanssa ja elämä on makiaa, paitsi silloin kun ei ylety sinne kaupan ylimmälle hyllylle nappaamaan sitä ainokaista, hyllyn perällä olevaa tuotetta.. Pari päivää sitten jäi lempikarkitkin ostamatta, kun en ylettynyt niihin hyllyllä. :D Eikä apua ollut tietenkään lähimaillakaan, enkä viittinyt ruveta kassaa juoksuttamaan karkkihyllyille, hih!

Itselläni on juuri toinen ääripää; saan aina huomautuksia pituudestani sillä olen LYHYT! Olen n. 158,5 cm pitkä ja tästä jaksetaan aina huomautella vaikka tiedän hyvin olevani lyhyt. Tätä ei suinkaan auta se, että ole todellakin isompikokoinen kuin muut, en vain omassa mielikuvituksessani vaan aivan oikeasti.

Nyt, kun pääsin pois peruskoulusta ja pääsin amiksen ekalle luokalle tuntuu kuin olisin saanut uuden alun; kukaan ei enää huomauttele siitä että olen lyhyt, luokallani on jopa pari samanpituista kuin minä ja he ovat juuri ne parhaat tyypit!

Tuossa keväällä ostin alennusmyynneistä korolliset nilkkurit ja vaikka niissä onkin hyvin matala korko, tykkää käyttää niitä sillä ne tuovat ryhtiä koko olemuukseen, eivät vain pelkkää pituutta.

Toisaalta pidän pituudestani siinä, että voin käyttää ties kuinka korkeita korkoja enkä tule ikinä yltämään yli 170cm pitkäksi joka toisaalta on ihanaa, omaan nimittäin vielä niin huonon omatunnon (joka päivä on taistelua itseensä vittuuntumista vastaan..) että en haluaisi jos joku tulisi sittenkin sanomaan että olet liian pitkä!

Mielestäni ihmisten täytyisi saada olla juuri sen pituisia kuin ovat eikä siitä pidä vittuilla, osaa vaan ei ole luotu pitkäksi ja osa on, ja se on todellakin OK! Persoona se on mikä ratkaisee, ei se onko pitkä vai lyhyt, iso vai pieni tai mitään siitä väliltä!

Sulta tulee kyllä aina yhtä loistavaa tekstiä oli aihe mikä tahansa, kiitos siitä! :) Itse kuulun taas niihin lyhyisiin, jotka ovat koko peruskoulu-aikansa saaneet kuulla haukkuja lyhyydestä. Tekeekö lyhyys ihmisestä jotenkin huonomman? Naurettavaa ja onneksi tajusin sen aina. Ainut mikä aiheutti päänvaivaa olivat vieraat ihmiset jossain kaupassa, jotka lässyttivät minulle kuin pikkulapselle. Kun olin menossa kolmannelle luokalle, kysyttiin että aloitanko eskarin vai jopa jo koulun. Ei ollut minun vikani, että olen lyhyt. Kaikki johtuu vaan geeneistä ja niistä olisi syytä olla ylpeä, olla ylpeä sellaisena kun on!

Muistan vieläkin, kun kokeilin kaupassa 12 sentin korkoja. Vieressä seisoi hyvinkin keskipituinen tyttö, joka alkoi supattaa poikaystävälleen:
"Siis mä en tajua, miks pitkät naiset käyttää korkoja. Toikin näyttää ihan joltain amatsonilta!"
Nimim. 175 cm ja ylpeä :D Ja btw, ostin ne kengät ja katoin sitä likkaa erittäin näkyvästi päästä varpaisiin ennen paikalta poistumista :D

Mäki luulin vielä yläasteella 170-senttisenä olevani pitkä ja ehkä lukiossakin vielä vaikka pari kaveria olikin pidempiä, mut nykyään tuntuu et oon ihan keskikastia :D

tiitu

Tiedän, mistä kirjoitat! :)
Ei se pituus vaan ihminen.

nimim. 177,5 cm pitkä, rakastaa korkokenkiä ja kuulee usein "oletpa niin iso tyttö" -kommentteja.

Nana

Mielenkiintoinen postaus! :D Mä oon siinä mielessä aika mielenkiintonen että pituutta on kengät jalassa 158cm. Äiti tosiaan 180cm ja iskä 190cm. Ja ikää 18v, senttejä ei ole kuuteen vuoteen tullut muuta kun vyötärölle. :D 11-vuotias veljenikin on minua pidempi. :D Että moro! Mä oonkin se perheen tappi, nappi, taskuratti, hukkapätkä.. Poikaystävä sen sijaan onkin siinä 190cm pintaan kanssa. Saan melkein päivittäin kuulla siitä kunka pikkunen oon ja tapahtumissa "yltätköhän sä ees näkemään mitä tuolla tapahtuu" on tosi yleinen heitto. No okei, en mä kyllä nää. Housuja kun lähtee ostamaan nii suosiolla voi melkeen leikata puoli metriä pois että on sopiva mitta. :D Vuoden takaisesta vanhojen mekostani jouduttiin ottamaan pituutta pois 30cm.. Että tämmöstä :D

pulla

Hyvä kirjoitus! Ite oon 179cm ja 18v. Tässä viime vuosina oon kriiseilly mun pituudesta aika paljonkin (monet kaverit n. 165-senttisii, seiso siinä vieressä sitten :D), mutta nyt oon viimein alkanu hyväksyy sen. Ostin tossa vähän aikaa sitte nilkkurit joissa on 8cm korko ja käytin niitä koulussakin, oli muuten jännä fiilis :D

Ärsyttää lähinnä että 36" pitusia farkkuja on hemmetin vaikee löytää. Ja niitä pitkiä hihoja kans :D
Ja sitte tietysti tää sukulaisten small talk jokasessa sukujuhlassa:
"Ootpas sää taas kasvanu!"
"Kylläpäs sää ootkin pitkä. Kuinkas pitkä sä ootkaan??"
"Nyt on äitis (164cm) jo teiän perheen pienin!"
Oh really :D

Marie

Kiitos tästä :) Itse olen (kuten monet muutkin kommentoineet) keskivertoa lyhyempi ja saanut siitä kuulla välillä ärsyttävyyteen asti. Samoin on ärsyttänyt eräänlainen uskottavuuden puute, lihavammalta näyttäminen suhteessa muihin, se ettei keikoilla näe, ettei yllä kaupan hyllyille ja pituuserot poikaystäviin nähden ;) Koroilla kävelemisen opettelu on joku ikuisuusprojekti mulle, toisaalta on kiva tietää että voi niitä korkeimpiakin käyttää ilman suurempia kummasteluja, vaatteita löytyy lastenosastoilta ja exän mielestä olin kuulemma just söpö pieni taskukokoisena. On niitä hyviäkin puolia siis. Oon muuten Nelliina aina ihaillut sua kun puhut sen puolesta et pitkätkin naiset saa käyttää korkeita korkoja ja ohjannu muutaman ystävän tänne hakemaan itsetunnon kohotusta amatsonikriisiin.

Niin täyttä asiaa koko teksti! Mie olen itse kanssa 178 cm pitkä, ja voi elämä sitä kauhistelujen määrää; "Mitä sie korkkareita käytät ku oot jo valmiiks noin pitkä", "Ootpas sie pitkä" ja "vähän tunnen itteni pieneks siun vieressä". Niin... Oon totaalisen kyllästynyt tuollaseen, etten enää jaksa välittää :D Ja minähän käytän vaikka 15cm korkoja jos niistä itse tykkään, ei siinä parin vitsiveikon sana paljoa paina prkl :D

pipa

hahah, ihanaa keskustelua. meitä on kyllä niin moneksi. täällä ruudun takana kirjoittelee 153cm taskuraketti :D oisko kivaa jos kaikki oltais samankokoisia? p.s.voin ristiä jalat lentokoneen penkissä huoletta ;) p.p.s.jos matkaatte ryanairilla, ottakaa hätäuloskäyntipaikka. siinä on jalkatilaa!!

Unikukka

No se on kiva, että edes jotain on suunniteltu myös 150 senttisille!

Jotenkin niin hassua ajatella, että olet todellisessa elämässä likemmäs 180, kun tämän blogin perusteella näytät minun mielikuvissani sellaiselta söpöltä taskuvenukselta. ;-)

Aiheesta sitten; musta tuntuu, että lyhyys on isompi ongelma kuin pituus noin niin kuin keskivertoajattelua soveltaessa ja käytännönasioita pohdiskellessa. On harvoja paikkoja joihin pitkät ihmiset eivät esim. mahdu mutta on ihan normaalia, että on paikkoja joihin lyhyet ihmiset eivät ylety ilman apuvälineitä. Luulen myös, että lyhyydestä (silloin kun ihminen on oikeasti lyhyt) saa kuulla todella paljon enemmän kuittia kuin pituudesta (silloin kun ihminen on oikeasti pitkä). Itselläni ei ole henkilökohtaista kokemusta kummastakaan mutta tunnen molempien lajien edustajia.

Surullista, että pituus/lyhyys saa aikaan niin paljon tahatonta pahaa mieltä ja nuorilla ihmisillä minäkuvan vääristymistä. Toisaalta en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät tajua mitä suustaan ulos päästävät. Hyvänäkin vitsinä lausutut sanat voivat toki naurattaa myös "kohdetta" mutta mitä tapahtuukaan siellä hymyn takana... Tai spontaanit hyväntahtoiset huuhdahdukset ja ääneen lausutut ihmetykset, osuvat ja uppoavat siinä missä tarkoitukselliset ilkeilytkin. Toisinaan ihmiset osaavat olla kovin lyhytnäköisiä ja ajattelemattomia ja suurimmaksi osaksi he eivät edes tajua sitä, eivät sittenkään kun ovat siihen syyllistyneet. ;-(

-emma-

Tosi puhutteleva teksti, tästä tuli hyvä mieli. :) Voisit kirjotella tälläsiä postauksia useemminkin!
Se oma "väärä koko" on lähinnä asenteesta kiinni. Ite oon jämähtäny 156 sentin korkeudelle, mutten koskaan oo tuntenu itteeni lyhkäseksi. Kuvittelen varmaan olevani todellisuutta isompi kun hämmästyn aina kun nään valokuvia missä joku toinen ihminen seisoo vieressä ja oonkin ite ihan mini. :) Kaikissa pituuksissa on varmasti omat hyvät ja huonot puolensa, mutta kaiken kokosia ihmisiä kaunistaa eniten se, että kantaa kroppansa ylpeydellä.

ZaZa

Olipa hyvä kirjoitus! Minua on myös ihmetyttänyt jo pitkään, miten varsinkin lasten ja nuorten pituutta/lyhyyttä/laihuutta/pyöreyttä aina ihmetellään ja taivastellaan. Sydämeen sattuu, kun teini-iän kynnyksellä olevalle tyttärelleni (joka on syntymästään saakka ollut pitkä ja tosi hoikka) syydetään kaiken maailman "ripakinttu", "oletpas pitkä, kuinkas sä taas oot noin kasvanut", "syötkös sä mitään, kun olet tuollainen laiheliini" -juttuja. Ja kotona huomaan, että tyttö mittailee itseään peilistä ja ihmettelee, että mitä vikaa hänessä on. Toivottavasti mahdollisimman moni tällainen ääneentaivastelija lukisi Nelliinan jutun ja ymmärtäisi pitää ne mölyt mahassaan. Aikuinen sentään (yleensä) osaa suhteuttaa tuollaiset asiat, mutta nuoren tytön herkkää itsetuntoa ei tarvitsisi turhaan kuormittaa tuollaisilla turhanpäiväisillä typeryyksillä. Kotona saa sitten paikkailla ääliömäisyyksiä sillä, että koittaa kerta kerran jälkeen vakuuttaa, että toinen on kaunis ja ihana ja juuri oikean pituinen ja painoinen...

emma!

Mulla on ollut ja on vähän ongelmia tän mun pituuden kanssa, siitä tulee kuittailuja lähes päivittäin ja mulla on oll pitkään fiilis, että oon liian pitkä, tai ehkä sittenkin liian lyhyt siitä 'mallipituudesta'. Sitten luen sun ihanasta blogista, että säkin oot 178,5, niin hei mun ilta on pelastettu. :) Edelleen kuitenkin arkailen vetää kymmenen sentin korkoja jalkaan...

Ostin myös tuon H&M:n vihreän maiharin ja eka fiilis siitä päällä oli että näytän lihavalta pussirotalta, mutta kun huomasin kuinka kauniilta se näyttää sun päällä, eikä yhtään liian 'isolta' niin menin sovittelemaan sitä vähän uudelleen ja kyllä se taitaa kotiin jäädä. :)

Kiitos valoisasta blogista, olet ihana!

