Puolisen vuotta sitten esittelin teille luomuparfyymien valmistajan, Nina`s Naturen. Kysyin silloin Ninalta onko hänellä valikoimissa yhtään ruusutuoksua, mutta sellaista ei löytynyt. Ruusu on oma henkilökohtainen suosikkini, voisin nuuskutella ruusuvettä aamusta iltaan.

Hetki sitten sain yllätyksekseni Ninalta viestiä, että hän on tässä puolen vuoden aikana kehitellyt uuden tuoksun, ja se on (oih) ruusu! Ihanaa! Uutukainen kulkee nimellä Lempi.


Lempi sai nimensä Ninan isoäidin, Lempi Kaarinan mukaan. Nina kertoi muistavansa mummunsa nimenomaan ruusuntuoksuisena, pehmoisena ja rakastavana naisena. Mikä ihana idea omistaa tuoksu omalle isoäidille.

Sain oman kappaleeni lisäksi yhden ylimääräisen, joten ne kenen elämästä puuttuu tällä hetkellä vähän lempeä, toimikaa seuraavien ohjeiden mukaan. Nyt laitetaan Lempi jakoon:

1. keksi nimimerkki ja jätä sähköposti sille varattuun kentään (ei näy muille kuin minulle).

2. vastaa kysymykseen: kerro jokin kiva juttu liittyen isovanhempiisi, hauska muisto tai tarina, ihan mitä vaan.

3. vastausaikaa maanantaihin 16.7. klo 12:00 asti.

En malta olla vastaamatta itse omaan kysymykseeni, vaikka en arvontaan voi osallistuakaan. Isäni äiti piti aikoinaan mummolan ohessa kirjakauppaa. En muista oliko myynnissä varsinaisesti kirjoja, mutta kirjekuoria ja vihkoja ja sen sellaista kyllä. (Kauppaa ei enää ollut siinä vaiheessa, kun minä putkahdin maailmaan.) Kaupan muistona mummolan vintillä oli yksi pienen pieni huone täynnä vanhaa varastoa. Ajan myötä kellastuneita vihkoja, kyniä, jäljentäviä laskuvihkoja, pieniä muistilappuja ja ties mitä aarteita, mistä tämä pikkutyttö oli ihan haltioissaan. Vinttihuone oli pimeä ja matala, ja siellä tuoksui vanhalle paperille. Tiedättehän sen hieman tunkkaisen kirjaston tuoksun? Se oli juuri sellainen. Huoneen yksi pieni lamppu oli keltainen ja himmeä. Sukeltelin vihkojen keskellä aina kun vaan sain luvan (ja varmaan vähän salaakin), ihmetellen vanhoja tilikirjoja, leikkien sihteeriä ja samalla pelkäsin pimeän vinttihuoneen perimmäisiä nurkkia, minne valo ei riittänyt. Oli samanaikaisesti sekä jännittävää että hauskaa.

Tästä johtuen yhdistän edelleen vanhan paperin tuoksun mummolaan, ja alan vieläkin hymyilemään avatessani kirjastossa oikein vanhan kirjan. Se tuoksu vie aina vihkojen keskelle lapsuuteen.

Arvonta on sponsoroitu by Nina`s Nature.

Onnea :)

Kommentit (185)

Malla

Mahtava kisaidea! :)

Aloin oikein ajan kanssa (työajalla tietysti) pohtimaan muistoja isovanhemmistani. Isäni vanhemmat kuolivat ennen syntymääni, ja äidin isäkin kaksi vuotta sen jälkeen. Äidinäiti kuitenkin pärskytteli vahvasti ja pitkälle, ja häneen seuraava kertomus liittyykin.

Mummini oli alkanut katsomaan Kauniita ja Rohkeita heti, kun sarjaa alettiin Suomessa näyttämään. Entiselle maatalon emännälle ei telkkari muuten suurta roolia näytellyt, ellei puhuttu Kaunareista. Kaikki 11 lasta, meistä liki kolmestakymmenestä lapsenlapsesta puhumattakaan, tiesivät ettei kaunariaikaan voi soittaa. Ikinä. Kyläilyreissuakin kannattaa siirtää, sillä kahvia ei tule ja joudut vielä istumaan hiljaa ja katsomaan Ericin ja Stephanien rakkauden kulkua kuin hienointa dokumenttia.

Pikkutyttönä mummini harrastus ei minua suuremmin haitannut, olin kova tyttö leikkimään ennen kuin opin lukemaan, ja sen jälkeen olinkin aina nenä kiinni kirjassa. Olisinpa tajunnut minkä virheen tein. Olisi pitänyt esittää lukutaidotonta mahdollisimman pitkään..

Mummini oli syntynyt ennen kuin Titanic upposi, joten pienellä laskutoimituksella ja lääkäri(sarja)tietoudella tästä voisi päätellä, ettei hän enää mikään nuori pimu ollut. Ikä toi pikkuvaivoja mukanaan, joista suurimmiksi ongelmiksi meille lähisuvulle kävivät näön ja kuulon heikkeneminen. Joko tästä arvaa miten tarina etenee? Voi kyllä. Lopulta koitti se päivä kun mummi ei enää nähnyt telkkarin tekstejä. Ja niinpä suku joutui töihin.

Vuorotellen ja hyvin vastahakoisesti me serkkupoikien kanssa luettiin ääneen tekstit, minäkin nuorimpana vaikken tilanteista kovin paljon ymmärtänyt. Mummini ei topakkana tapauksena suostunut mitään muminaa kuuntelemaan, vaan ärähti nopeasti "eläydy! ELÄYDY!" jos alkoi ääni valua liian monotoniseksi. Ja lujaan ääneen tietysti, eihän se näkö ollut ainoa aisti joka torkkui.

Osaan edelleen näin aikuisenakin puhua pitkät pätkät todella erilaisilla äänillä, jotka kyllä on suht helposti tunnistettavissa Brookeksi, Ridgeksi, Tayloriksi ja muiksi lapsuusajan kumppaneiksi.

Mummi <3

ps. Tiedän että janoat kuulla miten tarina loppuu. Ei, en jäänyt sarjaan koukkuun pientä 90-luvun hairahdusta lukuunottamatta. Silloin istuin murtuneen jalan kanssa telkkarin ääressä, ja täytyy myöntää että olihan se nyt jännää kun Taylor kuoli muttei kuollutkaan. Siis täh?

Norppa

Nauroin tälle ääneen, mahtava mummi!
Kaunarit on kyllä iskenyt tän vanhemman ikäpolven hermoon, meilläkin katottiin mummon ja mummin luona näitä. Mummon luona vallitsi myös ehdoton hiljaisuus, mutta mummi spekuloi ja analysoi ääneen koko jakson ajan.
Mummi oli myös sydärin partaalla silloin kun liikkui huhua, että Eric olisikin Brooken isä. Jossain vaiheessa Salkkarit syrjäytti Kaunarit, koska mummin mukaan se oli "paljon uskottavampi sarja".

Mun mummula tuoksuu vastapaistetulta hiivaleivältä! Mummu on ahkera leipoja ja pienenä sain monta kertaa olla mukana tekemässä pullaa, munkkeja ja kaikenlaista herkkua. Lempiruokani kuitenkin lapsena ja edelleenkin on uunituore perinteinen hämäläinen hiivaleipä eli kakko voin ja kotijuuston kera. Niitä tuli kovasti ikävä, kun muutin kauas mummulasta. Muutama vuosi sitten äiti löysi varastoistaan mummun hänelle joskus lahjoittaman juustomuotin, ja koska äitini taas ei ole mikään innokas ruuanlaittaja, sain omia muotin ihan rauhassa. Olen siis opetellut tekemään itse juustoa mummun reseptillä, ja kakkoreseptiä yleensä modernisoin heittämällä taikinan sekaan reippaasti kaikenmaailman siemeniä, nokkosta tai muuta terveellistä. Ja mummukin on kovasti ylpeä että perinne säilyy!

Nitta

Rakas mummani oli minulle kaikki kaikessa. Muistelen häntä päivittäin ja palailen ihaniin lapsuusmuistoihin. Se turvallisuudentunne on varmasti parasta.

Jenya

Mulla ei oo oikeestaan hirveesti muistoja isovanhempien kanssa, ku olin niin pieni, mut mulle on kerrottu, et mä olin mummun suosikki ja tosi tärkee hänelle. Sanoin myös hänelle ensimmäisen sanani "kukka", ollessani hoidossa hänen luonan.

Minun mummoni oli minun kauneudenhoitoidolini. Hänellä oli maailman kaunein pukeutumispöytä, mikä oli täynnä pulloja ja purkiloita. Oli ihaninta ikinä pienenä päästä istumaan pöydän ääreen ja antaa mummoni harjata hiukseni. Hän käytti kosmetiikkaa läpi elämänsä, ja muistelenkin että hänellä ei ollut hirveästi ryppyjä naamassaan :)
Mummoni siis kuoli, kuusi vuotta sitten. Pappani ilahdutti häntä kun mummoni makasi viimeisillään sairaalassa, hakemalla stokkalta kalleimman voidepurkin minkä löysi ja mummoni laittoi sitä sairaalasängyssä peilin avulla itselleen ja totesi että vielä se kaunistaa. :) Ei mummoni itserakas ollut, hän vain rakasti kaikkea kaunista: kosmetiikkaa, kukkia, röyhelöisiä vaatteita, antiikkitavaroita, sekä jokaista ihmistä lähellään.

