Ripaus 20-lukua nykyajan asukokonaisuudessa

klo 7:49 | 28.2.2016

Pukeudun pääsääntöisesti aika tavallisesti, melko nykyaikaisiin vaatteisiin. Rakastan kuitenkin leikkiä myös menneillä vuosikymmenillä, sekoitan usein keskenään nykyaikaa ja fiiliksiä menneiltä ajoilta. Perjantaina kyläilyasussani oli mukana aika roimasti 20-lukua, sillä tunikani (H&M) vyötärö oli pudotettua mallia ja vaaleanpunainen Beth-hattu (KN Collection, saatu blogin kautta) olisi voinut keikkua melkein sellaisenaan myös 20-luvulla eläneen naisen kutreilla.

Pitkästä tukasta on aika helppo luoda tuollainen valepolkkatukka muutaman pinnin avulla. Ei tarvitse kuin suihkuttaa lakkaa tiukasti kiharrettuun latvaan että hiukset saavat vähän rakennetta ja pysyvät helpommin aloillaan. Sitten pyörittelee noin neljässä osassa latvat niskaan sykeröille ja kiinnittää pinneillä. Jos on vahvasti kerrostettu tukka kuten minulla, voi nyppiä lyhemmät karvat irralleen joka tekee lopputuloksesta rennon huolettoman. Hattu viimeistelee 20-luvun tyylin.

Kommentit (5)

MariaO

1/5

klo 10:19 | 28.2.2016

Yleensä en asukuviasi kommentoi (ovat toki pääsääntöisesti omaankin mieleen:), mutta nyt. Voi että, miten hyvän mielen vaatteet! Ensimmäiseksi tuli mieleen Titanic! Olet todella kaunis nainen ja teet oikeutta mille tahansa vaatteen vuosikymmenelle!

Mimmi

2/5

klo 11:28 | 28.2.2016

Uulalaa, mikä leidi! Laukku on uppee myös!!

heidiaa

3/5

klo 16:11 | 28.2.2016

Ihan kuin karkki toi sun hattu. Ihana.Voi että ku oot kaunis.

4/5

klo 19:14 | 28.2.2016

Ihana kokonaisuus, voi miten hieno!

atomi

5/5

klo 22:21 | 28.2.2016

Tyk-kää-ään <3 <3 <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Nelliina

Upeat haloilmiöt - Auringonpilari

klo 18:14 | 27.2.2016

Tänä talvena olen jostain syystä nähnyt ihan poikkeuksellisen paljon haloilmiöitä. Siitä ei ole kauaakaan kun ihastelin Tampereella sivuaurinkoja erittäin kuulaana pakkaspäivänä järvenjäällä. Eilen kotimatkalla laskeva aurinko ja ilmassa pöllyävät jääkiteet saivat aikaan upean auringonpilarin. Se oli ehti värjäytyä oranssiksi sillä välin kun mylläsin käsilaukustani kameraa, joka onneksi sattui olemaan mukana. Ehdin räpsäistä pari kuvaa ihan viime sekunneilla, ennen kuin pilari katosi auringon mukana.

Haloilmiöt ovat niin kauniita, että joka kerta sellaiseen törmätessään sitä menee aina vähän sanattomaksi.

Viime kesänä Kylmäpihlajan majakassa yöpyessämme olisin voinut istua majakan katolla ikuisesti, sillä aurinko värjäsi taivaalle silmänkantamattomiin väripilviä. Jos innostaa hieman erilainen hotellikokemus Suomen saaristossa, tsekkaa matkajuttuni majakkasaarelta: Kylmäpihlaja osa 1 ja Kylmäpihlaja osa 2.

Millaisia haloilmiöitä te olette todistaneet?

Kommentit (1)

Rhia

1/1

klo 16:37 | 28.2.2016

Taivaan erilaiset valoilmiöt ovat kyllä kiinnostavia juttuja. Olen nähnyt sivuaurinkoja ja auringonpilareita. Pakkasyönä myös kuun ympärillä erikoisemman halokaaren joka päättyi molemmilla reunoilla sivukuihin. Olen nähnyt myös valaisevia yöpilviä ja helmiäispilviä. Kaikki hirmuisen kauniita ja jännittäviä

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Nelliina

Miten hallita lelukaaosta olohuoneessa

klo 13:00 | 26.2.2016

Tässä on ihan peruspäivä meidän olohuoneessa. Puolitoistavuotias tyttäremme on sitä mieltä, että mikään lelu ei saa olla laatikossa/järjestyksessä/samassa paikassa, vaan kaikki pitää olla levitettynä mahdollisimman tasapainoisesti ympäri olohuonetta.

