Eilen nappasin hetken mielijohteesta Route 66:n mukaan nimetyn hotellin Springfieldistä, koska se sattui olemaan sekä edullinen, että matkan varrella. En odottanut hotellilta sen kummempaa, kuin että se on nimetty sijainnin perusteella ja se siitä, mutta ylläri hotellilla oli melkoinen. Tässä pari kuvaa sisältä, se ei ollutkaan ihan tavallinen tienvarsihotelli:







e2route66

e2route66







e3route66

e3route66







e4route66

e4route66

Kertakaikkiaan mahtava. Hotellihuone itsessään oli ihan perus, vanha ja vähän nuhjainen, mutta sopi nukkumiseen vallan mainiosti. Jos Springfieldissä satutte pysähtymään ja mielitte nukkumaan, Route 66 hotellin löytää osoitteesta 625 E St Joseph St  Springfield, IL 62703. Sitten oli aika hypätä pirssiin ja jatkaa matkaa. Springfieldistä kohti St. Louisia on parikin vaihtoehtoa lähteä eteenpäin, mutta päivän kokemuksien perusteella suosittelen lämmöllä tietä numero 4. Matkan varrella on ihan mielettömän kauniita maisemia, ja Carlinville, kylä joka vei sydämeni.






f7route66

f7route66

Vajaa 6000 asukkaan Carlinville tuli tiellä eteen täysin puskista. Ajelimme usean uinuvan pikkukylän läpi, jotka kaikki näyttivät suunnilleen toisiltaan, ja sitten osuimme Carlinvillen keskustaan. BOOM! Saanko muuttaa tänne?






d11_route66

d11_route66







d9route66

d9route66







a1route66

a1route66







d8route66

d8route66







d10route66

d10route66

Carlinvillessä tuntui siltä, kuin aika olisi pysähtynyt. Jos kadulla ei olisi ollut parkissa nykyaikaisia autoja, en olisi ollut lainkaan ihmeissäni jos kulman takaa olisi ilmestynyt hevoskärryt, ja naiset olisivat sipsuttaneet kadulla muhkeissa turnyyrihameissa ja herrat silinterihattu päässä. En oikeastaan osaa kuvailla sitä taianomaista tunnelmaa, mikä kaupungissa vallitsi, mutta se poikkesi täysin edellisistä kaupungeista.






d13route66

d13route66







d3_route66

d3_route66







d6_route66

d6_route66







d7_route66

d7_route66







d4route66

d4route66







d5_route66

d5_route66

Nämä kaksi vanhaa sormusta ostin paikallisesta antiikkiliikkeestä, 5 dollarilla. Kyllä, luit oikein, 2 sormusta yhteensä 5 dollaria. Ja niistäkin myyjä kysyi vielä että onko hinta mielestäni sopiva. Olin notta juu-u, onhan se :D R a k a s t a n tällaisia vanhoja mummosormuksia!






d12route66

d12route66

Harmikseni meidän oli jatkettava matkaa muutaman tunnin jälkeen, olisin voinut jäädä Carlinvilleen vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Näiden pikkukaupunkien ihana puoli on, että saa paljon tervehdyksiä kävellessään kaupungilla, en tiedä moikkaavatko ihmiset vain varmuuden vuoksi kaikille ettei vahingossa kohtele naapuriaan töykeästi, vai onko se vaan paikallinen tapa. Kiva tapa joka tapauksessa. Carlinvillen jälkeen eksyimme Route 66:lta ihan totaalisesti, mutta tästä pikku reunapolusta johtuen päädyimme esimerkiksi Beaver Damille, missä ihastelimme hanhia, tyyntä järvimaisemaa ja kauniita junanradan ylityspaikkoja. Hups.






f6route66

f6route66







f3route66

f3route66







f5route66

f5route66







f4route66

f4route66







f2route66

f2route66







f1route66

f1route66

Eksyminen kannattaa. Se nimittäin voi olla, että eksymme polulta huomenna kohti Memphisiä, koska eräs perheenäiti Georgiasta kehui paikkaa osuessamme samaan 5 hengen minikoppihissiin matkalla kohti lähes 100 metrin korkeutta ja Eero Saarisen Gateway Arch:n lakea. *** Klikkaa tästä auki kaikki Route 66 -postaukseni (niitä on paljon).

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (23)

Annika H.
1/23 | 

Mahtavaa, miten paljon jaksat(te) panostaa näihin postauksiin. Ovat varmasti avuksi tulevaisuuden Route 66 -matkaa suunnitteleville! Ihastuin etenkin tuolla Elvis-postauksessa nähtyyn kuvaan sinusta auton nokassa poseeraamassa - sovit siihen kyllä kuin nenä päähän! (:

Mistä muuten etsitte hotellinne ja etsittekö ne kaikki jo etukäteen? Olisiko teillä suositella jotain sivustoa (itse olen käyttänyt tätä: http://www.trivago.fi/ , mutta uudet ideat ovat aina tervetulleita !) ?

Innolla jatkan näiden postausten lueskelua (:

anna
2/23 | 

Ääk, kiitos näistä matkakirjoituksista ja hyvästä postaustahdista! Ootan näitä kuin kuuta nousevaa :D Ihania kuvia ja matkafiilis välittyy tänne asti, ehkä itsekin vielä joskus...!

