Ensimmäinen yöpaikkamme Joliet jäi taakse, kun kurvasimme aamuvarhaisella pirteänä maantielle. Route 66 -matkustajien kannattaa ihan ensimmäisenä hylätä ajatus että tie olisi yksi pitkä tie, koska se ei ole. Pikkukaupunkien sisällä vanha 66 on vain kokoelma ihan tavallisia katuja, joilla on normaalit nimet, kuten Arch Street tai Main Street tai ihan mitä vaan. Itse pidin ensin sitkeästi kiinni tästä pitkän suoran maantien mielikuvasta, kunnes käytäntö osoitti että se on sitä vain kaupunkien välillä. Yllätyksekseni täällä on kuitenkin todella hyvät Historic Route 66 -tienviitat, vaikka tietä ei periaatteessa enää olekaan. Eli sokkeloisissakin pikkukaupungeissa on suht helppo suunnistaa kylttejä seuraillen, ainakin suurimman osan aikaa.


Takana on aika huikea ensimmäinen päivä, tuntuu että ollaan ehditty jo vaikka mitä! Täällä on niin paljon kaikkea mahdollista, että ei varmasti tule tylsää. Eikä nälkä. Missään ikinä nähnyt niin paljon ruokapaikkoja kuin Amerikassa. Se tuntuu välillä ihan käsittämättömältä että miten kaikkiin ravintoloihin riittää edes asiakkaita! Meidän lounaspaikkavalinta oli suloinen 50-luvun Diner nimeltä Polk-a-Dot Braidwoodissa. Jep, kukaan ei varmaan ylläty että juuri minä takerruin polkadotteihin ;) Ja Sakulle taas käy mikä vaan mistä saa hampurilaisia.


Polk-a-dotin pihalta löytyy tutut amerikkaiset ikonit, Betty Boopista James Deaniin. Turistikuvat pakollisia. Joku paikallinen putkimies hihkui työnsä lomasta että kiertäkää myös ravintolan takapuolelle, sieltä löytyy The Blues Brothers. Amerikkalaiset suhtautuvat turistiin uskomattoman ystävällisesti, meitä on tarjouduttu kuvaamaan lähes jokaisessa kohteessa tänään, ihan vain tavalliset ohikulkijat kauppakassiensa kanssa. Se on mukavaa, ja minusta on ihana vaihtaa pari sanaa vaikka ihan jokaisen kanssa, joka tulee metrin etäisyydelle.


Melkein samismekot :D



Ruoka on täällä halpaa, ja kuten sanottu, sitä saa joka nurkalta. Ei tarvitse todellakaan hamstrata eväitä autoon, ei ainakaan tässä matkan alkuvaiheessa kun kaupunkeja on tiuhaan toistensa perään.


Sisältä Polk-a-Dot on tyypillinen eli ihana fiftaridineri, sisältäen kaikkea mahdollista muistokrääsää ja valokuvia aikansa supertähdistä. Ei voi mitään, mutta minä yksinkertaisesti rakastan näitä kaikkia mahdollista täynnä olevia paikkoja. Värejä, ilosta muotoilua, neonkylttejä ja pirtelöitä. Sanoinko jo että olen hieman fiiliksissä täällä :D





Osoite navigaattoria varten:

Polk-a-Dot
222 N Front St
Braidwood, IL 60408

Braidwoodista lähdettiin kupu täynnä kohti uusia seikkailuja. Osuimme seuraavaksi Dwight nimiseen kylään, mistä löytyy parikin vanhaa huoltoasemaa. Löysimme ensimmäisenä Ambler - Becker Texaco Gas Stationin (rakennettu 1933), joka toimii nykyään Route 66 Visitor Centerina. Asema oli toiminnassa yli 60 vuotta, ja sen pitkäaikain omistaja, sotaveteraani ja ammattipainija Basil "Tubby" Ambler, oli kuulemma pistämätön tarinankertoja. Joten eipä ihme, että 60-luvulla 13-vuotias Phil Becker viihtyi Basilin asemalla sen verran hyvin, että päätyi lopulta asemalle töihin. Aluksi Phil pesi ja tankkasi autoja, mutta viihtyi parhaiten Basilin apuna korjaamolla opetellen mekaanikon hommia Tubbyn oppipoikana. Phil teki töitä asemalla vuosikausia, lopulta osti sen ja pyöritti korjaamo - bensa-asemaa perheensä kanssa Route 66:n ruuhkavuosien aikana. Becker piti aseman hengissä myös silloin, kuin Dwight jäi uuden moottoritie 55:n varjoon.