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

tuo takkihan itseasiass oikein korostaa tuota meidän pitkien koipiosastoa, tekee hoikat ja pitkät jalat kun on sellainen säkki :D korkot vaatii tottumista, eikä tietenkään kaikkien tarvitse edes korkoja käyttää :) minä vain satun palvomaan kauniita kenkiä niin paljon, että siksi käytän korkoja :)

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

ai saakeli, toi on kyllä paha. En tiedä miten itse suhtautuisin oman lapseni kriiseilyyn, etenkin jos se olisi jonkun muun aiheuttamaa juuri tuollaisella tärähtäneellä kauhistelulla. Mutta noita ootpas sää likka pitkä -juttuja kuulin minäkin nuorena ja ihan tasapainoinen (ehkä vähän ärhäkkäämpi korkeintaan) nainen minustakin kasvoi :) toivottavasti tyttäresi osaa jossain vaiheessa arvostaa pituuttaan.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Senna

Kiitos Nelliina!Harvoin tulee kommentoitua mitään,mutta tää osu ja uppos :) Josko kolmenkympin kynnyksellä vihdoin olisin vaan tyytyväinen pituuteeni. Välillä ollu vaikeeta tätä 176 senttiä kantaa ;) Tää oli hyvä kannustus :)

nuuski

heheh täällä kasi luokkalainen ja pituus 175 senttiä, ja musta on ennustettu 180:D k-i-i-t-o-s, kirjoituksesi kohotti itsetuntoani reilusti! itseasiassa nyt olen jo vähän innoissani pituudestani..:))

kääpänä

Minua taas rasittaa aivan suunnattomasti tällaisena 152 cm pitkänä kanantaluttajana, kun jotkut ihmiset vaan eivät ymmärrä, ettei toisten ulkonäön kovaääninen ruotiminen ole kovin kohteliasta. Olen mm kuullut seuraavanlaisia lausahduksia usein "voooiii kun olet niiiiin pieni ja söpö!" (juu en ole kuullutkaan kuin ehkä 100 kertaa tällaista voivottelua lyhyydestäni), "istu sedän syliin" (mielummin en), "pienet naiset eivät voi koskaan olla kauniita, vaan korkeintaan söpöjä" (kiitos kun kerroit), "kaikki lyhyet naiset ovat persjalkoja" (aha, menenpä tästä hankkimaan hirttoköyttä). Miten voi kohtelias käyttäytyminen olla niin vaikeaa!

Muistan kyllä, miten loukkasi silloin 18-vuotiaana, kuin lähes jokaisen kapakin poke luuli, että yritän isosiskoni henkkareilla sisään. Lyhyen naisen on myöskin tosi vaikea olla oikeasti uskottava, varsinkin keski-ikäisiltä kaljamahaisilta sediltä tulee paljon vähätteleviä kommentteja.

Ja mikä naurettavinta, olen täysin tyytyväinen tähän pituutteeni (paitsi vaatekaupassa), mutta silti ihmisten on pakko vaan jatkuvasti kommentoida ja loukata. Antakaa minun olla ja elää rauhassa, niinkuin kaikkien muidenkin, on sitten pitkä tai pätkä tai millasella ulkonäöllä hyvänsä varustettu.

shiro

Vissiin Lapissa on lyhyemmät ihmiset kuin etelässä, ku minusta joku 159 cm on ihan normipituus ja kaverini on sen pituinen ja se sulautuu massaan ihan hyvin. :'D Tosi monet mun kavereista on alle sen 160 cm, kyllähän ne ööh lyhyemmästä päästä normaalikokoa on muttei vielä mitenkään huomiota herättävästi. En ikinä oo kuullu että kaveria haukuttaisiin pätkäksi. Sitten taas mulla on 168-senttinen kaveri ja se on taas normaalikoon ylärajalla, sanoisin jo pitkäksi.

Täällä yks 180-senttinen naispuolinen olento ilmoittautuu! Eipä sitä paljon muuta voinut odottaakaan parimetriseltä isältä... :D Läheisimmät (tyttö)kaverit on siinä 153-165 sentin pituuksissa, välillä tuntee ittensä hieman jättiläiseksi. Hyvät puolet on kyllä mahtavia, keikoilla näkee hyvin, kuten sanoit. Miinusta ainaisesta housujen etsinnästä, pituus ei riitä niin ei riitä. Nyt parikymppisenä uskallan ekaa kertaa haaveilla muuten korkkareista, edes ihan pienen pienellä korolla! Olishan semmoset nyt ihanan naiselliset ja upeat, ja se kopina! :D Ehkä mä vielä joskus rohkaistun jonkun täydellisen parin ostamaan... :)

Pituudesta kommentointi on vähän samaa kuin kysyisi taksikuskilta että "onko ollut kiireinen lauantai-ilta" tai kaupan kassalle toteaisi hinnattomasta tuotteesta että "no se on sitte vissiin ilmainen". Sanojasta varmaan hyväkin läppä, mutta ne on NIIN kuultu moneen kertaan etuperin ja takaperin että ei enää jaksa naurattaa saati edes hymyilyttää.
Olen 172 cm pitkä enkä ole koskaan kuullut pituudestani mitään kommentteja vaikka olenkin keskivertonaista pidempi. Ehkä en ole sitten vielä "riittävän" pitkä siihen taivasteluun. Lapsena en ollut edes kovin pitkä vaan pituuskasvu tapahtui lähinnä teini-iän lopulla. Ikinä en ole kokenut pituutta rajoittavaksi tekijäksi tai ollut pahoillani pituudestani vaikka kieltämättä olen joskus tuntenut itseni norsuksi lyhyiden kavereitteni rinnalla.

Sen sijaan olen itekseni miettinyt hyvinkin usein noita pituusasioita ja sitä kuinka paljon päänvaivaa ja neurooseja ja suorastaan hysteriaa se ihmisille tuottaa. Hääpukuliikkeessä vuosia työskennelleenä on lause "En voi ostaa korkeakorkoisia hääkenkiä koska olisin sitten sulhasta pidempi" tuttuakin tutumpi. Siis häh? Mitähän hiton väliä sillä on jos on sulhasta pidempi? Ja etenkin ilmeisesti se että hääkuvaan jää ikuinen muisto sulhasta pidemmästä morsiamesta tuntui kauhistuttavan yllättävän monia. Syy siihen ei koskaan mulle selvinnyt. Siis että en koskaan ymmärtänyt miksi se asia oli ihmisille niin kovin tärkeä? Ei kai sitä nyt pituuden vuoksi naimisiin mennä vaan toivonmukaan rakkauden.

PS. Mun poikaystävät on aina olleet oikeastaan kutakuinkin samanpituisia tai lyhyempiä kuin minä. Teininä aina haaveilin pitkästä miehestä mutta kohtalo ei mulle sellaista ole suonut, mutta enpä ole kamalasti kaivannutkaan =)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

hahhah kassat varmaan rakastaa tuota tämä on sitten ilmainen -juttua xD

Itse olen seurustellut yli 190 senttisten miesten kanssa ja enpähän kyllä mitään suurta valaistumista ole kokenut. Valaistuminen tuli vasta rakkaudesta, ja sen kohteeksi nyt sattui lyhyt mies. Minulle on ihan sama minkä pituisessa paketissa Saku olisi, se on rakkain silti :)

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Madde

IHan totta, kiitos jutusta! Itekin aika lailla samanpituisena kuin sinä on vastaavia huomioita tullut tehtyä. Tosin mulla se meni vielä niin päin, että olin lapsuuteni varsin lyhyt, ja 13-14-vuotiaana sitten hujahdin yhtäkkiä. Siksipä itselle joskus yläasteaikana oli kyllä hieman sulattelemista ennen kuin sain itsevarmuuden "heinäsirkkamaiseen olemukseeni" niinkuin äitini toisinaan ei hirveän imartelevasti kutsunut =D Viimeistään lukiossa kuitenkin pituutensa kantaminen ryhdikkäästi ja kenties vielä kunnon korot päälle alkoi tuntua niin hyvältä :)

Rosa

Wauwau, vihdoinkin joku, joka on _oikeasti_ pitkä! Itse olen siis about 185cm. :D Jos sitä itsekin löytäisi tuon itsevarmuuden, niin varmasti alkaisi elämä hymyilemään myös. :)

viitu

näin naisen näkökulmasta voin sanoa että ei sillä pituudella ole todellakaan väliä. olen miettinyt asiaa enemmänkin, sillä poikaystäväni on muutaman sentin yli 2m ja itse olen "normaalit" 167cm. jotenkin vaan kaikkeen tottuu, ja hienointa on kun oppii arvostamaan juuri niitä asian hyviä puolia. juuri kun itsesanoit, pituudesta saattaa olla haittaa, mutta vastapainoksi melkein yhtä paljon hyötyä ;)

lyhyt

"Ja uskokaa kun sanon, että lyhyillä tytöillä on ihan yhtälailla epävarmuuden kohteita omassa kropassaan, se ei ole vain pitkien etuoikeus."

toi lause jäi mietittymään mua, koska tosta saa sellasen kuvan että joku olisi sitä mieltä että pitkillä olisi enemmän ulkonäköpaineita kuin lyhyillä? nykyään kun kaikkien pitäisi olla pitkiä ja laihoja niin mites me 155cm pitkät(tai pätkät)? olen aina ajatellut että lyhyillä olisi enemmän ulkonäköpaineita kuin pitkillä. toisaalta pituus on vain yksi todella pieni asia mistä voi olla epävarma.

lyhtypylväs

Niin asiaa. Pituus on kaunista, piste. Miksi ihmeessä ei haluaisi olla mallimittainen ja ylettyä ylähyllylle?

"Ohoh. Oletpas sä pitkä." Ohoh. En huomannutkaan. "Sä varmaan haluat ainakin 185-senttisen miehen?" No enemmän ajattelin panostaa sinne äo-osastolle.

Tosiasia tässä maailmassa on, että harva ihminen on ulkonäöltään tai sisäisesti muiden mielestä virheetön.
Jos olet pitkä, siitä vittuillaan. Jos olet lyhyt, siitä vittuillaan. Olet jonkun mielestä liian lihava, liian laiha, sulla on rumat hiukset, väärä tapa puhua, ärsyttävät huulet, kierot silmät ja vinot hampaat. Vaikka pistäisit silikonit ja muotoilisit naaman Nefertitin tapaan, niin olet liian leikelty. Olet liian vanha, liian nuori, liian tyhmä, liian viisas. Pukeudut rumasti, pukeudut liian hyvin. Ole alikoulutettu, olet liian pitkään opiskellut, haiset oudolle ja varpaasi ovat rumat.

On kohdattava se tosiasia, että vaikka itse hyväksyisit itsesi, kaikki eivät sitä tee. Aina on joku, jonka elämäntehtävä on kertoa toisten epäkohdista kaikille. Parempi vain antaa olla ja jatkaa etiäppäin!

Lellu

Hei Neliina, lisää näitä mielipide-kirjoituksia!

Ja itse pituus-aiheeseen. Ehdottomasti pitkät naiset korkkarit jalkaan! Itsetunto kohenee ja ryhti paranee!

Jokaisella on kompleksinsa..voi kun kaikki iän myötä tulisivat sinuiksi itsensä kanssa! Surullista kun jotkut (useimmiten naiset) vielä 50-vuotiaana häpeilee jotain itsessään.

Keskitytään niihin positiivisiin asioihin ja käännetään ne "heikkoudet" voitoksi!

Jaana

Hieno kirjoitus! Me ollaan äidin kanssa aina saatu kuulla näitä: "hui, miten sä oot nuin pitkä?!"- juttuja ja oon ite päättäny etten ikinä kommentoi kenenkään pituutta, en painoakaa vaikka joku ois kovasti laihtunukki. Itse sairastin anoreksiaa vuosia takaperin ja silloin kyllä sattui jos joku "kehui" minun laihtuneen. Sitä kun ei ikinä tiedä mitä mikäkin kommentti vastaanottajalleen merkitsee, joten eiköhän me pietä suut supussa! :)

Mari

Kiitos tästä kirjoituksesta. Itse olen 173 pitkä. Kasvoin tähän mittaan jo ala-asteella jolloin terkka sanoi että kasvan yli 180 senttiseksi. Sain kuulla lapsuudessani pituudestani jatkuvasti ja se on aiheuttanut itsetunto-ongelmia tähän päivään asti. Pikku hiljaa iän myötä ongelma on hieman helpottanut. Nyt tilasinkin netistä unelmakenkäni (korkeat!) ja aion piru vie alkaa käyttämään niitä.

Ah aivan ihana! Toden totta! Se on kiinni vain siitä että itse hyväksyy itsensä. Myös näin pitkänä kuin minä (160). Mutta ihaninta oli sana "taskuraketti" <3 Oma (minua huimasti pidempi) miehikkeeni kun sanoo miuta vaahtosammuttimeksi. Onneksi vain harvoin... silloin kun näytän punaiselta... :D

manna

Minä olen 174 cm ja mulle ei ole koskaan kommentoitu negatiivisesti pituudestani, päinvastoin ja itsekkin rakastan pituuttani. sen sijaan exäni oli ns. lyhyt mies eli noin 169 cm ja oli kammottavaa kuinka paljon hän sai kuulla pituudestaan. raivostuttaa hänen puolestaan edelleen eli oman kokemukseni mukaan tämä pituus asia on isompi juttu miehille, jos satut olemaan lyhyt mies. surullista on myös se, että naiset oikein etsimällä etsivät itseään pitempiä miehiä, eikö todellakaan ole muita tärkeämpiä kriteerejä...vaatikaa siinä sitten yleistä tasa-arvoa naisten ja miesten kesken, kun miehille ei "sallita" lyhyyttä!