Tiitu

Isäni äitin puoleinen suku on Urjalasta, jossa vietin lapsuuden kesiä enemmänkin. Mamman siskon mies oli maanviljelijä ja viihdyin näiden kolmen vanhuksen kanssa aina. Pääsin ajamaan traktoria, katsomaan kuinka vilja puinnin jälkeen säilötään ja siilotaan. Yhtenä iltana hommien jälkeen kävimme saunassa ja menin pihalle itsekseni vilvoittelemaan. Pihalla oli Bambi-perhe ja se hetki tuntui taianomaiselta kun minä katselin heitä ja ihan kuin ne olisivat katselleet minua. Hetkeä kesti jonkun aikaan, ennen kuin peurat lähtivät jatkamaan matkaansa.

Miibsi

Aina on tilaa Lemmelle :) Mulla on valitettavasti hyvin vähän muistoja isovanhemmista ja toisista ei muistoja ollenkaan, sillä he ovat kuolleet ennen syntymääni tai heti syntymäni jälkeen. Papastani muistan keltaisen kuplavolkkarin ja etelä-pohjanmaalaisen murteen ja järkkymättömän itseluottamuksen, sekä loputtoman sisupastilli-varaston :)

jans

Meillä oli ukin kanssa aina tapana katsoa kahdelleen Kauniita ja Rohkeita, minä ukin sylissä istuen ja yhdessä kuivattuja hedelmiä syöden. Meillä oli tosi hauskaa ja vaivatonta yhdessä.
Vasta ihan vähän aikaa sitten sain kuulla, että kaikilla muilla oli kuva ukista tosi jörökkinä ja tunteettomana miehenä, joka ei paljon hellyyttä näyttänyt. Lämmitti sydäntä ihan hurjana, että ilmeisesti meidän kahdenkeskeiset hetket Brooken ja Ridgen parissa olikin jotain ihan spesiaalia, mitä muut ei kokenut.

Alisa

Isovanhempani asuvat edelleen vanhassa koulussa joten talo on todella suuri. Vintiltä löytyi monesti paljon äitini ja tätini vanhoja vaatteita, jotka mummu on itse heille tehnyt ja vanhoista kankaista ompelimme yhdessä tilkkutyynyjä. Muistan myös kun mummun pöydällä oli paljon koruja, mm. meripihka-koru joka oli kovassa käytössä kun kävimme mummulassa. Mummu ja taata matkustelevat edelleenkin todella paljon ja he toivat minulle ja siskolleni tuliaisiksi joskus kauan sitten Tunisiasta hienot, liehuvat pitkät hameet jotka päällä tanssimme ympäri taloa.

Iinu

En tiedä onko tarina iloinen vai haikea, mutta isoisäni isän ollessa huonossa kunnossa hän joutui sairaalaan. Halusin säilyttää muiston iloisesta vaaristani, enkä mennyt katsomaan häntä sairaalaan. Eräänä yönä näin unta jossa vaarini kävi sanomassa, että hänen täytyy nyt mennä. Aamulla äitini ilmoitti, että vaari on kuollut. Muisto on siitä ihana, että sain sanoa vaarilleni sinä yönä hyvästit. Ikävä sinua vaari <3

Myös mun toisen mummon, eli mamman nimi oli Lempi. Oispa somaa, jos tuo nimi tulisi muotiin taas!
Muistan aina mamman itse virkkaamat mielettömät pitsiliinat ja vanhan sohvapöydän, "tupakkapöydän", jonka alle menin aina lapsena. Nyt se sama pöytä on omassa kodissani.
Toisen mummon nimi on Aina ja vietin mummolassa paljon kesiä. Kyllä niitä jälkeenpäin osaa arvostaa, aamuhetkiä kun heräsin ja seurasin mummoa navettaan ruokkimaan eläimiä... sain kerätä lämpimätnkananmunat... sitten vietiin lampaille heinää. Jännittävä paikka oli mummolan vintti, jonne luikahdin usein salaa tonkimaan. Luulenpa että sieltä on lähtöisin syvä rakkauteni retroon ja vintageen.
Kumpikaan mummoista ei koskaan ollut mikään pullantuoksuinen ja herttainen isoäiti, enemmänkin mummot antoivat elämänohjeita ja opettivat arvomaailmaa.

Nalletar

Sain joskus pikkutyttönä kammata mummoni hiuksia. Hänellä oli aina yhdestä letistä kiedottu harmaa niskanuttura, ja oli niin kiehtovaa kammata hiuksia auki letiltä ja huomata, että noin lapaluiden alle asti hiukset olivat teräksenharmaat, mutta siitä alaspäin vyötärölle asti ne olivat ihanan kastanjanruskeat. Silloin tiesin, että mummo on ollut joskus kuin äitini, viehättävä ja iloinen ja kulkenut kepeästi milloin minnekin. Mummon silmät olivat lempeät vaikka kulkeminen oli usein hankalaa. Hajuvesiä mummo ei käyttänyt, mutta saippua tuoksui kesältä ja kukilta.

Ukkini, isänisä, luo joka kerta tavatessamme uusia muistoja. Itsellänikin on jo lapsi ja ukki leikkii lapsenlapsenlapsensa kanssa kuin nuorempikin mies. Ukki on aivan hulvaton! Milloin hän tanssii mummon essu ja leivontamyssy päässä ripaskaa, milloin "taitoluistelee" pitkin tuvan lattioita tyttäreni kanssa. Viime vierailulla pidettiin yks kaks yllättäin kuulantyöntö ja keihäänheittokilpailut. Siellä se ukki taas liukasteli pitkin nurmikoita keihästä viskoen niin, että vähän jo hirvitti. :D

Katariina

Olipa ajankohtainen tehtävä, tämä isovanhempi-muistelo...
Minun isoäitini oli lady kiireestä kantapäähän. Ei koskaan korottanut ääntään, osasi käyttäytyä joka tilanteessa ja näytti aina huolitellulta. Ei ole tyttärentyttärestä polvi kyllä ainakaan parantunut, valitettavasti :P
Lapsena kävimme yhdessä paikallisessa kahvilassa herkuttelemassa leivoksilla, ja itse otin aina sen yhden tietyn marenkileivoksen. Varsinaista luksusta pienelle tytölle ja ihana yllätys olikin, kun sairastuttuani isoäiti kävi hakemassa leivoksen ja toi pienelle potilaalle luksusta kotiinkin :) Pieniä, mutta rakkaita muistoja löytyy paljon, tämä tuli nyt jostain syystä ensimmäisenä mieleen <3

hempukka

Muistan kuinka mummin kanssa yökylässä ollessa sai aina yöllä herätessään kupillisen kuumaa maitoa ja leivän palasen. Oli kiva istua hämyisessä keittiössä juomassa lämmintä maitoa ja hiukan höpöttelemässä :)

Ansku

Miun mummo tunnetaan miun ystävien kesken luomivärimummona. Mummo joka on jo lähemmäs 80v. käyttää korkkareita, pukeutuu ompelijoiden luomuksiin, käyttää sinistä luomiväriä ja kirkaan vihreää kynsilakkaa :D mummo vasta tyrkytti korkkareitaan miulle, koska "ne piti vaan ostaa, koska ne oli niin nätit vaikken enää oikein pysty käyttämään". En ihmettele yhtään mistä olen kenkä ja vaatehulluuteni perinyt :) Ukki tapasi aina sanoa, että mie oon samanlainen vaatteilla koreilija kuin mummo!!
nim. kymmenet korkkarit kaapissa käyttämättömänä

Inthannon

Isän äidin kanssa olin aina läheisempi kuin äidin äidin (mummi osasi nauraa ihan kuin noita-akka!!). Mummu oli aina se jonka luokse menin koulun jälkeen hoitoon kun vanhemmat olivat töissä, mummukun asui ihan naapurissa. Sitten joskus iltaisin mentiiin vanhempien kanssa mummulaan pelaamaan korttia (mummu oli oikea korttihai!) ja pikkutytön huomaamatta mummu jotenkin aina yritti auttaa voittamaan. Mummun ruoka oli aina paremman makuista kuin äidin tekemä ja se oli aina muutenkin ihan paras.

Henkka

Itselläni on käynyt niin huono tuuri, että mulla ei ole ollenkaan mitään muistoja isän vanhemmista ja äidin isästäkään ei ole kuin yksi, jonka haluan nyt jakaa teille.
Äidin isäni kuoli ollessani kolmen vanha ja hänen viimeisenä kesänä vietettiin suuria syntymäpäiväjuhlia mummolan kotipihalla. Niistä juhlista muistan kuinka pappa tarjosi minulle ja serkuilleni kettukarkkeja ja sen, että hänellä oli isosta nenäliinasta tehty "hattu" päässä. Nykyäänkin kettukarkkeja syödessäni muistan aina pappaa, jota en oikeastaan tuntenut ollenkaan.

