Tässä ne kaksi lemppariväriäni pitkälti ovat, mintunvihreä ja punainen, yhdessä. Klingin kauluspaita on yksinkertaisesti ihana. Kaikki eivät tosin ole samaa mieltä. Tirskuin kaverini Mian ilmeelle kun kipitin rekkien välistä viime viikonloppuna heilutellen pilkkupaitaani silmät säihkyen ja hihkuen että katomitämälöysin!!! Kommentti oli suunnilleen että ööh.. joo, onhan toi tavallaan ihan sun näköinen... mä en vois ikinä käyttää mitään tuollaista... Eli ihan perustilanne minun ja ystävieni melko radikaaleissa makueroissa :D yleisin kuulemani kommentti on juuri jotain sen suuntaista, että outo, mutta sopii sulle.

Edellisessä pitkälti tiivistyy mielestäni pukeutumisen(vapauden) parhaus. Kaikilla saa olla oma tyyli, mitä kanssaeläjien ei tarvitse ymmärtää, ainoastaan hyväksyä. Minä esimerkiksi en ymmärrä miksi kukaan laittaisi ylleen neutraalin sävyisiä vaatteita kera vuiskalaukkujen mielummin kuin iloisia värejä, mutta ei minun tarvitsekaan ymmärtää. Vuiskat ovat erittäin ok muilla, kunhan minun itseni ei tarvitse niitä käyttää. Sitä paitsi, miettikää miten tylsää olisi jos kaikki näyttäisivät samalta. Tylsää. Kaikki te, joille muiden omasta tyylistä poikkeava pukeutuminen on ylivoimainen piikki lihassa, miettikää mikä fiilis olisi jos joka jamppa kadulla kulkisi täsmälleen samassa vaatekerrassa, kampauksessa ja meikissä kuin sinä. Aika tylsää. Ja mitä sitten enää voisi paheksua, hyvänen aika!



Joskus tulee mietittyä kuinka moni tekee joka päivä kompromisseja pukeutumisen suhteen vain siksi, että kokisi esimerkiksi kuuluvansa joukkoon. Taidelukiossa kuuluu näyttää siltä, nelikymppisenä tältä, insinöörin pitää näyttää tuolta, pitkät naiset eivät uskalla käyttää korkoja koska pelkäävät muiden tuijotusta ja niin edelleen. Se on puhtaasti surullista. Voin omalta osaltani vannoa, että tulen aina pukeutumaan tasan kuten itse haluan, paheksujista viis. Siinähän kärvistelevät, nyyh nyyh. En väitä että on helppoa olla välittämättä ympäristön luomista (turhista) paineista, mutta kannattaa silti harkita oman päänsä pitämistä. Pukeutuminen on tavallaan niin mitätön asia, että en voi käsittää miten ihmiset jaksavat kuluttaa aikaansa riehumalla muiden valinnoista. Nauttikaa mielummin erilaisuudesta ja kuluttakaa ylimääräinen energianne kuntosalilla.

Hups meni vähän sivuraiteille. Postauksen pointti, I love my shirt ja nauttikaa omasta tyylistänne, oli se mitä tahansa. Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!

Kommentit (49)

Amen! Mä käytän mun toisina päivinä Spongebob-hupparia ja toisina päivinä jotain tosiasiallista ja seuraavana päivänä jotain tyttömäistä pitsimekkoa, ihan vaan koska voin ja haluan :D Kanssa-asuja välillä jotain ostoksia ihmettelee, mutta yleensä kun puen ne päälle niin sieltäkin suunnalta tulee hyväksyntää.
Joskus kun käyn mun äidin kanssa ostoksilla, hän tuntuu ajattelevan, että voinko mä tällaisia käyttää, että eikö vaan nuoriso pue tällasia päälle ja yritän joka kerta sanoa, että mitä väliä ja toisekseen aika harvoin mustista housuista näkee ulospäin, että mistä kaupasta ne on ostettu ja kenelle mukamas tarkoitettu.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

no tässäpä se meikänkin pukeutumisfilosofia pitkälti tuli: "ihan vaan koska voin ja haluan" :D meidän äiti on ihan samanlainen, miettii joka vaatteen kohdalla onko se "soveliasta" ja mitä muut siitä ajattelee. Turhaa ressiä vaan tuollainen, kun nyt ei nakuna juokse ettei putkaan joudu :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Anniina

Ööö.. landepaukku täällä moro. Mikä on Vuiska? Meinaak se Louis Vuitton laukkuu?

