Jostain syystä odotin kovasti St. Louisin kaupunkia ja kuuluisaa Eero Saarisen suunnittelemaa Gateway Arch -muistomerkkiä Mississippin rannassa. Naputtelimme navigaattoriin St. Louisin keskustan, ja sitten menoksi. Route 66:iä on melko helppo seurata myös navigaattorin avittamana, kun klikkailee reittivalintoihin tiedon "vältä moottoritietä". Tällöin navi ohjaa lähes aina kuuskutoselle, ainakin melkein.


Saavuimme St. Louisiin massiivista The Martin Luther King Bridgea pitkin, joka nosti ihokarvat välittömästi pystyyn. Alla virtasi tyynenä valtavan leveä Mississippi. Yksi maailman kuuluisimmista joista, jonka nimen opettelu ala-asteella aiheutti lasten kesken kikatusta. Mississsisssisssippi! (Olemme muuten tälläkin hetkellä Mississippin varrella, tosin noin 300 mailia etelään päin.)



Sitten enää pari käännöstä, ja pian kuuluisa kaari näkyikin jo horisontissa, downtownin jatkeena.


Suomessa syntyneen Eero Saarisen kaari (melkein) valmistui vuonna 1965, mutta suunnittelija itse ei ehtinyt koskaan nähdä muistomerkkiä valmiina, sillä Saarinen kuoli vuonna 1961.

190 metrinen jättiläinen on melkoisen vaikuttava kokemus, sekä ulkoa että sisältä. Jos olisin tiennyt millaisella kyydillä huipulle mennään, olisin jättänyt koko leikin sikseen, mutta yllätystekijä aiheutti sen, että en voinut enää peruakaan. Palataan tähän hetken kuluttua, ensin parit viralliset turistipönötykset.




Kaaren keskellä maan alla on lipunmyynti ja muistomyymälä, joten sitä kohti jos mielii huipulle. Ovilla on turvatarkastus, ja sen jälkeen noutamaan lippua. Kyyti kaaren sisällä ylös ja alas maksaa 10 dollaria, eli ei nyt ihan totaalista riistoa, koska mitään vastaavaa tuskin tulen kokemaan enää tässä elämässä.

Vinkki: lipunmyynnissä ei ole tarjolla pelkkää 10 dollarin lippua, vaan kaikkiin vaihtoehtoihin mitä hinnastossa esitellään, on paketoitu mukaan jotain muutakin; elokuva, historiallinen dokumentti tms. ja hinnat ovat korkeampia, tuota pelkkää matkalippua huipulle pitää erikseen pyytää.

Sitten se fun part. Minä olen todella ahtaanpaikankammoinen. Kävellessäni lippu käpälässä muiden ihmisten perässä Archin hissihuonetta kohti, kuvittelin että kyseessä todella on jonkinlainen kapea perushissi. Virhe. Kunnon epäinsinööri ei ihan ymmärtänyt, että perushissihän ei luonnollisestikaan ole mahdollinen. Kun lopulta tajusin että eteeni aukesi seinästä pienenpieni luukku (n. 140cm korkea ehkä?) ja sen takaa paljastui 5 istuttava avaruuskapseli, oli soppa valmis. Sydän hakkasi paria sataa kun tungin itseni kapselin sisälle istumaan, koska en kehdannut enää peruuttaakaan.


Sitten ovet sulkeutuivat ja kapseli alkoi hitaasti nitkuttamaan sadan metrin korkeuteen niksuen ja keinuen kaaren sisäpuolta pitkin, läpinäkyvästä ovesta näkyi joko seinää tai metallirakenteita, mikä ei varsinaisesti auttanut kun yritin pysyä rauhallisena. Vieressä istuva lapsi heitti ilmaan kysymyksen; mitä jos tämä hissi menee nyt rikki, mitä me sitten tehdään, millä meidät saadaan täältä pois? ............! Onneksi tuo päivä ei ollut vielä minun etappini, joskin siltä se hetkellisesti tuntui.

Älkää todellakaan menkö kaareen, jos olette ahtaanpaikankammoisia. Tai korkeanpaikankammoisia, mutta tämä nyt taitaa olla itsestäänselvyys.

Näkymät huipulta olivat kuitenkin ihan mielettömät, pystyin jopa hetkeksi unohtamaan että edessä oli sama nitkuttelukyyti alas yhyy...



Selvisin reissusta hengissä, ja tulipahan nähtyä St. Louisin upea kaupunki melkoisesta perspektiivistä. Sanon tätä melkein jokaisesta paikasta, mutta tuollakin olisin voinut olla vielä vaikka kuinka paljon pidempään. Road trippaajan on kuitenkin pakko hyväksyä se, että matka jatkuu.




Hei hei St. Louis, kohti uusia seikkailuja!

***
Klikkaa tästä auki kaikki Route 66 -postaukseni (niitä on paljon).

Kommentit (19)

Kibs

Mä olen just niin torspo, että korkeanpaikankammoisena ja ahtaanpaikanahdistuksellisena ihan varmasti menisin tonne :D Sanoisin siinä mennessä, että pelottaa muttei haittaa ja saatan kiljahdella ja nauraa, mutta menisin! :D
Pelkäisin ihan pirusti ja tärisisin pois tullessa!