Dina

Parasta pienenä oli päästä navettaan lehmiä taputtelemaan, kun oltiin mummulla ja pappalla käymässä. Se oli samaan aikaan hauskaa ja jännittävää. :)

Ehdottomasti hauskin muisto liittyy kesään ja lapsuuteen, kun Famu (farmor, isänäiti) nosti mut syliin, otti tekohampaansa pois ja jodlaili hampaattomana ihmeellisiä lauluja. Nauroin tikahtuakseni aina jokainen kerta ja nyt se muisto läikyttää lämpimän tunteen sydämeen yli kolmekymppisenä :)

oih miten ihana arvonta!

mulla tulikin tästä arvonnasta jo heti mieleen muisto mummostani, tehtiin hänen kanssa aina kun olin pieni ruusun terälehdistä hajuvettä! tämä tuoksu kruunaisi kyllä tuon muiston täydellisesti, täytyykin ehkä blogata siitä enemmänkin kun lähden viikonlopuksi maalle :)

Venla

Oi, ihana arvonta, täällä olisi todellakin tarvetta pienelle annokselle Lempeä. :) Mummosta tulee mieleen monia muistoja, mutta ensimmäisenä muistan mummon naurun ja sen että mummolla on aina paljon juttuja kerrottavana. Mummo puhuu paljon ja sama on periytynyt äidilleni. :D Olen ikävöinyt taas tänäkin kesänä vanhaa mummolaa (joka on nyt myyty pois) ja lukuisia siellä vietettyjä kesiä. Lapsena olin mummolassa aina kesäisin ja parasta oli makoilla nurmikolla, seikkailla metsissä, läheisellä joella ja pelloilla, odottaa kauppa-auton käyntiä ja leikkiä kissojen kanssa. Ja mummolan vintti oli täynnä aarteita, esimerkiksi äitini vanhoja kouluvihkoja. Paljon muistoja tulee mieleen, voisin jatkaa listaa vaikka kuinka pitkälle. :)

Muistan yhden kesäloman aikaisen aamun, jolloin olin kuusivuotiaana lähdössä mummin kanssa kaupungille. Istuin leveällä ikkunalaudalla aamuauringon lämmittäessä selkää ja katselin lumoutuneena, kun mielestäni niin kaunis mummini laittautui. Ehdotin, että hän ei laita päällysvaatteita ollenkaan, kun silkkinen alusmekko oli niin ihana ja mummi siinä ihan filmitähden näköinen helmikoruineen. Muistan, kuinka mummi nauroi katketakseen, ja oli mielestäni vieläkin kauniimman näköinen. En tiedä miksi juuri tämä juttu on jäänyt mieleeni, mutta aina kun nykyään muistelen mummia, tämä lapsuudentapahtuma tulee mieleen.

Supu

Oi mikä ihana arvonta ja mikä ihana aihe. Hyviä muistoja on ihan liikaakin. Ihaninta oli se kun iso-mummi (sanoin häntä iso-mummiksi koska hän oli isokokoinen ja äidin äiti taas oli pikku-mummi koska oli pienikokoinen:) tuli minua hoitamaan kun aloitin ekanluokan ja hän oli joka päivä meillä ja piti minulle seuraa. Tätä oli koko ensimmäinen luokka<3

Voi mitä ihania tarinoita! Äidin vanhempiani en ikinä oppinut tuntemaan ennen kuin siirtyivät pilvien reunoille, mutta Isän vanhemmat ovat onneksi edelleen elossa.

Lämpimimmät muistot Famusta ja Fafasta liittyy varmaankiin ala-aste aikoihin, kun olimme äidin ja sisarusteni kanssa muutettu uuteen kotiin, Famun ja Fafan lähelle. He asuvat ihan ala-asteen vieressä, joten koulun jälkeen oli aina ihana poiketa välipalalle. Varsinkin kun Famun tekemissä voikkareissa oli Voimariiniä ja juustokin siivutettiin reilusti veitsellä. Kotona oli vain Floraa ja juustohöylää oli pakko käyttää, jotta juustoa riitti mahdollisimman pitkään monilapsisessa perheessämme. Kaakaokin taidettiin Famulla &Fafalla tehdä punaiseen maitoon, toisin kuin kotona oli vain tavan sinistä (;

IkuinenNapero

Rakas mummoni kuolemasta on jo 4 vuotta, mutta silti muistan kaikki hauskat hetket hänen kanssaan erittäin elävästi. Mummoni oli todella eloisa ja ei ollut hetkeä etteikö hän olisi touhunnut tai höpötellyt kaikkea, ilmeisesti itsellenikin periytynyt ominaisuus :) Hienoimmat hetket syntyi kuitenkin lähes aina istuessamme porukalla kesäisin jutellen ja syöden mansikkakakkua mummon porstualla. Siellä naurettiin, syötiin, nautittiin kesäpäivistä ja -illoista hyttyssavun tuoksussa ja katsellen pihan tapahtumia. Monesti mummoni onnistui sutkauttamaan kaikkea hauskaa suustaan ajattelematta sen kummemmin. Siskoni tappaa minut kuullessaan, että kerron tämän, mutta mummoni eräänä näistä monista kesäilloista tokaisi siskon juostessa pihalla: "On se tuokin sellainen ihana hyllypylly". Saimme makeimmat naurut ikinä ja vieläkin kutsumme siskoa kyseisellä nimellä. Mummoni oli minulle erittäin rakas ja vieläkin hänen kotimökkinsä ohi ajettaessa minut valtaa suunnaton haikeus ja ikävä.

Jenu

Meidän mummo on 85-vuotias ja asuu yksin kerrostalossa. Pappamme kuoli traagisesti jo kymmenisen vuotta sitten ja siinä meni mummon elämän rakkaus. Yksinäisiä iltoja mummo kuitenkin paikkailee ei yhden, ei kahden, vaan kolmen poikaystävän voimin! On Eino, Einari ja sitten vielä yksi, josta mummo vähiten tykkää, koska hänen soittoihinsa ei aina vastata ja tätä miestä en ole nähnytkään. :--D

Jonanna

Olen aina ollut mummon ja papan tyttö. Ihanimmat kesämuistot ovat mummon ja papan luona aulangolla. Mummoni on varmasti yksi maailman kilteimmistä ihmisistä, toi minulle kaupasta mansikoita ja jätskiä, kuskasi mukanaan aina suomessa ja ulkomailla. Aamuisin pappa antoi minun nukkua pitkään, hän nauhoitti minulle aamuohjelmat jotta sain ne sitten aamukahvin ja sormileipien (kyllä! ne oli peukalonkokoisia ruisleivän palasia :D) ääressä niitä katsella. Päivällä kävimme mummon kanssa keskustassa torilla hakemassa mansikoita ja muita ihania herkkuja. Matkalla laskin aina kuplavolkkarit, ne olivat suosikki autojani. Reissun eväspaikka oli aina vanha kahvila nimeltä Villiruusu jota piti vanha "Riitta Väisäsen" tapainen rimpsunainen :) Reissun jälkeen saatoimme käydä aulangon rannassa poimimassa vattuja ja samalla sain pulahtaa veteenkin! Illantullen katsoimme yhdessä telkkaria ja söimme herkkuja. Muistoni ovat ihan perinteisiä, mutta sitä ihanimpia. Toivon joskus pystyväni olemaan yhtä ihana mummo myös lapsenlapsilleni.

ilia

Yksi parhaista muistoista on yli 20 vuoden takaa, kun ensimmäisiä kertoja tehtiin mummon kanssa karjalanpiirakoita. Mummo teki kaiken muun, mutta minä sain rypyttää piirakat. Lämpimien piirakoiden kanssa mummo antoi kahvia, jota kotona ei koskaan saanut. Sama perinne on jatkunut. Melkein joka kerta, kun olen mummolassa, teemme yhdessä piirakoita.

manki

Mumman ja Paapan tarinoita on ihana kuunnella näin kolmikymppisenä <3, nuorempana niistä ei oikein perustanut. Paras ja uskomattomin tarina minkä 84v. paappani on kertonut kouluajoistaan: keväällä heidän opettaja vei alakoululaiset läheisen joen jäälle seilailemaan jäälautoilla. Sitten lähdettiin kävelemään kotiin päin kun opettajakin oli pudonnut kainaloitaan myöten hyytävään jokeen. Ei onnistuisi nykypäivänä...

Mau

En ole koskaan tuntenut omia isovanhempiani äidin puolelta , isoisä kuoli jo ennenkuin synnyin ja isoäiti kuoli kun olin hyvin pieni. Isoäidillä oli hyvin samannäköinen sisko ja isoäidin poismenon jälkeen sairaalassa tämän siskon nähtyäni juoksin häneen syliinsä kutsuen häntä mummaksi. Äiti yritti selittää, että hän on mumman sisko, mutta pidin kiinni itsepintaisesti kannastani ja mumman korvike hän olikin sen jälkeen ihan kuolemaansa asti. Myöhemmin sain kuulla, että tämä hetki oli ollut tälle isoäidin siskolle hyvin koskettava ja tunteellinen, koska hänellä ei ollut omia lapsia ja minä ja sisarukseni olimme hänelle todella rakkaita.