Jonna

Samaa mieltä oon. Toisaalta luulen että on myös paljon ihmisiä keille pukeutuminen ei ole kovinkaan tärkeä asia tai tapa ilmaista identiteettiä. Myös jos ei ole kovin selkeä oma tyyli ja suhtautuminen pukeutumiseen hieman välinpitämättömämpi saatta olla helpompi seurata muiden 'uniformua'.

Tai sitten ei

Heh, juuri tuttu kertoi jostain kolumnista, jossa espanjalainen mies hehkutti suomalaisten värikästä pukeutumista, ja kirosi miten Espanjassa kaikki pukeutuvat mustaan. Tää on taas näitä suomalaisten alemmuuskomplekseja.

Lilian

Niinpä! Aina ollessani Venäjällä mietin, että mikäköhän niissä venäläisissä naisissa muka on niin ihanaa...Kaikki kun näyttävät ihan samalta! Ja eikö sitä huomaa kukaan muu kuin minä? On ihana palata takaisin Suomeen, täällä kun on monennäköistä kulkijaa. Ja, hassua kyllä, on tosiaan olemassa maa, missä käytetään vielä enemmän mustaa/harmaata/ruskeaa, kuin Suomessa, eli Venäjällä.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Nyt oot asian ytimessä, ei todellakaan tarvitse itse pukeutua hörsöihin, mutta voi silti arvostaa toisen persoonallista tyyliä. Mä esimerkiksi rrrrrakastan näyttäviä gootti- ja lolitatyylejä, siis katsella, en pukeutua itse. Olis älyttömän kurjaa jos tuollaisia piristäviä kermakakkuja ei kulkisi kaduilla lounasreissujeni ilona :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Oo kuule pinkkihörsö ihan rauhassa, ihan sama mitä mieltä muut siitä ovat, se on niiden murhe.

Olen joutunut miettimään tuota työhaastatteluun pukeutumista aika ajoin (työpaikkaa vaihtaessa), ja helppoa on ollut sikäli että mun vaatekaapin siistit kynähameet ja neuletakit ovat aika peruskamaa työhaastatteluissa. Nykyään olen enemmän ja enemmän miettinyt että en oikeastaan edes halua sellaiseen työpaikkaan missä en saisi näyttää itseltäni ja onneksi se alan valinta on täysin itsestä kiinni. Ts. lääkäriksi lukeva tietää jo etukäteen että töissä ollaan asiaankuuluvissa työvaatteissa, kun taas minä voin markkinointipuolen sekatyöläisenä pitkälti valita kuinka konservatiiviseen työpaikkaan haen alunperinkään, onko tilaa omalle persoonalle vai ei.

Ps. miten hemmetissä aikuinen pukeutuu :D haluaisin tietää.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Allekirjoitan, nimimerkillä pinkki tukka ja yleensä pinkit kiksukarvasäärystimet tms. massasta poikkeava asuvalinta ja opiskelen logistiikkainsinööriksi :D Niin mikä uskottavuus....?

Näin minäkin sen yritän järkeillä!

Ja joo, työhaastattelupukeutuminen on kyllä kinkkistä. Itse opiskelen puheviestintää, ja pääsykoken haastattelussa (neljä vuotta sitten, olin pukeutunut siisteihin farkkuihin ja kukkakuosiseen siistiin paitaan) minulta kysyttiin, "millaisia ihmisiä luulen niiden ottavan sisään, kerta olen puketunut kuten olen?" (tarkoitus ilmeisesti olikin provosoida, en murtunut ja pääsin sisään ;) ). Silloin suoraan miettimättä vastasin, suurinpiirtein näin: "Olen pukeutunut tavalla, joka kertoo siitä, millainen ihminen olen, riittävän asiallinen, mutta pirtsakka persoona kumminkin... näen ennemmin, että on hyödyllisempää antaa pukeutumisen kuvata sitä, mitä oikeasti olen, kuin tulla tänne jakkupuvussa ja salkun kanssa, koska jäykkä jakkupukutäti en ainakaan vielä ole. Jos tänne ei kaivattaisi opiskelemaan aitoja persoonia, vaan nuoria vain yhdestä muotista, ei tämä minun paikkani olisikaan."

