Poikettiin kavereiden kanssa paikallisessa humppakerhossa katsomassa Happoradion keikka. Bändi ei kuulu lemppareihini, mutta koska oli hyvää seuraa niin mietin että olkoon. Sitäpaitsi livenä voin kuunnella oikeastaan mitä vaan musiikkia, en ole kovin kranttu. Kranttuus ilmenee vain stereoiden käytössä. Kotona kuunnellaan vain lemppareita.

Valikoin vaatteiksi punaisen Zaran hameen ja valkoisen Mangon T-paidan, ei mitään kovin päräyttävää. Viime tingassa vaihdoin kuitenkin jalkaani valkoiset tennarit ja punainen laukkukin vaihtui pieneen mintunvihreään Parikkaan, joten kivat sille että asukuva ei vastaa asusteiden kohdalla todellisuutta. Se on just tätä kun kipaisee ulos kuvaamaan asun valkoisaan aikaan ja lähtöön on vielä monta tuntia aikaa. Monta tuntia aikaa muuttaa mielensä. Mutta keskitytään vaikkapa koruihin.



Minimumin (saatu blogin kautta) rannekoru näyttää äkkiä katsoen melkein siltä kuin ranteessa oli lävistyskoru. Ystäväni otti vuosia sitten surface-lävistyksen niskaansa ja saan vieläkin vilunväreitä kun mietin sitä kulmikkaan metallitangon ujutusta ihoon hrrr. Kaikki mihin liittyy piikkejä ja ihon lävistämistä saa vatsan kääntymään ympäri, että lääkäriä minusta ei ainakaan olisi koskaan tullut :D

Kaulakoru ja sormus Kalevala Koru.


Laulaja Aki Tykin musta pipo taitaa olla yhtä pysyvä elementti kuin punainen huulipuna minulla. En ole tainnut koskaan nähdä miestä ilman hattua, tai sitten en ole vain tunnistanut.

Kommentit (8)

Ko laulaja sanoi muistaakseni joskus Ruisrockin haastattelussa, että hän pitää pipoa, jotta hänet tunnistettaisiin. Ilman pipoa ei kuulemma meinata tunnistaa. :D

Jaan saman kammon kaikkia lävistyksiä ja neuloja kohtaan! Vieläkin naurattaa, kun magneettikuvaa varten minulle jouduttiin laittamaan kanyyli ja olin nähnyt kyseisestä toimenpiteestä painajaisia varmaan kuukauden... Hoitaja piti minua kädestä kiinni ja yritin irrota ruumiistani (heh) samalla kun hoitaja laittoi minulle LASTEN kanyylin... Myöhemmin sain kuulla minulla olleen päällänikin lasten paita. Kerrankin jotain hyötyä pienestä koosta, ei tarvinut hävetä tärisemistään kun selvästi pidettiin ihan pikkulapsena! :D

Onnenkissa

Itse inhoan myös neuloja, mutta vain itseni kohdalla. Muiden kanssa ei mitään ongelmia. T: Sairaanhoitajaopiskelija

mulla itseasiassa oli juurikin tuossa kohtaa lävistys muutama vuosi sitten. voin sanoa ettei muuten käyny kauheen hyvin sille. Ensin koko ranne turpos ku pallo ja sit se vielä kaiken huipuksi tarttu roskiksen oveen keittiössä ja repeyty hieman. en luovuttanu enkä ottanu pois. se tulehdus levis aika pahaksi siinä ja nyt on aivan jäätävä arpi ranteessa. mutta en kadu! ottaisin vaikka uudestaanki! :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011