Halina

Mun parhaat muistot isovanhempiin liittyy ruokaan! On ihanaa mennä tapaamaan isovanhempia, mummia, ukkia ja isoäitiä, joiden pöydässä tarjoillaan suussa sulavia herkkuja!:) Yksi lämpimä muisto on myös toiselta luokaltani, jolloin isoäiti tuli aina vastaan koulumatkkalla ja toi eväitä mukana. Sitten pysähdyimme jollekkin penkille napostelemaan niitä ja tylsästä koulumatkasta tulikin hauska piknic!<3

ccc

No olen ollut ikävä kyllä melko vähän tekemisissä isovanhempieni kanssa vanhemmalla iällä, niin, että muistaisin heistä kunnolla jotakin. Mutta muutama hauska juttu löytyy:

Kerran isoisäni tuli istumaan viereeni ja sanoi, että "eikö ole hauska, kun suvun nuorin ja vanhin ja kaunein ja rumis istuvat tässä vierekkäin" :D Aika hiljaiseksihan siinä meni :D Mitäs nyt tuollaiseen vitsiin vastaisi.....

Mummustani muistan, että hän oli älyttömän säästeliäs! Kaikki jogurttipurkit menivät aina tiskauksen kautta kaappiin säästöön ja niitä käytettiin sitten juomakuppeina :D Muistan myös, etät leipäjuustopaketista hän valutti "suolaveden" talteen, koska mitään ei sopinut heittää roskiin..

On ne isovanhemmat kyllä ihania <3

mummoni on oikea tehopakkaus, hän on käynyt yli sadassa maassa mukaanlukien kiina, australia, brasilia ja etelä-afrikka. Matkustamme joskus yhdessä ja on hauskaa lähteä pitkälle patikkaretkelle mummon kanssa joka on kuitenkin jo kohta 76-vuotias. Ja saa ihan oikeasti tehdä töitä että pysyy mummoni tahdissa :D
Tämä samainen mummo käyttää ripsienpidennyksiä, ja hänen kenkävarastonsa on aivan taivaallinen. Harmikseni kengät ovat minulle auttamattomasti liian pieniä, mutta onneksi mulle on luvattu perintönä kaikki korut, joihin kuulu timantteja, rubiineja ja muita ihanuuksia.
On isovanhemmat vaan niin parhaita ! :)

Naks

Lapsena oli aina aivan ihanaa kun mummu tuli meille hoitamaan minua vanhemmillani ollessa jotain menoa. Yhdet parhaimmista muistoista liittyvät siihen, kuinka sain kerran mummun kanssa myöhempään valvoen katsoa ihan aikuisten elokuvan (joka oli Tuulenviemää, suuri suosikkini edelleen :)), toisella kerralla taas menimme mummun ja hänen siskonsa kanssa metsään hiekkamontun laidoille ja rakentelimme kävyistä lehmiä ja lehmille risuista aitauksia. :) Oli niin mukavaa yhdessä vietettyä aikaa!

Muistoja varsinkin mummoon liittyen olisi vaikka kuinka, mutta parhaiten on jäänyt mieleen ne kesät pienenä kun vietin aikaani mummolassa porukoiden ollessa töissä. Mummeli ei pysynyt aina mun perässä ja olikin mestari keksimään tekemistä, jolla sai mut pysähtymään. Yksi konsti oli laittaa mut katselemaan nurmikolla makaillen pilviä ja keksimään mitä ne esittää ( tällä välin mummeli ottikin ite päikkärit) ja satukirjoihin se keksi omat tarinat kuvien perusteella ( kotona olikin sitten kauhee vääntö kun porukat luki kirjoja, että eihän se tarina noin mee kun mummu kerto ihan eri tarinan). Myös mummon koru ja hajuvesi kaapin siivous oli mun heiniä joka kerta kun siellä olin.

crline

Muistoja on monia, mutta tämä ei varsinaisesti ole muisto isovanhemmistani. Muistan nimittäin että pienenä kun meillä oli jotkut juhlat tulossa ja molemmat isovanhemmat oli tulossa, olin todella huolissani siitä että he eivät tunne toisiaan. Pienen lapsen ajatuksissa he eivät olleet tietenkään koskaan tavanneet, koska asuivat niin kaukana (n. 20km) toisistaan ja en ollut koskaan heitä nähnyt yhdessä. En muista enää juuri enempää, muuta kuin sen että juhlissa todellakin yritin esitellä isovanhempani toisilleen ja nolostuin kun he jo tunsivat toisensa.

Käyttäjä1857
Liittynyt26.11.2015

Mukava muisto oli herätä mummolasta kesä-aamuisin vastaleivotun hiivaleivän tuoksuun. Mummo nosteli leivinuunista ihania leipiä pöytään ja voi vain suli leivälle, nam.

saga

Mummoni oli tosi rakas mulle. Hän oli ehkä hiukan epätyypinen isoäiti, mm. suustansa ronski. Hänen yksi elämän opetus oli minulle, että nainen ei saa koskaan pitää kierroksessa kahta miestä, muuten putoaa pallien väliin....

Minnix

Mummolassa oli aina kesä, aurinko paistoi, heinäseipäät tuoksuivat ja metsämansikat olivat suuria.

sinna-riikka

juuri vähän aikaa sitten valmistujaisissani sanoin rakkaalle ukilleni, jota en ollut nähnyt hetkeen että "ukki minulla on ollut sinua niiin kova ikävä!" ja se tuntu niin mukavalta kun ukki vastasi minulle "niin minullakin on ollut teitä kaikkia ikävä, minun enkelini" :) muisto on tuore, mutta silti hyvin tärkeä minulle!

muinaisjuttu

Voih. Mummu. <3

Kun muut lapset olivat pieninä päiväkodissa, olin minä sisaruksineni mummulla hoidossa. Mummun sängyssä nukuttiin päikkärit, mummun letut ja vispipuuro olivat maailman parhaita ja meidän mummu on se maailman ihanin.

Varmaan aina tulee olemaan mummua ikävä, vaikka poismenosta onkin kohta jo 15 vuotta.

Isän äiti oli mitä ihanin ihminen. Rakasti lapsenlapsiaan ja hemmotteli pilalle. Muistan aina että mummulassa tuoksui lätyt. Tuoksut leijali aina ulko-ovelle saakka, kun mummu paistoi hellan ääressä lättyjä. Soitti minut aina syömään niitä seurakseen. Asutaan tuossa rakennuksen vieressä, missä mummu ennen kuolemaansa oli ja sen takia tuli hänen luonaan vietettyä monet ihanat hetket. Äidinäiti taas kuoli minun ollessani kolme, mutta muistan ikuisesti kun sairaalassa leikin hänen kanssaan hippaa. Äitini työnsi mummoa pyörätuolilla ja minä juoksin karkuun nauraen.

Kaju

Olin ensimmäinen lapsenlapsi sekä isän että äidin vanhemmille. Isoäitieni välillä on aina ollut jonkinlainen kilpailuasetelma minusta, mikä on kiristänyt heidän välejään joskus aivan avoimeksi riidaksi asti. Kerran, ollessani 20-vuotias, äitini äiti katsoi minua pitkään ja totesi: "Sinä se olisit muuten niin sievä tyttö, mutta kun sinun on pitänyt periä tuo toisen mummun leveä perse." Tuolle kommentille tulee monesti naurettua vieläkin. Mummun sanomisista kun ei voi loukkaantua.

SisterSeptember

Paras muisto nyt jo edesmenneestä ukista on ehdottomasti se, että kun olin pienempi, sytytimme yhdessä aina savusaunan. Ukki kutsui minua sähikäiseksi ja meillä oli aina tosi hauskaa. <3

lulue

Olin pienenä tosi läheinen vaarini kanssa. Äitini oli yh, joten aina kaikki iltapäivät ja kesät vietin mummolassa. Vaarin kanssa aina pyöräiltiin (mulla oli kolmipyöräinen!:D) ja syötiin valkosuklaa-Magnumia, koska se oli kummankin suosari. Vaari myös teki maailman parhaat ohukaiset ja riisipuuron.. Vaari kuoli noin vuosi sitten, mutta lämmöllä häntä muistelin tässä yks aurinkoinen päivä ku söin tuota meidän lempparijätskiä..

Maarika

Niina, samalla vinttiullakolla ollaan pengottu :)

Minulle on lisänä mummolasta jäänyt muisto kun kesäisin olin siellä lomalla.
Oli sateinen yö. Minut herätti mummo ja pappa "kasiasjahtiin". Pimeässä ja kosteassa kesäyössä hiivimme sateenvarjojen ja taskulamppujen kanssa. Pappa yritti opettaa minua nappaamaan kasiaisen ruohikosta. Piti hiipiä hiljaa ja olla todella nopea.
Irti ei saanut päästää muuten mato pääsi karkuun...