Ja sisään päästiin ja olen koittanut ajatella edessä häämöttäviä "oikeiden töiden" hakemisia juurikin noin, kuten sinä sanoit. Olen myös alalla, jossa voin vaikuttaa pitkälti siihen, millaiseen paikkaan työllistyn, ja tuskin itsekään haluaisin valita sellaista vaihtoehtoa, jossa kaikki yksilöllisyys kitkettäisiin pois super tiukoilla pukeutumissäännöillä.

Jos olisin valinnut alan, (kuten esimerkiksi nostamasi lääkärin työ) jossa työtehtävät vaativat tietynlaista pukeutumista, olisi se tietenkin eri asia. Työtehtävien vaatimat vaatteet/uniformut ymmärrän tottakai. Niissä ei olekaan kyse yksilöllisyyden piilottamisesta tai kitkemiestä vaan esimerkiksi turvallisuudesta tai hygienia-tekijöistä :)

Iina

Olen niin samaa mieltä! Mua jotenkin masentaa joka kerta kun kuulen ihmisten arvostelevan toisten lookkeja vain siksi että se on erilainen. Musta on hienoa että ihmiset pukeutuvat erityylisesti ja se on yksi syy miksi seuraan sun blogiasi. Tuntisin oloni epämukavaksi jos joutuisin laittamaan päälleni sun sydän- ja hörsövaatteita (osan kaapistasi sen sijaan voisin hyvinkin kelpuuttaa itselleni, esim. ne leokorkkarit ;D ) mutta siksi onkin niin kiva katsoa miten joku toinen nauttii niistä yllinkyllin ja näyttää vielä hyvältä.. Enemmän hyväksymistä: <3

Oikeassa olet! Oma lempparivärini on pinkki ja saan aika paljon palautetta sen liiallisestä käyttämisestä. Välillä se tuntuu vähän raskaalle, kun ihmiset heittelevät kommentteja tyyliin "taas pinkkiä" tai "milloinkohan sinä alat pukeutua niinkuin aikuiset".

Toki minullakin sen verran järkeä on päässä, että esimerkiksi työhaastatteluun en suuntaisi kokpinkissä velour asussa, mutta silloin kun en ole työhaastatteluun menossa, voin näyttää barbielta tai vaahtokarkilta, jos haluan, koska se on minusta kivaa!

Niin, ja ei se musta jakkupukukaan ainoa oikea valinta työhaastatteluun ole!

Mä en oo koskaan liiemmin välittänyt siitä mitä muut ajattelee mun tyylistä. On sitä yhtä jos toista rääpettä tullut elämänsä aikana päällä kannettua :)

Tietysti olen joskus yrittänyt ihan niitä äärimmäisen teräviä reunoja vähän pehmentää, jos esimerkiksi silloinen tyttöystäväni ei ole pitänyt jostain asiasta pukeutumisessani. En silti lähtisi koko tyyliäni muutamaan kenenkään takia.

Niin, ja tykkään tyylistäni, vaikka se ei mikään poikkeava olekaan.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

sama, olen tehnyt elämässäni varmasti ihan jokaisen ns. tyylimokan, mistä nyt yleensä ihmiset jaksaa motkottaa. Jokaisen. Eipä ole menoa haitannut :D

Mä oon syyllistynyt pukeutumisnatseiluun miehen kohdallan ainoastaan överitiukkojen farkkujen kohdalla (terveyshaitta god damnit...) ja erään keltaisen hihattoman sateenkaarikuvapaidan suhteen, mistä en edelleenkään usko että Saku on oikeasti sitä muka joskus käyttänyt muahhah... se ei vaan kehtaa myöntää että sille on jäänyt jonkun exän toppi varastoon ja pitää tiukasti kiinni tarinasta että se on sen oma xD

