En tiedä mitä pitäisi ajatella, jos kirpputorilla tulee vastaan vanhoja 1900-luvun alkupuolen valokuvia. Se on tietyllä tavalla surullista, että jonkun ihmisen ja suvun muistot ovat levällään maailmalla. Ehkä suvussa ei ole enää ketään, joka valokuvia vaalisi. Selaan aina tällaiset kansiot läpi, ihan vain mielenkiinnosta. Usein kuvissa on tiukkailmeisiä mummoja liinat päässä, yleensä ulkosalla pyykkisaavien äärellä. Lapset istuvat silkkinauhat hiuksissa ja jurottavat, ovat ehkä joutuneet keskeyttämään leikkinsä valokuvan vuoksi. Ymmärrän nyt äidiksi tultuani, että lasta on ihan turha yrittää maanitella istumaan nätisti valokuvaa varten. Se on tuuripeliä, että ehtii napata lapsesta ei-tärähtäneen 1-vuotiskuvan. Luojan kiitos on ammattitaitoisia valokuvaajia, joilta tilata virallinen kuvaus.

Selasin taas kerran yhtä tällaista valokuvanippua paikallisella kirppiksellä. Käsieni läpi meni perhepotretteja 1920-luvulta, tiukkailmeisiä mummoja liinat päässä, pellavahiuksisia lapsia seisomassa rinnakkain polvihousuissaan ja muutama hää- ja sotilaskuva. Näiden kuvien joukossa oli sellainen kuva jonka hetken mielijohteesta ostin.



Nopeasti katsoen kuva näytti samanlaiselta valokuvalta joiden kanssa se kirppispöydässä oli, kuin ketä tahansa nuoria miehiä rivissä. Kunnes vilkaisin vähän tarkemmin. The Beatles! Kyseessä ei ollutkaan oikea valokuva vaan vanha keräilykortti, joita oli saanut Jenkki-purukumin mukana. The Beatles on toki ihan mahtava bändi, kuuntelen liverpoolilaisia erittäin mielelläni, mutta se ei siltikään selitä miksi ostin tämän kortin. Siinä oli vain jotain oikeanlaista tunnelmaa. Muistan lapsuudesta  sangen elävästi kun purkkapakettien mukana tuli jos minkälaisia kortteja, ja niiden keräily ja vaihtaminen kavereiden kanssa oli jännittävää. Saanko vihdoin tällä kertaa sen halutuimman kortin! Jos onnistui saamaan käsiinsä kaksi superharvinaista korttia, oli mahdollisuus vaihtaa toinen useampaan korttiin. Korttien vaihtaminen ei tosiaankaan ollut kortti kortista, vaan harvinaisuustekijä piti aina ottaa huomioon. Lapset oppivat kaupankäynnin jo pienestä pitäen :D

Ehkä tämä kortti on ollut reilu 50 vuotta sitten jonkun innokkaan keräilijän helmi. Kaikkien aikojen myydyin Jenkki-kuvapurkka oli juuri tämä Beatles-sarja vuodelta 1964, osasi vanha lehtijuttu kertoa.

Muistuuko kenellekään mieleen mitä korttisarjoja 80- ja 90-luvulla kerättiin? Minulla lyö ihan tyhjää, Pojilla oli lätkäkortit, mutta mitkä sarjat oli tyttöjen suosiossa?

Kommentit (31)

Tiina

70-luvulla tytöt keräsivät koirakortteja. Sai tilata sellaisen keräilykirjan ja siihen liimattiin kortit(ei ollut tarroja). Erikseen oli tietty vaihtarit. Kyllä harmitti, kun osti paketin ja tuli vain niitä olemassa olevia kortteja.
Kellogg´s muropaketeista kerättin Afrikan villieläinkortteja ja ne oli mahtavia, sillä ne olivat kolmiulotteisia.
Minulla on keräilykirjat tallessa :)
t. Tiina (melkein 50v)

