Ensimmäinen mielikuva Memphisistä, näkemättä itse kaupunkia, oli pitkälti musiikkipainotteinen. Mielikuva Memphisistä siellä vierailun jälkeen on vielä enemmän musiikkipainotteinen. Kuuman ja hikisen kaupungin kadut tuntuivat kuin tanssivan jalkojen alla, pakottaen vierailijan mukautumaan rytmiin. Hyräilyä siellä, sormien naputusta täällä, Memphisissä ei liene koskaan hiljaista.

Saapuminen kaupunkiin oli lähes taianomaista. Ensin pitkiä siltoja valtavan Mississippi-joen yli, ja yhtäkkiä edessä kohosi downtown. Matkakaksikkomme meni aika hiljaiseksi tässä vaiheessa. Memphis onnistui kietomaan meidät pauloihinsa yhdellä silmäyksellä. Lämmin ilta, pehmoinen kuuma tuuli ja eksoottiset tuoksut, kaupunki Tennesseessä erosi täydellisesti edellisenä aamuna taakse jääneestä St. Louisista.


Melkein 700 000 asukkaan kaupunki oli kuitenkin yllättävän kompakti ja kotoisan tuntuinen, sillä Memphisistä puuttuu kokonaan suurkaupunkien kylmyys. Täällä puhua pajatetaan jokaisessa kadunkulmassa, ja kaikki tuntuvat tuntevan toisensa. Ja haluavan tuntea myös meidät.

Paras vahinko mitä päiväämme osui, oli hypätä sattumanvaraisesti ratikan kyytiin. Main Streetin ratikkavanhus eli trolley ronksuttaa ympyrärataansa aamusta iltaan, astu kyytiin ja kiertoaja Riverfront Loop eli Mississippin ranta ja pääkatu, vain yhden dollarin hinnalla. Me emme kyytiin hypätessä tienneet miten trolley toimii, tai mihin se menee, mutta kuljettaja huuteli edestä että 3,5 dollarilla voimme istua kyydissä koko päivän, 1 dollarilla tehdään yksi kierros. Päädyimme dollarin kierrokseen. Turistikaan ei voi eksyä, sillä trolleyt kiertävät joko täyden ympyrän, tai sitten sahaavat pääkatua päästä päähän.




Parhaimmillaan saat trolleyn kuljettajalta parhaat vinkit ruokapaikoista, tietoa kaupungin historiasta ja iloisen hymyn. Memphisissä on kuulemma pakko maistaa catfishia eli monnia, ja me ilman muuta teimme juuri näin, kuljettajan vannotettua että tämä on suorastaan pakollista. Mitäpä sitä kyseenalaistamaan, kun paikallinen vanha herra neuvoo.


Anteeksi kuvatulva, olen vain harvinaisen viehättynyt näihin vanhoihin kulkupeleihin.



Amerikkalaisista kaupungeista on aina tarjolla muutama perusfakta. Väkiluku, ja jakautuminen eri etnisiin ryhmiin. Memphisin väestöstä vain noin 30% on valkoihoisia, siinä missä aikaisemmin esittelemässäni Carlinvillen kaupungissa vastaava prosentti on 97. Eittämättä puuvillateollisuuden raaka historia ja siihen olennaisesti liittyvä orjuus ovat jättäneet jälkensä tähän syvän etelän kaupunkiin, mutta ilman tätä taustaa meillä ei ehkä olisi musiikkityylilajia nimeltä blues. Blues kehittyi puuvillapeltojen työntekijöiden työlauluista, joita laulettiin omaksi iloksi, mutta nopeasti surumieliset sävelet kuitenkin levisivät nuottikirjoihin ja levytykseen asti, ja Memphis Blues oli syntynyt. Memphisissä ei yksinkertaisesti voi välttyä kuulemasta bluesia ja rock`n rollia joka nurkalla ja törmäämästä B.B. Kingin ja kavereiden nimiin ihan kaikkialla.

Tähän liittyen, legendaarinen bluesin mekaksikin kutsuttu Beale Street on totta vie maineensa veroinen. Katusoittajat, blues- ja rock`n roll -kapakat, teatterit ja Coyote Ugly elävät kaikki sulassa kaoottisessa sovussa Beale Streetilla. Anna värien, musiikin ja ihmisten viedä, ja sukella sekaan.




Siinä keskeltä katkennut videonrääpäle, minä oikeasti täten virallisesti luovutan videoiden lataamisen suhteen tältä reissulta, ei näiden hotellien wifien kaista vaan riitä. Mutta hei jotain edes, kun kerran lupasin :D

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=S3B342s6P7M[/embed]




Ja sitten monnia pöytään, paikallinen versio Fish`n chipsistä. Kerrassaan herkullista, teki mieli mennä lautanen kädessä keittiöön pyytämään lisää.





Beale Street Brass Note Walk of Fame ja suuret vaikuttajat. Kadulle on ikuistettu nuotteihin niin muusikkoja, tuottajia kuin muuten vaan paikalliseen musiikkisceneen vaikuttaneita henkilöitä.


Kaupungin coolein koira. Beale Streetiltä löytyy musiikin lisäksi hykerryttäviä krääsäkauppoja, joista voit odottaa löytyvän jopa mäyräkoira-Elviksen.