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Minea

Oon niin samaa mieltä sun kanssa! Musta on jotenkin tyhmää pukeutua sen mukaan, miten sun "oletetaan" pukeutuvan tai missä vaatteessa näyttää mahdollisimman pitkältä ja hoikalta esimerkiksi. On paljon hauskempaa pukeutua oman persoonansa mukaan ja sellaisiin vaatteisiin, joissa itse viihtyy ja tuntee olonsa mukavaksi. Ite oon fiilispukeutujana mennyt aika ääripäähän, sillä kaapissa on vaatteita ja asusteita joka lähtöön, mutta silti aina tuntuu ettei oo mitään päällepantavaa :D viime aikoina oon sentään tajunnut ostaa myös ihan perustoppeja ja farkkuja kaiken printtien, hörlelöiden ja värien keskelle etten sentään ihan kylähullulta näytä, vaikka ei kai sekään väärin olisi :D

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

niinpä, miksei saa olla rauhassa esimerkiksi rehevä ja lyhyt, ei kaikkien tarvitse olla pitkiä ja hoikkia. Mä oon kans ihan totaalinen fiilispukeutuja ja se on oikeastaan aika vapauttavaa, kukaan ei enää hätkähdä jos oon tänään liikkeellä tyllimekolla ja huomenna resuisissa farkuissa ja tennareissa, oon aina sanonut että voisin vetää jätesäkin päälleni ja tutut olis vaan että jep, ihan on Niinan näköinen :D T. kylähullu

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

M-Rouva

Minustakin on ihanaa, että on rohkeutta ja halua pukeutua oman mielensä mukaan. Itse olen sellaisessa työssä, jossa jakkupuvut yms ovat arkipäivää. Pikkuhiljaa on koko vaatekaappi mennyt uusiksi, koska oli yksinkertaisesti mahdotonta vetää kahta "roolia" kun työ- ja vapaa-ajanvaatteet erosi tyylillisesti niin paljon. Se toi myös ongelmia kun piti säilyttää tietty uskottavuus vapaa-ajallakin kollegoihin ja asiakkaisiin törmätessä, esim yöelämässä tai kauppareissulla. Olen omaksunut uuden tyylini hyvin ja olen hyvinkin tyytyväinen tähän aikuisempaan lookiin, mutta kyllä se aluksi tuntui hankalalta eikä yhtään omalta. :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

pääasia on se, että itse viihtyy vaatteissaan :) olis aika kauheaa jos sun pitäis vapaa-ajallakin vastentahtoisesti pitää jakkupukua vaikka olisit oma itsesi enemmän vaikka goottina eli sullahan on paras mahdollinen tilanne että oikeasti tykkäät ammatinkin vaatimista kuteista. Mä taas oon tälläinen luova hörhöilijä, eli ei ole pelkoa että hakeutuisin jakkupukua vaativiin työpaikkoihin ihan äkkiä :)

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Niin totta, mullekin kuittaillaan kaveriporukassa että "Ihan Mea-vaate! En kyllä ite ikinä käyttäis." :D Ihanaa että mulla on tunnistettava tyyli sentään! Ja ne vaatteet joista tuollaisia kommentteja lohkeaa, ovat yleensä tyttömäisiä, pitsisiä ja rimpsuisia paitoja, hameita ja mekkoja. Suits to me! ^^

Ti Bi

Ihanan lojaali kirjoitus! Olkoot kaikki sellaisia kun haluavat olla.
Itse kyllä syyllistyn useasti (vain mielessäni) arvostelemaan toisten tyylejä, pidän tylsinä useimpia tämän pikkukaupungin tyttöjen/naisten tyylejä/tyylittömyyksiä... Ihmetyttää, miksi kaverukset näyttävät usein aivan samoilta, kaikilla karvareunus-hupullinen musta parka, kiilakorkonilkkurit, pillifarkut ja tuubihuivi ;)
Joo, omaa tyyliäni rakastan, se ei ole koskaan tylsä! :D

