Kotihaalareita lukuunottamatta minä en osaa käyttää kokoasuja joihin liittyy lahkeet. Ihailen kyllä haalareita muilla, mutta mekko tuntuu silti enemmän omalta. Ostin joskus viime kesänä tämän haalarin pikkurahalla H&M:ltä ja päätin, että uskallan käyttää sitä. Haalari on vähän kuin hattu minulle. En joskus "uskaltanut" käyttää hattuja, koska tuntui siltä että kaikki tuijottavat. Kukaan ei oikeasti tuijota, mutta tuota oloa kuvaa parhaiten tuijotuspaniikki :D

Nyt vihdoin päätin, että on aika siirtyä omalta mukavuusalueelta pois kokeilemaan uusia juttuja ja näin haalari lopulta päätyi ylleni. Hieno juttu että kuvan ottamisen aikaan olin jo muhjannut sen kanssa monta tuntia sohvilla sekä Toijalassa että Viialassa, joten viskoosi oli jo vähän ottanut itseensä rypistymällä.




Väljä ja rento haalari toimi kesäpäivänä oikeastaan aika kivasti, eikä olo ollut ollenkaan epämukava. Hmm.. ehkä voisi alkaa vilkuilla haalareita sillä silmällä, joku musta ja dramaattinen voisi olla kiva tälläisen rantaversion lisäksi :)

Kommentit (16)

Kaisu

Olin itse aivan rakastunut tuohon haalariin, kun se viime kesänä H&M:lle tuli. Mutta sitten sovitin päälleni ja totesin että ehei, ei näillä rinnoilla. Oli aivan järkyttävää tajuta, että tuo yläosa korosti niin helkkaristi rintojani (jotka ovat omaan makuuni jo tarpeeksi suuret, lopettakaa jo se kasvaminen kiitos), joten sen jälkeen en voinut kuvitellakaan ostavani kyseistä ihanuutta. Harmi sinänsä, koska muuten oli aivan ihana (lukuunottamatta myös tuota omistuista reikää...).

Tuo fiilis, että kaikki tuijottaa on niin tuttu! Itse sovittelin kotona salaa monta vuotta hattujani, mutta ainoa joka päässä uskalsin kotoa poistua oli pipo. Ensimmäisen kerran kun uskalsin astella ovesta ulos Charlie Chaplin hattuni kanssa ei paluuta ole ollut :) Nykyään olenkin sitten jo harvinainen näky ilman hattua tai päähinettä. Ja on jännä kuinka niistä ns. inhokeista tulee usein suosikkeja kun niitä uskaltaa vain kokeilla. Ja mitä kauemmaksi mennään omalta mukavuus vyöhykkeeltä sitä varmemmin siitä tulee oma juttu. Näin se menee ainakin täällä!
Mukavaa lomaa teille! :)

Vaatekaapissani majailee tuo samainen haalari, jota en oikein osaa ulkoiluttaa sitten millään! :D Haalari on niin kaunista printtiä ja näyttää aivan ihanalta, joten luopua siitä en aio. Kyllä mä vielä opin sitä käyttämään. Ehkä.

Katariina

No onko ihme jos ihmiset tuijottaa, pitkä ja kaunis nainen nätissä haalarissa. :)

Maria33

Älyttömän kiva haalari! Oikeastaan kiva nähdä tuollaista murrettua värimaailmaa välillä, tuon kanssa toimii hyvin.

ullamaija

Luin eilen illalla blogiasi, ja näin sitten unta, että olet raskaana. Piti tulla oikein katsomaan, oliko se uni vai ei :D Teidän lapsista tulee söpöjä ja hyvinpuettuja!

Kalypso

..siis vau! Vaikka en itsekään usein haalareita käytä, niin tykkään niistä kyllä noin yleisesti ottaen ja tämä on yksi kauneimpia, mitä olen ikinä nähnyt! Ei tosin ehkä itseni päällä, mutta sulle sopii upeasti. :)

Ja mullekin tosiaan tuttu tuo tunne, että "apua kaikki tuijottaa!!". Huomaan tämän tunteen tulevan esiin tosi randomeissa tilanteissa, kuten esim. hyvin korkeakorkoisten kenkien (joita rakastan) kanssa. Suomessa kun ei kuitenkaan samoissa määrin käytetä korkokenkiä kuin joissain muissa maissa ja etenkin "tavallista korkeammat" (mitä se sitten tarkoittaakaan) profiloituvat mielestäni edelleen etenkin pk-seudun ulkopuolella nimenomaan juhlakengiksi. Jos haluan ihan vain arkena piristää itseäni joillain ihanilla korkkareilla, niin tunnen välittömästi todelliset ja kuvitellut katseet itsessäni. :D

Kerttu

Tiedän fiiliksen. Haalarit tuli Suomeen oikeestaan vasta viime kesänä joten uusi juttu vähän mietityttää vaikka ulkomailla niitä näki ajat sitten. Ostin viime kesänä aivan ihanan Nanson mustan haalarin, 70- lukuhenkinen ja just sellanen musta ja dramaattinen. Niitä saattaa vieläkin olla myymälässä, näin joitakin kipaleita. Se on mahtava lierihatun ja isojen aurinkolasien kera. Ja pitkä malli leveillä lahkeilla.

Tiedän niin tuon tuijotuspaniikki-tunteen. :D Kotikaupungissani ollaan muutenkin harvinaisen ahdasmielisiä, joten ainakin tuntuu, että kaikki tuijottavat vaatevalintojani...

sinna-riikka

me kerran ystävieni kanssa mentiin täällä Oulussa, isoon markettiin toosi värikkäät flaneliyöhousut jalassa :D sillon oli hetkellinen ne tuijjottaa fiilis, mut sit me tuumittiin et onneksi ne ei tunne meitä :D

Hitto, harkitsin itsekin ostavani tuon haalarin mutten uskaltanut, nyt kaduttaa! Sopii sulle ylkkähyvin. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011