Maanantaina oli vuorossa the one and only eli Grand Canyon. Koska olen vieläkin vähän mykkänä näkemästäni, ajattelin laittaa tähän alkuun ne fiilikset, kun kurkattiin rotkon reunalta ensimmäistä kertaa. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tai hymiö. O_o


Holy. Shit.

Ja sitten sama videomuodossa, kun olin ensin rauhoittunut ensijärkytyksestä. Ääni väristen takertuu hellehattupelle kaiteeseen siitä huolimatta :D

[embed]http://www.youtube.com/watch?v=pTnoOok4eN0[/embed]

 


Arizonan ylpeys, Suuri Kanjoni on noin 446 kilometriä pitkä, mutta vain 6 - 29 kilometriä leveä, riippuen mittauspaikasta. Syvyydeksi on mainittu parhaimmillaan jopa 1,6 kilometriä, ja kanjonin pohjalla luikertelee jääkylmä Colorado-joki. Kanjoniiin pääsee kahta kautta, eteläreunan puolelta (South Rim) ja pohjoisreunalta (North Rim). Suosituin turistirysä on South Rim, joten jos mahdollista, kannattaa harkita pohjoista lähestymistä.

Jos kuitenkin olette esimerkiksi Route 66 -reissulla, ja tukikohtanne on Flagstaff, tässä teille kullanarvoinen neuvo. Ajakaa Grand Canyonille South Rim -puolelle, mutta menkää sisään East entrancelta, eli itäportilta på suomi.

Havainnollistava kartta:


South-portilla saatat olla jonossa satojen autojen kanssa, kun taas itäportilla ei ole ketään. Kirjaimellisesti, nolla autoa jonossa. Eli tietä numero 89 pohjoiseen, sitten käännytään vasempaan tielle numero 64, joka vie suoraan portille. Ojenna vartijalle 25$ (kattaa autollisen jengiä eli hinta per auto), kiitä kartasta ja huristele ensimmäiseen näköalapaikkaan nimeltä Desert View. Ja siitä sitten aina pysähtele autolla niin moneen näköalapisteeseen kuin huvittaa, matkalla kohti eteläporttia ja turistimassoja. Eteläportin kautta sitten lopulta ulos, ja jos olet palaamassa Flagstaffiin, niin kannattaa mennä tuota tietä numero 180, on sen verran kaunis tie.

Ja kyseisen tien peura- ja hirvivaroitusmerkit eivät ole ihan turhaan tienpientareilla, puolen tunnin aikana näimme 3 peuralaumaa, 2 massiivista hirveä ja lukemattomia pieniä kauriita! Oli jokseenkin mittee hittoo -olo, kun villieläimiä kipitti joka puolella. En ole muistaakseni nähnyt edes Suomessa hirveä luonnossa, ainoastaan eläintarhassa.

Meillä meni reissulla aikaa ajomatkoineen 6 tuntia. Vierailu kannattaa ajoittaa joko erittäin aikaiseen aamuun, että näkee auringonnousun (heinäkuussa aurinko nousee klo 5:23.........! ) Tai auringonlaskuun klo 19:46 (heinäkuu). Valitsimme auringonlaskun. Kannattaa viettää kanjonilla aikaa pari tuntia ennen auringonlaskua, ja reilun vartin verran auringonlaskun jälkeen, jos haluaa nähdä koko värikirjon.




Voisinko saada useammin tällaisen taustan asukuville, kiitos.


Saku nousi kiven päälle, että mahtui samaan kuvaan kanssani :,D



Aika mykkänähän sitä rotkojen reunoilta alas katseli, etenkin kun loppupäivän laskeva aurinko alkoi piirtämään kanjonin muodot kunnolla esille ja värit alkoivat hehkua punaruskean eri sävyissä.




Ps. Jos sinussa on eräjorman verta, kannattaa harkita myös muutaman tunnin vaelluksia alemmas kanjoniin, tai jopa pidempiä vaelluksia, tsekkaa vaihtoehdot Grand Canyonin sivuilta.

*******

Seuraavaksi vuorossa Las Vegas. Pääparkani on tällä hetkellä niin overload kaikesta mitä matkan aikana on tullut nähtyä ja koettua, että tuntuu kuin en olisi ikinä aikaisemmin reissussa ollutkaan. Toivottavasti olen onnistunut välittämään tunnelmia  paljon myös ruudun toiselle puolelle, ainakin minulla on ollut tosi hauskaa juttuja kirjoittaessa. Jos olisin yrittänyt kirjoitella näitä reissun jälkeen, siitä ei olisi tullut mitään, paikat olisivat sekoittuneet toisiinsa. Mahtavaa että päätin ottaa asiakseni matkapäiväkirjan kirjoittamisen, sillä näin tarinat ja paikat säilyvät myös meille itsellemme.