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

ja se nyt on ihan sama mitä mielessään ajattelee, kunhan ei tuota pahaa mieltä omalla käytöksellään muille. Kuten sanottu, mä en ymmärrä neutraalia vuiskatyyliä, mutta aivan sama sille, käyttäkööt kaikki mitä itse haluavat, ei se ihmiseen persoonana vaikuta mitä on yllä :) Voin sanoa että pikkukaupunkien tytöillä ei usein ole paljon valinnanvaraa heh :D nimim. kotikaupungissa ei ollut yhtäkään vaatekauppaa... ja toisaalta se massautuminen on aika tyypillistä käytöstä teini-ikäiselle, kun porukkaan kuuluminen on usein paras keino selvitä. nimim. arvaa kuinka "helppoa" oli hiihtää yläasteella mummon vanhalla pitkällä mustalla nahkatakilla ja itse tehdyillä astetta erikoisemmilla vaatteilla, kun muut käyttivät ainoastaan leviksiä ja pilottia... oi niitä aikoja prkl :D mutta pidin pääni, ei kiinnostanut silloin muiden mutkutukset eikä kiinnosta nykyäänkään.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Pakko sanoa tähän väliin, että mulla oli sama meininki teininä! (Jurva 4000+ asukasta <3) Mummon pohjepituinen musta nahkatakki ja sähkönsiniset heeeeelvetin leveälahkeiset housut, uuh! :D

Amen sister!
Musta on ihana pukeutua miten sattuu, koska pystyn! En ole ikinä tykännyt näyttää samalta kuin kaverini ja on kiva erottua massasta. En silti "hakemalla hae" erikoisia vaatteita, vaan yhdistelen tyylejä makuni mukaan ja koitan tehdä vaatteista itseni näköisiä.

En ole ikinä ymmärtänyt miksi ihmiset haluavat näyttää samalta kuin muut. Usein näkee tyttöporukoita (enkä tarkoita pelkästään teinejä), joita ei meinaa erottaa toisistaan. Toki kaikki pukeutuvat miten tykkäävät, mutta jaksan aina ihmetellä massapukeutumista. Itse ahdistuisin.

Ps. Ihana paita!

Riina

Haha:D Juuri tänään sain viimeksi silmälasien kehyksiä sovitellessani kommentin kaverilta, että "No sul noi ei ehkä näytä siltä et oisit menossa naamiaisiin". Viittasi siis siihen että vähän erikoisemmat kehykset olisivat minulle vain kirsikka kakun päälle omaperäiseen ja vintagevaikutteiseen tyyliini. Ja kyllä! Rakastan omaa tyyliäni!:) Joskus on joku huomauttanut että mulla on selvästikin hämärtynyt arki- ja juhlapukeutumisen raja, mutta miksi pitäisi jättää kaikki ihanat ja röyhelöiset ja kauniisti laskeutuvat vaatteet vain juhlakäyttöön. Niistä saa paljon enemmän irti ja ne tuottaa paljon useammin iloa kun niitä käyttää arkena. Miksi kauniisti saisi pukeutua vain juhliin ja miksi arkena pitäisi olla niin tylsä?

En ole koskaan oikein löytänyt omaa tyyliäni tai se vaihtelee ainakin ihan kauden mukaan. En siis vaan osaa päättää miltä haluaisin näyttää. Yläasteelta asti olen ollut se outotyttö joka keskeltä korpea tarpo lumihagessa korkokengät jalassa kouluun. Vedän aina överit jokaisesta asiasta kuten myös pukeutumisesta en omistanut 3 vuoteen yksiäkään housuja ja tyylini oli ehkä sillon persoonallisempi, mutta nyt vuoden sisällä farkut takaisin jalkaan, hameet/mekot kaapinnurkkaan ja massavaatteet päälle :D

Ihailen kyllä ihmisiä joilla on yhtenäinen tyyli ja uskaltavat näyttää pukeutumisessaan persoonaansa muista välittämättä

emm

Löysin taannoin erään mekkoni niin, että kaveri tuli vaatekaupassa näyttämään sitä minulle sanomalla "katso kuinka ruma mekko!". Siitä tuli lempimekkoni ;) En siis ole koskaan välittänyt siitä mitä mieltä muut vaatteistani ovat.