Joku kesäyö voisi kokeilla omien lasten kanssa samaa mummolan pihassa....
:)

Elina

Paras muisto nyt jo edesmenneestä mummustani oli se, kun olimme (minä ehkä 6-7v., pikkuveljeni ja mummu) mökkimme läheisessä metsässä mustikassa. Yhtäkkiä polulla huomattiin rantakäärme kerälle menneenä ja meitä tarkkailemassa. Se oli ensimmäinen kerta, kun ikinä näin elävän käärmeen luonnossa. Mummu kertoi, kuinka oli itse nuorena asunut paikassa, jossa oli todella paljon rantakäärmeitä. Sen jälkeen olen aina pitänyt käärmeitä tosi kiehtovina ja kauniina eläiminä, ja aina kun sellaisen näen (mökkimme ympäristössä niitä tulee aina välillä vastaan), tulee tuo kokemus mummun kanssa mieleen.

Toinen vaarini on aina ollut kovin temperamenttinen ja vasta nyt, alkaessaan olla vanhentunut nopeaan, hän on alkanut kertoa juttuja nuoruudestaan. Pari joulua sitten, isovanhempien ollessa käymässä lapsuudenkodissani, vaari kertoi olleensa sodan jälkeen/aikana Ruotsissa töissä rautatieyhtiöllä. Vaari ei osannut sanaakaan ruotsinkieltä, joten koko vuoden ajan jonka hän työskenteli työpaikassaan, hän ei pukahtanut sanaakaan vaan nyökkäili tai huitoi käsillä. Näin ruotsalaiset työtoverit jäivät uskoon siitä, että vaarini on mykkä vaikka asia ei niin ollutkaan. Vaari nauroi itsensä tikahduksiin tätä juttua kertoessaan, eikä osaa vielä tänäkään päivänä yhtään ruotsia.

Kesämökkiläinen

Tämä oli ihanin uutinen! Ruusu kuuluu nimittäin minunkin lempituoksuihin, jo lapsuudesta asti.

Muisto korpikainuun mummosta...15 yhdessä vietettyyn vuoteen mahtuu monia ihania muistoja. Lämmöllä ja ilolla kuitenkin muistelen mummosta sitä että hän tykkäsi kierrellä ja luurailla kaupoilla (ts. shoppailla) ja minä olin se kuka oli aina mummon mukana. Minä teen tätä yhä mummo mukana sydämessä <3

baya

surullista kyllä, mutta mulle isovanhemmat on jäänyt melko etäisiksi. ollaan aina asuttu melko kaukana joten ei ole mitään ihmeellisempiä muistoja yhdessäolosta. mutta toisen mummon tulen kyllä aina muistamaan hänen meille lastenlapsille tehdyistä tauluista. ne on ihania.

inneJ

Vaikka mummu nukkui pois jo vuosia sitten, niin edelleen muistellaan ja siteerataan sananlaskuja & tokaisuja, joita häneltä tuntui löytyvän tilanteeseen kuin tilanteeseen. Mieleenpainuvimpia ovat mm. "Maate ja maha viereen, silmät pään alle ettei pois kieree" tai "O hiljaa ny. Juo kaljaa ny. Juo oikein toopista". Vastaus kysymykseen missä joku on taas oli hyvinkin usein "Söi saippuaa ja halkes". Mulla oli ihana mummu!

Helma

Mummoni leipoi, niin kauan kuin kotonaan vaan pärjäsi, joka ikinen perjantai karjalanpiirakoita. Voi miten ihanaa oli polkaista sitä kautta koulusta kotiin. Yhtä hyviä karjalanpiirakoita en tule enää ikinä saamaan, vaikka osa taidoista on siirtynyt äidilleni..

Ankkuri

Mä muistan elävästi vieläkin muiston lapsuudestani. Olin päiväkodin kevätjuhlassa esittänyt jonkun kukkaistanssin ja laulanut. Pyörähtelin mummolan tuvan lattialla ja mummo (tai siis mamma) istui keinutuolissa katselemassa mun esitystä. Mamma liikuttui ja melkein itki esityksen jälkeen. Vielä tänäkin päivänä tavatessamme mamma jaksaa muistuttaa tuosta esityksestä ja siitä, kuinka kauniisti lauloin.

Tuon esityksen takia hän edelleen patistaa mua harrastamaan laulua ja laulamaan hänelle jotain. Kuulemma "maailman arvokkainta lahjaa ei saa heittää hukkaan ja kätkeä, kun se tuo niin paljon iloa muillekin". En viitsi laulaa ja palauttaa rakasta isoäitiä maan pinnalle, mun lauluääni ei nimittäin ole mikään kovin kaunis. :D Olen nyt siis lähemmäs kolmekymppinen...

Tamburiini

Mun isoäiti oli mun idoli, kun hän piti meidän leikkipaikan pihamaalla turvallisena: jos paikalle luikerteli kyy, isoäiti nappasi siitä paljain käsin kiinni ja vei metsään. Pienestä tytöstä tuo oli suunnattoman rohkeaa, ja on muuten vieläkin.

Helene

Parhaiten muistan isovanhemmistani heidän maatilansa vuohineen ja possuineen ja mummin tekemät ruuat ja herkut :)

Ruusunlehti

Viimeisin muisto äitinäitinäitistä "toinen äiti"-kutsumanimeltään on rippijuhlistani. Mieleen on painunut hänen huoliteltu ja seesteinen olemus. Hän oli syvästi uskonnollinen ja ja mukana oli simmoista pohjoisen lestadiolaisuutta. Vaatimattomuus ei kuitenkaan viimeisiin päiviin asti ollut osana, vaan hän oli aina hyvin hienostuneesti koreana :). Oli kultaiset balleriinat ja kaiken viimeisteli aina hajuvesi. Tyylikäs leski. Itselläni hajuvesi on ollut jo vuosikausia hakusessa, koska jotenkin tuoksu vääristyy ihollani pistävän hajuiseksi. Tällä hetkellä ei ole tullut vastaan kuin yksi tuoksu, mikä tuoksuu hyvälle ja mielyttävälle vielä ihollakin. Takana noin viidentoistavuoden etsintä ja lopputuloksena Pritney Spearsin midnight, joten jos tämä tuoksu yllättäisi hurmaamalla minut ja läheiseni.

Fanni

Mun mummu oli aivan mieletön persoona, hän eli tosi kovan ja rankan elämän ja silti se oli aina älyttömän positiivinen ja hän oli niin rakastava,lempeä ja aito ihminen päästä varpaisiin, hän hyväksyi kaikki sellaisina kuin he olivat. Hän huolehti kaikista muista ja pisti aina kaikki muut itsensä edellä, jopa kuolinvuoteellaan suurin huolenaihe oli se että ollaanko me saatu kahvia ja miten meidän vanha koira voi.
Mummu oli mun elämän tärkein ihminen ja läheisin mulle, niihin aikoihin kun mummu eli niin se oli mulle läheisempi kuin mun oma äitini.
Aina kun mietin mummua, mulle tulee selkeä muistikuva niistä kerroista kun olin hänen tykönä yökylässä pienenä ja muistan ihan tarkalleen miten ja mihin kohtaan aamuaurinko paisto huoneeseen ja sen kuinka keittiöstä kantautui lettujen tuoksu ja nousin ylös ja kurkkasin olohuoneeseen ja siellä mummu istui ja kuunteli jazzia.<3 voih nyt tuli kova ikävä! (tosi pitkä stoori tuli nyt kyllä)

Isovanhemmista voisi kertoa useampiakin tarinoita, mutta ensimmäisenä mieleen juolahti ensimmäiset vierailut mummolassa sen jälkeen, kun olin muuttanut pois kotoa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Mummu tarjosi kahvia ja pullaa niinkuin aina kun mummolassa käy kylässä. Kuulumisia vaihdellessa, mummu sitten halusi tiettä, että "olenkos pelannut flirttiä" siellä uudella paikkakunnalla. Ihanan vilpitön ja tahattoman hauska kysymys on jäänyt mieleen. Tuoksuna olen aina yhdistänyt kaardemumman ja tuoreen pullan tuoksun mummolaan.

Suski

Mulla on ollut vain isän puolelta mummo ja isomummo elossa kun itse synnyin. MInulla on vähän samantapainen muisto, isomummilan "kartanossa" oli kaksi ulkokuistia ja kuisteilla ullakkotyyppiset varastot. Toisessa varastossa oli isäni ja hänen sisarusten vanhoja koulukirjoja joita kävin aina välillä selailemassa innostuneena ja saatoin viihtyä niiden parissa tuntikausia vaikka itse olin alakouluikäinen ja kirjat olivat enimmäkseen lukiokirjoja :)

he-ke

Oij mitä lempeä mä tahdonkaan!! Mummon kanssa aina lauantaisaunan jälkeen katsottiin avaraaluontoa ja nytkin joskus sitä silmäillessäni mummo ja se tunne että se on lähellä niin tulee tosi vahvasti :)

Creme

Ukkini kuoli, kun olin kuusi-vuotias, joten minulla ei ole kovin monia muistoja hänestä, enkä oikeastaan tiedä, millainen ihminen hän oli.