Seuraavaksi edessä on reissun viimeinen viikko, kauhean lohduttoman kuuloista, mutta siihen sisältyy onneksi ihan mahtavia tapahtumia ja paikkoja, joten ei viitsitä vielä surra.

***

Klikkaa tästä auki kaikki Route 66 -postaukseni (niitä on paljon).

Kommentit (29)

anne

Ja hauskaa on näitten matkatarinoitten lukeminen,kiitos sinulle kun kirjoitat niitä! oikeen kunnon nojatuolimatka :)
Mukavaa matkantekoa edelleen!

katjuska

Todellakin olet onnistunut välittämään tunnelmia, nämä reissupostaukset ovat olleet aivan huikeita, iso kiitos niistä! Se miinuspuoli näissä tosin on, että nyt on aivan järjetön matkakuume ja road trip -haaveet ovat ulottuneet uniin saakka. :) Mahtavaa reissun jatkoa!

Terhi

Nää sun matkapostaukset on ihan huippuja! Ekana aamulla tuun katsomaan, että mitä nyt ootte kokeneet. Sussa ois selvästi ainesta matkakirjailijaksi, niin hyvin pystyt välittämään sun kokemukset tänne ruudun toiselle puolelle.

Amamba

On ollut mahtavaa lukea kokemuksiasi reaaliajassa. Nyt route 66 reissulle on pakko päästä!!!

hansu

Ei voi kun mykistyen katsella näitä matkakuvia. Itsellä ei ole koskaan ollut oikein matkustusintoa mihinkään mutta näitä kuvia kun katselee niin vau! Tuota Las vegasia mitnäkin odottelen kun postailet :)

Kaisu

Kiitos itsellesi näistä upeista postauksista, joista saan nauttia aamusella kera teekupposen.

Olivia Rouge

Mää oon täällä ihan matkakuumeissani lukenu näitä juttuja mut JEE PIAN TE TUUTTE KOTIIN!!! Vähän ois ikävää jo pukannu meinaa.. Sit pidetään kyl illanistujaiset ja kerrotte vielä lisää kaikesta <3

PoniN

Mahtavia tekstejä ja kuvia, ihanaa että jaksata ja viitsit näitä kirjoittaa, tämän ja edellisten postauksien kommenttejen kanssa samaa mieltä: kuin olisi itse reisussa mukana!
Matkakuumetta on havaittavissa, koitetaan laimentaa sitä oman kesäloman reissulla Saariston rengastielle. Sehän on vähän niinkuin sama asia. Melkein. Nyyh. Mahtavaa loppumatkaa, nauttikaa kuten tähänkin asti!

Tiina

Varmasti mykistävän kaunista, mutta itsellä olisi se ongelma etten pystyisi nauttimaan aivan hysteerisestä korkeanpaikankammosta johtuen, mua huimaa jo tässä tuolilla kun katson miten istut ihan tuossa reunalla....

Linda

Jo pelkästään noiden Grand Canyon kuvien näkeminen sai mulla ihon kananlihalle, eli livenä nähtynä maisema on varmasti jotain todella huikeeta! :)
Hienoo että jaksat kirjottaa reissusta näitä postauksia, tuntuu melkein ku mukana oisi! (Pakko tosin itsekin päästä tuo legendaarinen roadtrip joskus kokemaan.)
Kiva myöskin lukea välillä Sakun mietteitä reissusta!
Ps. Sakulla on makeet hiukset!