175 senttisenä toteaisin pituudestani yhden merkittävän huonon puolen: kaikki housut ovat aina liian lyhyitä. :D Onneksi tähänkin ongelmaan on keksitty ratkaisu (jonka myös blogisti näyttää huomanneen): mekot ja hameet! ;)

Papu

Tuo on kyllä niin totta, että lyhyet miehet ne vasta saakin kuulla pituudestaan. Ja siinä on usein tosi negatiivinen sävy siinä kommentoinnissa.

Tässäkin keskusteluketjussa on jo useampi sanonut hyväksi puoleksi lyhyydessään sen, että on ainakin lyhyempi kuin suurin osa miehistä. Aika tiukkaan taitaa olla juurtunut tämä käsitys, että "naisen pitää olla miestä lyhyempi". Harmi.

lipsukka

Todella hyvä kirjoitus :)

Mä olen 179cm ja vielä paljon laihempi kuin sinä. Olen opetellut nauttimaan tästä "mallikelpoisuudesta", en haluaisi olla mitään muuta! Mua kalvaa eniten kaverien kateus, mut aina ei mee tasan nallekarkit ja niiden pitää vaan ymmärtää se.

Pätkis

Olen isän puolelta sukuni lyhyin. Mittaa minulla on vaatimattomasti 185 senttiä. Serkkutytöt ovat 190+ ja 200+ cm. Olen siis melkoinen pätkis eli kaikki ovat käytännössä päätä mua pidempiä.

Kaapista löytyy pääasiassa vain korkkareita, koska ne "keventävät" olemusta ja antavat paremman ryhdin. Ja mä, jos kukaan tarvitsen ne 10 sentin korot sukujuhlissa :-P

Työelämässä pituudesta on ollut vain ja ainoastaa hyötyä. Kumpi on uskottavampi 160 senttinen piipittäjä vai melkein pari metrinen ladonoviamatsoni? Tähän mennessä olen vienyt voiton ;-) Pituuden myötä ääni on tavallista matalampi, joka tutkimustenkin mukaan lisää uskottavuutta. Korkkarit lisäävät vain itsevarmuutta esiintymistilanteessa.

En tiedä olemmeko todellisia kummajaisia vai muuten onnekkaita, koska pituuttamme ei ole koskaan ihmetelty sen kummemmin. Ei varsinkaan korkkareiden käyttöä. Ehkä olemme niin överipitkiä, että ihmiset hämmentyvät olemuksestamme :-D

Täytyy myöntää, että pari kertaa olen kommentoinut lyhyille heidän olevan kovin lyhyitä aivan tarkoituksella. Kommentoinnin kohteesta näkee selvästi, että hänen tekisi mieli kommentoida pituuttani. Miksi siitä nousee aina kamala keuhkoamiskohtaus? Ei me pitkätkään vedetä hernettä nenään, jos joku ihmettelee pituuttamme.

Marko Paanasen sanoin, mitä et voi piilottaa, korosta sitä.

Terveisin Pätkis

Norayah

Oon muutaman hetken sun blogias lukenu, mut tää taitaa olla eka kommentti. Ei mulla mitään ihmeellistä asiaa oo. Lähinnä haluaisin vaan kiittää sua tästä postauksesta. Se oli tosi piristävä näin aamutuimaan. Ja muutenkin kiitos kivasta blogista. :)

Jansku

Et voikkaan arvata kuinka oikeassa oot !! mä oon ite vasta yläasteella ja oon itekki jo 170cm :D kaikki kaverini ovat jotain juuri ja juuri 160cm :D mulla on ollut niitä ongelmia että pojat pitää ihan friikkinä ku oon niin pitkä, mutta onneks mä oon löytäny sen yhen ihanan joka ei piä mua kauheen pitkänä :D mahtaa kyllä johtua siitä että kyseinen henkilö on mua 4cm pitempi :D
Todellakin kiitos Nelliina :) !
PS. oon varmaan blogisi nuorin lukija (:

Täytyy kyllä minunkin kehua asennettasi!

Mun äiti on 173cm ja iskä vähän päällä 180cm. Olin koko ala-asteen luokkamme lyhyin, mutta terveydenhoitajat jaksoivat aina kannustaa, kuinka joskus venähdän pituutta ainakin 170senttiseksi, niin kuin äitinikin on. Se jaksoi aina piristää.

Seiskaluokalla ollessani 160cm sain kuulla, etten kasva enää paljoa. Pari vuotta angstasin lyhyydestäni, mutta tällä hetkellä olen erittäin onnellinen 163 senttinen, pian täysi-ikäinen tyttö. Lähes kaikki kaverini ovat pidempiä, mutta se ei haittaa, sillä tiedän etten ole mikään lyhyt, vaan juuri sopiva!

Joten joskus voi käydä myös vähän niin kuin toisin päin ;D

Mme Flore

Kiitos mahtavasta tekstistä! Olen samanpituinen kuin sinä, myös pitkien vanhempien lapsi, ja etenkin nuorempana täysin kyllästynyt pituuteni taivasteluun. Suuri ongelma se ei kuitenkaan ole ollut. Oikeastaan käytännön hankaluuksista konkreettisin oli aikanaan kun ratsastin. Lapsena harmitti, kun en juuri koskaan saanut ratsastaa poneilla, ja myöhemmin ensimmäinen hevoseni jäi minulle pieneksi. Nykyään housunpunttiongelmaakaan ei enää samalla tavalla ole, koska valikoima tuntuu viime vuosina kasvaneen huomattavasti.

Itselleni on jäänyt ehkä naurettavimpana pituuskommenttina yläasteen aikaisen opon lausahdus. Hän oli nimenomaan huolissaan siitä, että en kai ole traumatisoitunut pituudestani. No en ollut, mutta se että sitä ennen muuta oletetaan, ei ehkä ole viisain tapa ottaa asia puheeksi 14-vuotiaan kanssa...

Lilian

Ihmiset on NIIIIN kliseisiä, etten jaksaa ihmettelemästä sitä ikinä. Hämmästelen samoja asioita kuin tässä keeskustelussa muutkin, miksi pitkä nainen ei saisi käyttää korkokenkiä, tai miksi mies ei saisi olla naista lyhyempi?
Ja omasta pituudestani?No, nimimerkki Lyhtypylväs antoi ymmärtää, että vain pitkä on kaunis, ja kaikki haluavat olla mallimittaisia :) Melkoista kliseisyyttä sekin. Minä olen kai pieni, olen 160 cm, ja rakastan vartaloani. Kaikki lähimmät ystäväni ympärilläni, sekä miehet,että naiset sattuvat olemaan noin 20 cm minua pitempiä.Ja ketä kiinnostaa?Käytän paljon korkoja, enkä ollakseni pitempi, niin kuin jotkut luulevat, vaan koska korkokengät nyt vain ovat hurmaavia.Lihaksikkaat miehet ihastelevat minua, ystäväni halailevat minua mielellään, kun olen "sylikokoinen" jne.Minä olen pieni ja haluankin olla,ja minulle on aivan sama, että ympärilleni tuntuu kertyvän pelkästään "pitkiä" ihmisiä.Kuka oikeastaan määrittelee näitä termejä, kuka on pitkä, kuka lyhyt, kuka laiha tai lihava, suuririntainen, pienirintainen? Eikö nyt vaan voitaisi olla keskenämme sulassa sovussa ja onnellisina! :)

Marja, 184 cm

Todella hyvä postaus.

Itse olen huomannut, että pitkät naiset ovat kommentoinnin suhteen hyvin vapaata riistaa. Välillä mietityttää mikä etuoikeus täysin tuntemattomilla ihmisillä on tulla kommentoimaan toisen henkilökohtaisesta ominaisuudesta, jolle ei voi mitään... Tai päivittelemään miten "kauheaa se on kuin naisihmisestä tulee noin pitkä".

No, meitä on moneksi... Ja ylöspäin on onneksi aina tilaa. ;)

Kiitos kivasta blogista!

Vierailija

Minä 160cm, hyvä ystäväni (nainen myöskin) 185cm, ollaan ihan hyvännäköinen parivaljakko ;)

176cm ja olen kyllä kuullut elämäni aikana enemmän kuin monesti näitä hongankolistaja-tai kukkakeppi-juttuja. Ihmiset on ihan pöljiä. Möläyttelevät suustaan mitä sattuu.

Pitkä tai pätkä niin hyvä!

nalle

Tuo on niin nurinkurista eli nainen itse kokee oman lyhyytensä jollain tasolla ongelmaksi, mutta sitten huokaisee, että ainakin löydän itseä pidemmän miehen.

Itsellä on ollut pituisiani tai hieman lyhyempiä miehiä ja nykyinen mies myös ja hänen(kin) seurassaan käytän korkoja, vaikka sitten olenkin -apua- häntä pidempi! Hän on hieman keskivertoa lyhyempi ja oli ihmeissään, kun minua hänen pituus ei vaivannut...

Tiina

Minä kyllä ymmärsin tuon lauseen niin, että kun on ensin puhuttu pituuden aiheuttamista epävarmuuksista pitkään ja hartaasti, niin tuo on tavallaan muistutus, että ihan samat kriisit ja ongelmat ne on kaikenpituisilla, myös lyhyillä... Ei niin että oletettaisiin toisilla olevan enemmän ongelmin kuin toisilla?

Että vaikka puhutaan pitkänä olemisen ongelmista niin ei tarkoiteta että lyhyillä ei sellaisia ole. Vaan kaikilla tasapuolisesti. ;)

Henna

Harvinaisen hyvä teksti, vaikka oonki itse ihan keskipituinen eli 170 centtiä enkä oo pituusahdistusta koskaan kokenut. Jotenki kostus silmät tos ps-kohdassa, hassua :)

Kristiina K.

"Hääpukuliikkeessä vuosia työskennelleenä on lause “En voi ostaa korkeakorkoisia hääkenkiä koska olisin sitten sulhasta pidempi” tuttuakin tutumpi. Siis häh? Mitähän hiton väliä sillä on jos on sulhasta pidempi?"

Ei sillä minulle itselleni ollut sen suurempaa väliä kuin kompromissin tekeminen siinä yksittäisessä asiassa, joka toiselle oli tärkeä silloin. Miehelle pituus on taatusti sata kertaa arempi paikka kuin naiselle ja vaikka toinen ei siitä kauheasti enää nykyään stressaakaan, niin ei ollut itselleni kauhean suuri asia käyttää yhtenä päivänä matalampia korkoja. Muutaman sentin pituusero ei taatusti ole iso juttu, kun molemmat huitelevat 170-180 sentin paremmalla puolella. Sitten, kun molemmat ovat alle 160-senttisiä, niin pituusero näkyy jo todella selkeästi ;) Jostain kumman syystä lyhyys miehissä yhdistetään aggressiivisuuteen, en tiedä onko tuolla sitten jokin itseääntoteuttava funktio, koska oma mies on rauhallisuuden perikuva ja sitä ärsyttää stereotypiat. Lyhyyteen liitetään turhan usein mukaan vielä tyhmyys, ihan kuin ne sentit kasvattaisivat järkeä. Vai ajatellaanko kummasti, että ihmisellä on pakko olla älliä, kun se on älynnyt kasvaa niin pitkäksi ;D

Itsehän meinasin yläasteella jumahtaa alle 150-senttiseksi, mutta sain muutaman sentin kasvuspurtin. Sukuni on keskipituista ja 12 lapsen pesueesta äitini on kaikkein lyhyin. Isän puolella lapset ja lastenlapset minua lukuunottamatta ovat keskipituisia. En silti ole koskaan tuntenut itseäni erityisen lyhyeksi, kai äitini takia. Suurimmat ongelmat tulevat vastaan ergonomiassa: äiti kotona rakennutti omalle pituudelleen sopivan keittiön, itse odottelen vasta sellaista tilaisuutta. Oikeastaan tässä pituudessa ärsyttää kaksi asiaa.

1. ihmiset nojailevat minuun, en ole mikään nojapuu :P tämä on onneksi vähentynyt radikaalisti teini-iän jälkeen
2. vaatteet eivät istu vaikka koko on oikea. En tiedä, miksi on niin vaikeaa tuoda/teettää Suomeen D-malliston vaatteita, en taatusti ole ainoa alle 160-senttinen, joka tuskailee c/d-tissien ja selvän lantion kanssa vaatekaupassa, kun takin kapein kohta haluaa asettua lanteille = pussi selässä tai muuten istuva takki soi hartoiden ja tissien kohdalta. Lastenpuolelta saattaa löytyä jotain, mutta etsipä sieltä jotain klassista, laadukasta tai printitöntä. Lasten kropan mallikaan ei kauheasti vastaa muodokasta naista, tissit ei noissakaan liian usein mahdu mukaan ;)

Onneksi on ruotsalaiset ja heidän kaavalehtensä...