Yksi muisto kuitenkin on; ikkunasta paistaa aurinko, istun ukkini sylissä ja "vaivaan" hänen kunnioitettavaa vatsakumpuaan todeten, että "mä vaivaan taikinaa!". Vanhemmat kieltävät järkyttyneen oloisena, mutta ukki vain nauraa.... Minusta muisto on hupaisa, kaikkea sitä kakarana kohelsikin! :')

Maam

Ah juttuja riittää vaikka kuinka paljon, asuin mummun ja vaarin kanssa samassa talossa koko lapsuuteni :) Vaarini oli maailman kiltein (ja flirtein!) ihminen mitä tiedän, mutta mummuni sen sijaan oli suht topakka täti, mitä nyt vähän kuulemma pehmentyi syntymäni jälkeen.
Vanhuus ei tule yksin, ja vaarillani todettiinkin alzheimer. Sulattelun jälkeen päätimme suhtautua asiaan huumorilla, ja sitä sitten tarvittiinkin... Eräänä jouluaaton aattona lähdin etsimään kellarista muovista joulukuustamme (äitini on allerginen) joka on ollut käytössä monta vuotta. Kummastuksemme sitä ei löytynyt _mistään_, ja jouduin pikapikaa paikalliseen markettiin ostamaan uutta. Kuusen kohtalo säilyi mysteerinä seuraavaan kesään asti, kun äitini viedessään kompostijätettä tonttimme rajalle huomasi, että yksi uusi puu on ilmestynyt metsän reunaan... Vaari oli ilmeisemmin päätellyt jossain vaiheessa vuotta, että puu kuuluu metsään eikä minnekkään kellariin, ja "istuttanut" sen sinne :D

musta oli pienenä kovin hassua, kun mummi laittoi makaronia lihakeittoon :D sitten me pelattiin sen kanssa aina korteilla sitä sika-peliä, ja mä yritin aina tietty huijata. nykyään mummi on mulle sellanen jolle voi puhua ihan mistä vaan avoimesti! :)

Kani

Ihana punainen maalaistalo, iso puutarha omenapuineen ja marjapensaineen, hevostallit ja navetta sekä kanala. Heinätyöt kesällä ja ukkoskuuron tullessa kellarikerrokseen yhdessä mummun kanssa. Mummun makea marjamehu ja leivinuuni. Aamulypsy ja ilta-aurinko. Mummolan tuoksu ja kettukarkit. Mummun hellät kädet ja lämmin syli. Tällainen on unelmieni mummola ja unelmieni mummi, jonka menetin liian aikaisin.

Anna

Mammani oli oikea mestarileipoja. Yksi parhaita muistojani onkin karjalanpiirakoiden teko yhdessä. Pieni leipoja taisi olla vain tiellä, mutta se ei mammaa haitannut. Mammaltani opin, ettei mikään leivonta ole niin vaikeaa kuin etukäteen saattaa vaikuttaa. Mamman leipomukset olivat silti paljon maistuvampia kuin omani, vaikka häneltä opittuja reseptejä käytänkin.

Noushka

Muistan, kuinka lapsena maalla mummulassa ollessa oli aina jännää odottaa mummun kanssa tien poskessa kauppa-auton saapumista ja aina saimme mummulta myös markan tai pari omaa rahaa jäätelön ostoon ;)

maira

Mulla on vain yksi mumma enää elossa ja me ollaan niinku parhaat kaverti. Mummani on siis aika nuorekas. Käydää yhes kirppareilla, kaupungilla, syömässä, kulttuuritapahtumissa, matkustellaan ja käyn mummolassa monta kertaa viikossa. Mummani on omaishoitaja (hoitaa pappaani), joten musta on aina iloa ja apua heidänki arkeen :-) Mulla on maailman paras mumma! Ja hänenki LEMPI-tuoksunsa on juuri tuo ruusu, jos sattuisin voittaisin, antaisin tuoksun hänelle :)

sannunu

Pienenä mun mummit ja papat asu aina aika kaukana ja mummulassa käytiin ehkä kerran vuodessa. Ukki kuoli 6 vuotta sitten, jonka jälkeen mummi muutti meidän lastenlasten lähelle Tampereelle. Nyt on ihanaa, kun mummille voi soittaa koska vaan ja kysyä että lähdetkös mummi jäätelölle Laukontorin rantaan. Ja aina se lähtee, koska mummeilla on aina aikaa yhdelle jätskille.

Laura

Alle kouluikäisenä lempipuuhaani oli istua papan kanssa kahdestaan pannuhuoneessa ja katsella, kun tämä poltti piippua. Ne olivat meidän yhteisiä hetkiä - ei se tietenkään kovin terveellistä ollut - mutta edelleen muistelen tuota pannuhuonetta ja siellä vietettyjä hetkiä lämmöllä ja tippa linssissä. Joka kerta kun näen jonkun sytyttävän piipun, niin hymy hiipii kasvoilleni. Piippua en polta, mutta ruusutuoksun haluaisin mieluusti, tuoksuu varmasti paremmalta ;)

NiinaP

muistan tosi pienenä kun oltiin kesämökillä perheen kesken niin oli tosi hurjaa kyytiä kun mummi työnsi minua kottikärryissä ylös ja alas pihan mäkeä:D varmaan sama kokemus kun nyt menisin lintsin vuoristorataan:)

merikukka

Isovanhempia en pahemmin tuntenut, koska äidin vanhemmat olivat kuolleet kun äiti oli vielä teini-ikäinen ja isän äiti asui kaukana toisella puolella maapalloa. Kerran vuodessa hän lähetti minulle paketin, jossa oli karkkeja, pähkinöitä ja muita herkkuja.

Panicnomore

Isovanhemmista tulee ekana mieleen Eskimo-tuutit ja ukki jolla oli maailman isoimmat korvat :)

Niitä muistoja on niin monia. Mutta yksi on ylitse muiden: Pappani (äitini isä) oli erittäin huumorintajuinen ja hän kertoi aina hauskoja juttuja. Kerran aprillipäivänä hän oli keksinyt jekun mihin kaikki menivät halpaan. Olimme isosiskoni kanssa yökylässä mummulassa ja aamulla pappani tuli herättämään meitä ja hätääntyneenä kertoi, että yöllä on tuullut niin kovasti, että vessanpytty on kaatunut vessasta. Ja me pienet menimme halpaan ja juoksimme katsomaan ihmettä! Oli siinä pappalla naurussa pidättelemistä. Pappa <3

Johanna

Mummoni oli todella kiltti ja lempeä ihminen ja hemmotteli minua minkä kerkesi, mutta silti minulla oli mummolassa joitain melko ankariakin sääntöjä. Yksi näistä oli, että sisällä vihelteleminen oli ehdottomasti kiellettyä. Eräänä päivänä syksyllä kun olin n. 8-vuotias olin tekemässä läksyjä keittiön pöydän ääressä kuten aina kun taloon tuli nuohooja, tai niin kuin mummoni sanoi, nokisutari. Mies jäi nuohoamaan keittiön puuhellaa, ja mummoni istui kutomassa viereisessä huoneessa. Hiljaisenpuoleinen nokisutari alkoi hetken kuluttua työnsä lomassa vihellellä iloista sävelmää. Meni noin kolme sekuntia kun viereisestä huoneesta mummoni kivahti: "Ei vihellellä sisällä!" Vaivautunut hiljaisuus. Sitten, nokisutari: "Juu. Anteeks." Jälleen vaivautunut hiljaisuus. Sitten mummoni tuli keittiöön nolona ja pahoitteli kivahdustaan, hän oli luullut minun vieheltelevän. :D Tuon tapahtuman jälkeen sain vihellellä vapaasti. :)

Pauliina

Minun mummolassani Sodankylässä ei tuoksunut ruusu, vaan muistojen matkalle sinne vie poronlihakeiton (nam!) ja kalaverkkojen vieno kalantuoksu. Mummo keitti parhaan lihakeiton ja pappa oli aina kalassa tai metsällä, kotona viihtyi vain lähinnä selvitellen verkkojaan, jotka roikkuivat tietenkin olohuoneen seinällä :) Karkkia oli muuten mummolassa papan taskunpohjalta aina löytyvä sininen mynthon-pastillirasia, jota hän hihitellen tarjosi ja joita lapsena inhosin...

Paula

Mummu oli ihan paras <3 Se aina punnitsi grammavaa'alla jäätelöannokset mulle ja siskolleni, ettei toinen saanut enemmän kuin toinen, kaurapuuro syötiin kerman kanssa ja vaikka oli jo ~6-vuotias, niin Mummu syötti sen aamuisin. Leikittiin usein pieninä Musikaalisia patsaita ja aina Mummu antoi patsaasta arvosanaksi vähintään 9,5. Ja Mummun lihapullia parempaa ei ollutkaan :)

Minttunen

Mummolasta tulee mieleen kesä, saunanjälkeinen jaffa lasipullosta, ulkona pyyhkeeseen kietoutuneena.
Ketunleivät, kalastusreissut, marjat, puulattioiden narina ja tuli leivinuunissa.