NuuNuu

80- luvun puolessa välissä aloitin koulun ja silloin kerättiin kiiltokuvia. Niitä sitten laitettiin valokuvakansioihin ja vaihdeltiin. Muistan että itselläni oli monta pilvenreunalla pötköttelevää enkelikuvaa jotka sitten vaihdoin johonkin hienoon klitterillä varustettuun kiiltokuvaan. Keräilin myös paperinukkeja, mutta mahtoikohan tuo olla yleinen villitys?? Tarrat tosiaan tulivat myöhemmin mutta muistaakseni kaikki tarrat olivat kovaa valuuttaa ja niistä etenkin sellaiset pehmotarrat. Myös hajutarrat olivat kova juttu. Joskus 90-alussa keräilin pyyhekumeja ja jojoja. Oli muistaakseni Coca-Cola jojo, Sprite ja Fanta kuosilla. Sitten opeteltiin niitä temppuja niillä kuten koirankävelytys tai kehto...olin tosi surkea niissä ja innostus lopahti nopeasti. Myös nuo Kinder-yllätyslelut olivat in 90-luvulla ja minä sain tuttavalta lahjapakkauksessa tuon koko setin näitä kilppareita. Taisin ihan tosissani niitä figureita keräillä ja minulla olikin komea setti erinäisiä leluja ikkunan välissä esillä :) Taisi tuon jälkeen alkaa kiinnostaa jo ihan eri asiat ja vuorasinkin vuoden -96 jälkeen seinäni yli 100 Leonardo DiCaprio julisteella (äitini kauhuksi) heheheh!

Pippa

Oooo, nyt kun kysyit, niin mieleen pomppasi sellaiset lp-levyn malliset bändi-kortit! Niissä oli vinyylin mustat reunat ja keskiössä oli sitten jonkun laulajan tai bändin kuva. Tottakai niistä tuli paljon ihan tuntemattomiakin suuruuksia, mutta suosikkityyppeillä koristelin korkkisen ilmoitustaulun reunat (kun ne kortit sai törkittyä sinne reunan ja korkin väliin, ettei tarvinnut tehdä reikiä!!).

Anski

Keräsin 80-luvun alussa Dumbo-kortteja, joita sai Jenkkipurkan mukana. Lienevät vieläkin jossain tallessa. :)

Tiina

Mä olen vm-75 ja mulla on pelikortteja kokonainen korttipakka eri bändejä ja laulajia 80-luvulta :)

Mari P

Yritän täällä pää sauhuten miettiä niitä purkkapaketteja. My little ponyt muistan varmasti! Mutta sitten mietin, että oliko myös esim. He-Man ja Alf-purkkia?! Muistaako kukaan Alfia? :) Mun mies muistaisi, että hieman myöhemmin olisi ollut myös Gladiaattorit-purkkia. :D

Ninnyh

Spice Girls -kortit oli kuumaa kamaa 90-luvun puolivälin jälkeen, vai milloinka bändi ponnahtikaan nyt suosioon. Muistan kun meidän ala-asteella opettajat kielsivät korttien vaihtelun välitunnella, en kyllä ymmärrä miksi?!? Suosituin kortti meidän kaveripiirissä oli se Geri istumassa "munatuolissa" (vai miksi niitä pyöreitä kuppituoleja kutsuttiin), kaikki halusivat sen. :D

Terkkuja hiljaiselta lukijakaimaltasi, olen maailman surkein kommentoija, vaikka blogia olen lukenut jo yhtä taukoa lukuunottamatta jo montamonta vuotta! :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Muistan nuo spaissarit niin hyvin, mutta siskoni kautta :D niille oli joku sellainen oikea keräilyalbumikin, mihin laitettiin muovitaskuihin ne kortit eikö vaan? Olisi hauska tietää miten nämä suosikit muodostuvat, se oli ihan sama Kindermunien kanssa, muistan erityisesti ne vihreät kilpikonnat joista se yksi tietty tyttö oli The Best, jota kaikki metsästivät :D

Ei haittaa yhtään ettei kommentoi, mutta kiva kuulla teistä hiljaisista aina joskus <3

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

KatjaM

Joo, spaissareille oli oma kansio! On edelleen mulla tallessa :D Siinä oli etu- ja takakannessa pikkukuvat keräilykuvista.