Pakko myöntää, että välillä haikailen aikaan, kun lapset leikkivät käpylehmillä ja jouluna sai lahjaksi veistetyn veturin ja that's it :D oli ainakin helppoa pitää talo siistinä. Anni on sekä minun että mieheni vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi, joten voitte varmaan kuvitella miten paljon kaikki haluavat tyttöä lahjoa. Puhumattakaan tädeistä, kummitädeistä ja ystävistä. Ja meistä, vaikka yritän parhaani hillitä itseni ja ajatella järkevästi.

Fakta on kuitenkin se, että leluja on kertynyt ja niille on keskittävä jokin järkevä säilytyskeino leikkien päätyttyä. Pehmolelut meillä kulkeutuvat vanhaan kehtoon, mutta legot ja rakennuspalikat ja sen sellaiset ovat olleet tähän asti vailla sopivaa säilytysratkaisua.

Sitten koin pienen heureka-hetken kun satuin kulkemaan H&M Homen myymälän ohi ja näin ananaskuvioisen suuren pyykkikassin. Sangallisen pyykkikassin kanssa on äärimmäisen helppo kulkea illalla olohuone ympäri ja noukkia palikat pussiin. Jäykkä säkki pysyy myös pystyssä ihan omillaan. En ole vielä onnistunut vakuuttamaan Annia että lelujen kerääminen on hauska leikki :D

Ongelma ratkaistu ja ananaskuvioitu ihan mikä vaan miellyttää omaa silmääni aika tavalla.

Miten teillä hoidetaan taaperoikäisten leluhommat? Parhaita vinkkejä otetaan ilolla vastaan.

Kommentit (14)

Iina / Bebe au Lait

1/14

klo 13:24 | 26.2.2016

Meillä on Duplot isoissa Lego-bokseissa:
http://mamalife.fi/bebeaulait/2015/11/20/aiti-karhu-ja-sen-pentu/

Noita saa myös värikkäinä, mutta rakas avomieheni valitsi nämä! :D

Kohtapa jo mummo

2/14

klo 13:31 | 26.2.2016

Meillä ei enää taaperoita ole mutta neljälasta ollut pieniä. Olohuoneeseen sai tuoda ne lelut jotka itse jaksoi yhdellä kertaa kantaa. Jokainen oppinut hillitsemään lelujen levitystä olkkariin kun omat jäljet pitänyt siivota heti kun oppinut kävelemään eli yleensä kädessä tuleva lelu oli vain mukana. Lapset menee pyörälle päästä jos leluja on liikaa. Siivoaminen on helppoa kun opettaa että ottaa kerralla sen lelun millä nyt leikkii. Hyvin pienetkin osaavat ja oppivat kun opettaa vaikka leikin varjolla. Olohuoneessa lelut ymmärtää jos ei ole omaa huonetta leluille. Meillä minä siirryin mielummin leikkihuoneeseen seuraksi kun kompuroin olohuoneessa leluihin. Opittu jo kotoa 70- luvulla

venlaalaa

3/14

klo 14:04 | 26.2.2016

Minun ja pikkuveljen ollessa mukuloita meillä oli ainakin Lego-leikkien aikana aina lakana lattialla. Sitten kun leikit oli loppu, lakana nyytiksi ja palikat takaisin laatikkoon. Tämä vaan ei taida olla kovin esteettinen keino hallita kaaosta... :D

Juttayy

4/14

klo 14:38 | 26.2.2016

Samoilla linjoilla, eli sangallisella itsestäänseisovalla pyykkikassilla mennään. Meillä on Clasulta ostetut mustavalkoraidalliset tynnyrimalliset, mutta käyttöidea tosiaan sama.
Nyt kyllä olen kaavaillut, että ikealainen ritariteltta siirrettäisiin lastenhuoneesta olkkariin juuri lelusäilytystä varten. Sälää kun on niin paljon että pyykkikorit täyttyvät jo lastenhuoneessa. Parempi yksi iso rumistus olkkarissa kuin monta pientä nyssäkkää, tai pahimmassa tapauksessa leego jalkapohjassa.