Newbie

Mammalla eli äitini äidillä oli tapana tarjota paperikääreessä olevia karkkeja värikkäästä peltirasiasta. Peltirasian paikka oli samassa kaapissa lautasten kanssa. Joten aina, kun katettiin pöytää ja kaapin ovi aukesi, minä ja serkkuni odottelimme josko olisi karkkihetki :)

Elviira

Äidinäiti teki maailman parasta kakkoa (hiivaleipää). Meitä oli usein serkusparvi kylässä viikonloppuisin ja kesäisin, ja ääntä riitti tuvassa! Koko porukka kuitenkin hiljeni ja istui aloilleen odottamaan, kun mummu nosti uunista tuoreen pellillisen kakkoja. Tuoreen kakon päälle voita (sitä ehtaa voita) ja seuraksi lasillinen maitoa. Voi taivas, miten hyvää!

Mummu on katsellut pilven reunalta serkusparvemme kasvua jo 10 vuotta, ja oma äitini on alkanut harjaantua kakkojen leivonnassa. Nyt vanhemmiten minäkin olen huomannut, että mummulta on periytynyt minulle jotain: hyräilen usein leipoessani tai puuhastellessani keittiössä.

Ihana arvonta!
Äitini vanhemmista minulla ei ole juurikaan muistoja, mutta onnekseni isäni vanhemmat ovat vielä elossa ja hyvissä voimissa. Mummuni on varsinainen hurjastelija liikenteessä, tulee isäni sanojen mukaan aina "kahdella pyörällä", mutta muiden kyydissä ollessaan kauhistelee aina nopeutta on suunnilleen paniikin vallassa. Huvittavaa, miten hän ei itse yhtään hahmota omaa ajotapaansa! :)

Ann

Haastattelin mummoani lukioaikaan psykologian tehtävää varten ja yllätys oli suuri, kun mummoni mukaan avioerot johtuvat vaimojen tottelemattomuudesta. Mummollani on avomies, joka kutsuu häntä isännäksi.

Serafiia

On niin paljon kauniita tarinoita, että kerron erään tuoreen muiston, viime viikonlopulta. Isovanhempani tulivat kuuntelemaan kirkkoon kuulutuksiamme, vaikka matka olikin pitkä ja ilma kovin painostava <3 He ovat olleet tukena ja turvana syntymästäni asti.. ja toivottavasti ovat vielä pitkään..

takkku

Tein viime syksyny mummostani haastattelun avoimen yliopiston historia kurssia varten. Haastattelussa selvisi mummostani aivan uusia asioita, myös hänen nuoruudestaan. En esimerkiksi tiennyt ollenkaan hänen olevan puolikuuro! Mutta kaikkein jännintä oli kuunnella sitä tarinaa sota-ajoista tähän päivään saakka, erityisesti kun keskustelu johti siihen miten maailma oli muuttunut ja että nykynuoren on vaikea ymmärtää kaikkia menneita asioita, niinkuin hänen esimerkiksi uusinta teknologiaa. Lopulta tajusin itse istuvani pöydän toisella puolella, kirjoittaen kokoajan kannettavalleni vastauksia ja mummo muististaan kertoen. Olo oli kummallinen, kun tajusin että minä olen sen kaiken muutoksen tulos, kannettava on itsestään selvyys, samoin sen käyttö. Mummoni ei edes omista tietokonetta, saati sitä osaa käyttää! Siitä tuli ihan kaksijakoinen olo ^^ Mutta ehdottomasti hienointa oli se että sain tietää mummostani enemmän (:

eimii

Me oltiin kerran serkkuporukalla mummolassa, mummun ja papan luona. Meitä janotti ja mentiin pyytämään mummulta juotavaa ja äkättiin pappan täysi korillinen Vichyä. Otettiin jokainen muksu pullot kouraan ja lähdettiin juomaan niitä ulos pellolle. Vichy oli oikeasti pienen lapsen mielestä pahaa, se maistui suolalle. En tykännyt siitä yhtään mutta vanhimpana serkkuna oli näyteltävä kovista ja juotava koko pullo. Muut jäivät jälkeeni ja taisin juoda heidänkin lasipullot loppuun. Haettiin sisältä yhä uudestaan ja uudestaan pulloja mun juotavaksi ja serkkutytöt ja -pojat ihailivat ihmeissään kun pystyin juomaan "tuommosta pahaa aikuisten juotavaa" litratolkulla. Ja pahaa se olikin ja aika huono olo tulikin, mutta sainpahan loistaa. :D Pappa parka, join varmaan puoli koria hänen Vichyjään.

Sanni

Ruusu on myös minun lempituoksuni! Jo se yksistään muistuttaa mummustani, jonka iho tuoksui aina ruusuvedeltä. :)

Ihania muistoja mummuni kanssa minulla on pilvin pimein, mutta vieläkin sydäntä lämmittää etenkin se, miten perjantai-iltaisin (vietin melkein joka vkonlopun isovanhempieni luona aina heidän poismenoonsa saakka) saunan jälkeen kampasin mummun hiukset, tein hänelle kasvokuorinnan, puhdistuksen ruusuvedellä ja sitten ihanan kasvohieronnan Lumenen kosteusvoiteen kera. Se oli mummuni viikon kohokohta ja teki hänet niin onnelliseksi, että itsekin odotin iltaa ja sitä hetkeä jo perjantaiaamuna koulun pulpettiin istuessani! Voi kun tätä kirjoittaessa tulee häntä niin ikävä. <3

Papan kanssa ikimuistoisimpia hetkiä olivat souturetket kesämökillä iltaisin, kun hän laittoi verkkoja veteen ja minä soudin. Pikkutyttönä papan kehuessa minua suvun parhaaksi soutajaksi tunsin itseni niin rakastetuksi. :)

Hemuli

En ole koskaan sulle mitään kommentoinu, vaikka oon lukenu Vaatehuonetta jo ikuisuuden! Mutta tähän arvontaan on aivan pakko osallistua :) Muistoja isovanhemmistani olisi vaikka kuinka, mummoni ja ukkini ovat muuttaneet taivaaseen parin viime vuoden aikana. Mammani ja pappani ovat edelleen täysissä sieluun ja ruumiin voimissa, pappa täytti juhannuksena kunnioitettavat 89 vuotta :) Niin, itse asiaan... Tälläisenä aurinkoisena heinäkuun päivänä mieleen ensimmäisenä tulee lapsuuden kesät ja mummon ja ukin luona lomailu. Olen itse asunut lapsuuteni maalla, joten oli aina ihanaa päästä lomalle mummolaan kaupunkiin. Mummolasta meni pieni polku kaupungin "suht` yleiselle" uimarannalle ja sinne aina siskoni kanssa, ehkä noin kymmenen vanhoina, kilpaa paljasjaloin juostiin. Aina tovin uituamme huomasimme mummon ilmestyneen toiselle rannalle ja vilkutimme, mummo vilkutti takaisin ja hetken poimi rannalla kasvavia vadelmia ja huikkasi "tulkaa kohta letuille!". Ei siinä sitten kauaa enää malttanut uida, vaan palasimme polkua pitkin takaisin. Mummolassa ukki istui terassilla ja söi kirsikoita, kiven aina aidan yli sylkäisten :D Terassin eteen mummo oli laittanut pesuvadin, jossa jalat piti huuhtoa, ennen kun sai sisään tulla. Sisällä odotti letut ja vadelmat. Nyt "aikuisena" olen vasta älynnyt, että sinne rannalle mummo aina huolissaan tuli meitä vahtimaan, vaikka antoikin meidän keskenään sinne uimaan mennä. Ihan tulee tippa linssiin :) Vartuttuani sitten muutin kaupunkiin ja mummoni ja ukkini sairastuessa autoin heitä parhaan kykyni mukaan, mutta kummankin kuolema tuli sitten kuitenkin sen verran yllättäen, etten kumpaakaan kerennyt hyvästelemään ja se toisinaan surettaa kovasti. Tiedän kuitenkin, että tuolla pilven päällä he kumpikin meitä katselevat, samoin kuin siellä uimarannalla, huolehtien mutta kuitenkin luottaen <3

Miniananas

Minulla ei ole mitään erityistä yksittäistä muistoa mummistani ja vaaristani (äitini vanhemmista). Perheeni ei ole lainkaan sukurakasta, mutta äitini perhe on meille se suku, jonka kanssa vietämme aina aikaa jouluisin, syntymäpäivisin ja muuten vaan.
Lapsuuteni kesät kuluivat aina isovanhempieni luonaan "Peräkylässä" (eivät he mitään cityvanhuksia ole nytkään) ja kaikki päivät tuoksuivat, appelsiinimehujäältä, vanhoilta ruskeilta olohuoneen pehmoisilta sohvilta, viinimarjapensailta ja hiekkalaatikon ja pienen lammenrannan hiekalta. En muista tapahtumia, mutta muistan varmastikin satoja ihania tuoksuja, vaikka ne olisivatkin vain pihavaraston tuoksuja.
Mummini on vasta niukin naukin kuusikymppinen ja vaari vähän vanhempi. Vaarini on kuitenkin kärsinyt kaulasyövän ja kunto huononeen vuosi vuodelta. Vaikka välillä havahdunkin siihen, miten isovanhempieni kunto ja mieli vanhenee, he ovat silti minulle tärkeitä ja heidän kanssaan viettämäni aika on ollut todella onnellista.
Kesä tulee aina vasta silloin, kun astelelan heidän iänkaikkisen kuluneella pihalaatoituksellaan ja saan hiedän takapihallaan kasvavan viinimarjapensaan ensimmäiset tuoreet - ja vähän ehkä raa'atkin - marjat.
Pitäisi varmaan mennä taas kylään, kun vielä asun muutaman kuukauden samassa kaupungissa.