Pituuden hyviä puoli on ollut muiden käskytt...siis pyytäminen antamaan tavaroita ylähyllyiltä, lamppujen ja paristojen vaihdattaminen kattotasoon kun korkeimmatkaan keittiötikkaat eivät auta, pääsee puikkelehtimaan väkijoukossa toisten kainaloiden alta ja nätisti pyytämällä ihmiset yleensä päästävät eteensä katsomaan esim. keikkaa, koska he näkevät kuitenkin ylitseni ;)

Jälkikäteen ajateltuna saatettiin olla aikoinaan 176-senttisen kaverini kanssa melkoinen näky. Muistelen kyllä kuulleeni majakka ja perävaunu -kommentteja :D

Janina

Hei

Itse olen 158cm ja äitini on 152,5cm, tuo puoli on tärkeä aina muistaa lisätä:D Anyway, itse olen kuullut noita samoja kommentteja pitkin elämääni. Nyt olen tosiaan 25v. Minä en osaa valittaa lyhyydestäni kuin farkkukaupassa. Joo pienet on söpöjä, mutta ne on yhtä lailla kauniita. Noita "voi kun sä oot pieni, söpö...jne" päivittelijöitä löytyy aina, mutta niin niitä näyttää löytyvän meidän pidemmille siskoillekin. Suosittelisin samaa kuin Nelliina. Löydä ne hyvät puolet pituudestasi. Ja mitä väliä mitä satunnäiset pövästit laukovat suustaan, kaikkia ei voi miellyttää eikä kuulukaan. Jos itse olet tyytyväinen niin anna tuollaisten mölinöiden mennä toisesta sisään ja toisesta ulos. Vielä parempi, jos oikein vitu***a niin lauo takas samalla mitalla. Miehille se on helppoa ja hätkähtävät siitä sopivasti;)

Syy siihen miksi olen ehkä näin sinut tämän pituuteni kanssa, johtuu varmaa lyhyestä äidistäni. 152cm eikä hän ole ikinä löytänyt mitään negatiivista asiasta. Päin vastoin, se oli meillä kotona meidän "oma juttu" että pieni on kaunista. Sitäpaitsi, äitini on nyt 48v ja erittäin nuorekas ja hyvin säilynyt. Uskon että me pienet ja söpöt näytetään myös vanhempana nuoremmilta :D

mau

"Jatkuva pituuden kauhistelu voi saada aikaan epävarmassa tytössä suoranaisen inhon omaa kroppaansa kohtaan, vaikka ette sitä pahalla tarkoitakaan. Kommentin kohde todennäköisesti tietää olevansa pitkä ilman sinunkin ilmoitustasi."

Tuo on ihan totta ja toimii muissakin asioissa. Varsinkin teini-ikäisenä olin helvetin kyllästynyt jatkuvaan painoni kauhisteluun. Olen aina ollut hoikka ja tulen todennäköisesti aina olemaankin, tiedän sen myös itse enkä kaipaa siitä kommentteja. Olen myös todennut viihtyväni tämän painoisena, isompana oloni olisi outo. Silti kommentit saavat ajoittain miettimään olenko liian laiha.

Eikö voisi vihdoinkin tulla valloille sellainen kauneusihanne että kaikissa vartaloissa on jotain kaunista? Ei jaksa enää "naisessa pitää olla mistä ottaa kiinni" -kommentteja, ei myöskään anorektikkomalleja.

Olen pitkä ja tykkään siitä. :) Tykkään myös samalla siitä, että 193 senttisen mieheni rinnalla tunnen itseni pikkutytöksi :)

mau

... ja piti vielä sanoa että olen aina ihaillut sun pituusasennetta, teksti sai hyvälle mielelle :)

mutsi

Pituudella ei oo ollu hirveästi merkitystä ikinä. Nyt vanhemmiten on alkanu tökkimään kun katu-uskottavuus on aika vähissä! Oon reippaasti alle 160cm,hoikka ja kohta 30vee äiti.Moni tuli vauva-aikaan päivittelemään miten rohkeeta on tehä lapsi noin nuorena (olin 27) :) Uskottavuutta ei saa arjen tärkeissä asioissa esim.asuntokaupoilla: monikaan ei ottanut vakavasti kun kävin katsomassa omakotitaloa tai kysymässä pankissa asuntolainaa..Työpaikkaa hakiessa sai armotta tuta sen, ettei minusta tule ikinä A kiinteistövälittäjää B autokauppiasta tai mitään muutakaan jossa vaaditaan uskottavuutta myös ulkoisesti..lapsennäköiseltä ei kukaan osta mitään.Se onkin ainoa kompleksi joka pituuttani/ulkonäköäni kohtaan on,yksinkertaisesti vanhemman ihmisen auktoriteetti ja arvokkuus ei kohtaa minua,olen suurimmalle osalle ihmisistä se "nuori pimu".

Noh,hyvää on se että ilman papereita en pääse edelleenkään kovinkaan moneen paikkaa ja taidan olla (toistaiseksi) alle 20v jopa alle 18v ikäinen ulkoisesti vielä pitkään :)Kyllä siinä on moni hämmästynyt kun ovat kuulleet että oon piirua vajaa 30vee :))) Miehenikin on aikasta monta vuotta nuorempi,eipä hänkään uskonut että olen vanhempi ;)

Jenn

Itse olen vähän päälle 170 cm pitkä, ei siis mikään kamalan pitkä kuitenkaan, mutta varsinkin tällaisella pikkupaikkakunnalla se tuntuu olevan yhtäkuin jättiläinen. Korkokenkiä haluaisin kovasti käyttää, mutta valitettavasti en juuri sen takia ole niitä käyttänyt koska en halua olla pitempi kuin mitä jo nyt olen. Kaikki kaverini ovat nipinnapin sen 160 cm joten pituuteni vain korostuu entisestään.

"Voi että, oletpas sinä pitkä" ym. -kommentit ärsyttävät minua syvästi, nämä kommentit ovat aina kauhistelevia tai voivottelevia eivätkä tunnu hirveän mukavalta. Monesti olen myös kuullut että "Sinä pelaat varmaan koripalloa kun olet noin pitkä?" :DD Siis ei kai kukaan oikeasti luule että kaikki pitkät ihmiset pelaavat koripalloa vain koska ovat pitkiä...
Ihmettelen sitä, että ihmisten mielestä tuo kommentointi on ihan normaalia eikä millään lailla sopimatonta. En minäkään rupea kauhistelemaan kenenkään ulkonäköä tyyliin
"Voi että kuinka lyhyt sä olet!" tai "Onpas sedällä iiiso maha! Kuinkas monta senttiä se nyt olikaan ympärysmitaltaan??" ;D

Mielestäni ihan yhtälailla 180 senttinen voi olla söpö tai joku 155 senttinen näyttävä siinä missä joku pitkänhuiskeakin. Kuka sen oikein päättää mikä se "normaalipituus" on, kun eihän sellaista ihmisen standardipituutta ole olemassakaan!

Eeva

Hassua, miten monet vähänkin pidemmät ihmiset ovat kertoneet hirveästä huomauttelun määrästä... Itse olin lukiossa vielä 180-senttinen, nyt ilmeisesti 182. :D Hassua tässä on se, etten koskaan muista pahemmin kuulleeni mitään kommentteja pituudestani. Olen aina viihtynyt hyvin korkeuksissani, niin että ehkä en vain ole niin noteerannut sitä jos on jotain pituudesta sanonut.

Oikeastaan minä haluan vain korostaa pituuttani. Ryhtiä sietäisi varmasti parantaa, ja korkkareille on aina tilaa vaatekaapissa. Lempikengissäni on 7 senttiä korkoa, ja niillä mennään käytännössä joka päivä - ainoa mitä välillä mietin on se, kuinka hyvin osaan kävellä korkkareilla. ;) Eli, minä nautin suuresti pituudestani. Mitä miehiin tulee, niin onhan se aika luksusta katsoa joitakin jätkiä vaihteeksi ylöspäin, mutta sivuseikka se tietysti on.

Tuo uskottavuusjuttu on ihan täysin totta. Ite oon tälläinen pätkä piipittäjä (äänikin tosiaan aika lapsen ääni) joten monesti isot herrat ohittaa mun piipitykseni erittäin helposti, vaikka aseman puolesta pitäisikin kuunnella. Onneks pomo ohjaa isot herrat aina takaisin puhumaan minulle, muutaman kerran on iso mies punastunutkin kun joutuu sittenkin hoitamaan sopimukset tälläisen "pikkutytön" kanssa :D

Muuten kyllä oon täysin tyytyväinen lyhyyteeni, mutta jännä se on miten paljon se tuntuu työssä vaikuttavan (yhdistettynä tietysti babyfaceen ja piipitykseen, haha).

anna

Niina, sä oot aivan ihana! tän sun blogin lukeminen on joka kerta yhtä ihanaa ja jopa suorastaan hoitavaa. :)

Hanni

Hyvä merkintä, mutta täältä 2 senttiä pidemmältä täytyy todeta, että pituus heittäytyy kurjaksi hommaksi siinä tapauksessa jos jalka on kasvanut maatakin pitkin mojovasti. Maailman menettänyt minussa suuren kenkäfriikin, sillä heheh, minulle ei löyty tavallisista liikkeitä muuta kuin lenkkareita. Kannan rahani pari kertaa vuodessa erikoisliikkeeseen, jossa maksan itseni kipeäksi ja saan silti vain välttämättömimmät.

Iso kengännumero on yleistyvä juttu, harmi vaan, ettei kukaan bloggari tunnu tästä "ongelmasta" nauttivan ja vinkit ja tieto ei tätäkään kautta kulje :(

terv. 44

millimolli

Ihana kun kirjoitit tämän! En ylipäätään ymmärrä miksi pitkiä naisia kauhistellaan mutta mallit ovat sitten joku alien laji koska pituus heillä on niin upeaa. Jos pituus on malleilla upeaa -> se on kaikilla ihan yhtä upeaa.

Itse en juuri yleensä pituuttani edes ajattele (noin 157cm), paitsi kun en yletä kaupassa pakastekaapeissa hyllyjen perällä oleviin pakkaukseen. Yleensä pituudesta saa kuulla juuri toisilta mutta ei yleensä negatiivisella sävyllä vaan ihmetellen kuinka "oot niin pieni". Toisaalta jotku kummastelee sit eikö mua itseäni harmita ja ovat varmoja et aina on vituttanut. Päinvastoin! Pidän pienuudestani enkä nyt ole NIIN pieni kuitenkaan. Pitkän on hankala ymmärtää lyhyen kokemusta siinä missä lyhyen on hankala ymmärtää pitkän kokemusta. Lentokoneissa ja leffateattereissa meillä matkakokoisilla on ainaki sit hauskempaa.

Milly

Oh, ihanaa tekstiä! :) Olenkin aina pitänyt melko pinnallisena pitkää ystävääni, joka ei suostu edes tapailemaan häntä lyhyempiä miehiä... :o Kuten sanoit, ei sellaisilla seikoilla ole mitään väliä! <3

Vaatteet näyttää upeilta teidän pitkien naisten yllä, mutta oon onneksi päässyt yli omasta nuoruudenajan ongelmastani, lyhyydestä. Näin 24-vuotiaana on pakko todeta, ettei mittaa tule koskaan olemaan yli 155,5 cm mutta silti voin olla onnellinen sekä tyytyväinen itseeni! :) Saa myös hyvällä omatunnolla pukea 13-senttiset korot jalkaan vaikka joka päivä. ;) Ainut vaiva on niskajumi, jos tapailee kovin pitkää miestä. :D

concoction

heh, mä olen siskojen rinnalla lyhyt, mutta kavereiden keskuudessa jättiläinen, vaikka pituutta löytyy "vain" 173 cm. satun vain olemaan se, joka rakastaa korkoja ja niitä kenkäkaapista löytyykin eniten. tyypillisissä koroissani huitelen kymmenen senttiä pidempänä.

kerran, kun otimme mittoja yhtä koulutehtävää varten ja satuin saamaan parikseni pari pätkää (anteeksi)eli hyviä ystäviäni kummatkin, toinen tokaisi kivasti: "hannasta tuntuu varmaan ihan jättiläiseltä meidän rinnalla,kun oot noin pal pidempi ni nää mitatkin on niin paljon suurempia." no kiva kiitos, enpä huomannutkaan :)

Hanna

MM

Lyhkänen tyttö (nainen) täälläkin ja samat asiat myös kuultu niiiiin monta kertaa. Ainoa ongelma on mun mielestä kans just toi uskottavuus. Vaikka oma itsetunto on hyvä, ja pituuskompleksit taitavat löytyä vain niiltä ääliö-kommentoijilta, niin hieman se syö naista kun juttelee pomon (30-40 cm mua pidempi) kanssa "tärkeistä" asioista. Pomo siinä oikein kumartuu mun puoleen, jotta kuulisi paremmin (johtuu myös hänen huonosta kuulostaan/mun hiljaisesta äänestä, ei pelkästään pituuserosta). Olo on kuin lapsella.