Muistelen, että sellaiset oli suosittuja, joita ei ollu "mainittu" kansissa vaan olivat vissiin jotain "ylläri" tai special edition kuvia. Minun kaveriporukassani suosittuja oli myös jostain syystä sängyllä otetut kuvat, who knows why :DD

Pörröpää

90-luvulla kerättiin Spaissari kortteja ja kaikenlaista Spaissari kamaa, ainakin sellaisissa tikkareissa, joissa oli sisällä purkka, tuli sisältä myös pieni tarra. Ja oli tietysti myös NBA- ja NHL-kortit, meilläpäin niitäkin keräilivät myös tytöt, tai minä ainakin. Sitten joskus siinä 90-luvun lopulla tulivat kai Pokemon-kortit nuoremmille keräilijöille.

Missä on muuten semmoset ourkkatikkarit nykyään? Ensin herkkua, sitten purkkaa päälle. Tapakasvatusta tavallaan sekin.

Vierailija

Simpsonit keräilykortteja. :)
Enemmän kyllä tarroja mitä erilaisempiin Panini albumeihin (Barbie, My little pony, Tom & Jerry...).

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Nämä tarrakirjat oli se oma suosikki, minulla oli My little pony! En olisi todellakaan muistanut tätä ilman teidän kommentteja, ihanaa että kommentoitte! Oli sekin kyllä älytön idea, ostaa sokkona niitä tarroja toivoa että saisi raavittua viimeiset osat tarrakuvasta kasaan eikä ponilta enää puuttuisi häntää :,D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Vierailija

On hatara muistikuva, että niissä vanhimmissa tarra-albumeissa olisi ollut mahdollisuus tilata yksittäisiä tarroja. Kyllähän noissa muutenkin olisi tullut täysille albumeille hurjasti hintaa. Siksi omat albumit ammottivat tyhjyyttään, eikä mikään tullut koskaan täyteen.

Kun muut mainitsivat Spaissari-kortit, niin myös Take Thatilla oli omansa. Niitä en kyllä ostanut yhtä pakettia enempää.

UrsaMajor

Tiesitkö että kuva on otettu 2. heinäkuuta 1963
Lontoossa, Russell Square Gardensissa? Dezo Hoffmann oli valokuvaaja ja siinä purkkasarjassa
on pari muutakin kuvaa samasta sessiosta. Noista yksityisten ihmisten kuvista on yleensä mahdoton ottaa selvää, mutta Beatlesit on aika tarkkaan dokumentoitu. Se onkin sitten toinen juttu miksi se oli kirpparipöydässä ja sellaisessa seurassa. Who knows?

mmm

90-luvulla me kerätt7in ainakin spaissari-kuvia. Vähän myöhemmin tuli pokemonkortit. Kaikenlaisia tarrakirjoja oli myös, siis sellaisia missä piti kerätä oikeat tarrat että muodostui vaikka sarjakuva... kiva kun jäi sitte joku puolikas kuva saamatta. Mulla oli ainakin barbie-tarrakirja.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Siskoni on sitä ikäluokkaa että hän keräsi spaissarikortteja, niitä oli muuten aivan valtava määrä! Ja kiitos muistutuksesta, miten olen voinut unohtaa nuo tarrakirjat!! Minulla oli My little pony -kirja, juuri noin että siihen tuli pala kerrallaan niistä paketeista mitä piti ostaa sokkona :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Kii

Hah, kommenteissa tulikin vastaan monta , mitä olin jo unohtanut. Mulla oli myös nuo My little pony ja Barbie tarrakirjat. Jojo villityksen muistan myös sekä Gladiaattori-purkat ja TakeThat kortit :D

Mun isä keräili noita Beatles-purkkia, muistan nähneeni noita mummulassa. Lienevätköhän enää tallella...