aJattar

Ei postaus vois asua parempaan saumaan :) Viime viikolla kaupungilla ollessani päätin, että nyt alkaa mekkovallankumous, kun ei tämän hetken muoti suosi mua yhtään. Tänäin sitte toteutin kyseisen päätöksen ensikertaa kouluvaatteita valitessa. Voin sanoo, että asu ei parempi olis voinu olla. Se miksen aikasemmin ole tuohon on pystynyt on osittain johtunu sikamaisista bussin odotusajoista ja osittain yläasteaikasesta kammosta olla erilainen. Kerran, kun joutuu silmätikuksi ulkosten kuin sisäistenkin ominaisuuksien johdosta, niin sitä ei heti unohda..

Maria

Hieno postaus! Se on ehdottomasti mustakin rikkaus, että on eri tavalla pukeutuvia ihmisiä. Tylsäähän se muutoin olis niin kuin sanoitkin. Oma tyylini on vielä pikkuisen hakusessa, mutta sanotaan, että viime kuukausien aikana olen kuitenkin uskaltautunut rohkeammin kokeilemaan asioita (kiitos kuuluu osin sulle!) ja huomannut sen hauskaksi. :)

Vähänkö söpö paita! Musta on mahtavaa, jos pukeutumisessa näkyy vähän persoonallisuutta! On tosi mielenkiintoista seurata ihmisten pukeutumista ja erilaisia tyylejä.

Minttu

Itelläni on aika perus nuhjuinen-humanisti tyyli. Tällä hetkellä vietän elämänvaihetta, jolloin olen onnellisimmillani vanhoissa conseissa ja nuhjuisessa pipossa. Siihen vielä jotkut hauskat sukkahousut ja shortsit.
Toinen mikä on tullut omaan tyyliin vahvasti, niin pörröiset hiukset. En edes tunnistaisi itseäni peilistä, jos harjaisin hiukset täysin suoriksi :D

Mitä vanhemmaksi tulee, niin kyllä oppii arvostamaan omaa tyyliä ja olemaan rohkeampi. Täällä Jyväskylässä "humanisti-look" ei ole edes mitenkään erikoinen, mutta kun menen kotiin pienelle paikkakunnalle niin silloin kyllä näkee, ettei oikee sovi joukkoon :D

Mutta mitäpä siitä, tykkään olla tällainen menninkäinen! <3

työläisrouva

Onko ihmiset niin kauhean suvaitsemattomia muiden vaatetuksien suhteen? Itse olen kohta kuusikymppinen enkä ole muuttanut tyyliäni sitten nuoruusvuosien (korkeintaan värikkäämmäksi olen muuttunut) mutta todella vähän olen saanut mitään negatiivista kuulla. Minun mielestäni maailma onvapautunut pukeutumisen suhteen eikä erikoisiakaan vaatteita kovin kauhistella. Nelliinan tyylistä tykkään kun hän on niin luova ompelija ja taitava asujen yhdistelijä - ja aivan helmi kirjoittaja!

Tai sitten ei

Samaa mieltä, ei minun mielestäni ihmiset ole suvaitsemattomia. Saan korkeintaan positiivisia kommentteja, tutuilta ja tuntemattomilta. En toki pukeudu mitenkään erityisen erikoisesti, värikkäästi ja hameisiin korkeintaan. Kommentit voivat olla tyyliä "oho, onko sulla housujakin", hyväntahtoisesti.

Asiaa! Itse olen kyllä sortunut muiden tyylien ihmettelyyn ja jopa paheksuntaan (käsi ylös, kuka ei olisi IKINÄ ajatellut mitään poikkinaista kanssaeläjän tyylistä?), joskin tämän tiedon olen aina pitänyt itselläni. Ja ehkä itselläni kummastusta herättää enemmänkin tyylin puuttuminen, ts. semmoinen yleiskuva ettei huolehdi omasta ulkonäöstään tai yleensä itsestään. Mikä sekin on typerää, miksi ihmeessä tyylin pitäisi olla tärkeä kaikille jos se on sitä itselleni.

