Iltakävely Raumalla sai arvoisensa päätöksen, kun yhtäkkiä kesken matkan lähistöltä alkoi kuulua aivan järisyttävän kaunista naiskuoron laulua. En ollut edes tajunnut että olimme parhaillaan ohittamassa keskiajalla rakennetun kirkon raunioita, ne sulautuivat niin hyvin puistoon. Jostain syystä raunioiden keskellä lauloi kuoro, mitä jäimme kuuntelemaan. Korkean kivijalan vuoksi raunioiden sisään ei nähnyt, enkä kehdannut mennä kurkkimaan. En tiedä mikä tapahtuma oli kyseessä tai keitä nämä laulajat olivat, mutta ainakin takasivat meille taianomaisen hetken ennen hotellille paluuta.

Koska olen luontaisesti utelias, hiippailin aamuhämärissä (Anni herää edelleen viiden maissa joka aamu....) samaan paikkaan ihmettelemään Pyhän Kolminaisuuden kirkon raunioita.1300-luvulla pystytetystä kirkosta on jäljellä enää kivijalka ja itse kirkko se on poistettu käytöstä vuonna 1640 tulipalon tuhottua puuosat. Jännä kyllä kirkkoa ympäröi useampikin hautakivi, ja suurin osa haudoista on 1700- ja 1800-luvuilla eläneiden ihmisten.










Vanhat kirkot ja hautausmaat ovat minusta äärettömän mielenkiintoisia, sillä missään muualla ei saa niin konkreettisesti kosketusta aikoihin menneisiin. Kirkot ja hautakivien muistokirjoitukset ovat kiinteä osa paikkakunnan historiaa, parempaa historiankirjaa tuskin löytyykään. On hienoa että rauniot on jätetty paikoilleen, eikä niitä ole vuosisatojen aikana siivottu uuden tieltä. Jos on asiaa Raumalle, kannattaa piipahtaa katsomassa Vanhankirkonkadulla sijaitseva nähtävyys. Etenkin aamun hiljaisina hetkinä, ennen kuin kaupunki ympärillä herää, paikka on vaikuttava.

Kommentit (6)

atomi

Hautuumaat on ihan parhaita.Tietysti kulttuurihistoriallisina paikkoina mielenkiintoisine muistomerkkeineen mutta muutenkin. Kalmistojen tunnelma syntyy kuoleman läsnäolosta siten, että sitä voi elävä pahemmin pelkäämättä kokea. Tosin yölliset retket hautuumailla ovat aika karmaisevia jos antaa pelolle valtaa. Olen aina rakastanut hautuumailla kuljeskelua. Ajatuksia herättää köyhien hautuumaa sekä vauvoina kuolleiden muistolehto. Kiitos Nelliina näistä matkapostauksista. Omaan maahan tutustuminen yllättää kyllä positiivisesti. Ihanaa reissua teille :-)

raumlaine flikk

Lauluyhtye Myytti siellä Vanhan kirkon raunioilla esiintyi, minäkin olin kuuntelemassa :) Oisitte vähän kiertäny raunioita löytääkseenne sopivan kurkkimisraon, niin teki moni muukin ja olihan tämä muutenkin ilmaiskonsertti. Noista meidän matkailusaarista myös Kuuskajaskarin vanha linnakesaari on käymisen arvoinen, kertoo nimimerkillä hän, jonka toinen vanhemmista työskenteli saarella sen vielä ollessa Puolustusvoimien käytössä :) Hyvin sulautui pieni lettipää kaikki koulun loma-ajat varusmiesten joukkoon, ostivatpa mulle munkin jos toisenkin aina välillä :D Pakko on sitäkin hehkuttaa, että eipä ole Suomessa toista kaupunkia, joka saa kätkeä sisäänsä KAKSI Unescon maailmanperintökohdetta. Kannattaa joskus tsekata myös Sammallahdenmäki. Toinenhan oli tietenkin tuo Vanha Rauma - josta kukaan täällä ei puhu vanhana kaupunkina, särähtää korvaan. Sen arvo tunnetaan ja siksi kai puhutaankin nimenomaan Vanhasta Raumasta (onhan noita "vanhoja kaupunkeja" nyt muuallakin - on osattava erotella omansa!). Ai niin, heinäkuussa on Pitsiviikot. Tapahtumia ihan joka lähtöön. Vanhan Rauman Kontion kahvilan sisäpihalta saa kesäisin lämpimiä, juuri paistettuja vaniljamunkkeja... Voisin jatkaa listaa loputtomiin, koska tässä kaupungissa on paljon hyvää (lue: itsestäänselvyyksiä) :)

iinuska

Vanha Rauma on kyllä niin kaunista, kerran olen päässyt käymään, kun oli se pitsien yö siellä. Niiin hienoja puutaloja siellä, unelmapaikka kauniina päivänä :) Mukavaa, että olette päässeet koko perheen voimin reissuun. Tekee varmasti hyvää, kun olen ehkä huomannut pientä alakuloa kasvoissasi kuvien välityksellä. Kaikki muuttuu aurinkoisemmaksi ja Anni ei ikuisesti revi sua viiden aikaan aamulla ylös :) Anteeksi, jos menin liian hen.kohtaisuuksiin :o

Hyvä muistutus siitä, että hautausmaat ovat tosi jänniä paikkoja! Asuin yhden vuoden hautausmaan vieressä ja rakastin kulkea kauppareissuilla hautausmaan läpi. Tunnelma oli niin erikoinen ja oli hauska tutkailla vanhoja hautakiviä. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011