Nöpöndeerillä on kevättä rinnassa, se on (jos mahdollista) entistäkin pörröturkkisemmassa kunnossa ja voi hyvää päivää että tuota karvaa riittää. Lattialla nimittäin. Ja missä vaan missä arvon kissavanhus kulkee. Joka keväinen karvanlähtökausi hellou. Tekisi melkein mieli imuroida koko kissa, mutta arvostan henkikultaani vielä sen verran että en halua tulla murhatuksi unissani :D Nöpö hates imuri.


Moni on kysellyt miten katti tulee toimeen vauvan kanssa. Nyt on tapahtunut joku käännekohta Nöpön suhteen. Tähän asti se on pitänyt etäisyyttä Anniin ja elänyt ihan kuin lapsi olisi ilmaa (=kieltäytynyt uskomasta että tyttö on olemassa). Nöpö on käynyt pari kertaa nuuskaisemassa Annia salaa, esimerkiksi silloin kun ollaan juuri palattu kotiin ja tyttö on ollut vielä köytettynä turvaistuimeen eteisen lattialla.

Viimeisen parin viikon aikana Nöpö on yhtäkkiä alkanut pyöriä Annin ympärillä samaan malliin kuin meidän, eli puuhkailee hännällään tyttöä ja kävelee jalkojen yli vailla huolen häivää. Se saattaa jopa hypätä sohvalle viereeni vaikka Anni olisi sylissäni, ja tätä ei todellakaan tapahtunut aikaisemmin. Ennen Nöpö tuli kylkeeni vasta sitten kun tyttö oli turvallisesti yöunilla. Olen todella iloinen tästä kissan yllättävästä asennemuutoksesta, sillä vaikka se ei vaikuttanut stressaantuneelta aikaisemminkaan (vain välinpitämättömältä) niin nyt se on täysin oma itsensä. Onhan se kissallekin iso muutos kun vauva tulee taloon, etenkin kun kyseessä on tuollainen queen of f***ing everything kuten Nöpö :D

Tosin, nyt käsillä on seuraava potentiaalinen ongelma. Saa vahtia silmät selässäkin että Anni ei pääse nappaamaan kissa hännästä, koska ei ole mitään takeita ymmärtääkö Nöpö pitää kyntensä kurissa. Annia nimittäin kiinnostaa kissa aika lailla, tytön silmät kirkastuvat välittömästi kun Nöpö tulee lähelle ja hymy leviää korvasta korvaan. Kissa taas kiehnää ja puskee tyttöä hännällään eli antaa turkkinsa pikkuisten nyrkkien ulottuville oikein hopealautasella. Mutta eiköhän tästä kunnialla selvitä, pitää vaan olla tarkkana.


Onko teillä kokemusta vanhojen kissojen ja vauvojen rinnakkaiselosta? Vanhoista kissoista tuli mieleen että Nöpö täyttää ensi kuussa jo 11 vuotta! Voi mun pientä karvapalleroani <3

Kommentit (24)

Kippuralla

kahdenlaisia kokemuksia:
tapaus 1. kissat oli talossa ennen lasta, kaikki meni hyvin kunnes lapsi läheni 1v ikää. lopulta kissa ei edes väistänyt konttaavaa lasta, vaan oli kynnenjälket ohimolla+poskessa+toisessa olkapäässä. Kissoilla oli turvapaikkana kattoon saakka oleva kissanpuu sekä sauna (ovessa haka, ettei lapsi ikinä mennyt yksin sinne).
Päädyttiin antamaan kissa (sisarukset) naapuriin, jotka muuttivat maalle. Siellä ne nyt elelee edelleen, ikää 10v.
tapaus 2. ekana 2 lasta+vauva, kissa tuli taloo kun vauva oli 3kk. kissa ja vauva ylimmät ystävät, alusta saakka saattoivat makoilla samassa sylissä. tai jos vauva nukkui rattaissa, kissa nukkui tavarakorissa tai siinä jalkatuen päällä. ekat sanat olivat äiti ja KISSS-tärkeitä siis =) pinnikseen kissa ei koskaan mennyt, ei kielletty muttei edes yrittänyt. ei ole ikinä raapinut, poistuu paikalta esim sängyn alle jos ei tahdo huomiota. pari viimevuotta meidän sängyssä on ollut aikuiset+taapero+kissa, sulassa sovussa. V on monesti käyttänyt kissaa yöllä tyynynä (=D ), eikä kissa ole edes kylkeään kääntänyt.