Olen silloin tällöin miettinyt tätä sääntöjen mukaan pukeutumista - siis sitä, että vaatteiden avulla yritetään luoda illuusiota hoikemmasta vartalosta tai pidemmistä sääristä. Itsekin olen vuosien myötä oppinut, mikä itselläni toimii ja mikä ei - ja pakko sanoa, että mieluiten pukeudunkin vaatteisiin jotka korostavat omia parhaita puoliani. Esimerkiksi suoralinjaiset mekot on ehdoton no-no, ne yleensä peittävät hoikan vyötäröni ja tekevät rehevästä lantiostani entistäkin rehevämmän. Silti välillä turhauttaa, kun olen makutuomarina esimerkiksi äidille tai siskolle, ja he usein kysyvät, tekeekö tämä vaate musta paksumman - ei sitä aina tarvi pukeutua niin, että näyttää mahdollisimman hoikalta! Ja kuitenkin itsekin teen niin. Ristiriitaista, myönnetään. Eniten kyllä turhauttaa kaverit, jotka eivät uskalla käyttää korkkareita, koska pelkäävät olevansa liian pitkiä. Siis HALOO.

Ja ehkä sulla on taustalla ollut ajatuksena enemmänkin se, että miksi pitäisi pyrkiä muiden asettamiin kauneusihanteisiin (hoikka, pitkä tms) kapinoidessasi näitä pukeutumissääntöjä vastaan. Kyllähän sitä silti voi korostaa omia hyviä puoliaan.

Tulipas juteltua mukavia pitkälti. :D Anyway, keep up the good work Nelliina! Rakastan hörsötyyliäsi, vaikka oma pukeutumiseni kallistuukin skandinaavisen minimalistin suuntaan. Pus <3

Totta, on pelkästään hyvä juttu, että kaikki eivät ole yhdestä muotista tulleita tyylinkään suhteen! Vitsit, näin muuten jossain kaupassa ihan vasta tosi samantyylisen paidan. Se oli ohutta, läpikuultavaa mintunvihreää kangasta ja siinä oli isoja valkoisia palloja. Haaveilin yhdistäväni sen punaiseen hameeseen, mutta en sitten kuitenkaan raaskinut ostaa sitä ainakaan ihan vielä. Olisikohan se ollut Monkissa. :)

Tuii

Mulle tuli mieleen, kun aikaisemmin jonkun kommentissa luki alaan sopivista vaatetuksista. En ole pukeutumisen saralla vielä ehkä löytänyt sitä omaa tyyliä. Se on kai sekoitus osittain asiallista ja osittain rentoa, mutta yksi asia mitä rakastan ylikaiken on pähkähullut korut :D Onneksi työni sallii pienen ripauksen lapsellisuutta. Teen usein koruni itse, joten jonain päivänä minun päälläni saattaa nähdä vaatteisiin mätsäävät karkkipaperikorvikset..toisena päivänä taas täysin utopistiset pyykkipoika-korvikset tai alumiinilangasta väännetyt nuottiavaimet. Tänään vuorossa oli esim. lumihiutale-napit.

Hyvä aihe, välillä ihmetyttää miksi niin monet Suomessa käyttävät väreistä vaan mustaa ja mustat vaatteet onkin suosituimpia kaupoissa. Käytin ennen eniten turkoosia, sinistä ja liilaa, nyt oon löytänyt mulle paremmin sopivat värit ja niihin kuuluu punaisen eri sävyt.

Beccis

Sulla on just oikea asenne! Mäkin oon teini-iästä pitäen pukeutunu niin kun haluan ja mun tyyli on kyllä ehtinyt muuttua sinä aikana monta kertaa : D Teininä olin "punkkari" ja ärsytti hirveesti kun vanhemmat selitteli muille että meidän tytöllä on vaan tämmöinen "vaihe". Olin ihan sata varma että se tyyli tulee olemaan mulla aina, mutta toisin kävi.: D Nykyään mun tyyli on klassinen pienellä twistillä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013