LaesaK

Minä ja paraskaverini olemme kuin pitkä ja pätkä. Kaveri on noin 175, varmaan enemmänkin en muista tarkkaa lukua, ja minä 163 :) Nauramme aina baariin lähtiessä, että meistä on miehille mistä valita: Toinen on pitkä hujoppi ja minä persjalkainen matalus :)

Itse olin kuudennelle luokalle asti aina pisin ja se ahdisti minua suuresti, sillä olen tosiaan tälläinen hieman muodokas joten koin olevani niin valtavan ison kokoinen! Nykyään haluaisin melkein olla vielä lyhyempikin, mutta olen tyytyväinen tähän kaikkeen, jopa persjalkaisuuteeni ;) Monet kerrat on näitä lyhyitä sääriä kehuttu ja kuolattu ;) Pitää vaan hyväksyä itsensä ja nauttia siitä mitä on saanu. Pituudelle kun ei oikein saa mitään!

MM

Tuosta kommentoinnista vielä... Parhaimmat naurut syntyvät poikakaverin kanssa yleensä just pituuserostamme (minä lyhyt, hän pitkä, n. 30 cm pituusero). Myös ystävien kesken tulee höpöteltyä ja "naljailtua" paljon pituuseroistamme, hyvässä hengessä tietysti. Mutta hermo menee hyvin nopeasti, jos tuntematon tulee informoimaan minua pienuudestani. Hys! Suu kiinni, tuntematon, have some roti! En tiedä, mistä tämä ero johtuu. Tai no tietysti rakkaimmilta kestää paljon enemmän kuin satunnaisilta törttöilijöiltä :)

Jätti

Mun mielestä pitkät naiset on näyttäviä. Aina hehkutetaan kuinka pitäis olla mallin mitoissa, no eiks ne mallit just oo nitä kaksmetrisiä?? :D

No ite oon 177 cm pitkä, ja kantaisin joka sentin ylpeydellä, jos vaan olisin hoikempi. Niinkun joku jo kommentoikin, ei oo helmee olla kaikinpuolin pienikokoisten kaverien joukossa se suurin, ei vaan pituudelta vaan leveydeltä myös. Tulee semmoinen olo, kun joku olis käyttänyt ''tavallisen'' kokoiseen naiseen jotain suurennuskonetta. Pitkänkään kaverin rinnalla ei näytä normaalilta, ainoostaan läskiltä. Se on tietty kaverille hyvä, kun kaikki huomaavat miten upealta hän näyttää kun on pitkä. :D Haluaisin nauttia pituudestani mutta kilojeni takia en vaan osaa. Se jos mikä on pyllystä. Enkä voi leijua edes ''kilometrisäärillä'', kun pituus tulee lähinnä ylävartalosta ja jalat on ihan tavalliset tapit. Huoh.

Joku kommentoi myös kannustavista kavereista. ''Onneks en oo noin pitkä kun sää'' ja perään miljoona syytä miksi pitkänä oleminen olisi varmasti kamalaa. Thanks, mates! Onneks voi hakee kannustusta täältä sun blogista. Kiitos :)

Tosi hyvin kirjoitettu!! :)
Itse olin ennen murrosikää niiden lyhyimpien tyttöjen joukossa, mutta yläasteen aikana alkoi pituutta ilmestyä. Oon pari milliä vajaa 170 cm ja hajottaa, että en voi olla yhtään pidempi. Nimittäin minua kolme vuotta nuorempi sisko on vielä pidempi ja useasti saan osakseni pientä hyväntahtoista isottelua siskoltani :D
Pituuseromme takia minua myös luullaan häntä nuoremmaksi, mikä ei tässä ikävaiheessa VIELÄ ole mielestäni mikään kohteliaisuus (eri asia sitten vähän vanhempana) :D

Hanna

Hyvin kirjotettu! Uskon kyllä että lisää uskottavuutta ku on pitkä.. Itse oon 150 cm, enkä todellakaan haluais näyttää nuoremmalle mitä olen mutta ilmeisesti näytän kuitenkin. Välillä tuntuu että pituutta ne kaikki kattoo, tutulta kysyttiin henkkareita vr:llä kun hän oli 14 vuotias, pituutta 180. Onhan tässä lyhyydessä se huono puoli että ei aina ylety kaikkialle. Mutta tyytyväinen olen kuitenkin :) Eipä mikään mallin työ tai vastaava kiinnostaiskaan.

Ranja

Voi KIITOS! :D Tää pisti mut ihan itkemään välillä, ku tuntuu ettei aina jaksais omaa 178cm varttani. Mäki oon alkanu oppia sietämään niitä kommentteja "oot syönyt paljon kaurapuuroa!", mut siihenkin meni aikaa ennen ku pystyin sen nielemään että tän kokoinen olen enkä muuksi muutu. Eniten kuitenkin satuttaa yleensä se, että kaverit, jotka mut on tuntenu monia vuosia, kehtaa vielä sanoa joskus että jestas oot pitkä. AIJAA, et oo vielä huomannu vai.

Se on jännä ku tyypit ei voi tajuta, ettei se pitkä varsi ja ryhdikäskävely takaa, että meijän hujoppien kilometrisäärien itsetunto ois kohdallaa. Mä haluan tuntea itteni hyväks ja kauniiks ja just sopivaks pituudelleni, mut silti se ei tuu onnistumaan jossei muut voi hyväksyä mua just sen kokosena mikä mä olen ja tuun olemaan. Paitsi että mahdollisuushan on että mummeleina me ehkä saadaan kokea se alle 170cm pituus... Sitä odotellessa.

Mä en tiiä riittäiskö mulla viel oma ... en tiiä mikä, mut kuitenki lyhyempään poikaystävään.Ehkä sitä eri ihminen hakee kumppaniltaan erijuttuja ja mulle on tärkeetä et se tuntuu turvalliselta ja et voin edes jonkun kanssa olla se pienempi. Hmm... jännittävää. Mut kiitos aivan tosi paljon! Annoit aihetta jatkaa tän blogin lukemista ja kunnioittamista.

sipuli

Kiitos! Älyttömän hyvää ja asiallista tekstiä! Itse en ole koskaan oikein pitänyt pituudestani, koska kaikki kaverini ovat pieniä ja kun olen heidän seurassaan niin tunnen itseni norsuksi, mutta tämän tekstin ansiosta olen yrittänyt etsiä pituudestani hyviä puolia joita muutaman olenkin jo löytänyt:) Välillä olen kuullut kuittailua pituudestani mutta tarkemmin kun ajattelee, niin mitä väliä! Itse elän pituuteni kanssa, ja muiden ei siitä pitäisi ongelmaa tehdä, mutta tehkööt jos haluaa, evvk ;) Kiitos vielä kerran, tämä ihan oikeasti on auttanut minua muuttamaan ajattelutapaani pituudestani!:)

awesome

So true. Oon ite kans joku 179cm pitkä ja iloinen siitä
(oon hei 14v)(:
Ihana kun ei ole niin massaa, vaan jotain jolla erottuu ja joo, korkkareita käytän.
Ainoo mikä nyppii on just noi ääliöt jotka tulee sanoo "voi kun olet pitkä, onks kiva olla noin pitkä, sä oot hei ylipitkä, mä en ainakaan haluis olla noin pitkä" ynnä muuta skeidaa. Musta on siistiä olla pitkä, ja semmoset ihmiset, joiden mielestä ptkät ei sais käyttää korkoja ja jotka tulee aukoon päätään siitä miten oot jo ihan tarpeeks pitkä ilman ja et korot on tarkotettu lyhyille jotka haluu lisää pituuttaan on vaan yksinkertasesti tyhmiä ja ajattelemattomia. Pituudelle ei hei beibit voi mitään ja voi hyvä ihme ku muutenki jo 180cm ihmisen jalat näyttää hyvältä koroissa ja muutenkin!
Olkaa, ihmiset, ylpeitä pituudestanne ja kaikesta muustakin mitä teille on annettu, lyhyet myös älkää lannistuko, ootte kaikki just perfect noin<3

Elly

Voi Nelliina, tämä viimeinen viisi minuuttia, jonka aikana tuon postauksen luin, oli kyllä päiväni kohokohta. Meinaa ihan tulla tippa linssiin! Olen 15-vuotias ja 175cm pitkä ja kaikki kaverit ovat päätä lyhyempiä. Välillä tuntee itsensä kilometrin pituiseksi eikä aina silleen hyvällä tavalla.. Olen myön kyllästynyt siihen että jokainen sukulainen, naapuri ja tutuntuttu päivittelee JOKA AINUT KERTA sitä, että "olenpas minä pitkä ja laiha ja söisit välillä jotain ja blablabla..." Pitäisivät välillä turpansa kiinni kun ei asiasta mitään tiedä. Kiitos sinulle siitä, että annoit minulle uuden näkökulman asiaan. En ole luonnottomat pitkä, olen mallinmitoissa ja korkokenkien käyttö ei tee minusta friikkiä, vaan upean ja pitkäsäärisen.

Vaatteet vaan vähän harmittavat. Mistään ns. normaaleista kaupoista ei tahdo löytyä esimerkiksi sopivia farkkuja. Kaikki ovat lahkeista 10 senttiä liian lyhyitä tai lantion kohdalta liian leveitä.

Kiitos vielä, tuhannen kerran. Rakastan tyyliäsi ja asennettasi ja tämä postaus todella nosti hymyn huulilleni! :)

pilvenpiirtäjä

Kyllä minullakin on sama juttu, että haluan pidemmän miehen kuin itse olen (about 179 kans), enkä todellakaan ole pinnallinen. Sehän on vain siitä kiinni, mistä itse tykkää, mutta toisaalta jos sattuu rakatumaan, niin mitä väliä siinä kummankaan pituudella enää on?

NN

Huh, tulipa hyvä mieli! Vaikken itse ole 'kuin' (miltä kannalta tahtoo ottaa :D) sen 172cm pitkä, niin tän tekstin voi hyvin lukea myös ajatellen muita itsetunto-ongelmia. Pienet rinnat, ruma nenä, leveät hartiat, jenkkakahvat, ohuet hiukset, ihon epäpuhtaudet jnejne... Nuoret on taitavia löytämään itsestään huonoja puolia, harva uskaltaa kehua asioita itsestään ja jotkut eivät löydä kehuttavaa ollenkaan.

Kiitos ihanasta kirjoituksesta. Aivan kuin olisin itse kirjoittanut. Pituutta löytyy 182cm ja kerran on jätetty sen takia, että olin pojan takia liian pitkä. Korkokenkiä olen uskaltautunut käyttämään vasta aikuisella iällä. "Pelaat varmaan koripalloa kun oot noin pitkä"- kommentit on myös kuultu useaan otteeseen. Nyt kun on oma tytär jonka isä on 192cm, niin on oltava esimerkkinä ja olla vain ylpeästi pitkä.

PS. Pitkät saa paremmin kurkkupurkit ylähyllyltä ;)

Heidi

Itse olen aina ollut ylpeä, kun sukulaiset, ystävät tai tuntemattomat ovat kauhistelleet pituuttani, oon aina ollu ylpee siit et oon normaalia hieman pidempi.
Tietty joskus iskee niitä angstikausia, kun tuntee itsensä liian isoksi joukossa, mut onneks aika harvoin.
Huomasin, että muutkin olivat kirjoittaneet tästä samasta ongelmasta, mikä itseänikin ärsyttää kovasti. Siis se, että jopa läheiset ystävät saattavat huomautella mun pituudesta. "En haluis olla niin pitkä ku sä." "Sä oot niin amatsoni." "Miten uskallat käyttää korkoja kun oot noin pitkä?"
Etenkin toi koroista voivotteleminen ärsyttää, mä vaan satun rakastamaan korkokenkiä, piste. Vaikka silloin kun on ISOUS kausi meneillään pistän jalkaani mielummin lättänät kengät.
Oma ystäväpiirissäni on kaiken pituisia naisia & miehiä.

T. 176,5 cm :)

Ann

Mun mielestä etenkin herkässä teini-iässä voisi sen huomauttelun jättää pois (ja toki myöhemminkin). Mulla oli todella aikainen murrosikä ja kasvoin todella nopeasti. Olin suurempi kuin ikätoverini, mistä kuulin _todella_ paljon, enkä nyt välttämättä ihan positiivisessa hengessä. En oppinut pitämään vartalostani todella paljon, ja vasta joitakin vuosia sitten pääsin eroon ajatuksesta, että olisin pitkä ja isotissinen. Heh, oikeasti olen 160 cm pitkä b-kuppinen, mutta aika kauan näköjään vanhat traumat kiusasivat :D

aino

huippua! tv. 174 cm, se tyttö joka on kaikkia kavereita päätä pidempi. onneks pojat lukiossa on jo saanu kasvupyrähdyksen ja n. 50 % on pidempiä kuin minä, mutta ne pikkuruiset alle 174 cm pojat, mun mielestä tyttö voi aivan hyvin pidempi ku poika! no problem

Päivi

Hyvä kirjoitus pituus + nainen aiheesta, nimimerkillä 177cm naisenalku :) Aika hyvin osuivat ajatuksesi samoille urille kuin omat ajatukseni aiheesta :D

Saeru

Oot kyllä ihana bloggari! Minäkin omaan juuri tuon "maagisen" luvun senttejä varressani, ja olen vasta viimeaikoina ruvennut tulemaan toimeen sen kanssa. Yläasteikäisenä olin niin kovin katkera kun olin jo/vasta 172 cm pitkä, ja se tuntui niin epäreilulta.

