Pikkuhiljaa uskaltaa siirtyä megatoppauntuvatakeista villakangastakkeihin, hurraa! Ainakin jos antaa auringon huijata itseään. Vanha duffelini toimi kirppiskierroksella kuitenkin hienosti, ei ollut kylmä eikä kuuma.

n1
n1

Tulen hyvälle tuulelle ihmisten värikkäistä pipoista, joten puin itsekin sellaisen. Pienet on ilot tänään.

n2
n2

Käytiin eilen katsomassa leffassa Kulmat pojat, ja se oli ihan älyttömän hauska! Harvemmin tulee räkätettyä ääneen elokuvissa, mutta nyt koko sali remahti nauruun tasaisin väliajoin. Ihanaa, että Suomessa osataan tehdä kunnon huumoripljäyksiäkin niiden iänikuisten räkä poskella kuollaan ojaan -ahdistuspätkien keskelle. Taidan olla vähän liian tunneihminen, kun imen leffan ilmapiirin aina moneksi päiväksi itseeni ja masistelen menemään jos elokuvakin on masentava. Siksi välttelen kaikkia traagisia ihmiskohtaloelokuvia kuin tefloni vettä. Uutisissa on tarpeeksi tragediaa meikäläiselle.

Ahdistuspätkien lisäksi kartan katastrofielokuvia, Twisterin jälkeen ei ole tullut yhtäkään hyvää sen genren elokuvaa. Niissä toistuu aina se sama kaava: rikkinäinen perhe, vähintään yksi angstiteini, jäätävä katastrofi (luonnonmullistus tms.), perhe joutuu puhaltamaan yhteen hiileen, nyyhkisnyyh onnellinen loppu. Gnaah!

Saku osaa nykyään kuitata uusista elokuvista minulle heti, että sä et halua nähdä sitä, se on räkä poskella -leffa/katastrofileffa :D

Niin ja jos koira kuolee elokuvassa, minä poistun paikalta!

Onko täällä muita valikoivia leffamakuja?

Kommentit (24)

Joo, minäkin yritän vältellä pahan mielen elokuvia. Ahdistava tunnelma jää mieleen vähintään loppupäiväksi.

kate

no todellakin on! :D just huomenna aattelin mennä kattoon ton kulman pojat! mulla on kans sama, että en enää nykyää ees mee kattomaan mitään ahistavia 'yhyy maailma tuhoontuu' -elokuvia, kun sitte niitä tulee itteksee taas pohittua liikaa:D

Halina

Itseään toistavat katastrofileffat on kyllä aika plääh! Mutta The day after tomorrow on ihana:DD<3 Jake Gyllenhaal<3(perustelu);) Mutta tykkään kaiken tyyppisistä elokuvista kunhan ne on hyvin tehty! Suomalaiset on aika usein masentavia...tahtoisin joskus nähdä suomalaisen elokuvan jossa ei olisi a) mahottoman pitkiä pätkiä joissa ei puhuta mitään vaan ns "fiilistellään" b) hahmot ois yritetty maskeeraa muiksi ku perus tallaajiksi c) niissä olisi iloisia ihmisiä eikä leffassa kiroiltais kertaakaan:D Vaihtelu piristäis!

Voi, nuo kuolevat koirat on niin surullisia! Se oli se Will Smithin ahdistava zombieleffa joitain vuosia takaperin, jossa ihmisiä kuoli (tai muuttui zombeiksi) jatkuvalla syötöllä, mutta ainoo kohta jossa itkin oli kun koira kuoli. :'/

/Suvi

Elinäf

Onneksi on muitaki jotka itki sitä koiraa. Kaverit nauro mulle ku kerroin, että märsäsin vain sitä kohtaa ja olen tähän asti kuvittellu olevani jotenki kummallinen ja tunnevammanen. Mutta hihii, en ole ainoa :D

rulle

Heei Niina! Ootkos nähny leffan Marley & me? tuli tosta koiran kuolemisesta mieleen.. : )

iinuska

Hei Nelliina, tämä ei nyt mitenkään liity postauksen aiheeseen, mutta pakko tulla kiittämään! Asun tällä hetkellä Englannissa, ja jo pidempään korvan takana on ollut Joe & The Juice -vinkkauksesi. No, viime viikonloppuna sain sitten viimein aikaiseksi mennä käymään siellä. Täytyy sanoa, että oli se sen arvoista, niin syömisten kuin työntekijöiden puolesta... ;)

Athelas

Siis ooämgee, ikivanha leffa Daylight - Paniikki tunnelissa. Mä en kestä sitä, kun se koira ui kauheeta vauhtia yrittäen päästä turvaan. Ei ei ei ei ei. Ihan sama mitä niille ihmisille tapahtuu :).

mä välttelen kauhuelokuvia, koska imen niistä mielikuvitukseeni sellasia juttuja, etten pysty öisin nukkumaan ja pelästyn kaikkea :D se on jännä että vaikken ole katsonut mitään kauhua ainakaan 7 vuoteen, joskus kun joudun viettämään yön yksin kotona, kaivan mieleni perukoista vaikka mitä kamalaa! onneksi kissa on aina turvana ja useimmiten myös se avomies :D

mä oon myös ihan älytön leffaitkijä, joten nyyhkyjä katsotaan vain valikoidussa seurassa kotona eikä leffateatterissa ollenkaan :D

Tuija

minä ahdistun helposti ja otan vaikutteita mutta SILTI tykkään eniten realistisista draamoista joissa on enemmän alamäkiä kuin hyvää. no, toisaalta sellaset lämpimäthaikeat draamat kuin little miss sunshine myös kolahtavat. nykyään en ole niin täysin komediavastainen.