Kapustus

Mäkin keräilin lätkäkortteja! Ja noita turtles-kortteja.
Lätkäkortteja mulla oli vinot pinot.
T. Tyttö :D

Niina

Mä oon syntynyt -90 ja me kerättiin ala-asteella spaissareiden lisäksi Pokémon-kortteja ja GOGOJA! Niillä pelattiin ja voittaja keräsi häviäjän gogot. Niitä oli valtavia pussillisia ja se villitys oli ihan karseaa :D Oi aikoja.

anne

mää keräilin pokemonkortteja, ja niissäoli sitte ne superkiiltävät oli niitäerikoiskortteja.Toinen oli gogot, niillä pelailitiin, mutta olihan se ykkösjuttu vaihdella.. Ja taisinpa hetken kerätä kuulia :D niitä marmorikuulia, ja parhaita oli sitte ne meteoriittikuulat, missä oli niitä pilkkuja..
Oli mulla tarrojakin ja pehomotarroja, mulla sama vihko tarroineen vieläkin, en innostunut koskaan vaigtelemaan ;:D Ja jaaa... kiiltokuvia ;Dja mä omistan kansion missä oman äitini keräämiä kiiltokuvia.

Nyt itse kouluikäisten parissa työskennellssä, hittejä on ollu ainenki gogot, mutta uudemmat,pokemonkortit ja joku trash-ukkelit(?) ovat gogon kokoisia,mutta luyijykynään laitettavia "koristeita".. Mutta kyllä lapset kaikesta näitä keksii ;D käpylehmiä,kiviäkin varmaan aikanaan vaihdeltu :D

Suusuli

Mä keräsin sellaisesta automaatista ostettavia koiria :D 5mk maksoi ja mulla oli kyllä niitä miljoona,kun aina yritti saada erilaisen mutta monesti tuli sitä samaa monta :D sit leikittiin kaverin kans niillä hopeanuolta :D

FHelen

Suosikki-lehden tarroja ja niitä fanilehtiä, jotka piti itse taitella ja niitata!!! Myöhemmin keräilin itsekin noita lätkäkortteja.

Salla

Niin... mä keräsin niitä lätkäkortteja.

Ysärin alkupuolella sai jostain suklaapatukasta myös maajoukkueiden pelaajien lätkätarroja, joita kerättiin erilliseen vihkoon. Samoihin aikoihin myös jonkun purkkapaketin Turtles-tarrat oli kova sana.

Nimim. Epäonnistunut tyttönä

Janey

Mulla on edelleenkin se spaissari kansio tallessa.. Muistatkos siskoni sisiliskoni ne TAKE THAT kortit?!?! Niistä sai muuten hyvät korttitalot aikaiseksi :D

T: Janey

Eikö tosiaan kukaan muu ole kerännyt Muumi-kortteja?! :D Olen syntynyt -87, eli ysärin juttu olivat ne. Niitä myytiin muistaakseni 5 kappaleen paketeissa ja mukana taisi olla purkkakin. Korteissa oli kuvia jotka oli suoraan niistä animaatioista ja sitten oli ainakin kustakin hahmosta oma korttinsa. Hienoimpia oli kortit joissa oli kultausta, ne oli harvinaisimpia ja halutuimpia. :D Omat kortit on tallessa vieläkin, ah mitä aarteita. :D

Muista korteista muistan heppakortit joissa oli kilpahevosia ja -ratsastajia ja taustapuolella jonkinlainen infopläjäys. Joitain Mustanaamio-kortteja mulla on myös ollut.

Kiwi

Muropaketeista tuli myös tarroja ja kortteja, nyt en kyllä muista mitä!! 'Ihan tylsiä' oli ne Kellogsin omat hahmot, mutta sitten tais muuten olla Ankronikka ainakin jossain vaiheessa jos en ihan väärin muista.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010