Täytyy kyllä kertoa, että sinun innoittamanasi ostin juuri elämäni ensimmäiset yli 3 cm korkkarit. Voi jumankekka ne 7 cm tuntuu hyvältä!

pilvenpiirtäjä

"Oh, ihanaa tekstiä! :) Olenkin aina pitänyt melko pinnallisena pitkää ystävääni, joka ei suostu edes tapailemaan häntä lyhyempiä miehiä… :o Kuten sanoit, ei sellaisilla seikoilla ole mitään väliä! <3"

Minä olen kyllä sitä mieltä, etten halua myöskään lyhyempää miestä (olen 179 myös), enkä ole yhtään pinnallinen. Semmoinen ajatus ei minusta vain tunnu kivalta, ja kaikkihan saa tykkää mistä haluaa, eikä minusta ole oikein sanoa ihmistä pinnalliseksi sen takia, ettei halua edes tapailla lyhyempää miestä. Nämä on makuasioita(:

anonymous

Naiset, jotka eivät ole pituudeltaan noin 158 - 182 haarukassa, eivät oletuksena ole seksuaalisesti kiihottavia. T:insinöörismies.

sakke

177.5 oon pitkä, ja korkkareita oon uskaltanu alkaa käyttää ihan hiljattain. ensin ostin 4-5 senttisiä, sitten 7 ja tällähetkellä korkeimmat on 9cm :D eli korkeemmalle kavutaan koko aika. poikakaveri on 182. oon n. 186cm korkeimmilla koroilla, ja jotkut välillä huomauttelee poikakaverille, et olipas se sun naises pitkä, suakin pitempi! :D poikakaveri vaan sanoo et joo se tykkää käyttää korkeita korkoja. ennen mua haittas olla näin pitkä, mut nyt kun oon "todella" pitkä niillä mun koroilla, niin ilman korkoja tunnen itteni tosi lyhyeksi :D että joku hyvä puoli, ja onhan ne korot kyllä ihania muutenki!

sakke

ehkä sun mielipide, mä 177cm ja koroilla 10 senttii pidempänä saan kyllä ihailevia katseita niin naisilta kuin miehiltäkin :D

mumba

You go girl!
Osaan samaistua tuohon pituuden päivittelyyn siinä mielessä, että näytän itse ikäistäni nuoremmalta ja tuntuu että siitä on ihmisillä poikkeuksetta oikeus huomauttaa/päivitellä. Argh!! "ootko sä jo 27v!? ei uskois näytät sen ja sen ikäiseltä.." Sama ilmeisesti koskee pituutta, varsinkin siis jos on pitkä. Muutenhan ulkonäköasioihin ei tunnu olevan soveliasta puuttua.

Mari

Hyvä Nelliina, juuri näin! Itsellä samanlaiset fiilikset ja olen melkein samanpituinenkin (181cm) Välissä oli pari vuotta matalammilla koroilla kun olin raskaana ja hoidin lapsia kotona, mutta nyt on taas palattu omaan tyyliin ja siihen kuuluu myös korot (5-7cm kuitenkin vain...)
Mieheni on 184cm eikä häntäkään ole koskaan korot häirinneet, taitaa pikemminkin olla päinvastoin...Akka näkyy kauemmas ihmisvilinässäkin! :D

mumba

Kohtalontoveri! Olen hieman kyllä kade kun jos alan asiaa miettimään tai joku sitä oikein päivittelee niin edelleen kyllä harmittaa enkä pysty oikein näkemään posiviitisia puolia :(

163cm

Pätkis syyllistyit nyt mun mielestä hieman lyhyiden piikittelyyn tuolla asenteella ettei lyhyemmät piipittäjät ole uskottavia!

annepa

Hei, kyllä pitkäkin voi olla persjalkainen. Sehän tarkoittaa sitä että jalat on lyhyemmät kuin selkä. Kerran pari tuttavaa, n 170 cm pitkiä molemmat, kävelivät rinnakkain edelläni ja näkyi selvästi kuinka toisella oli peppu alempana ja toisella ylempänä. Toisella siis oli lyhyemmät jalat ja pitempi selkä, eli hän oli persjalkainen.

Ja mitäs vikaa amatsoneissa on???+ Minä tituleeraan itseäni amatsoniksi ihan muuten vain, saati sitten korkokengissä.

Insinöörismiehellä on jotenkin kangistunut maailmankuva O_o

Johanna

Todella hyvä kirjoitus. Itse olen sen 189cm ja omistan järkyttävän korkean kenkätelineen täynnä ainoastaan korkkareita, joiden korot ovat yli 10cm. Kaikki jaksavat aina ihmetellä "Mihin SÄ korkkareita tarvitset". Ärsyttää. Niinkuin korkkareita käytettäisiin vain pituuden lisäämiseen.
Viime aikoina on korkkareiden käyttö vähentynyt, koska yksinkertaisesti en jaksa kuunnella sitä kyselyä ja ihmettelyä. "voi että sä olet pitkä" -aijaa, itse en ole sitä vielä huomannut.

Suski

Joo, mä oon aina tuntenu itteni lyhyeksi. Oon n. 155cm. Ensiksi joskus ala-asteella aattelin olevani pitkä, kun olin monen vanhemman tyypin kanssa saman pituinen, mutta sitten kun ylä-aste alkoi, ja menin kouluun kesäloman jälkeen, huomasin saman luokan poikien humahtaneen päätä pitemmiksi. Ja se oli viimeinen tikki, kun ne alkoivat haukkumaan pätkäksi. Silloin viimeistään tuli sellanen tuttu "Hitto, mähän oonki pätkä" -fiilis. Ja nyt tämän postauksen myötä tuli uudestaan saman lainen tunne, kun täälä etitään pituuden hyviä puolia, ja ollaan siitä ylpeitä, ja mä oon tämmönen tappi vaan... Paitsi on aika moni muukin tänne kommentoinut yhtä lyhyt, tai lyhyempi.

Älkää ottako loukkauksena:D

Ja Niina, sun postaukses oli silti ihana<3

Ps. oon 15v.

mirkku

Itse olen enemmänkin ylpeä tästä 175cm varresta, toisaalta luokittelen itseni suhteellisen "normaalin" mittaiseksi naiseksi... normaalikin on vain ihmisten oma määritelmä...hmmmmph! Joskus saa kyllä kuulla ilman korkkareitakin pituudesta ja kuinka hyvän koripallouran voisin luoda jne. Tosin ei harmita yhtään, oikeen kiva että on säärtä mitä esitellä, vaikkakin tietysti aina välillä haaveilen lyhyemmästä kropasta kun pitää kyyristellä kuuntelemaan joskus niiden 155-160cm kamujen juttuja :D No ne joutuu sitä vastoin tietty kurottelemaan ;)

Tuli mieleen tosta sun jutusta hauska kauppareissu anttilassa hiusväriosastolla. Siellä oli sellanen söpö pariskunta joista kumpikin oli aika lyhyitä (mies pidempänä max. 165) ja kattelivat naiselle väriä joka löytykin sieltä hiusvärihyllyn ylimmältä tasolta... pohtivat hetken aikaa mitä tekevät kun ei sinne ite ylettäny ja en siinä oikeen viittinyt ehdottaa että ojennan sen kun vaikea tietää onko toi pituus joillekin miehille kova pala... Mutta sitten tää poika nätisti pyysi josko voisin sen väripaketin nostaa heille. Musta se oli vaan tilanteena niin sulonen :D

Mari

Ihana kirjoitus...en itsekään ole ikinä tuntenut itseäni liian pitkäksi ja korkoja käytän kans. Vasta esim valokuvista huomaa miten pitkä sitä onkaan (tai miten lyhyitä muut;). Miesten suhteen mul on vähän se ajatus et miehen seurassa mun pitää tuntea itseni pieneksi ja siksi mun miehet on myös olleet pitkiä.
t: 181,5cm

Girl

Ihana postaus!! ite oon harmitellut aiemmin varsinkin 172-173 senttistä varttani mutta oon saanut myös myös kateellisia kommentteja.. Mäkin haluisin olla noij pitkä yms.. Parhaat kaverini taas tuppaavat kaikki olemaan alle 164 senttisiä joten tiedän myös amatsonitunteen ja ylikorostavan olemus-filliksen! Mä toivon suuresti löytäväni miehen, joka olis mua paljon pidempi.korkkarit kun ovat mulle rakkautta vain. tosin aina en jaksa mennä korkkareissa kun kaverijätkät jäävät 5 senttiä ainakin alle. mutta onneksi olen hoikka ja siis suht pitkä ainakin kavereihin verrattuna koska kaikki(lähes) vaatteet sopivat ja näyttävät hyvältä. ja on sitä :miks et mee malliks kommettiakin tullut :D siitä tulee hyvä mieli :)

Henna

Joo ihan sama onko pitkä vai pätkä, en oo ees koskaan itse ajatellut että siinä olisi jotain huonoa kun olen 158cm PITKÄ. Mutta ihan silloin tällöin saadut "Oho ootpa sää lyhyt" kommentit ovat saaneet kyllä miettimään et "aijaa oonko :O"
Kyllähän sitä on tiennyt ettei kaupassa yllä ottamaan tavaroita ylähyllyiltä, tai pakastimesta. Ja no keikoilla ja festareilla ärsyttää kun ihmiset vaan kävelee ylitse.

Totta kai oon miettiny miltä tuntuis jos ois paljon pitempi, mutta koko ajatuskin tuntuu niin hassulta kun on omaksunut itselleen tälläisen Mini Me-asenteen. :) Nykysin pystyy sujahtelemaan pienistäkin raoista eteenpäin, jos hitaasti etenevät ihmiset alkaa ärsyttään liikaa. Korkeintaan katsovat myöhemmin perään että jaa mikäs maamyyrä siitä myllersi. Poikaystäväkin muistaa välistä aina sanoa et "kato siellähän se sinä meetkin", ei kuulemma oikeen 25cm pitempänä aina muista katsoa alemmas kun toista etsii ihmisvilinässä :D

Sinnni

voi kiitos tästä ! loit toivoa munki 182,5 sentin jättiläiselämääni. (: eniten ottaa päähän just se että ensimmäinen kommentti uusilla tuttavuuksilla on melkeen aina joku "voi kauhea ku oot pitkä." ja siitä tosiaan tulee sellanen olo, että ois jotenki friikki. ite ku tuppaan aina unohtamaan että ainiin olin se porukan epänormaali.. ihana lukea näitä kommentteja ja huomata että en ookkaan ainut pitkä tyttö. :D kirjotit hienosti! (:

ciica

Hahhahah niin - me kassat todella rakastamme tuota hauskaa heittoa ja pidämme kyseistä asiakasta niin charmanttina, että. ja se oottaa että sen hauskalle jutulle nauretaan. jepjep.

ciica

Tuo on minusta hirveää, ei minun kumppanini tarvitse olla minua pidempi, NAISET, PINNALLISTA! Ei se rakkaus ja kipinä ole senteistä kiinni. Itselläni on ollut kaikenpituisia, -näköisiä ja tyylisiä miehiä. Olen sen vasta jälkeenpäin havainnut.

Katsotaan ihmistä, ei pintaa.

Ansby

Tosi hyvä teksti! Sopis hyvin vaikka johonki äikän yo-esseevastaukseen :P "Pitkä. Lyhyt. Mitä väliä?" kokoaa koko tekstin hyvin lopussa!

En oo ikinä kuvista huomannut pituuttasi, mutta ihan totta, että se pitää kantaa ylpeydellä! Minä olen 173 senttinen ja käytän 10 sentin korkoja, eikä ongelmaa. Joskus olen toivonut itseni lyhyemmäksi, mutta nyt olen täysin tyytyväinen pituuteeni, en kyllä pidä itseäni mitenkään pitkänä. Iän kanssa tuleva viisaus ja oman kropan hyväksyminen ovat arvokkaita asioita :)

Parin sentin pituusero on parin sentin pituusero, ei se näytä yhtään sen huomattavammalta lyhyellä kuin pitkällä pariskunnalla. Ymmärrän toki jos haluaa noudattaa sulhasen toivetta, mutta tuosta pituudesta kuuli töissä sen verran usein että en jaksa uskoa niin monen sulhasen huolehtivan muutaman sentin pituuserosta sellaisena päivänä. Edelleen olen sitä mieltä että jos toista rakastaa niin siinä ei yhdellä pienellä pituuserolla pitäisi olla suuntaan tai toiseen sen enempää merkitystä kuin sillä onko pitkät vai lyhyet hiukset tai pisamia naamassa tai hörökorvat.

