Pian Texasin osavaltion taakse jäämisen jälkeen meille kävi selväksi, että matkan nostalginen vintage-kitsch-fiftari-osuus oli takana. Texasista eteenpäin sekä maisema että tunnelma vaihtui täysin. Tällä hetkellä ollaan pientä alppikylää muistuttavassa Flagstaffissa vuorien keskellä, ja taakse jäi jo Albuquerquekin. Että otetaanpa sitten käsittelyyn vanha kunnon Albuquerque. Ensimmäinen asia mitä minulle tulee kaupungista mieleen, on tämä: [embed]http://www.youtube.com/watch?v=VtPgtvNuEJQ[/embed] Varmasti aika moni minun kanssani samoja Väiski Vemmelsääriä katsonut 80-luvun muksu muistaa hauskan nimisen paikan, joka aina sekoitti jänöjussin matkasuunnitelmat. Mutta Väiskin legendaarista I knew I shoulda taken that left turn at Albuquerque -lausahdusta lukuunottamatta, en tiennyt paikasta etukäteen mitään. Tällä hetkellä ykkösenä mieleen nousee se, että Albuquerquessa on aivan uskomattoman pitkä, melkein luotisuora, pääkatu. Ja tarkoitan sitä todella, puolen miljoonan ihmisen kaupungin halkaisee 28 kilometriä pitkä Central Avenue, jonka varrella on kymmeniä ja taas kymmeniä motelleja, ravintoloita ja kauppoja, sekä suloinen Vanha Kaupunki. Albuquerque on myös tähän mennessä ensimmäinen kaupunki, missä olen huomioinut julkisen liikenteen. Siis lähinnä sen, että täällä on sellainen. Täällä on myös jalkakäytävät, joiden yleinen puute on jaksanut hämmentää suomilikkaa. Jenkkilässä ei kävellä edes viereiseltä parkkikselta toiselle, vaan autolla kuljetaan lyhyinkin matka. Enkä sikäli ihmettele, ei ole kovin turvallista mennä hortoilemaan kävellen vilkkaiden autoteiden varrelle.

u3route66

Albuquerque on upea sekoitus latinalaisamerikkalaista ja amerikkalaista kulttuuria, maustettuna alkuperäisasukkaiden eli intiaanien perinteillä. Kaupungissa onkin välillä vaikea muistaa että nyt ollaan ihan oikeasti Yhdysvalloissa, sillä lattarisävelet soivat joka nurkalla ja värikkyys on silmiä hivelevää.

u11route66

u8route66

u6route66

Historialliseen vanhaan kaupunkiin kannattaa mennä vähintään lounaalle, jos Albuquerqueen joskus eksyy, sieltä löytyy harvinaisen viehättäviä pieniä ja suurempiakin kahviloita ja lounaspaikkoja. Suosittelen lämmöllä Church Street Cafeta (2111 Church Street NW), jossa makuhermoja kutitellaan new mexican -sapuskalla. Paikka näyttää kadulta katsottuna pikkuruiselta, mutta kun astuu sisälle, ravintola polveilee moneen eri matalaan huoneeseen ja terasseille. Ravintolarakennus on 1700-luvulta, joka selittää sen mataluuden, minä en varmasti olisi korkkareilla mahtunut kävelemään suorassa ravintolan tietyissä osissa :D

u13route66

Muistakaa näillä seuduilla liikkuessanne, että teiltä tullaan ravintolassa väistämättä kysymään kysymys: Red or Green? Se tarkoittaa kumman sortin chilikastiketta haluat ruokaasi. Vihreä on hieman miedompaa kuin punainen, mutta voi ottaa myös molempia, milloin vastaus on tietenkin Christmas (joulu). Red or green on itseasiassa niin yleinen kysymys New Mexicossa, että siitä tehtiin virallinen osavaltion kysymys. Eli siis samaa sarjaa kuin osavaltion kukka tai -lintu. New Mexicossa otetaan tosissaan ufoharrastajien mekka eli Roswell ja ufot. Löytyy mm. paikallista ALIEN-olutta, ja viikonloppuna oli jopa Roswellin ufofestarit. Melkoista.

u14route66

u7route66

Ravintolatarjonnan lisäksi vanha kaupunki on täynnä jos jonkin sortin putiikkia, taidegalleriaa ja korumyymälää. Jos oikeat unisiepparit innostavat, nokka kohti intiaanien pitämiä kauppoja, mutta jos lämpiät enemmän perijenkkiläisille bootseille, etsi Cowgirl -kaupat.