Lottis

Meillä kissa suhtautui vauvaan kuten teillä, välinpitämättömästi. Sitten kun tuo alkoi liikkumaan, kissa kiinnostu enemmän. Vuoden ikäsenä poika työns kissaa kärryssä kun tuo sellaiseen ittensä tunki. Ja seurasi läheltä pojan leikkejä. Mutta haavereilta ei vältytty. Poika leikitti kissaa ja kisu innostu kynnet ojossa leikkimään ja pari kertaa raapas naamasta paahasti. Ei onneksi silmään. Tarkkana kannattaa olla. Kissa ite pitää etäisyyttä vaikka käy kyhnäämässäkin. Mutta innostuttuaan ei varo lasta sen enempää kuin aikuistakaan. Mielestäni. Sitten on tietysti poikkeuskilttejä ja kärsivällisiä eläimiä, joista kaikilla on oma tarina.

Annika

Kissa kyllä oppii hyvin nopeasti yhden hännästäkiskaisun jälkeen pysymään riittävällä etäisyydellä lapsesta. Yleensä lapsi ei malta niin hiljaa lähestyä, että pääsisi yllättämään kissan. Meillä ei ainakaan koskaan ole sattunut mitään haavereita. Kissa (toinen) antaa pojan koskea, mutta poistuu välittömästi mikäli poika käyttäytyy uhkaavan oloisesti ja näyttää siltä että aikoo kiskoa karvoista. Ja poikakin on oppinut, että mikäli mielii silittää, niin pitää olla hiljaa ja nätisti. Mulla on aina mielettömän hauskaa kun on vieraita lapsia kylässä ja juoksevat kiljuen kissojen perässä huoneesta toiseen! :D

möttis

Meillä onnistui vauvan ja siskoni koirien välinen tutustuttaminen niin, että bebelle laitettiin tumput käsiin kun mentiin silittelemään hauvoja. Tumput kädessä ei saa tiukkaa otetta karvoista, joten kiharakarvaiset koirat säästyivät tukistelulta :) Nyt 6v tyttö ja hauvat ovat ylimpiä ystäviä! Jopa vanharouva, joka todellakin on aiemmin karsastanut aiemmin lapsia, lösähtää ensimmäiseksi tytön viereen rapsuteltavaksi <3

Siiri

Vanhoista kissoista ei ole kokemusta mutta nuorista kyllä! Meidän vanhempi oli vuoden ikäinen kun lapsi syntyi. Jotenkin vaikuttaa siltä että nuo ymmärtää että lapsi on ruokkijoiden (=orjien) pentu eli sitä ei parane kynsiä. Toinen kissa tuli meille kun ipana oli vuoden ikäinen ja nyt vasta sekin on alkanut antaa takaisin jos poika sitä kiusaa, eli esimerkiksi nappaa hännästä kiinni... Niin, vanhempi kissa on nyt siis viiden vanha, nuorempi kolme ja ihmislapsi pian neljä. Kissat on älykkäitä tapauksia! :)

Jee

Eihän hän vielä vanhus ole. Oma kissani oli täysin normaali ja urheilullinen vielä vanhempanakin. Vanhuus alkoi tulla vasta 17 vuoden iässä, ja hän eli lähes 20-vuotiaaksi.

Vierailija

Meidän vanha kissa kyllä tunnisti pienen ihmisen ja antoi eräänkin pikkutytön riepottaa itteään, vaikkei yleensä edes hellään syliin tullut. Ymmärsi, että tää ihminen taitaakin olla vasta pentu, johon ei saa käyttää kynsiä :D

Nöpö saattaa yllättää!

