Satuin huomaamaan kirjassa sivuhuomautuksen autiokaupunki Eldridgen pikkuruisesta hautausmaasta, joka on edelleen nähtävissä jos vaan osaa paikalle. Koska minä rakastan vanhoja hautausmaita, otin asiakseni osata paikalle. Eldridge oli pieni kyläyhteisö 1800-luvun lopussa, joka koki karun kohtalon rautatien saapuessa viereiseen kylään, Alanreediin. Paikalliset totesivat että tulevaisuus on rautatien varressa, pakkasivat vaunut ja muuttivat, ja niin jäi taakse pieni Eldridgen hautausmaa, dead end -tien varrelle.


Ajoimme niin syvälle Texasin hiekkadyynisille pelloille, että jollei olisi ollut harvinaisen kirkas ja aurinkoinen päivä, olisin ollut varma että nyt viimeistään osutaan jonnekin vinoutuneeseen syrjäkylään ja päädytään lihakellariin :D Etenkin kun oli 4. heinäkuuta eli missään ei ollut ketään! Ihan oikeasti, minun mielikuvitukseni kehittelee mitä hurjempia tarinoita aina sitä mukaa, kun näen tietynlaisia paikkoja ja hylättyjä pikkukyliä.

Ajo-ohje seuraaville matkustajille: Alanreedin kylän kohdilla kulkee Highway 291, se on poikittain moottoritie I-40:een nähden. Käänny 291:lle kohti pohjoista (north) ja aja noin 5 mailia tietä eteenpäin. Viiden mailin jälkeen mutkaisella ja uskomattoman kauniilla tiellä tulee vastaan seuraava kyltti vasemmalla puolen tietä:


Hiekkatien nimi on County Road X, lyhennettynä tienviitassa luki muistaakseni vain Cn Rd X tai jotain vastaavaa. Mutta tuosta Dead Endistä tunnistaa kyllä. Käänny sinne. Hiekkatietä hetken matkaa eteenpäin ajaessa vasemmalla puolella näkee pian vanhan hautausmaan jäänteet, jotka on hienosti säilytetty uudemmalla aidalla ja portilla. Muuten paikka olisi täysin näkymättömissä.



Jenkkilän hieno puoli, että täällä ei anneta pientenkään historiallisten kohteiden hautautua hiekan alle, vaan ne pidetään jokseenkin tulevien sukupolvien ihasteltavana.



1800-luvun lopun kuolemansyitä olivat mm. lavantauti ja kalkkarokäärmeen purema. Tuntemattoman tytön hautaan oli kirjattu nimenomaan kohtaloksi koitunut kalkkarokäärme. Asia, mikä saa jokaisen Texasissa matkustavan miettimään pariin kertaan kirmaileeko pelloille ihan miten sattuu!





Vaikka pienet unohtuneet hautausmaat eivät kiinnostaisikaan, kannattaa edes jossain pätkällä ottaa suunta suoraan aavikolle edes hetken matkaa ja katsoa miten maisema vaihtuu. USA:n viehättävin puoli avautuu usein autioituneilla sivuteillä.

***
Klikkaa tästä auki kaikki Route 66 -postaukseni (niitä on paljon).

Kommentit (3)

pikkuapina

Hahhah! Niin totta! Jotkut kuvat vaan huutaa zombie apocalypse tai moottorisahamurhaaja :) ihanaa lukea näitä sun postauksia ja fiilistellä jenkkilää, ihankun joku tuttu olis matkalla :)

Sanjana

Oi miten upean näköinen paikka!
Pikkuhiljaa alkaa herätä näitä postauksiasi lukiessa että ehkä se Jenkkilä vois joskus olla matkan määränpäänäkin, vaikka en ole aiemmin ollut hirveän innostunut.. :D

Carita

Mut eikö tässä voi tapahtua se mitä niiiin monessa amerikkalaisessa kauhuleffassa? "Neljä nuorta eksyy metsään"? Vaiks vaiks moottorisahamurhaaja! Bensa loppuu ja ja ..... katastrofi! :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011