Paul tässä on pukeutunut alkuperäiseen Texacon työasuun, koska oli sopinut jonkun turistiryhmän kanssa erikoisesittelystä. Koska turistiryhmä oli vasta matkalla asemalle, me ja kaksi portugalilaista miestä saimme privaattikierroksen odotteluaikana. Kutsukaamme tätä hyväksi tuuriksi, sillä yleensä asemalla ei Texacon vanhoja työasuja käytetä.


Uusista portugalilaisista turistiystävistämme toinen osoittautui Visit USA -lähettilääksi, kenen tarkoituksena oli promota omassa maassaan jenkkimatkailua. Herrat olivat varsin puheliaita, ja törmäsimme toisiimme päivän aikana sen verran monta kertaa, että lopulta poistuimme hotellille käyntikortti käpälässä, kera kehoituksen tulla tutustumaan upeaan Portugaliin :D Oma henkilökohtainen ole rohkea ja puhu kaikille -matkatavoitteeni näyttää ainakin täyttyvän ihan kiitettävästi.

Minä sain myös kunnian olla ensimmäinen tamperelainen (ja järjestyksessä toinen suomalainen) joka pääsi painamaan nastan maailmankarttaan Ambler-Beckerin vieraskarttaan.



Oikeastaan ymmärrän vanhaa Phil Beckeriä oikein hyvin, miksi hän pikkupoikana on viihtynyt korjaamolla niin hyvin. Minun isäni kotikorjaamolla on ollut hang-aroundeja niin kauan kuin jaksan muistaa, ja myös saparotukkainen minä olen kuulunut heihin. Isän nippelivarastot olivat loputtomia aarreaittoja leikki-ikäiselle :D Terkut isille! Rakastan vanhojen korjaamojen ominaistuoksua, niistä tulee väistämättä mieleen lapsuus.




Dwightin ensimmäinen paloauto, 1914 T-Ford Chemical Truck.



Osoite navigaattoria varten:

Ambler - Becker Gas Station
417 W. Waupansie
Dwight, IL 60420

***

Ps. Tällä hetkellä ollaan Springfieldissä, huomenna matka jatkuu kohti uutta osavaltiota ja St. Louisia.

***
Klikkaa tästä auki kaikki Route 66 -postaukseni (niitä on paljon).

Kommentit (23)

Tiina

Pakko laittaa kommenttia. Seuraan sun blogia päivittäin mutta harvoin jätän mitään kommenttia. Nyt kuolaan täällä ruudun toisella puolella teidän matkakuvia sillä tuollainen reissu on ollut myös minun haaveissa jo 15v! Lisää vaan matkavinkkejä, sillä teidän Rooman matkan vinkkien avulla löysimme(minä ja mieheni) pari viikkoa sitten ihanat Tiberin joenvarsimarkkinat Roomasta :)!

Eipä vois upeammin täällä ruudun toisella puolellakaan alkaa tää juttu. Jo eka "kunnollinen" postaus täynnä noin makeita kuvia.

Varmasti ollu paikan päällä melkosta. Siis huh huh.

Heidi

Siis aivan mieletöntä, ei malta odottaa uusia postauksia :) matkakuume nousee vaikka en itse tuonne päin Amerikkaa ole menossa. Ja odottelen myös innolla noita dinereita.. Mies sanoo, että huomaa että musta on tullut vanha kun ennen hehkutettiin reissuun lähtiessä sitä mihin pääsee shoppailemaan ja nykyään vaan tuota ruokapuolta :D

Mahtavaa seurata näin yksityiskohtaista ja elävää kerrontaa lähes reaaliajassa, vaikka omaa reissua edes samalle mantereelle ei ole ihan heti luvassa. Ja ihana tietää, että tätä on tiedossa nyt parikin viikkoa!

PS: Mun sydän taisi vähän sulaa tuolle Paul-Herralle :)

Leena

Mä en malta odottaa omaa reissua.. Ihanaa kun kirjoitat noin tarkkoja juttuja. Nauttikaa!