Kävin meidän kesälomareissulla Pyhän huipulla ja luulin kuolevani, mutta alhaalle pääsin hengissä, tärisevänä ja addrenaliinia täynnä. Hullun touhua, mutta täysin sen arvoistakin. Vähän pitää paukutella pelkonsa rajoja.

Toki jos pelko saisi tajun pois en suosittelisi.

Näin yhdessä matkaohjelmassa, kun ne menivät sillä avaruuskapselilla korkeuksiin ja jo silloin hirvitti. Ei todellakaan mun juttu! :D Hienoa, että selvisit kertomaan meille muille kokemuksesta! ;)

Näistä sun postauksista tulee tosi hyvä mieli ja kauhee matkakuume. :D Ihania kuvia! Kaikki paitsi toi kuva hissistä.. hrr. terv. ahtaanpaikankammoinen, en vissiin ikinä mene tohon hissiin.

Tiia

Uskomatonta, miten mieletön bloggaaja olet! Itse tajuisin täysin, jos pitäisit vähän breikkiä kirjoittelusta Ameriikan ihmemaan häikäisemänä, mutta silti sitä vaan tulee ja melkein joka päivä :D Vautsi! Ja hirveän mielenkiintoisia juttuja siellä tien päällä näkeekin. Aloin itse haaveilemaan ihan samasta reissusta, murr.

Heidi

Oi mitkä maisemat tuolta huipulta. Itse en mielestäni pelkää korkeita paikkoja, mutta esimerkiksi London eyessa meinasin pyörtyä, kun teki niin pahaa huipulla. Siltikin joka reissulla pitää tunkea noihin korkeisiin paikkoihin, ihan vaan niiden maisemien takia :)

Ihanaa kun jaksat kirjotella blogia näin ahkeraan reissun päältä, saadaan matkustaa teijän mukana koko reissu :)

j

Voi vitsi mäkin haluun tommoselle reissulle:D ei vaan taida pienen lapsen kanssa onnistua..

Helmi

Mahtava reissu teillä, kateeksi käy ja mukavaa luettavaa. :o) Mutta, ei sulla kovin paha ahtaanpaikankammo ole, kun ylipäätänsä uskallat mennä hissiin... Mä en. Se rajoittaa jonkin verran elämää, enkä tiedä, pystynkö esim. ikinä matkustamaan mihinkään New Yorkiin, ei kai siellä ilman hissiä pärjää...? Vessojen ovien lukitseminenkin ahdistaa, jos ovat pieniä kopperoita.

Mahtava kaari :) Ois saattanut itselläkin tutista tuossa kapselissa vaikka en varsinaisesti ahtaan paikan kammoinen olekaan.

Joka aamu käyn lukemassa nämä sun matkapostaukset ja oikeen jännityksellä odotan, että mitä ootte nyt tehneet. Ihan mukava päästä teidän mukana virtuaaliselle Road Tripille näin töiden lomassa ja haaveilla siitä omasta unelmien matkasta.

tannttu

Siis kiitos niiiiin paljon näistä todella mahtavista ja kattavista postauksista reissustanne :)
Suunnitteilla on matka Amerikkaan vuonna 2016 (olen silloin vasta 25 ja auton vuokraus on halvempaa :D). Ihanaa fiilistellä tulevaa matkaa jo nyt!

Maria

Mahtavaa lukea näitä juttuja. Mulla on todennäköisesti samanmoinen matka edessä ensi kesänä, joten otan kaikki käytännön vinkit kiitollisena vastaan. Mukavaa matkaa!

Oooh, mä en ole edes tiennyt että tuonne kaareen pääsee turistit sisälle. Huippua, oli varmasti mieleenpainuva kokemus, hyvässä ja pahassa. :D

Annu

En muista kommentoinko tästä reissuvinkistö jo aiemminkin, mutta kerta kiellon päälle vai miten se meni. :) Huomasin että olette matkustamassa myös Albuquerquen läpi, ja siellä käytiin omalla reissullamme ihastelemassa maisemia semmoisella "gondolihissillä". Paikka on nimeltään Sandia peak, ja voin todellakin suositella! Hyvällä säällä huipulta näkee Arizonaan asti, vaikka eihän siellä mitään muuta tietenkään näy kuin autiomaata... :D Mutta käykää ihmeessä, jos kaupungissa kerran olette ja aikataulu sen sallii!

Huikeaa ja elämyksellistä loppureissua teille!

Nina

Mulla oli ihan samat fiilikset siellä kaaren sisällä kun oltiin yliopiston ekskursiolla USA:ssa. Mutta hengissä selvittiin. ihanaa reissua teille!!!!

Pääasiallisen lukija Mies :)

Kääk! luin ensin Route 66: St. Louis ja Gateway Arch juttua ja seuraava - Go Tampere? MITÄ MITÄ! ;) miltei järkytys ;)

Ps. Sakun Wanted Han Solo paita, mistä moisen löytää? onko matkalta ostettu?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011