Iris

Mä en myöskään ymmärrä niitä puheita, että naisena on jotenkin hyväksyttävämpää olla lyhyt, koska silloin on semmonen 'pikkuinen ja söpö'. Kyllä mua kohtuullisen lyhyenä (161cm) naisihmisenä toisinaan tympii, kun vielä 28-vuotiaanakin tullaan tytöttelemään vaikka missä yhteyksissä ja kohdellaan toisinaan kuin pikkulikkaa. Toki se on omalla kierolla tavallaan imartelevaa, että joku _oikeasti luulee_ mua 12 vuotta nuoremmaksi, mutta kyllä se osaa olla myös turhauttavaa varsinkin sellaisissa yhteyksissä, kun pitäisi uskottavasti saada asiansa esille ja tulla vakavissaan kuulluksi.
Nykynuoret aikuistuvat niin varhain, että toisaalta on varmasti vaikea erottaa teini-ikäinen aikuisesta, mutta pituudella tai lyhyydellä ei järjellä ajatellen pitäisi olla sen asian kanssa kyllä loppujen lopuksi yhtään mitään tekemistä.
Nenäkompleksista vielä sen verran: ajattelin itse lapsena samoin. Siksi tuntuukin hassulta, että muutama ihminen on jopa tullut vartavasten kehumaan nenääni, kuinka täydellinen se on. Joka tapauksessa tärkeintä lienee se, että olen itse nykyään täysin sinut nenäni, ja muutenkin itseni kanssa. :)

Iris

'kanantaluttaja' *reps*
Nyt tiedän miten kuvailen itseäni jos joskus jätän ilmoituksen deittipalstalle :D

Joanna

Kylläpäs oli jälleen hieno kirjoitus ja mielenkiintoiset kommentit. Täällä myös yksi amatsoni 180 cm. Olen erittäin tyytyväinen pituuteeni, se on olennainen osa persoonaani, enkä varmasti jää keneltäkään huomaamatta. Käytän mielelläni korkeita korkoja. Aina olen minäkin saanut kuulla kyllästymiseen asti taivasteluja aivan ventovierailtakin ja kyselyitä, että olenko malli ja pelaanko koripalloa (niinkuin pitkillä ei olisi muuta vaihtoehtoa). Liikun paljon yksin pitkin metsiä ja luotan siihen, ettei kukaan käy tällaisen korston kimppuun, joten tämä pituus on myös jollain tapaa turvallisuustekijä :D. On miehiä, joiden itsetunto ei kestä pitkiä naisia (tai sitä että nainen saa parempaa palkkaa), sellaiset voi jättää sitten suosiolla etsimään pieniä söpöjä naisia miehisyyttä pönkittämään. Teininä toki en ollut yhtä tyytyväinen, minua kiusattiin pituudesta (tosin pojat, jotka kiusasivat, tulivat myöhemmin pyytämään anteeksi ja sanoivat, että heitä vain harmitti, kun olin pitempi kuin he, ja kiusaaminen loppui siihen) ja olisin halunnut olla ihan "normaalin" mittainen. Paras ystäväni oli 150 cm ja läheltä sain huomata, ettei hänkään päässyt helpolla. Teinien lisäksi aikuiset ihmiset saattavat ajattelemattomuuttaan olla todella julmia typerine kommentteineen. Mä olen kyllä sanoa paukauttanut samalla mitalla takaisin päivitteleville sukulaisille, että tajuavat kuinka epäkohteliasta ja tökeröä on kommentoida ominaisuuksia, joille ei voi mitään ja jotka ovat hyvin tiedossa ilman kommentointiakin. Kaiken pituiset ja kokoiset naiset ovat ihania ja upeita ja kauniita! Oleellista on se, kuinka kantaa senttinsä ja kilonsa, ylpeänä ja ryhdikkäänä!

märzu

Ihana teksti! Mulla oli itelläni ala- ja yläasteella hirveet pituuskompleksit, ja usein suorastaan jopa häpesin itteeni kun en koskaan näyttänyt pieneltä ja ketterältä, vaan lipputangolta joka ei oikeen hallitse raajojaan. Nykyään vuosien jälkeen oon täysin sinut pituuteni kanssa ja korkkareita käytän huoletta. Oon huomannu, että vaatteet todella näyttää hyvältä pitkien päällä, ja kunhan muistaa pitää kropan ja ryhdin hyvänä niin vielä paremmalta. (: Tosiaan edelleen etenkin baarissa tullaan kännissä kommentoimaan et "ooooohhhhoh kuinka pitkä oikeen oot" niin heitän takas usein että kuinka lyhyt ite oot :D Ilkeetä, mutta ehkä siitä tajutaan että turha kommentoida tällasia ominaisuuksia. Oot Nelliina upea ilmestys!
Terveisin 180cm + korkkarit ;D

Riikka

Ihmiset osaa olla oikeita idiotismin tiivistymiä kommentteineen. Aivan sama onko kommentti hyvä tai huono, ihmettelen vain joitakin ihmisiä joilla on tarve kommentoida päin naama kaikkea mikä heidän pieneen maailmaansa ei mahdu. Kamalin oli torspo joka kadulla pysäytti että josko kuvan saisi, kun vaimo kotona ei usko muuten että näinkin pitkiä naisia on. Hiukan on joutunut itseään kovettamaan tai oikeastaan kyynistämään, ei niitä koripallo- ja transukommentteja alvariinsa jaksa. Itse en koe itseäni jättinä vaikka 185cm on pituutta tullut. Jalat ja kädet ovat täysin hallinnassa ja vaatteitakin olen kaupasta löytänyt. Ja mies jolla on itsetunto ja sydän paikallaan ei ole oikeastaan niin vaikeaa löytää :) Korkkarit ovat vain se kynnyskysymys... 7cm max, vaikka kaikki ihanuudet ovat kyllä valitettavasti hiukan korkeampia, damn.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

baarikommentit on ihania <3 not. Jännä juttu että mulle ei noita kunnon känniääliökommentteja oo oikein enää nykyään tullut, ne kaikki oli silloin 10 vuotta sitten. Lieneekö niin että ei-niin-teinari-baareissa olis älykin jo vähän kehittynyt muahha :D Mun mielestä pitkäsääret ovat iiiihanan näköisiä grrrh!

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

siis mikä ihmeen oletus toi on, että kaikki pitkät on joko a) malleja b) pelaa koripalloa :DDDD Saa ja pitääkin sanoa takaisin, josko ne siitä sitten oppisivat ja jättäisivät jatkossa ihmisten ulkonäöt rauhaan. Musta tuntuu että itselle on osunut eteen sellaisia jurpoja (miehiä siis) jotka ovat olleet ihan onnessaan mallimittaisesta pimusta, aivan sama minkä mittaisia ovat itse olleet -> eli haluttu näyttelyesine käsipuoleen. Tämä tosin ajalta kun olin vielä pitkä blondi, eli se kaikista kliseisin mahdollinen käsikoriste xD

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

minä en osaa sanoa enää suunnilleen kenenkään ikää oikein, jollei nyt ole ihan HC-teini tai selvästi viisikymppinen. Siihen väliin mahtuu niin monenlaista hiihtäjää :) jännä juttu että minulta tälläisenä pitkärimana kysytään myös aina paperit, se tosin johtunee näistä lapsekkaista poskista ;)

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

jotain

Hyvä kirjoitus. En ole itse edes ylettömän pitkä, 170cm, mutta olisin silti halunnut jäädä 150+-senttiseksi kuten äitini. Olen sitä mieltä, että olisin sopusuhtaisempi jos olisin lyhyt, sillä nyt olen perinyt piirteitä pitkältä isältäni ja toisia piirteitä lyhyeltä äidiltäni eli olen jonkinlainen sekasotku.

hedya

Kiitos Nelliina! Tästä kirjoituksesta ja muutenkin. Sinun ansiostasi olen uskaltautunut ostamaan korkokenkiä, joita en ennen omistanut ollenkaan. Nykyään olen useammin kiitollinen pituudestani, kun ennen halusin joka ikinen päivä olla lyhyempi. Tosin kuitenkin silloin kun isken 10 cm:n korot jalkaan ja kävelen alle 170cm kavereideni kanssa, tunnen itseni norsuksi posliinikaupassa. Mutta tämä tunne tulee harvoin, kiitos sinun kannustavien postauksien :)

ps. ollaan muuten tarkalleen saman mittasia, hah!

Lyhyt tiimalasi

Kuulkaas te upeat pitkät ladyt ja tytöt! Kateudesta ne pienemmät taitavat heitellä tyhmiä kommenttejaan: on helpompaa antaa itsestään jopa moukan kuva, kuin paljastaa kateutensa ja alemmuudentunteensa! Voihan siellä toki olla joukossa aidosti hämmästyneitä ja mieleltään yksinkertaisia.

Itse 159-senttisenä roudasin joskus kirjastosta kotiin niitä opuksia, joissa kerrotaan millaisilla vaatteilla eri vartalonmuodot ja -pituudet pääsevät oikeuksiinsa. Totta vieköön, pätkät jalkani (ja koko kokonaisuus) näyttävät paremmilta jos hame on kapoinen ja korkeintaan polveen (tai lyhyempi) ja sukat ja kengät vielä samaa sävyä. Ja jakkujen ja paitojen on parasta ulottua ainoastaan korkeintaan lantiolle. Jne. Eli pitkiltä kadehdin sitä, kuinka upeilta kellohelmaiset pitkät hameet ja pitkät jakut heidän yllään näyttävät! Pukeutukaa toki niin kuin on hauskinta ja siihen mistä itse pidätte, mutta jos kompleksia pukkaa, niin ihan oikeasti asioihin tarkasti perehtyneiden neuvoilla saa näyttämään itsestään parhaat puolet.

Suvi

Tosi hyvä kirjotus! Ite oon kans 180cm ja vieläkään en meinaa hyväksyä pituutta :/ Kaikki läheisimmät kaverit on 160cm ja niiden kanssa olo tuntuu jättiläiseltä. Olispa kiva että olis joku pidempikin tyttökaveri, vois tuntee ittensä joskus lyheks :D

172cm

Itse olen nykymittapuulla varmaankin keskipitkä tyttö. Olen aina ollut kaveripiirini pisin,isoluisin ja vantterin. En ole koskaan tainnut kuulla mitään ilkeitä tai ajattelemattomia kommentteja, mutta silti tunnen itseni norsuksi muiden rinnalla. Haluaisin olla pienikokoinen ja hento, ja haluaisin pitkän ja rotevan miehen. En haluaisi olla näin pinnallinen, mutta minkäs teet. Korkkareita käytän aina. Valitettavan usein sinkkuaikoina baarissa huomasin, kuinka miehet olivat minua reilusti lyhyempiä ja itse olin siis se norsu, josta nämä miehet eivät voineet olla millään tavalla kiinnostuneita.Ja samaisesta syystä, koska he olivat niin pieniä, en voinut itsekään kiinnostua heistä. Kerran ihastuin suunnilleen itseni pituiseen tai pari senttiä lyhyempään mieheen, ja aina kun tiesin tapaavani hänet laitoin jalkaani lättänäpohjaiset kengät. Jostain syystä minulle valikoitui kuitenkin aina yli 190senttisiä poikaystäviä.

Hienoa, että täällä on niin paljon ihmisiä, jotka eivät anna pituutensa haitata elämäänsä, vaan ottavat siitä kaiken irti.

Moira84

Voi hitto miten totta, nimim. 183cm! :D
Oon ruennu parin viime vuoden aikana pääsemään sinuiks pituuteni kanssa, kun siitä on aina kiusattu ja huomauteltu "jestas kun oot pitkä!" (Pitäis vaan täräyttää joskus takas et "no ootpas tyylitajuton!" tai "ootpas lyhyt!"), puhumattakaan kiusaamisesta kouluaikana. Myös IÄNIKUISET "et oo ajatellu mallin hommia/koripallon pelaamista/matalampien korkojen käyttämistä"-läpät alkaa olla NIIN hohhhoijaa-osastoa että... hohhoijaa xP
Ja mikä ihme muuten ON tää juttu et pitkät ihmiset ei sais käyttää korkkareita?? Mies (myös 180+ cm) on sitä mieltä ja moni muukin vuosien mittaan - samalla logiikalla varmaan lyhyemmät ihmiset ei sais käyttää esim. ballerinoja??
Ja oikeesti, ihmiset - PITKÄT IHMISET EI OO KAUPPOJEN EXTRA-HENKILÖKUNTAA! Niin monesti on pyydetty antamaan kaiken maailman roippeetylimmiltä hyllyiltä et alan kohta pyytämään siitä jotain taksaa x)

pipsa

tässä onkin syy, miks en oo ikinä viihtyny festareille. kauheessa tungoksessa seisot siellä ihmisten keskellä, ja näet vain ihmisten selkiä/takapuolia. esiintyjiä en oo onnistunu näkeen kunnolla IKINÄ festareilla, tuntuu ihan turhalta koko touho.

t: tyttö 155cm

neiti 181,5cm

Ihanaa kun joku pitkää pitkien puolta. <3 Liian usein tällasissa kannanotoissa asetutaan lyhyiden puolelle ja psyykataan lyhyitä näillä "pojat tykkää suojella pientä tyttä" ja "lyhyet on söpöjä"-mantroilla. Pitkät ovatkin sitten jotain amatsoneja jotka eivät mitenkään voi kärsiä mistään pituutensa aiheuttamista kommenteista ja jos joku pitkä ilmaisee olevansa epävarma ulkonäöstään niin se tuntuu olevan jotenkin käsittämätöntä. Ihanaa Nelliina kun kirjoitit tällaisen tekstin ja nimenomaan ilman minkäänlaista lyhyet vs. pitkät -vastakkainasettelua!