Vim

Vau, hienoja kuvia! Odotan innolla tuleviakin matkapostauksia! Itse olin juuri New Yorkissa ekaa kertaa, siitä reissusta jäi kova hinku päästä joskus paremminkin kiertelemään Amerikkaa.

myohmy

Samaa mieltä kuin Anni, mahtavaa seurata melkein reaaliajassa matkanne etenemistä. Tulet vielä kiittämään monta kertaa itseäsi siitä, että kirjoitat noin tarkkaan matkan kulusta. Ne pienet kylät kun unohtuu yllättävän nopeasti, että minkä läpi sitä ajoikaan. :) Sinun tekstistäsi huokuu niin upea innostuneisuus ja riemu. Olen todella iloinen, että teidän haave toteutui ja nyt olette siellä, vasta matkanne alkumetreillä. :)

guitarra

Ihanan pitkiä ja KUNNOLLISIA postauksia, eikä mitään "kävin tänään jollain muistomerkillä ja sit menin rannalle ottaan aurinkoa"-tyyppisiä postauksia, mitä näkee aika usein.. :D Ja huippua, että viitsit siellä matkalla vieläpä kirjottaa, saadaan seurata reaaliajassa!

Hanna

Nyt on pakko kommentoida ja kompata muita siinä, että on ihan mielettömän siistiä päästä seuraamaan teidän matkaa näin tarkasti ja reaaliajassa, vaikka itse tuskin samanlaista matkaa koskaan tulenkaan tekemään :) Ja nää postaukset on tosi mielenkiintoisia ja varmasti hyödyllisiä muille roadtrippaajille, naurattaa oikein kun vertaa näitä joidenkin ns. oikeiden matkabloggaajien postauksiin, laadussa on eroa sun hyväksi hurjan paljon... Kiitos jo tässä vaiheessa!!

Anna

Ihana Nelliina, kiitos kun kerrot näin paljon kaikkea ja ihan tosissaan melkein reaaliajassa! Älyttömän siistiä, paljon terkkuja sinne rapakon toiselle puolelle!

Ps. Kannattaa todellakin mennä ihanaan Portugaliin. Algarve on ihan mahtava. (Portimao rules!)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

huomenta kaikille ja kiitokset kommenteista, näitä on ihana lukea tässä samalla kun hoitelee aamutoimia eli yrittää epätoivoisesti saada tukasta vähemmän röllimäistä :D on nimittäin vähän kostea ilmasto ja luonnonkihara tukka niin tuota....!!!

Minun tavoitteeni on kirjoitella näitä postuksia paitsi muistoksi itsellemme, iloksi perheillemme ja teille, niin toivon että niistä on hyötyä myös tuleville matkaajille ihan oikeasti, eli siksi osoitteet ja kaikki mahdollinen sälä mukana :)

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

tanjah

ihana lukea ja katsella kuvia... itse olen asunut Amerikassa ja meinaa itku päästä kun on niin ikävä sinne :(

Terkut takaisin tukalan helteisestä Turusta, +30 varjossa ja voin kertoa että tarkenee! :D Aivan uskomattomia kuvia, koko postaus oli kuin jostain fiftaridiggarin satukirjasta! Kiitos kun jaksat postailla sieltä, varmasti itsellekin ihan mahtava muisto lueskella näitä myöhemmin. :) Have fun guys!

Amanda

Ompa kiva kun jaksat päivittää näin paljon sieltä reissun päältä! Tässähän ei itse tarvitse mihinkään lähteä,senkun lukee näitä sun matkapostauksia! Upeeta ja vielä upeempia kuvia! Kiitos Nelliina! (: Huippua loppu reissua teille molemmille!

Shrek

Buuu, huijausta! American Dinerissa on just noi Blues Brothersit. Te missään Amerikassa oo kun Lielahdessa kuitenkin :D

Hei ja kiitos ihanasta matkakertomuksestasi! Jos muita vapaaehtoisia ei ilmottaudu, sanoisisin melkein että me kävimme tuhon maailmankarttaan laittamassa nastan Helsingin kohdalle kesällä 2012. :) Mahtava reissu! Ohessa linkki meidän matkapäiväkirjaamme.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.