Ai mitä nämä ovat? Kyllä, näit oikein, vessanpöntön kansia! Olen sanaton. Haluan että minunkin vessassani soittelee raitahäntäinen kissa!



Hotellimme oli Econo Lodge Downtown Memphis, 22 North 3rd Street
Memphis, TN 38103. Halpa, keskellä kaikkea, vanha, mutta toimiva. Suosittelen, jos satutte nurkille.


Perjantaina iltapäivällä sanoimme haikeat hyvästit kaupungille, Johnny Cashin soidessa CD-soittimessa ja otimme suunnan takaisin kohti kuuskutosta. Takaisin ruotuun. Kannattiko tehdä poikkeus alkuperäiseltä matkareitiltä Memphisin vuoksi? HELL YES! Älkää missään tapauksessa jättäkö väliin, jos cruisaatte kuuskutosta. Memphis on luokkaa jotain ihan muuta ja once in a lifetime. Memphis on taianomainen.

Tästä syystä meillä on niin väljä aikataulu, jää aikaa ikimuistoisille päähänpistoille.

***
Klikkaa tästä auki kaikki Route 66 -postaukseni (niitä on paljon).

Kommentit (18)

mju

Mä olen miettinyt aivan samaa jo aiempien kuvien kohdalla. Baareissa ei näy muite, jopa Elvis museo näyttää typötyhjältä (ilmeisesti aitojen takaa kylläkin kuvattu suurin osa...). :)

Olipas hyvä ja kattava matkapostaus! just tällasia saisi näkyä monissa muissakin blogeissa että kerrotaan paikkojen historiaa eikä vain suurta läjää kuvia ilman mitään tietoa. Ton Elvis-koiran ostaisin kyllä!:D

Joanna

Niina ja Saku, teidän pitäisi kyllä kirjoittaa matkaopas Route66:lle matkustaville! Niin upeat kuvatkin. Nämä postaukset ovat parasta ikinä ja aiheuttavat ihan hullun matkakuumeen!

annuenn

Me päätettiin juurikin eilen avomiehen kanssa, että meitä kutsuu jenkkilä ensi kesänä. Mieheni valmistuu ja mullakin on 4 viikon kesäloma :) suunnitelmat on vielä ihan alkutekijöissä, mutta onhan tässä pitkä talvi aikaa sitten suunnitella. :)

Memphis kuulostaa ja näyttää juuri niin letkeältä kuin olin sen kuvitellutkin. Minä viikonpäivänä tai mihin aikaan päivästä nuo kuvat on otettu? Kiinnitti vain huomiota siihen kun missään ei ole ketään. Ratikka on tyhjä, kadut on tyhjiä, vain muutama hassu ihminen siellä täällä. Oma kokemukseni Jenkkilästä liittyy ainoastaan Itärannikolle (New York, Philadelphia, Boston, Washington, Virginia..) ja siellä kaikki paikat on aina täynnä ihmisiä. Memphis näyttää täysin poikkeavalle siinäkin suhteessa.

Sariska

Ihania nämä teidän postaukset <3 olen lukenut blogiasi jo kolme vuotta, mutta nämä postaukset on vaan jotain niin ihanaa etten kestä!!
Oletteko ajatelleet mennä drive in leffateatteriin? Se sopis jotenkin teille, ja on aika amerikkalaista :)

Kaisu

Kauhee Jenkki-kuume tulee näitä teidän postauksia lukiessa. <3 Oon erityisen mieltynyt juuri Memphisiin, tiedä miksi, ja nyt rakastuin kaupunkiin vieläkin enemmän. Jos vaan ois rahaa.... Onneks tää matkakuume helpottaa omalla "roadtripillä" Kööpenhaminaan ja Osloon, vaikka aivan eri luokissa liikutaan. Odotan innolla lisää postauksia, koska tää on aivan loistava tapa lähteä itsekin matkalle sinne Atlantin toiselle puolelle. Suuret kiitokset siis tästä. (:

kejer

Kiitos kun jaksatte kirjoittaa näin upeita postauksia, miten kukaan voi jaksaa kirjoittaa näin viihdyttäviä ja informatiivisia juttuja jo reissun päällä, mieletöntä! Jo teidän Tokio-postaukset kahlasin läpi moneen kertaan, mutta nämä tulen varmasti lukemaan uudestaan ja uudestaan.

Toivon, että teillekin sponssattaisiin näitä reissuja, olisitte niin oikeat tyypit kertomaan eri kaupungeista ja maista useammin!

Ootte ihania, pus.

Aivan ihana kertomus jälleen, kiitos siitä. Voi vitsi mikä Memphis ja ne sillat ja Mississippiriver! Mieletön ikävä iskenyt Jenkkilöihin, taas jälleen kerran. Kerroit videopostauksessa siitä kuinka ystävällisiä ihmiset Amerikassa ovat, ja se on niin totta. Oli tosi tympeä palata takaisin Suomeen kun ei enää kukaan aloittanut juttua tyhjästä ja ihmiset todellakaan moikanneet. Paluukulttuurishokki ei ollut kiva.

Oletteko kokeilleet perijenkkiläläisiä tacoja Taco Bellissä? Taikka maistaneet aitoa amerikkalaista limua Root Beeriä? Kokeilkaapa ja ihastukaa. Puhumattakaan meksikolaisesta ruoasta siellä, voi elämä :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012