Nipsuu

Jos et kestä koiran kuolemaa, et voisi ainakaan mennä katsomaan Vuosaarta :). Itselle tuli siinä niin iso itku, kun koira kuoli :(

Stella Harasek

"Niin ja jos koira kuolee elokuvassa, minä poistun paikalta!"

AAMEN! Karo osaa onneksi jo vältellä leffoja, joissa on siihen mahdollisuus.

mju

Tummin perhosten koti kuulostaa juuri sun leffalta. Vollotin kuin pikkuvauva yhdessä kohtauksessa. Ja siinä on perhosiakin! Ainakin toukkina...

Valikoiva leffamaku, kyllä! Jätän kaikki mahdolliset psykologiset trillerit ymspois, koska pelkään sekoavani jos katson niitä :D ns. "tavalliset" kauhuleffat zombeineen ja verimälläyksineen ei ole mitään verrattuna siihen, kun kaksi tuntia mässäillään ihmismielen sairailla päähänpistoilla. Hyvänä esimerkkinä Saw-sarja. Mikään ei ole pelottavampaa kuin ajatus siitä, että kuka tahansa voisi seota samalla tavalla, olle mieleltään yhtä sairas ja tehdä yhtä sairaita asioita kuin elokuvassa. hrr.

Teija

Täällä vielä yksi jonka leffamaku on valikoiva. Tai ei ehkä niinkään maku vaan sisäistämiskyky... Mieskin jo tietää, ettei minulle kannata ehdottaa sellaisia leffoja jossa on useita aasialaisia näyttelijöitä, takauma - tai unijaksoja tms absurdia. Ehkä minulla on huono kasvomuisti ja sen takia vaikea tunnistaa/muistaa aasialaistaustaisia näyttelijöitä toisistaan, minkä takia menen aina ihan sekaisin henkilöistä (ja korostan ettei tämä ole rasistinen kommentti). Esim Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme elokuva oli vaikea, vasta toisella katsomiskerralla ymmärsin juonesta jotain! Ja ne uni/takaumajaksot vasta hämmentävätkin, haluan kronologisesti ja selvästi etenevän elokuvan! Ja visuaalinen köyhyys olisi tietysti plussaa, en jäisi katselemaan maisemia/sisustuksia/vaatteita ja siten unohtaisi seurata tapahtumia... ;)

mallu

Jep, sama täällä toi, että jos koira kuolee, niin EI. Se on aika huvittavaa sinänsä, että ihmisiä jos kuolee niin voi voi, mutta jos koira, niin sitten sen on maailmanloppu :D

Kävin kans katsomassa viime perjantaina Kulman pojat ja oli hyvä! Suomalaiset osaa teherä hyviä komedia elokuvia, mutta kauhuissa ja trillereissä suomalaiset kusevat erittäin pahasti.... Sen takia en useinkaan katso suomalaisia räkä poskella -elokuvia. :D Mutta muuten elokuvamakuuni kuuluu lähes kaikki elokuvat, mutta teini/tyttöjen elokuvia vihaan useimmiten. Ne ovat mielestäni erittäin rasittavia katsottavia useimmiten... Mutta tähän ei sitten lasketa Sinkkuelämää -elokuvia! :D

bambi

Älä vaa mee sit kattomaa tota Vuosaarta mikä on nyt teattereissa! vaikka kuinka monta pohjattoman masentavaa ihmiskohtaloa eikä kellää ollu onnellist loppua! :C Yks koirakin kuolee.

Katson leffoja paljon ja viehätyn kauhusta ja hidastempoisista draamoista. Omaan leffamaun, johon ei moni tuttuni ole samaistunut. :) Olen kerran itkien poistunut leffateatterista, joskus pikkasena katsoessani Mask Naamion. En surusta vaan häpeästä. Jim Carey, oksennan. Komediat, viemäriin.

enni

Katasrtrofielokuvista puheenollen, suosittelen 2009 julkaistua The Roadia (suom. Tie), jossa pääosassa loistaa Viggo Mortensen. Todella poikkeuksellinen genressään, ainakin mun mielestä, ihan äärimmäisen tunneryöppyjä aiheuttava kylläkin. Millaisia tunteita, siitä saa kukin ottaa itse selvää. :) Ehdottomasti yksi vaikuttavimmista elokuvakokemuksistani!

Noomina

Koiran kuoleman sisältävät leffat pitäisi asettaa K-18 leffoiksi. Tai kokonaan oma sisältöluokitus niiden "väkivalta, siksi, ahdistus ja huumeet" rinnalle: "koiran kuolema". Minulta vaihtuu heti kanava /loppuu leffa jos koira kuolee. Oli ohjelma ollut siihen saakka miten hyvä tahansa. Ei vaan halua katsoa vapaaehtoisesti sellaista julmuutta. Komppaan siis kaikkia teitä muita herkkiksiä! Pro koirat! (ja kissat!)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011