Veljen koira oli jokseenkin vauhdikkaampi tapaus, ja etukäteen mietittiin, miten se sopeutuu tulevaan perheenlisäykseen. Ja hyvin sopeutui, ei ole ollut mitään ongelmia. Veljentytön ollessa reilut 6kk, tyttö makoili lattialla selällään ja koira meni tutkailemaan tyttöä, niin tyttö otti koiraa korvista kiinni ja alkoi monottaa koiraa naamaan molemmilla jaloilla. Koira ei tehnyt elettäkään ärhennelläkseen ja vetänyt itseään pois. Katsoi vain apuuntullutta, että "tällaista tämä mun elämä nykyään on"

Että Nöpökin voi vielä yllättää teidät.

Taikalintu

Tunnustan etten tiedä kissoista mitään, mutta uskon, että jotkin asiat pätevät yhtä lailla kissoihin kuin koiriin. Koirien suhteenhan monet ajattelet niin, että jos koira murisee lapselle, koiraa kielletään. Tällöin ei ymmärretä, että murahdus on koiran puolelta varoitus, ilmoitus siitä, että nyt lapsi teet jotakin, josta minä en tykkää. Kun koiraa on tarpeeksi kielletty murisemasta lapselle, joka esimerkiksi vetää sitä korvasta, koira oppii että murisemisesta seuraa jotakin ikävää ja lakkaa murisemasta, mutta korvasta vetämisen epämiellyttävyys ei tietenkään muutu miksikään. Jonain päivänä sitten lapsen vetäessä jälleen koiraa korvasta, koira kyllästyy lopullisesti, ei enää varoita murahtamalla, vaan puree lasta. Tämän jälkeen tietysti säikähtäneet vanhemmat ja läheisest pahimmillaan vievät koiran lopetettavaksi, koska "siitä on tullut agressiivinen". Pointti on se, että vanhempien tulee vahtia lapsia ja eläimiä ja opettaa vähitellen _lapsille_ mitä eläimen kanssa saa tehdä. Eli juuri niinkuin sinäkin ajattelit, sinulla saa varmaan olla silmät selässäkin silloin, kun Nöpö ja Anni ovat samassa huoneessa. Eivätköhän molemmat opi jossain vaiheessa, miten yhdessä ollaan sopuisasti, kun kissa aina pelastetaan innokkaiden nyrkkien ulottuvilta.

Arvostan muuten suuresti sitä, ettet kerro blogissasi kovinkaan paljoa Annista etkä (ilmeisesti tietoisesti?) julkaise hänestä kasvokuvia. En ollut ajatellut asiaa lainkaan ennekuin luin jostakin ajatuksia siitä, onko vanhemmilla oikeus esitellä lastaan ja hänen hyvinkin henkilökohtaisia asioitaan internetissä niin avoimesti, kuin monet tekevät. En tiedä kuinka moni äiti tai isä tulee ajatelleeksi sitä, että lapsesta voi tulla isona "julkinen henkilö", jonka nimeä googlettamalla löytyy sitten erittäin henkilökohtaisia asioita lapsuudesta. Jatkathan siis samaan malliin ja kerrot tyttösestä vain yleisluontoisia asioita ja hän saa sitten tarpeeksi isona itse niin halutessaan esiintyä internetin ihmeellisessä maailmassa.

Meeri

Tuo koiran toruminen murisemisesta on kyllä niin väärin! Sehän vain yrittää kertoa, että nyt ei ollut kivaa, voitko lopettaa. Paljon tuohon kyllä törmää, mutta toivoa saattaa, että yhä useammat koiranomistajat jaksaisivat perehtyä sekä koiran että lapsen käytökseen ja kasvattamiseen yhtä lailla :)

Vierailija

kannattaa joo vähän varoa :D meillä on kissat yllättävän kärsivällisiä ollu vauvojen kanssa mut on ne muutaman kerran torpanneet kiinni vaikka eivät ookkaan kunnolla raapineet, säikäyttäneet vaan

Vierailija

kannattaa joo vähän varoa :D meillä on kissat yllättävän kärsivällisiä ollu vauvojen kanssa mut on ne muutaman kerran torpanneet kiinni vaikka eivät ookkaan kunnolla raapineet, säikäyttäneet vaan

Sanna

meidän kissi ymmärsi että lapset ovat pentuja ollessaan vielä itsekin pentu (n4kk). Kaikki oli sallittua vauvalta.

