Tänään saatiin viimeisessä ultrassa tieto että vauva on 2,9kg ja valmis saapumaan maailmaan. Että nyt sitten vain odotellaan :) En voi kieltää etteikö alkanut varpaita kipristelemään pelkkä ajatuskin, sillä tähän asti on ajatellut syntymähetken olevan epämääräisesti jossain hamassa tulevaisuudessa. Voihan se olla että neitokainen antaa odottaa itseään, mutta ihan yhtälailla lähtö sairaalaan voi olla huomenna. Tunneskaala vaihtelee tällä hetkellä jännityksestä valtavaan onnellisuuteen, ja paniikista malttamattomaan odotukseen. Enkä osaa taaskaan pukea ajatuksiani sanoiksi, vaikka halutessani olen ihan hyvä kirjoittaja. Raskaudesta kirjoittaminen on yllättävän vaikeaa. Ehkä siksikin että olen todella arka kirjoittamaan tunnepitoisia tekstejä ylipäänsä, ja tässä on kuulkaa sitä tunnetta takana ämpärikaupalla.

Viikonloppuna otettiin muistoksi hautomosta pari kuvaa, ettei pian jää ottamatta kokonaan jos tuleekin aikainen lähtö. Veikkaan että vatsa ei näytä enää ihan noin kivalta laitokselta palatessa :D

v1kesä14_leima

Vauvan syliin saamisen lisäksi en malta odottaa että saan kroppani takaisin itselleni. Ja nyt ei ole kyse vauvakilojen karistamisesta (pikku juttu, 10kg saldona) vaan siitä, että ei tarvitse varoa tekemisiään. Kun on tottunut juoksemaan, nostelemaan painavia asioita, siivoamaan hiki hatussa, taklailemaan naisia treeneissä ja olemaan ylipäänsä fyysisesti voimakas, nämä menneet kuukaudet ovat olleet henkisesti raskaita. Inhoan olla "avuton" ja pyytää apua pesukoneen nostamisessa, hoidan hommat ihan itse. En tiedä mitä muilla raskaana olevilla on eniten ikävä normaalielämästään, mutta minulla se on ehdottomasti kyky hoitaa tarvittavat asiat itsenäisesti eli fyysinen hyvinvointi. Niin ja vatsallaan nukkuminen! Mitä antaisinkaan että saisin nukkua vatsallani :D Elämän pienet ilot, vapaavalintaiset nukkuma-asennot.

Mutta nyt takaisin arkeen ja odottelemaan uuden tiskikoneen asentajia. Oli melkoinen läheltä piti -tilanne vesivahingon kanssa huh! Noita lukijoiden kauhutarinoita kommenttiboxissa selatessa ei tee mieli lähteä edes postilaatikolle, jos pesukone on käynnissä. Olen luullut että vesivahinko on se pahin mitä voi sattua, mutta olin väärässä.

 

Kommentit (29)

Mira

Kylläpä aika meni nopsaan. Juuri vasta muistelin lukeneeni, että teillä ylipäätään odotetaan :) Tsemppiä viimesiin päiviin (viikkoihin) <3

Vatsalla nukkumista mäkin odotin kaikkein eniten, mutta nyt ei enää selkä kestä, joten turhaan odotin ;)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

samaa mietin minä... keväällä tuntui siltä että raskaus kestää ikuisesti ja nyt taas tuntuu siltä että miten helkkari H-hetki voi olla jo täällä :D

Mä NIIN paljon haluan pannukakuksi mahalleni että vaikka pää irtoisi sen seurauksena niin aion nukkua niin heti kun mahdollista :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

A

Rinnat saattaa estää mahallaan nukkumista, tämän totesin valitettavasti itse (mutta kyllä se sit jossain vaiheessa onnistui taas :)).

I hate to brake it to you, mutta rinnat saattaa tosiaan estää sen mahallaan nukkumisen. Itsekin odotin sitä, mutta voi kiesus kun se maito nousee sinne tisseihin niin yhtä mukavaa on nukkua mahallaan kahden jalkapallon päällä....

Auts, joo! En olisi enää muistanutkaan... Jotenkin mietin tätä postausta lukiessa että mielestäni se ei mennyt ihan noin, että synnytyksen jälkeen olisi ollut kovinkaan äkkiä sellainen olo että kroppa on taas oma vaan pikemminkin se oli kipeä ja outo vielä pitkään... Ja vatsallaan nukkuminen oli myös minulle se eniten odotettu juttu, mutta ei se niiden tissien kanssa kyllä onnistunut hetkeen. Vaan äkkiä sekin aika menee ohi!

strilla

Tai sitten se onnistuu niin kuin ennenkin ja on edelleen paras nukkuma-asento. :)

Henna

Mää jouduin kiireelliseen sektioon synnytyksessä ja oma keho oli pitkään ihan vieras itselle kun piti varoa ettei vain satuta itseään mutta nyt on näin yli puoli vuotta sektion jälkeen alkanut tuntumaan ihan rehellisesti taas omalta itseltään tämä vartalo. Eilen siirtelin painavaa sänkyä, ihan yksin ja mulle tuli sen jälkeen semmonen ei vitsikö on siistiä olla näin vahva :D

Tsemppiä synnytykseen ja kärsivällisyyttä sillä nämä viimeiset viikot/päivät ovat tooooodella pitkiä.