Siis tää on paras matkapäiväkirja ever!! Laadukkaat kuvat, ei liian pitkät jutut ja parasta on ehdottomasti nuo käytännön vinkit! Ja itsekin on varmasti kiva palata näihin postauksiin reissun jälkeen. Oot kyllä ahkera, kun jaksat reissun päältä päivittää, oletettavasti siellä on hyvät yheydet motelleissa :)

Patri

Ihanat kuvat... ja mistä noi sun leopardikengät on? ;D Tärkein jää aina mieleen <3 Mahtavaa reissun jatkoa!

ninsku

Mielettömiä kuvia. Paikka on ilmeisen näyttävä mutta sulla on kyllä sommittelutkin hallussa. Huippuja postauksia myös nämä, saa myötäelää Suomesta töitten keskeltä :)

Henna

Wow! Kuvissakin jo hieno mutta onhan tuo varmasti livenä vielä upeampi kokemus. Oma unelmareissu kyllä saa koko ajan lisää paikkoja minne tuolla jenkkilässä tulisi suunnata näiden postauksien avulla.

ps. kai sulle Saku sano että perkeleen etelän vetelä kun ees hirveä oo nähny ;) lapissahan niitä seisoo pihallakin kun verhot aamulla aukasi kouluun lähtiessä, piti vaan toivoa ettei ois pyörän eteen parkkeerannu ettei tarttenu kävellen mennä!

OO

Upeeta lukea teidän reissusta! Ja suuri kiitos että postaat näin usein. Toiveena on vielä lukea postaustasi shoppailuistasi! Nauttikaa!!!

Tiina

Hyi hitto, pelkkä kuvien katseleminen saa taas jalat veltoiksi. Itseltäni GC jäi suosiolla kokematta taannoisella LOS-LAS -reissulla - nökötin 1,5 -vuotiaan kanssa hotellissa sen ajan kun mies kävi rotkon reunalla. Tiedän jo kuvien perusteellakin, että musta ei todellakaan olisi ollut tohon seikkailuun! :D

Jenu

Ihanaa Nelliina kun jaksat kirjoitella meille sieltä lomaltasikin. On ollut mahtavaa seurata reissuasi näin reaaliajassa, oot huippu! En ole kyllä koskaan aiemmin sen kummemmin kuvitellutkaan lähteväni itse tälle maagiselle route 66 reissulle, mutta nyt kyllä himottaisi... Sun vika! :D Haha. :)

Nanis

Aivan upeita kuvia ja kivoja kirjoituksia. On ollut ihanaa lukea niitä ja minuakin harmittaa kun reissunne loppuu ja sen myötä nämä postaukset, mutta oikein mahtavaa lopputaivalta!!!!

Satu

Ihan samoja kuvia löytyy omastakin kamerasta, kun pari vuotta sitten käytiin paikassa. Kannatti ajaa monta tuntia tylsällä aavikolla nähdäkseen tuon!! Kanjoni on paikka, jota en unohda ikinä.

Olimme samalla reissulla pari yötä Las Vegasissa ja tykkäsin paikasta kovasti. Se on ihan oma maailmansa :-) Maailman parasta (pistaasi)jäätelöä saa Venetian-hotellista, sieltä kanavien ja gondolien keskeltä. Enjoy!

Mipa

Aivan järjettömän henkeäsalpaavaa. Jos en olisi ollut kuukausi sitten Niagaran putouksilla, en pystyisi käsittämään tällaisen luonnonjonkin, -voiman mahtavuutta. Onhan Suomessakin kauniita paikkoja, kotiseutuni Itä-Suomi täynnä, enkä arvosta niitä tällaisen näkemisen jälkeen yhtään vähempää, päinvastoin, mutta tuo nyt vaan on ihan eri liigassa. Tosi hienoja kuvia!

Oili

Aivan MAHTAVAT maisemat!
Halusin muutenkin kiittää mahtavasta blogistasi ja tarkasta reissunne kuvauksesta.
Olen aina, AINA itsekin halunnut reissata USA:n halki autolla, elätte unelmaani. Ihanaa reissua teille!

Ps. Matkakuumeeni nousee lukiessa sen verran pahasti, että aloin harkitsemaan vakavasti ensi vuodeksi toteuttavani itsekin tuollaisen unelmareissun.. Osaisitko heittää arvion reissun kokonaiskustannuksista? Ihan siis että missä tuhansissa liikutaan, että osaisin edes about varautua... Olen raha-asioissa melko huono.. :/ :D

Aivan mahtavia tarinoita! Älä ikinä poista näitä, tulen varmasti vierailemaan sivuillasi useaan otteeseen ihailemassa kuvia ja stalkkaamassa vinkkejä ensi kesälle suunnitteilla olevaan reissuun läpi Amerikan tien 66 <3 Nimimm. Losista ei voi koskaan saada tarpeekseen.

Anu

Kysäisempä varuuden vuoksi että voinko luvallasi linkittää omaan blogiin tän sun kirjoituksen? Oli jopa sen verran yksinkertaiset ohjeet että selvisin itsekkin kunnialla paikan päälle.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011