Lurre

5/14

klo 16:36 | 26.2.2016

Oi että, aivan ihana!! Miksi oi miksi noita ei ole nettivalikoimasssa :(

Bianca**

6/14

klo 18:15 | 26.2.2016

Meillä lelut on lelukaapissa (entisajan liinavaatekaappi), ja kun kaappitila uhkaa loppua on pojan luovutettava leluja kiertoon jos haluaa uudet tavaransa mahtumaan. Toimii meillä hyvin, tosin lapsi jo 4vuotias :)

Sirpa

7/14

klo 18:40 | 26.2.2016

Meillä, vieläkin 7vuotiaana, tytön lelujen keräys onnistui pienellä kisalla: kumpi kerää nopeammin ja enemän voittaa! Aika nopeasti neiti lähti kisaan mukaan ja tietenkin voitti! :) Muutenhan lelujen keräys ei kiinnostanut. Pussit ja korit ovat kova sana säilytyksessä

Mutsi

8/14

klo 22:24 | 26.2.2016

House doctorin raidalliset pyykkikorit parissa eri koossa toimivat hyvin 1,5v pojan lelukoreina.

Vierailija

9/14

klo 12:14 | 27.2.2016

Mä olen vähän neuroottinen visuaalisten juttujen ja sotkun suhteen. Olen siis joka välissä ollut noukkimassa ylimääräisiä leluja takaisin koteihin ja pussuhkoihin. Nyt kun lapsi on 1v hän tulee itsestään kaveriksi siivoamaan (kerää myös ruokasilppua lattialta biojäteastiaan apuna). Olen kehunut lasta, kun hän tulee auttamaan. Nykyään hän siistii itsekseenkin välillä leluja ja oikein tarkistaa että näkeehän äiti miten hienosti osaan :D

Lapsia tuntuu kiinnostavan kaikki perusrutiinit ja niihin olisi niiiin ihana osallistua (astianpesukone). En tiedä kyllä miten noin pienen mutta vähän isomman lapsen hommaan motivoisin. Oma kun meni vähän vahingossa siivousmoodiin. Oikeasti isompaa voikin sitten kilpailuttaa, lahjoa, uhkailla ja mitä näitä nyt onkaan ;)

Terveisiä käpälämäestä

10/14

klo 13:08 | 28.2.2016

Pakko laittaa kommentti, luin sun blogia joskus vuosia sitten, Nelliinan vaatehuone nimeltään. Löysin juuri vanhat hennesin kiilakorkonilkkurit jotka ostin joskus sun innoittamana, kutsuit niitä poninkavio kengiksi :D Olipa kiva löytää sun blogi, mulla on myös kotona taapero 1,5v ja pihaa tongittavaksi, pitää mennä selailemaan vanhoja postauksia!
Mukavaa kevättä! :)

Saikku

11/14

klo 17:05 | 28.2.2016

Nää on meillä ihan ehdottoman näppärät. Kolmea eri kokoa, joustavat ja helppo lapsen siis itsekin kantaa ja kerätä lelut ja taas levittää pitkin kämppää :) Ei hajoa, vaikka lapsi "sukeltaa" laatikkoon pää edellä kaivelemaan legoja. Säilytän näitä lapsen huoneen nurkassa päällekkäin ja siitä kannetaan päiväksi usein olohuoneeseen. Saa tilattua nettikaupasta kolmea kokoa... kannet erikseen. :)
http://www.etola.net/Tuote/sailytys_ja_jarjestys/laatikot_ja_korit/joust...

anne b

12/14

klo 21:03 | 28.2.2016

meillä sattui tsaga siivouksen suhteen, sillä poikamme on ollut alusta lähtien innokas siivojja (kohta 3v) toisin kuin vanhempansa :D tavaroillakun on keksitty oikeat korit ja paikat, niin auta armias jos äiti tai isi siivoaa väärin, tästä syysetä hän siivoaa itse:D

enikeis, mä karsin aina leluja sen mukaan millä eniten leikitään, vatehuoneessa omalla hyllyllä on pelit ja palapelit, minne aina viedään kun on leikitty. (ja suosin vain puisia palapelejä missä sellanen alusta, mihin pelin voi koota takaisin, koska pahviset syödään vieläkin!)