Käyttäjä1549
Liittynyt4.11.2015

Vatsallaan nukkumista odottelen minäkin. Ei vaan ole mukavasti mahdollista (ainakaan minulle) imetysboobsien takia :D ehkä reilun puolen vuoden päästä sitten :)

Itehän en raskaudesta tiedä mitään mut musta tuntuu että sisko taitaa odottaa sitä hetkeä että voi syödä taas sushia ku saa vauvan loppuvuodesta :D

pauliina

Itseäni ärsytti loppuraskaudessa se jatkuva vessassa ravaaminen yötä päivää. Vaikka justiin oli käynyt tyhjentämässä rakon niin vauva liikahti toiseen asentoon ja samantien alkoi taas rakkoa painamaan. Varsinkin toisen lapsen odotus oli vielä hankalampi kun ei uskaltanut edes yskäistä tai aivastaa ilman että melkein tuli heti housuun. Joten kannataa treenata niitä lantionpohjan lihaksia suosiolla:-)

Anna Oksa

Tsemppiä loppuodotukseen!Kyllä se sitten vaan on sen arvoista sitten kun saat tuhisevan nyytin syliin.Mäkin tykkäsin nukkua vatsallani ennen raskauksia,mut eipä onnistu enää.Alaselkä huutaa hoosiannaa jos sen virheen teen.Nukun nyt sillain puolimahallaan toinen jalka koukussa sivulla.Ja ihana maha sulla!Me satuttiin siskon kanssa ottaan kuva mun ekasta odotusmasasta juuri edellisenä päivänä,kun Mico päätti tulla maailmaan.

Mari

Juurikin tätä avuttomuutta ei tule ikävä. Itsellä on tuo viimeinen ultra + synnytystapa-arvio torstaina ja toivon, että pystyn alakautta synnyttämään. Sektio ei todellakaan ole itselleni tässä kohtaa vaihtoehto, avuttomuusaika vaan pitenee! :D Vatsallaan nukkumista kaipaan myös, mutta olen jotenkin ymmärtänyt tissien estävän tämän toiminnan. Noh, ehkä joskus vielä...

ninni

Onnea loppuodotukseen! Haluatko kertoa millä viikolla olet, onko sulla siis jo laskettu aika pian käsillä vai jo mennytkin? Mukavan "pieni" vauva kuitenkin, itse oon synnyttänyt 3,5- ja 5-kiloiset vauvat, ja kyllä vaan se pienemmän synnytys kuitenkin oli helpompi... Johtuiko sitten koosta vai miuusta, en tiedä.

Pian sulla on nyytti sylissä!

Imetysrinnat (ainakin minulla) estivät mahalla nukkumisen. Ja juoksemisen. Ja vaikka päätin, ettei lapsi nuku kainalossa, piti se ottaa viereen aika useana yönä kun ei muuten rauhoittunut. Ja siinä se selkä vasta kipeäksi tuli kun ei voinut ottaa itselleen hyvää asentoa. Mulle tuli myös yllätyksenä se, miten kipeäksi hartiat ja yläselkä tulevat lapsen kantamisesta.

Jaksamista odotuksen viime hetkiin! Muista nauttia niistä!

ulla

Synnytyksesssä minua auttoivat eniten opettelemani hengitysharjoitukset. Ne jotenkin rentouttivat.
Itse lihoin 20 kg raskauden aikana. 10 kg on vähän!
Nyt poikani on jo 17 v.

<3
Ja sitten kun vauva on ulos mahasta niin saattaa joskus (kun haluaisi mennä suihkuun -tai edes vessaan(!)- rauhassa, syödä rauhassa, nukkua oman rytmin mukaan) kaivata noita auvoisia pallomaha-aikoja.. Tsemppiä kaikkeen tulevaan! xx

neito

Mä edelleen ihmettelen sitä miten kuopuksen synnytyksessä kätilö tunnusteli mun mahaa ja kysyi miten pitkä mä olen ja sitten mutisi että vauva painaa sellaisen 3,7- 3,8 kg. Sitten tyttö syntyi ja paino 3,8 kg. Olen ihmetellyt, että miten se siitä mahan päältä tunnustellen pystyi sanomaan vauvan painon noin hyvin? Ihan käsikopelolla... Ei käsitä...

tainav

Haluaisin lähettää sulle vauvan syntymästä jonkun pienen lahjan,jos se on tyttö.Kyseessä ei uutta,mutta uudehkoa vastaavaa oman tyttäreni käytössä ollutta.Olisi ilo lähettää lahjaa sinulle,vaikka epäilenkin,että moni haluaa lähettää lahjaa:)älä lopeta blogia,mä niin odotan little miss Nelliinaa...

aamuyö

Paljasmasukuva on ihana! Voi kun kaikki viime kuukausien päivänasu-kuvat olisit ottanut noin vähissä varusteissa - ja ihan naispuolinen [ja hetero] oon ;D

aino

Voi että kun olet kaunis ja maha myös! Ihanaa loppuodotusta, aika menee aina niin nopeasti, vaikka itsestä tällä hetkellä tuntuu viikolla 16 että h i d a s t a on.. :)

Emilia

Ymmärrän hyvin tuon tunteen, että odottaa sitä hetkeä, kun ei tarvitse enää himmailla liikkeissään! Kivalta tuntuu myös, kun pystyy taas rasvaamaan omat säärensä ilman ähinää ja puhinaa tai kumartua noin vaan solmimaan kengännauhat...

Täälläkin ollaan täysiaikaisia, tänään rv 37+1. Sieltä ne kohta syntyy , oi että <3 Kaikkea hyvää loppusuoralle!

annika

Tosi kaunis kuva! Ah, teillä on kyllä niin ihana ja tunteikas aika edessä <3 Kiva kuulla ettet noista kiloista stressaa. Mulla lähti ekalla kerralla 20 kg melkein parissa viikossa, mutta siitä puolet olikin turvotusta.

amanda

Niinkuin moni jo ehti huhuilla, niin ne TISSIT. Ne hallitsee sitten hetken...mutta se maidon heruminenkin ekoja kertoja on hullulla tavalla ihanaa. Nauti masusta nyt:)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013