u12route66

Minua viehätti eniten nämä vähän erilaiset hääkakun koristeet ja muut hauskat otukset joita putiikeista löytyi:

u10route66

u9route66

u1route66

u5route66

u4route66

u2route66

Koska road trippaajan aika on rajallinen, ehdimme tutkailla Albuquerqueta vain yhden päivän ajan, mutta jos teillä on reissullanne aikaa ladata johonkin kaupunkiin päivä enemmän, niin Albuquerque (ja hurmaava Flagstaff) on varmasti sen ajan arvoinen. Vietimme seuraavan yön New Mexicon ja Arizonan rajalla Gallupissa, ja siitä matka jatkui kohti Flagstaffia. Ajomatkalle mahtui kuitenkin sen luokan maisemat, että nyt korvat hörölle jos joskus teette Route 66 turneen. Alkuperäistä 66:sta on jäljellä tässä osassa reittiä todella vähän, ja siitäkin suurin osa on niin huonokuntoista hiekkatietä että vuokra-autolla ei välttämättä kannata ottaa riskiä. Ja jos lähiaikoina on ollut sadekuuroja, tiet voivat olla hengenvaarallisia eikä niitä suositella ajettavaksi lainkaan. Joten moottoritie on kuuma, ja matka sujuu suht vauhdikkaasti verrattuna tiheään asuttuihin Illinoisin ja Missourin osavaltioihin. Tämänkin voi ottaa matkasuunnittelussa huomioon, että mielestäni matkan alkupätkillä voi huoletta kuluttaa enemmän aikaa, sitä saa luontevasti kirittyä New Mexicon ja Arizonan puolella, missä on pitkiä pätkiä pakollista moottoritietä, ja paljon harvemmassa pieniä kaupunkeja mitä tutkailla. Mutta moottoritiemaisemat ovat vertaansa vailla täällä vuorien ja luonnonmuodostelmien keskellä, joten eipä huolta että olisi tylsää matkantekoa. Jos haluaa lisätä vielä vähän WOW-tekijää matkaansa, kannattaa poiketa moottoritieltä Arizonassa liittymästä numero exit-311. Poikkeaminen maksaa 10$ per auto, mutta on jokaisen taalan arvoinen. Plus pääsee pitkäksi aikaa pois moottoritien kiireestä, sillä tämä pikku kiertoreitti vie kyllä matkalla eteenpäin, mutta hieman hitaammin ja mittariin tulee vähän enemmän maileja. Alueen nimi on Petrified Forest National Park, ja siihen kuuluu osana myös the Painted Desert, eli (vapaa suomennos) maalattu autiomaa. Valokuvat eivät tee autoilureitille oikeutta, se pitää kokea itse, mutta tässä muutama yritys kuitenkin:

v6route66

 

v7route66

v5route66

Alueen kartan saa mukaan lippuluukulta (lipun voi ostaa suoraan autosta istuen tien varrella olevasta rajakopista, ei tarvitse mennä sisälle vastaanottokeskukseen lainkaan) ja siihen on merkattuna näköalapaikat mihin voi autolla pysähtyä. Luonnonpuiston silmänkantamattomiin jatkuvat polveilevat kumpareet ovat muodostunut miljoonien vuosien saatossa, ja niitä ovat muokanneet  tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, tulvat ja eroosio, luoden hiekkakiveen ja saveen kauniit värikerrostumat ja muodot. Alueelta on löydetty myös dinosaurusten fossiileja, National Parkin alueella on elänyt triaskaudella (n. 200-250 miljoonaa vuotta sitten) ainakin krokotiilimainen phytosaurus, mutta myös kahdella jalalla käveleviä pienempiä dinoja.

v4route66

Petrified Forestin puolella pääsee ihastelemaan n. 225 miljoonaa vuotta vanhoja kivettyneitä puunrunkoja lähietäisyydeltä. On jokseenkin vaikea uskoa että tässä kuivassa hiekkamaassa on joskus ollut sakea metsä, mutta valtavat fossiilipuunrungot kertovat muuta.

v2route66

Ei sanaakaan päähinevalinnasta sitten, mitään muutakaan ei ollut käsillä ja oli ihan hippasen lämmin päivä :)

v1route66

v3route66

u17route66

Näiden maisemien vuoksi pieni kiertotie maksoi vaivan, tuskin tulen ikinä näkemään mitään vastaavaa. Jos on enemmän aikaa, alueella on myös omatoimisten päiväkävelyretkien mahdollisuus, mutta muistakaa että kaikki juotava pitää kantaa mukana itse, maastossa ei ole vesipisteitä eikä retkimajoja. Ja näin kesällä lämpötila on reippaasti yli 30 ja aurinko porottaa täydellä voimalla, eli kaikki nämä tekijät kannattaa ottaa huomioon retkelle valmistautuessa. Ajo-ohje: sijainti on noin 50 mailia New Mexicon rajalta, Arizonan puolella. Aja moottoritie I-40 pitkin, kunnes oikealla puolen tietä tulee vastaan liittymä exit-311 (Petrified Forest National Park). Ajoreitti kulkee Painted Desertin ja Petrified Forestin läpi, ja lopulta liityt takaisin motarille Holbrookin kaupunkin kohdalla ja matka jatkuu taas.

 

Lue muut Route 66 -postaukset tämän linkin takaa.