Autot ovt punostussa korissa, joka on helppo nostella ja liikutella, mahtuu lapsen sängyn alle. Brio junaradan palaset ovat liikuteltavan pyörällisen rahin sisällä (kätevä!) ja junaradan asemat ja muut erikoisosat ovat vanhassa löydetyssä puulaatikossa, jossa aikanansa myyty sokeria. Puulaatikkoon laitoin karvatassut alle, jotta saa kätevästi liu'utettua sängyn alle ja takaisin.

meillä on kanssa kertynyt kamaa,mutta säilön niitä vaatekaappejen yläkaapeissa ja otetaan vaan esille välillä, kun on muita kavereita. meillä on parin neliön jättivaatehuone, mikä ihmee kamaa kun häkä, joten sinne kanssa laitan sivuun kirjaa/peliä ,jota luetaan tai pelataaan vain aikuisen seurassa.

mutta toisaan pojan pakonomainen järjestely into on jostain ihan muualta kun minulta tai isältä, on aittanut aika hyvin,pitämään kamaa paikoillaan. Tosin alkaa jo oppia äidin ja isin tavoille, ei enää niin paljon ole siivoamassa kun aikaisemmin :D

Mutta edelleen hän on huolissaan , että mä siivoan sen leluja pois :D ( "ei ei , äiti siivota tämät")

Jen

13/14

klo 23:26 | 28.2.2016

Meillä sama ongelma, "aiheuttajina" 4v poika & reilu 1v tyttö... Olen ihastunut Telkiddon paperipusseihin, mutta mietin kestääkö ne todella käyttöä lelun säilytyksessä?

Äni äSSä

14/14

klo 19:55 | 29.2.2016

Meillä legot on isoissa kannellisissa legoämpäreissä (taidetaan myydä paperikoreina/-roskiksina). Lapsille tuli hauska legojen keräysleikki, kun äiti heiluttaa kantta ylös-alas ja leikkii että se on ämpärin suu. Näin legoämpäri maiskuttaa ja vaatii yhä enemmän ruokaa eli lapset lappavat ämpärin suuhun legoja. Että siitä vain louskuttelemaan ananaskassin kahvoja/leukoja yhteen ja vaatimaan masun/kassin täytettä ananashirviölle. Hassusta ananasäänestä saat varmasti lapselta plussaa. ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Nelliina

Waltarineitsyys meni - Vieras mies tuli taloon

klo 19:08 | 25.2.2016

Kun puhutaan Mika Waltarista, puhutaan väistämättä myös Sinuhe egyptiläisestä. Minun historiani Waltarin kanssa on sellainen, että yritin teininä kahlata Sinuhea, mutta lopulta oli pakko jättää se kesken. En silloin ymmärtänyt mistä siinä kaikessa hehkutuksessa oikein oli kyse ja siirryin suosilla muihin kirjoihin, lähinnä Paasilinnaan.

Komisario Palmut olen katsonut elävän kuvan muodossa, mutta sitä tuskin voi kutsua kirjallisuuteen tutustumiseksi sillä ohjaajalla on aina sormensa sopassa. Waltarin elokuvapuoli on minulle tuttua muutenkin, rakastan esimerkiksi Kulkurin valssia ihan yli kaiken ja uskallan melkein sanoa että olen nähnyt kaikki vanhat suomifilkat mitä Waltari on ollut käsikirjoittamassa.

En ole Sinuhe-yrityksen jälkeen erityisesti väistellyt Waltarin kirjoja, mutta en myöskään aktiivisesti hakeutunut niiden pariin vaikka kirjailija on kiehtonut minua koko ajan. Olen vain odottanut että meidän hetkemme koittaa luontevasti, ja niin kävi.

Kirppiksellä käsiini osui Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kuukauden kirja vuodelta 1978, kaksi pienoisromaania sisältävä Waltari. Vieras mies tuli taloon ja Fine van Brooklyn. Oli aika alkaa tutkailla Waltarin maailmaa uudelleen ja olin siitä ihan hävyttömän innoissani.