Naapurin 4v tyttökin sai riepotella höyhenhuiskulla miten sattuu, vaikka normaalisti kissa ei ko. Tilanteessa nähnyt kuin höyhenet ja sain itsekin kerran irrotella pennun vatsanahastani jätettyäni höyhenhuiskun itseni ja kissan väliin. Se vaan oli niin ihana lelu. Tytön perässä sitten kuljeskeli kuin enkeli kun tämä juoksutti pentua ympäri talo..

Tsemppiä. Kyllä se vanhakin osaa.

Sandra

Nöpöstä ei kyllä ikinä uskoisi, että on jo 11!! Kissoista ei ole kokemusta, mutta luontevasti tässä taloudessa koirista kyllä. Siskollani on mummu rottiksemme Senna joka ei ole pienten lasten kanssa ollut koskaan. Aluksi reaktio oli aivan sama kuin nöpöllä, että karkuun ja ei kiinnostanut lapsi ollenkaan. Kun tyttö rupesi ryömimään sitten se olikin kauheaa kun neiti kiinnostui Sennasta ja jouduttiin laittamaan portti kun Senna antoi pieniä äänimerkkejä varoitukseksi. Mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta kun tyttö oli kävellyt hetken aikaa Senna hakeutui itse neidin näppeihin, ei väistänyt vaikka neiti käveli ylitse. Nykyään ovat parheita kavereita. Tyttö puraisee maissinaksua ja antaa palan Sennalle ja taas itselleen :D Jotain siellä vanhusten päässä ilmeisesti loksahtaa oikealle paikalle jossain vaiheessa :D

Miia

Lapsuudenkodissa meidän Nöpöllä oli tapana taputella tassuilla minua päähän, jos ei tykännyt. Sopivasti niin, että tuntui, muttei käynyt kipeää, eikä naarmujälkiä jäänyt.
Nöpö oli kyllä jo tottunut lapsiin, mutta ei oikein arvostanut kovin läheistä kontaktia halipulaisten kläppien kanssa :D

sohvi

meidän kisu tuli meille kun olin itse vielä pilke isin silmäkulmassa ja elikin sitten kunnioitettavaan 19v ikään. Olin ainoa lapsi ja kissa oli minulle kuin oma sisko <3 nyt hän kehrää jo pilven päällä, mutta muistot säilyvät :)

Kun esikoinen syntyi, niin meidän vanhempi kissa (silloin 9) yritti läpätä vauvaa heti kun sen toi synnäriltä kotiin, mutta se on oikeastaan ainut kerta, kai se oli pelottava tai jotain. Esikoisen kanssa noi kissat ei oo olleet mitään suuria ystäviä, kyllä ne silloin kun se oli pienenpi makoili sen vieressä. Mutta sitten kun tämä toinen lapsi syntyi, niin meininki oli ihan eri. Ne oli heti, että jee vauva ja nykyään varsinkin tuo vanhempi kissa (nyt jo 14 vuotias) tulee tarkoituksella tuon puoltoista vuotiaan luokse, että silitä mua ja kestää suht rajuakin käsittelyä. Tietysti jos se menee liian rajuksi (ja tässä tapaukseksassa se tarkoittaa esim täysillä hännän kiskomista, ihan pieni ei haittaa), niin kissa kyllä osoittaa, että nyt riittää ja huitaisee tassulla, mutta tekee senkin ilman kynsiä yleensä. Mikä on musta ihan ok, koska ei noin pieni lapsi vielä mun käskystä ymmärrä ihan täysin, että miten sitä kissaa saa kohdella, mutta ehkä se siitä ymmärtää, miten kissa käyttäytyy.
Mun kokemuksen mukaan kuitenkin kissat ymmärtää, että kyseessä on pieni ihminen ja sitä pitää kohdella eri tavalla. Varovaisuudesta ei tietty oo mitään haittaa.

Voi, meidän karvaKaveri on melkolailla samaa ikäluokkaa madame Nöpön kanssa :). Meillä kissoilla oli kans erääntyyppinen in denial-vaihe alkuun ja suhtautuminen vauvoihin oli samaa kuin uuteen huonekaluun tjsp. Sittemmin kissoista letkeämpi, jota sai vanuttaa miten tykkäsi, lähti autuaammille metsästysmaille.