3/23 | 

Aivan mielettömän hienon näköistä! Itselläkin henki salpaantui pelkästään noiden pikkukaupunkikuvien katselusta! Mulla tulee noista maisemista aika paljon kaikki amerikkalaiset kauhuleffat mieleen... Texasin moottorisahamurhaaja ja stuff like that ;)

Joanna
5/23 | 

Ihan mahtavaa, että me kaikki lukijasi pääsemme mukaanne sinne matkalle, kun jaksat postata näin pitkiä juttuja. Hienoja kuvia ja kertomuksia, aivan kuin olisi itsekin siellä. Ihanaa reissua teille!

Katah
6/23 | 

Voi, nämä postaukset on niin ihania! Voi melkein kuvitella olevansa matkassa mukana ja kuvia voisi ihastella ikuisuuden.

vennij
7/23 | 

Upeita nämä reissusta tehdyt postaukset! Melkein voi kuvitalla olevansa matkalla. Toisaalta nämä kuvat ja tekstit saa route66 -kuumeen nousemaan entisestään.
Ihanaa matkaa teille!

8/23 | 

Ihanaa lukea näitä postauksiasi heti aamusta, kun lämpötilat lähentelevät täälläkin trooppisia suhteita. Kuten vennij sanoikin, ihan kuin olisi mukana.

9/23 | 

Kiitos että teet tän matkan ja otat meidät mukaan. Näitä kuvia katsellessa on herännyt fiilis, että kyllä mekin vielä joskus. Sitten 15v päästä kun lapset on niin isoja että ne voi jättää useemmaksi viikoksi, mut kuitenkin...

Kristiina
12/23 | 

Hei, kiitos että saan olla mukana matkallasi! Luulisi, että Route 66 on niin koluttu, että sieltä ei enää mitään uutta löydy, mutta löydätpä vain, mahtavaa!

Kaisa
14/23 | 

Oletpa jotenkin erityisen kauniin ja villin näköinen vikassa kuvassa! :) Ihanaa että jaksat tehdä näitä postauksia näin usein.

Joanna
15/23 | 

Upeita kuvia, upeita maisemia. Syttyy taas liekki palata kotiseuduille (itärannikolle tosin, Bethpageen New Yorkin osavaltioon) nauttimaan lepsuista naapureista, kadunvarsikoriksesta ja hyvästä ruoasta.

Moikkailuista sen verran että se on yksinkertaisesti todella yleinen maan tapa noissa pikkukaupungeissa, kaikki elävät hyvässä yhteishengessä, toisin kun täällä pohjoisemmilla leveyspiireillä... :-D Eikun morjenstetaan takaisin!

Nauttikaa reissusta, mahtaa olla huima kokemus! :-)

Ilona
16/23 | 

Vitsit miten hienoa, että jaksat postailla sieltä reissun päältä! On ihana päästä sun juttujen kautta kurkkaamaan kaikkiin noihin paikkoihin. Toivottavasti lomanne onnistuu kaikin puolin mahtavasti! Vaan miksikäs ei onnistuisi :)

Henne
17/23 | 

Aivan ihana kuva sinusta istumassa raiteilla! Postauksesi ovat kyllä mukavaa nojatuolimatkailua, voi rauhassa istua kotona sitruuna-sorbettia (MIELETTÖMÄN HYVÄÄ) syöden ja haaveilla "jospa joskus tulevaisuudessa" :)

Tiinainen
18/23 | 

Moi,

Memphisissä on kyllä minusta jotain taianomaista, johtuuko sitten historiastaan vai mistä. Olin lopulta yllättynyt miten hiljainen kaupunki oli varsinkin päivällä (tosin olin siellä Thanksgivingin aikaan) mutta kyllä sinne varmasti kannattaa poiketa, varsinkin Elvis-fanin :)

21/23 | 

Ihania postauksia!! Tuo reitti on ihan huikea ja näette siellä aivan valtavasti. Mua ei ole koskaan kiinnostanut road trippailu (kuten joskus jo mainitsin mulle tulee autossa tosi helposti huono olo), mutta näitä postauksia lukiessa ja kuvien maisemia katsoessa alkaa tehdä itsekin mieli reissuun.

22/23 | 

Hei! Kun aikanaan ensikertaa vierailin silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni kotikaupungissa Petalumassa (hyvin säilynyt pikku kaupunki, jossa on kuvattu paljonkin elokuvia, myös se ensimmäinen American Graffiti -elokuva), ihmettelin miten paljon mieheni tunsi kaupungin asukkaita. Kaikki tuntuivat moikkaavan! Mieheni selitti myöhemmin, että tervehtiminen on näiden tapa, ja itse olen ollut huomaavinani, että tervehdyksen saa melko varmasti, jos sattuu katsomaan vastaantulijaa "päin", eli silmiin. Näin siis myös isommassakin kaupungissa.

Kuuskutosen varrelle ei taida sen kummemmin Petaluma kuin San Franciscokaan osua, mutta jos jostain syystä tiedätte osuvanne näille nurkin ja haluatte menovinkkejä, viskaa sähköpostilla...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013