En voi käsittää miten kaksi näin toisistaan poikkeavaa tarinaa on päätetty sitoa samoihin kansiin, mutta kerrassaan mahtava veto se on ollut. Vieras mies tuli taloon oli lähes tajunnan räjäyttävä kokemus, jossa pintapuolisesti ryvetään perisuomalaisessa ankeudessa mutta lopulta tarina kuoriutuu kuin sipuli. Ytimessä on turhamaisuuden taittuminen ja ylpeyden nielemisen katkera kalkki, mutta myös orastava uusi toivo. En muista että olisin pitkään aikaan lukenut näin hienosti kirjoitettua tarinaa. En oikeastaan voi ymmärtää, että Waltari on kirjoittanut tämän kirjan 30-luvulla. Maailma oli silloin taatusti täysin erilainen, mutta silti kirja tuntuu lähes ajankohtaiselta.

Kiesus, että olen onnellinen osuttuani yksiin tämän tarinan kanssa.

Fine van Brooklyn taas sijoittuu ranskalaisiin lomamaisemiin ja on vireeltään täysin erilainen kuin ensimmäinen romaani. Keimaileva nuori nainen sekoittaa vakavamielisen tiedemiehen pään, ja siinä sitä on ihmissuhdesoppa valmiina. Kävi melkein sääliksi miespoloa, kun meni ihastumaan palavasti velmuun naiseen, joka vain leikki miesten kustannuksella. Fine van Brooklyn oli viihdyttävää lukemista, mutta ei mitään verrattuna kirjan ensimmäiseen kertomukseen.

Alkaa olla vahvasti sellainen kutina, että käyn lainaamassa Sinuhen uudelleen. Ehkä nyt on sen aika.

Kommentit (13)

Anu_

1/13

klo 19:39 | 25.2.2016

Kiitos lukuvinkistä! Suosittelen Palmuja myös luettuna :) Sinuhe on vähän epätasainen. Välillä turhan hitaita jatkoja, kokonaisuus kuitenkin mielestäni huippu. Rohkeasti uudelleen kimppuun vaan.

Moona

2/13

klo 19:45 | 25.2.2016

Oi, lue myös Waltarin Suuri illusioni. Olin kirjan jälkeen hämilläni siitä, miten sen on voinut kirjoittaa 19-vuotias! Se on yksi parhaimmista ikinä lukemistani kirjoista. Sinuhe täälläkin vielä lukematta!

AdaR

3/13

klo 21:15 | 25.2.2016

Ja lue lisäksi (mielestäni paras) pienoisromaani Yksinäisen miehen juna. Sen (ja Poirotin) innoittamana lähdimme mieheni kanssa häämatkalle Eurooppaan junalla.

Vierailija

4/13

klo 21:44 | 25.2.2016

Sinuhen kahlasin vähän väkipakolla läpi lukiossa, ja olen iloinen, että kahlasin. Harmitti, kun kirja sitten lopulta loppui. Lukioaikojen jälkeen se onkin tullut sitten luettua useamman kerran. Kannattaa sinnitellä toiseen osaa asti, sen jälkeen ainakaan minä en pystynyt enää laskemaan kirjaa käsistä.

Waltaria voisi kyllä nostaa enemmänkin esille. Todella upea suomalainen kirjailija..

Sannunna

5/13

klo 22:14 | 25.2.2016

Tartu ehdottomasti Sinuheen uudelleen. Edelleen mielestäni parhaita kirjoja mitä olen lukenut. <3

saya

6/13

klo 23:00 | 25.2.2016

Olin yläasteella varsinainen lukutoukka, ja se olikin aikaa elämässäni jolloin olen eniten varmaan lukenut klassikkoja :D muita Waltareita ei ole tullut luettua kuin Sinuhe, minulla on ollut sellainen käsitys että ne ovat dekkareita tms poliisikirjallisuutta (Komisario Palmut) mikä ei ole itseäni kiinnostava genre, vaikka nyt kun googlailin nii aika paljon muutakin tuotantoa näyttää olevan :D Sinuhesta täytyy sanoa, että se palkitsee todella sen jälkeen kun on päässyt pitkäveteisen alun ohi. Tuolloin omana lukemisen kulta-aikanani periaatteeni oli se, että kirjaahan ei jätetä kesken kun se on aloitettu, ja samalla hengellä kahlasin esimerkiksi Taru somusten herrasta -kirjat ja ainakin silloin mielestäni niissä oli useammin tylsiä kohtia kuin Sinuhessa, en muista että se olisi ollut tylsä alun jälkeen.

Nefernefernefer

7/13

klo 9:41 | 26.2.2016

Kolmannellakaan lukukerralla Sinuhe ei kyllästyttänyt pätkääkään. Suosittelen.

Peikkotyttö

8/13

klo 10:07 | 26.2.2016

Kuulostaa tutulta. Itse yritin kahlata Sinuhea läpi 12-vuotiaana, ei uponnut. Kun sitten aikuisiällä tartuin siihen, en olisi malttanut laskea sitä käsistäni. Minusta parasta Sinuhessa on kieli, siinä on ihan oma nuottinsa. Oli jopa hiukan pelottavaa kun useamman tunnin lukusession jälkeen omatkin ajatukset kulkivat samalla nuotilla, piti ihan keskittyä normaalimaailmaan palaamiseen. Eli ehdottomasti Sinuhelle uusi mahdollisuus!

Ronjabee

9/13

klo 12:14 | 26.2.2016

Lue ihmeessä Suuri illusioni, se on huikea!

ReetaJohanna

10/13

klo 12:42 | 27.2.2016

Aika yksimielistä porukkaa täällä ja yhdyn lauluun eli Sinuhe oli mielestäni loistava kirja. Luin sen lukiossa 80-luvun lopulla ja pitäisikin lukea uudelleen, on sen verran aikaa on vierähtänyt.

Kannattaa muuten testata Maria Langin dekkarit, jos et ole niitä lukenut. Ruotsalaisen dekkarirouvan kirjat ovat samantyyppisiä kuin Christiet. 40-60-luvulla kirjoitetut kirjat ovat viihdyttäviä ilman turhaa sisälmyksillä mässäilyä. Itseäni viehättää tuo ajanjakso muutenkin :)

Ikosaedra

11/13

klo 20:34 | 2.3.2016

Hei, ihan erilaista Waltaria (siis verrattuna tiiliskiviin) edustavat myös Ihmeellinen Joosef ja Rakkaus vainoaikaan, jotka voisi melkein luokitella chick-lit kategoriaan, jos sellainen olisi 30-40 luvulla ollut olemassa. Suosittelen!

nede

12/13

klo 6:02 | 4.3.2016

Minäkin suosisttelen Sinuhea! Mullakin jäi ekalla kerralla kirja kesken, tosin pääsin yli puolenvälin. Kirjassa on tosiaan "hitaampia" kohtia, mutta kokonaisuus on hyvä! Olen lukenut aikuisiällä sen monesti. Ylempänä kehutaan kirjan loppupuoliskoa, itse taas pidän kirjan alkupuoliskosta enemmän, mutta aina makunsa kullakin! Vähän noloa myöntää mutta oikeastaan pidän siitä niin paljon että olen joskus (ehkä kolme kertaa) lukenut kirjasta pelkän alun (itselläni on painos joka on jaettu kahdeksi kirjaksi ja tämä alku on siis se ensimmäinen kirja). Suosittelen siis Sinuhea ja koitan itse saada käsiini Waltarin muita teoksia!

Hailie

13/13

klo 12:39 | 5.3.2016

Ja jos Sinuhe ei uppoakaan niin ei tarvitse murehtia. Meitä on monta joiden mielestä kirja on vain pitkä valitusvirsi siitä, miten Sinuhe ei saa pildeä haluamaltaan naiselta. Noin niin kuin tosi kärjistetysti. Mielestäni kirja oli tosi pitkästyttävä, samoja asioita jankkaava ja no, täynnä kitinää. Tämä kuitenkin ihmiseltä joka on lukenut TSH:n useampaan kertaan :D Sen sijaan joistain Waltarin lyhyemmistä romaaneista olen pitänyt.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa

Facebook

Instagram

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Tilaa RSS

Teemat

Muoti, Koti & sisustus, Ruoka