Äksymmällä tapauksella on tapana varoittaa liian innokkaita käpäilijöitä näppäämällä ensin tooosi sievästi tassulla kädelle. Jos varoitusta ei usko, tulee piikkikinnasta lujemmin. Pelkkä varoitus on onneksi riittänyt tähän asti, sekin säikäyttää tarpeeksi. Mutta siis meidän tapauksessa Siperia eli Kaveri opetti :)

Janika

Meillä on tällä hetkellä 14v kissaneiti ja 5- ja 6-vuotiaat tytöt. Piuku (thö kissa) on alusta asti ottanut laspet osaksi perhettä ja on ollut todella pitkäpinnainen lasten kanssa. Pienestä asti lapsille on tolkutettu että kissaa ei saa vetää karvoista ja kerrottu että jos sitä kiusaa niin se saattaa raapasta tai puraista. Ja kissaa ei ole muistaakseni koskaan komennettu sen takia että se olisi ollut liian raju lapsia kohtaan. Se on mennyt hyvin lapsille perille ja kissa tottelee hyvin myös lapsia nykyään. Kun lapset oli pienempiä niin kissa jopa "koulutti" niitä. Kerran näin kun toinen lapsista otti kissaa kiinni selästä tai härnäsi tai jotain (en nyt muista mitä siinä tapahtu tarkalleen) niin Piuku otti hampailla kiinni lapsen jalasta, mutta ei puraissut. Ihan vaan ilmoitti että "hei mulla on tällaset, jos ei tuo lopu niin leuat menee kiinni vähän tiukemmin". Ja lapsi totteli. Aivan mahtavaa kanssakäymistä mun mielestä. Eilen aamulla kun menin herättämään lapsia, oli kissa nukkumassa toisen tyynyllä :D Lapsella oli sitten pehmotiikeri tyynynä.

Meillä kissa (kohta 9v) ei myöskään pikkuvauva-aikana reagoinut lapsiin mitenkään. Sitten kun lapset alkoivat liikkua, alkoi kissan kiinnostuskin herätä, mutta aika pian hän totesi, etteivät noin pienet naperot ole häntä varten ja luikki aina pakoon pikkukäsiä. Uskon, että kissakin ymmärsi, ettei niin pientä (alle 1v) "saa" purra ja totesi omaksi turvallisuudekseen parhaaksi vain pysyä etäämmällä. Taaperoaikana karttelu ei enää ollut niin tiukkaa. Ohjeistimme ja yhdessä lasten kanssa opeteltiin, miten kissan kanssa saa olla ja miten käsitellä - sekä varsinkin milloin kissa pitää jättää rauhaan. Aina ei aikuinen ehdi väliin ja me kyllä vähän otettiin se mentaliteettikin, että jos lapsi ei komennuksesta itse siirry kauemmas, niin oma oma vikansa, jos kissa sitten raapaisee tai näykkäisee. Meillä kissa on siis kirjaimellisesti näyttänyt kyntensä molemmille lapsille (mutta ei vauvavuotena, vasta kun ovat olleet jo taaperoita ja hieman edes älliä päässä sekä kyky ymmärtää kieltoja ja ohjeita) ja nyt rinnakkaiselo on sopuisaa. Lapset kunnioittavat kissaa, kissa joskus hakeutuu saamaan heiltä rapsutuksia, molemmat osapuolet osaavat perääntyä jos jompaa kumpaa alkaa nyppiä. ;)

sipe

Nöpöhän on vielä nuori! Meidän äidin vanhus lähti kissataivaaseen vasta kun oli 17v. :) Toinen on nyt 10v ja en osaa edes ajatella, että hän olisi vanhus. Haha. :D

hömpötti

Meidän taloudessa ollut jo syntymästä asti kissoja, eivätkä ole ikinä kiinnittäneet lapsiin mitään huomiota.. varovainen kyllä kannattaa olla, sillä itselläni on pysyvä arpi poskessa kun kaksivuotiaana menin kokeilemaan sitä hännänvetoa :D Noh, kannan tämän arven ylpeydellä, kissaihminen kun olen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010