Oon koko ikäni saanut kuulla kommentteja pituudestani, samoin isoistta jaloistani (42) jotka mun mielestä nyt on ihan luonnolliset pitkälle ihmiselle. Onneksi en oo enää yhtä herkkä kuin ala- ja yläasteikäisenä ja annan kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vaikka välillä ärsyttääkin.

Ollaanpa siis kaikkia ylpeitä pituudesta, oli sitä sitten paljon tai vähän. :)

Tuia

Oon itekin pitkä (180cm), ja tää kyllä pysäytti ajattelemaan niitä pituuden hyviä puolia, joita ei meinaa välillä muistaa ollenkaan.

Rakastan korkokenkiä, mutta samalla tunnen erottuvani huonolla tavalla joukosta pituudellani jos laitan jalkaan 10 sentin korot. Ja näitä epävarmoja päiviä on paljon.

Mutta tää postaus kyllä saa ajattelemaan asiaa toiselta kannalta, että mulla nimenomaan on vaan oma pääni käännettävänä. Oon sama mieltä sun kanssa, ettö mieluummin oon kuitenkin pidempi kuin sitte lyhyt.

Kerrassaan mahtava postaus :)

Vierailija

Ihanaa Nelliina, täyttä asiaa!

Itse olen 172 cm (eli en kauhean pitkä), mutta tämän pituinen olin jo seitsemännellä luokalla. Tuolloin pituus hiukan harmitti, koska kaikki luokan pojatkin olivat mua lyhyempiä, mutta eipä enää sen jälkeen.

Olen aina käyttänyt korkkareita ja pitänyt selkäni suorassa, mutta mitään pituusihasteluja tai -kauhisteluja ei ole tullut vuosiin. Mieheni on, öö, 180 -senttinen (? jotain siihen suuntaan?), ja hänelle kyllä muistetaan kertoa miten pitkä vaimo hänellä on. Öh? :D

Voi kuitenkin olla vaikka ihan peruskohtelias... Hieman sama kuin vikisisi oven avaamisesta pyörätuolissa istuvalle. ('HEI EN MÄ OO MIKÄÄN OVIMIKKO VAIKKA MUN JALAT TOIMII!!) '

Ei, en rinnasta lyhyyttä samanlaiseksi hankaluudeksi kuin kävelykyvyttömyyttä tai raajojen puuttumista, mutta lyhyt ei yllä kaupan ylähyllylle ilman apua, ja oven avaaminen pyörätuolista on vähintään haastavaa. (Tosin jos haluaa provosoitua ja ymmärtää tahallisesti väärin niin go ahead) Pointti: Kyllä apua saa aina pyytää!

Ihana postaus, kiitos! Oon kans 178cm pitkä, eikä se pituus mulle mikään ongelma oo ollu, vaikkakin joskus on vähän epävarmempia päiviä ja tekis mieli olla parikytä senttiä lyhyempi ja huomaamattomampi. Mutta kyllä korkkareitakin tulee käytettyä, oon vaan aatellu että oon muutenkin muita pitempi niin eihän 10 senttiä viä pitempikään nyt sit paljon poikkee enään. :D

piitu

deittailin viime kesänä miestä, jonka kanssa oli pituuseroa 45cm, oli pussailu hieman hankalaa...:D

Katriina

En tiedä luetko tätä enää, mutta minä, 178cm tyttö rohkaistuin käyttämään korkojani juuri sinun ihanan blogisi ansiosta enkä enää häpeile ollenkaan! :) <3 KIITOS.

nimmari

<3 Kirjoitit joskus aikaa, aikaa sitten samasta aiheesta ja silloin kyyneleet silmissä vannoin ottavani korkkarit ylväänä käyttöön. Olin aiemmin asettanut itselleni jonkin henkisen 5cm:n korkorajan. Tuon postauksen jälkeen, en vaan ole jaksanut välittää. Tai paremminkin, olen huomannut välittäväni kauniista kengistä liikaa, hylkiäkseni niitä korkojen takia;).
Viime aikoina olen myös huomannut sen kuinka paljon oma asenteeni vaikuttaa siihen, miten pituuskommentit otan vastaan. Pituuteni saattaa olla muille uutta ja ihmeellistä, hienoakin, ja siksi he ihmettelevät asiaa niin suureen ääneen, eivät ollakseen ilkeitä. Positive thinking, ihan kuten sanoit! Minun eloani tämä havainto on ainakin helpottanut.
Voisitko tehdä aiheesta postauksen taas joskus muutaman vuoden päästä, jotta voisin jälleen tarkistaa, missä vaiheessa olen henkisen kasvuni kanssa menossa?;)
Sitten viime kirjoituksesi olen myös fyysisesti kasvanut, ja 180cm:ä on aikuis-iällä vaihtunut 182cm:n, ja se on ihan ok!:D
Tarkoitukseni oli aluksi lähettää sinulle vain sydän ja kiitos tästä postauksesta, mutta koskettavan kirjoituksen ja aiheen kohdalla loppua ei näytä tulevan. Muistetaanpas nyt kuitenkin se tärkein, KIITOS!:D

thetall

Onse hassua, miten täälläkin on niin paljon 180cm naisia käynyt kommentoimassa, mutta oikeassa elämässä tosiaan tuntee itsensä aina pilvenpiirtäjäksi. En minäkään mielestäni todellakaan usein nää kaupungilla muita 180cm naisia tai pidempiä, vaan aina tuntuu että itse on se pisin. Mielenkiintoista.

lilli

Ihana kirjoitus:) Itse olen sitä sadankuudenkympin jengiä, ja vain hyvässä hengessä kateellinen teille kilometrikintuille, mutta tottahan se on, että joskus voi tulla tarpeettomasti kommentoitua jonkun pituutta. Eli vaikka tarkoitus on ehdottomasti ihasteleva, niin silti pitäisi aina muistaa se, että ehkä sille pitkälle ihmiselle jo pelkkä pituuden mainitseminen voi olla ärsyttävää, jos sitä tuppaa kuulemaan koko ajan. Sama lyhyiden kohdalla - minulla on yksi noin 153-senttinen ja 40-kiloinen kirppukaveri, jolle väkisinkin, vuosikausien tuntemisen jälkeen, tulee aika usein sanottua jotain kokoon liittyvää, ihan vain siksi kun hän on niin suloinen. Onneksi hän on myös rehellinen ja kertoo napakasti kun "pikkuuttelu" alkaa raivostuttamaan:)

Jenkkien huippumallien meneillään olevaa tuotantokautta seuratessani (joo-o, noloa myöntää:)) huomasin, kuinka se reilusti yli 180-senttinen Ann oli aika koskettava esimerkki siitä, mitä jatkuva pituudesta - siinä hyvässäkin mielessä - huomautteleminen voi tehdä. Kun hän puhui siitä kuinka inhottavaa on kun kaikki kysyvät ekana hänet tavatessaan kuinka pitkä hän on, niin tuli mieleen että kertoisi vaan pituutensa ja kysyisi napakasti takaisin, että no kuinkas paljon sinä sitten painat! Ihan yhtä asiallinen kysymys - meille keskimittaisille ja normaalipainoisille ei kummoinenkaan murheen aihe vaikka joku kysyisikin, mutta pituutensa tai painonsa (olivat ne sitten normaalia isompia tai pienempiä) kanssa tuskailevan ihmisen kannalta ääliömäisiä ja satuttaviakin kysymyksiä.

krisse

Eksyin tänne tekstiin demi.fin kautta.
http://www.demi.fi/keskustelut/tyyli-ja-kauneus/hei-te-kaikki-pitkät-jotka-käyttää-korkokenkiä#.Uf32UssaySO

Lukaisin myös tuon vanhemman kirjoituksesi samaisesta aiheesta, ja tälläkin hetkellä pidättelen kyyneleitä. Kai tästä on ehtinyt jo muodostumaan mulle joku tunnelukko :D .kiitos ihan älyttömästi tästä tekstistä <3

Olen itse 180cm, jotain millejä ylikin, ja koko ikäni olen kuullut kauhisteluja pitkästä ja laihasta varrestani.
"Hyi kun oot laiha, syö jotain!" -kaveri
"Ohoh, sinähän olet pitkä tyttö!" -asiakas töissä
"Minusta olis ihan kauheeta olla noin pitkä, hyi!" -kaveri
"Mä näytän niin pieneltä sun hujopin vieressä. Noh, pieneen naiseen mahtuu vähän virheitä, hehe!" -kaveri
"Eihän sulla oo mitään lihaksiakaan kun oot noin luikku!" -kaveri
"En halua seisoa sun vieressä kun oot tommonen kirahvi!" -kaveri
"Onpas siinä pitkä tyttö, tuohan on melkein kattoon asti." -tuntematon nainen
"Et sitten ota mitään lyhyttä poikakaveria kun itte oot tommonen parimetrinen!" -äiti
"Miten sä ajattelit muka löytää itellesi sua pidemmän tanssiparin wanhojen tansseihin?" -äiti
"Syöhän niin kasvat... Toivottavasti et enää pituutta, höhö." -työkaveri
"Näin kerran yhden parin, ja se naikkonen oli sitä miestä pidempi. Yäk, ja sillä oli vielä korkokengätkin. Se näytti tosi typerältä, kyllä miehen kuuluu olla pidempi." -150cm pitkä kaveri
"Harmittaako kun et voi ostaa korkokenkiä ku oot jo valmiiksi niin iso?" -kaveri
"Älä osta sitten mitään korollisia kenkiä. Ei kukaan halua ylipitkää tyttöä!" -äiti

Olen myös aina ihaillut korkokenkiä, joita tosin olen uskaltautunut kokeilemaan vain ujosti kotona. Pihistin monesti lyhyemmän siskoni korkeakorkoiset nahkasaappaat ja kävelin niillä ympäri taloa. Ja tunsin oloni upeaksi. Sellaiset seksikkäät saappaat on mun salainen unelma, ja oon aina ajatellut että en vain VOI käyttää muita kuin tasapohjaisia kenkiä, mitä nyt muutkin ajattelisivat? Sun tekstiesi jälkeen oon alkanut miettimään. Tuokin uskomus on vain vanhoillisten tuttavieni päähäni iskostama ajatus. Miksi mäkin en voisi ostaa niitä superihania korkkareita? Toivottavasti jonain päivänä. Lupaan, että jos tuollaiset saappaat sattuvat kohdalle kaupassa niin en epäröi vaan ostan ne sillä sekunnilla.

Ps. Olen oppinut löytämään pituudesta vielä yhden hyvän puolen luettelemiesi lisäksi. Olen tällä hetkellä lukiossa, mutta lähden kirjoitusten jälkeen armeijaan ja sitten toivottavasti poliisikouluun. Haaveammatissani poliisina tuskin koostani on yhtään haittaa. :)

Maarit

Hei!

Kyllä tällaista yli 50-kymppistäkin kiusataan välillä
pituudesta. Itse olen aina pitänyt itseäni sopivan
pituisena(161cm), mutta lähes päivittäin kuulen
joiltakin typeriltä ihmisiltä, lähinnä asiakkailta
että olen pätkä. Olen välillä sanonut kovat sanat
takaisin. Olen myös yhdeltä asiakkaalta kuullut
kuinka olen hänen mielestään lihava.Sanoin heti
takaisin, että noin ei asiakaspalvelijaa kohdella!
Olisin halunnut kasvaa 170senttiseksi. Onneksi
lapseni kasvoivat sopivan pitkiksi, eikä heitä
kukaan kiusaa! Mieheni mielestä (180cm) olen
normaalipituinen ja myös omasta mielestäni.
Ihmisten jatkuva huomauttelu pituudesta osoittaa
vaan tyhmyyttä ja ilkeyttä. Jätetään sellaiset
kommentit omaan arvoonsa, korostetaan vartalon
hyviä puolia. Olemme kaikki juuri sopivia.Juuri
sellaisia, joksi Luoja meidät loi.!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.