Koska meillä on pihassamme parikymmentä omenapuuta, on kasaantunut vähän paineita pitää ne hengissä. Omenapuiden hoitoon kuuluu olennaisena osana niiden hoitoleikkuu, josta luonnollisesti en tiennyt etukäteen yhtään mitään. Erinäisten netissä ja puutarhakirjojen parissa vietettyjen hetkien jälkeen uskalsin kuitenkin ottaa oksaleikkurit käpälään ja tikapuut kainaloon ja ei muuta kuin yläilmoihin. 

Onneksi minulla ei ole minkäänlaista korkeanpaikan kammoa, sillä meidän suurimmissa puissa loppui 3 metrin tikkaat kesken ja loppumatkan sai kivuta oksia pitkin. Se oli oikeastaan hauskaa, välitön paluu lapsuuteen ja puissa apinointiin. Voi myös sanoa että mikään jumppatunti ei vedä vertoja tälle savotalle, yksi tunti puissa kiipeilyä ja oksien leikkaamista vastaa kuntosalia potenssiin sata. 

Arkailin melko pitkään alkaa toteuttamaan vesiversojen karsimista, mutta sitten totesin että ei ne sieltä ihmettelemällä ainakaan poistu. Naapurimme kertoi että muutama vuosi sitten joku ammattiporukka oli käynyt leikkaamassa pari pihamme puuta vähän liian reippaalla kädellä, joka oli villiinnyttänyt kyseisten puiden versojen kasvatukseen oikein huolella. Kaikissa oppaissa varoitetaan liiallisesta leikkuusta, joten aloin saksia puita melko varovaisella otteella näin alkuun. Katsotaan mitä tästä tulee, ja otetaan ensi vuonna lisää.

Varovaisuudesta huolimatta tätä risukkoa on hieman kertynyt, ja mukana myös karhunvatukoiden ja viiniköynnösten leikkuut. Voin kertoa että nyt on rintalihakset ja käsivarret niin tulessa, että en pysty pitämään kädessä edes kevyttä käsilaukkua ilman tärinää :D Tällainen treeni kerran viikkoon ja ei tarvisi ikinä muuta tehdäkään!

Tämä puutarhanhoidon opettelu yrityksen ja erehdyksen kautta on välillä vähän stressaavaa (tapanko kaiken!), mutta toisaalta myös antoisaa. Puska kerrallaan opettelu ja lopputuloksen jännittäminen kasvattaa taitoja pikku hiljaa. Ja onneksi puutarhakirjallisuus ja iterneetsi on täynnä DIY oppaita, ettei tarvitse ihan sokkona arvailla. 

Seuraavaksi sitten oksasilppuri laulamaan ja katetta puutarhaan. 

Kommentit (2)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Nämä ovat Black Milkin Tartan-toastiet eli ns. paksummat talvileggarit :) näitä voi tilata vain Black Milkin nettikaupasta Australiasta, käsittääkseni niitä ei ole myynnissä missään muualla. Paitsi toki käytettyinä, Facebookissa on oma ryhmänsäkin BM-trikoiden myyjille/ostajille :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat