Jens Lapiduksen Rahalla saa -kirja on ollut varsin pätevä lukupaketti. En ole ihan vielä vakuuttunut kirjailijan cool man -tyylisestä tavasta kirjoittaa, mutta ei se toisaalta liian häiritsevääkään ollut. Häiritsevää oli ennemminkin erään kirjan päähenkilön pakkomielle kuulua Tukholman piireihin, niin että oli valmis aloittamaan huumediilerin uran rahoittaakseen luksusvaatteet ja vaivalla luodut rikkaan pojan kulissit.

Yksi kirjan päähenkilöistä, JW, on ihan tavallinen köyhä parikymppinen jonka elämäntehtävä on päästä piireihin ja luoda oikeat kontaktit. JW pitää tarkasti huolta että yllä on tyylikkäät merkkivaatteet ja kaveripiiri bailaa prinsessa Madden seurueen kanssa samoilla mestoilla ja kaiken tämän rahoittaakseen mies pyörittää kokaiinibisnestä. Kokkelia uppoaakin rikkaisiin&kuuluisiin melko tavalla. Sliipatun nuoren miehen heilumista Tukholman vanhan rahan piireissä on viihdyttävää seurata, mutta lukijana minua ahdistaa koko ajan päähenkilön puolesta. JW:n on pitänyt rakentaa itsensä kokonaan uudelleen aina yläluokan aksentin opettelusta lähtien.

Kun huumebisnes on kyseessä, kirjassa on tietysti mukana myös pahikset. Tässä tapauksessa jugoslaavimafia. Gangsterit tosin ovat tässä kirjassa melkein se sympaattisin osasto, sillä kirjailija on kuvannut myös näiden körmyniskaisten kostajien arkielämää niin että lukijalle avautuu ihan uudenlainen (ala)maailma. Oikeastaan tämä tekee Lapiduksen kirjasta tietyllä tapaa mielenkiintoisemman, pahisjengi taistelee ihan samanlaisten arkisten ongelmien kanssa kuin kuka tahansa muukin. Yleensä dekkareissa pahis on vain pahis ja sillä selvä.


Pakko vielä tarttua tuohon englannin käyttöön suomennetussa kirjassa. Blogeissa ja puhekielessä väliheittojen kuten cool man, be there or be square, waddaaaaap ja sen sellaiset höpinät kuuluvat tavallaan asiaan, sillä kieli on yhtä elävä kuin sen käyttäjä. Ärsyttävää tai ei, kukaan meistä ei puhu kirjakieltä. Kuitenkin, kirjoissa toivoisin pidettävän kiinni siitä kirjakielestä, henkilöhahmojen persoonallisuuden voi tuoda esiin ilmankin näitä heittoja. Etenkin kun näitä höpinöitä harrastettiin Lapiduksen kirjassa enemmänkin. Taisin päätyä siihen että tämä oli sittenkin ärsyttävä piirre. ENIVEIS, ei kuitenkaan häirinnyt niin pahasti ettenkö haluaisi lukea seuraavaa osaa.

Ps. kirjassa oli sivulauseessa mainittu kuinka jonkun entinen tyttöystävä oli Hannah Graaf, ja se sytytti yhtäkkiä lampun päässäni. Graafin siskot! Kuka muistaa :D

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=FDVbtxMNX3s[/embed]

Kommentit (6)

Sofiia

Itse tykkään Lapiduksen kirjoissa nimenomaan hänen tavastaan kirjoittaa. Aina ei jaksa monimutkaisia virkerakenteita ja kilometrin mittaisia sivistyssanoja ja silloin Lapidus on taattua tavaraa!

Ruotsalaisia dekkareita fanitan minäkin ja tykkäsin tuosta sarjasta, mutta kirjoitustapa on tosiaan aika erikoinen. :D Välillä sitä oli piristävää lukea, välillä taas ärsytti ihan hillittömästi nuo waddaapit. :)

Mä tykkäsin tuosta Stockholm Noir -sarjasta. Tosta Rahalla saa -kirjasta on tehty leffakin. Tykkäsin siitäkin, vaikka harvemmin leffa yltää kirjan tasolle, niin tässä tapauksessa homma toimi. En muista oliko leffassa sitten vähän vielä enemmän noita noloja huudahduksia :D

NiinaH

Graafin siskot, kyllä! parasta kun aloin kuunnella biisiä eI mennyt montaa sointua, että puoliso havahtui "onko tää Graaf". Ysärin kasvatit. :) Kirjoista ja nimenomaan dekkareista tuli mieleeni Lisa Marklund. Olen itse tankannut ne kaikki ja ovat kyllä niitä kirjoja, että kun lukemisen aloittaa, ei malta kirjaa käsistä laskea (vähän nukutut yöt ja silmäpussit tulee siis kaupantekijäisinä :)...). Oletko lukenut, toimiiko sulle?

J

Juu kyllä muistuu mieleen Graafin sisarukset, hyh :---D

Aivan aiheen vierestä: onkohan sulla vielä olemassa se H&M:n (Divided-merkkinen) violetti riikinkukkoprinttinen tuubimekko? Semmonen lirpake? :D Ei sattuisi lojumaan jossain kirppiskasassa turhana?

chatte

Jep, kirjoitustyyli on hyvin omalaatuinen. Mutta uusimmassa teoksessa, Vip-huone, tyyli on mennyt paljon "siistimpään" suuntaan! Kannattaa sekin tsekata, itse pidin ja huomasin kyllä Lapiduksen kehittyneen kirjoittajana. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010