Siihen aikaan kun olin lapsi, mun äidinäiti, jonka nimi muuten oli LEMPI, asui junaradan varressa oikeassa mummunmökissä. Sen tontilla kasvoi kiviaidan vieressä isoja keltaisia vadelmia ja juhannusruusuja ja varsinkin isoja kultapalloja, joita rakastin.

majsan

Olin pienenä tehnyt tuhmuuksia, ja vanhempani olivat rankaisseet minua laittamalla minut piirrettyjenkatsomiskieltoon. Mummini asui tuolloin samassa kerrostalossa kanssamme, ja minähän nokkelana tyttönä juoksin heti vhs-kasetti kourassa mummilaan katsomaan videoita. Mummi kaiken lisäksi paistoi pienelle vieraalle lettuja piirrettyjen kyytipojaksi :)

Marjukka

Voi kuinka ihania muistoja mummoista!
Omat isovanhempani ovat kaikki valitettavasti kuolleet ennen minun syntymääni, olen heitä vain valokuvista ihaillut. Rohkenen silti osallistua arvontaan.

Oih, kaimani tuoksu! :D

Muistoni on se, kun pienenä mentiin aina veljen kanssa mummulle yöksi ja minä nukuin olohuoneessa, joka on ihan keittiön vieressä. Aamulla kun heräsin, odotin että kaikki muut olivat jo keittiössä jutustelemassa. Minusta oli hauskaa, kun mummu ja vaari luuli, että oon semmonen, joka nukkuu pitkään vaikka todellisuudessa olin melkeen aina ensimmäisenä hereillä. :)

Tiiatin

Hauskimmat muistoni liittyvät ukkiini. Ukin kielenkäytössä ja vitsien tasossa on aina toivomisen varaa, ja kaikki me lapsenlapset saimmekin vaikutteita hänen ronskista tyylistään. Ukki oli edellispäivänä opettanut minut sekoittamaan kossukolan, ja pyysi minua seuraavana päivänä hakemaan hänelle sellaisen. Kiikuttaessani onnellisena juomaa ukille, ohitin lasi kädessä äitini, jolle ilmoitin vielä, että tää koko paikka on täynnä mulkkuja. Puhuin muurahaisista, ja tällä kertaa ruma kieli ei edes ollut ukkini opettamaa, mutta äitini ei silti katsonut häntä hyvällä kossukolatarjoilun ja mulkku-kommentin jälkeen. Olin nelivuotias. Edelleen naureskelen ukkini jutuille. On kova ikävä.

miisu

Mummuni kuoli ollessani 3-vuotias, joten valitettavasti minulla ei liity häneen juurikaan eläviä muistoja. Kotipihalla - ja samalla mummulassa - kukkivat juhannusruusut tuovat kuitenkin hänet mieleeni, samoin kuin vanhat valokuvat. Voi sitä pientä pulleaposkista tytöntylleröä, joka istuu mummun sylissä virkattu pitsihattu päässään :)

Muisto menneestä papastani on se, kuinka hän aina kutsui minua västäräkiksi, meillä kaikilla lapsenlapsilla oli lintuun perustuva kutsumanimi :)

Minun muistikuvana ensimmäiseksi tuli se, kun pienenä en saanut mummoa ostamaan jotakin minulle kaupasta, niin rupesin itkupotkuraivaria keskelle kaupan lattiaa. Ja myös häpeilemätön ukkini tuli siihen lattialle kanssani. Pomppasin siitä äkkiä ylös ihan hiljaa. Mummolassa ukki sitten kysyi "Eikö sinua hävettänyt yhtään?". Minä vastasin "Ei, paitsi sitten ku sinäkii siihen tulit!" :D

Toinen muistoni liittyy toiseen ukkiinni, joka haki minut luokseen, koska muuten olisin joutunut olemaan yksin. Kirjoitin sitten veljelleni ja vanhemmilleni lapun missä olin jossa luki: Mä läjin ukin kanzza Putikon ja Kaville. T. Jenna. Ja siinähän piti lukea "Mä lähdin ukin kanssa Putikkoon (ukkini kodin nimi) ja Kaaville (kuntamme). T. Jenna. En vain oikein osannut silloin vielä kirjoittaa. :)

Mutta tämmöisiä juttuja! :)

Z

Jaha, laitetaas lusikka tähänkin liemeen.

Kun kaverini saivat syntymäpäivälahjaksi barbeja ja niiden komponentteja, niin minä sain keskikesän lapsena ukilta ja mummilta lahjaksi itse kasvattamiaan tomaatteja. Ja kerran mansikantaimia, jotka istutettiin yhdessä leikkimökkini vierustalle. Yhtenä syntymäpäivänä sain mummilta lahjaksi barbin ja olin kamalan surullinen; olinhan pitänyt uniikeista ja käytännönläheisistä lahjoista joka vuosi ennenkin. Isovanhempani olivat varmaan tietämättään Pohjois-Euroopan ensimmäisiä hipstereitä 80-luvun tavaratyrkytyksen keskellä omaperäisine lahjuksineen.

Cerp

Mulle tuli ensimmäisenä mieleen juttu, jolle sekä minä että äiti jaksetaan yhä nauraa. Pappa oli meillä kahvittelemassa ja kahvin kera oli tarjolla muffinsseja. Pappa hotki muffinssinsa into piukeena ja totesi lopuksi: "Hyvää oli, tosin ihmeen sitkeä kuori." Oli sitten syönyt leivonnaisesta myös sen paperisen kuppiosuuden :D

Toinen muisto liittyy mummiin, kun olin vielä alle viisivuotias. Yksinkertainen muistikuva tiivistyy yhteen lauseeseen: Mummi jäähdyttämässä juuri keitettyä makaronivelliä ulkona. Mun suuri herkku pienenä ja aina mummolassa sitä sai. Muutama vuosi myöhemmin mummi sai aivoinfarktin ja menetti muistinsa ja kävelykykynsä, mutta siitä huolimatta makaronivellimuisto on päälimmäisin asia, mikä mummista mieleen tulee.

Käyttäjä1660
Liittynyt13.11.2015

Mummini oli töissä kirjastossa, joten rakkauteni kirjoihin alkoi aikaisin. Vaikka usein juuri kirjastoissa niteiden kuiskinta ja tuoksu yhdistyykin lapsuuden onnellisiin hetkiin isojen kirjahyllyjen välissä, parhaita muistoja on kuitenkin hetket juuri ennen nukkumaanmenoa; Mummin raskaiden silkkitäkkien alle oli ihana käpertyä, ihastella peittojen sinisiä ruusukuvioita ja kuunnella, kuinka Mummi luki ääneen satuja. Hänen äänensä oli kuin soliseva puro. Sitä niin ikävöin.
Ja vähän myös mustikkasoppaa.

Käyttäjä353
Liittynyt6.7.2015

Edesmennyt lempimummini teki mua varten aina iison kattilallisen vatkattua marjapuuroa, koska se oli parasta ja mummi osas tehdä siitä sopivan kirpeetä ! Lempimummon kanssa leivottiin myös suklaakakkuja pienenä ja sain käyttää rikkaimuria - se oli hauskaa! Kerran haettiin kasvimaalta jotain maustekasvia, tietenkin jättimäiset sakset mukana, mummi piti kasvista kiinni ja minä runttasin poikki kaksin käsin, toinen käsi toisessa ja toinen toisessa kahvassa ! Mummi parkas ja siinä sitten jokainen sormi vuosi verta.. :D Mieleenpainuva muisto, olin kamalan pahoillani ja mummi vaan että ei se mitään. :D Näytti kyllä siltä että kyllä se mitään! Toki pienen lapsen silmin kaikki oli suurempaa, varmaan myös veren vuoto :D

Hejdi

Ensimmäisenä mummolan hajuista tuli mieleen pullatopponen. Mummo ruukasi aina sekoittaa pullanpaloja, piparkakun paloja, sokeria, kahvia ja kermaa, ja syöttää tätä herkullista mönjää kaikille lapsenlapsilleen. Kahviaddiktiksi pienestä pitäen! Nyt alkoi kamalasti tehdä mieli pullatopposta.

Veera

Kun pienenä olin mummolassa kylässä tai hoidossa, lounaan jälkeen menin mummon kanssa päivälevolle mummon ja vaarin parisänkyyn. Siinä maatessamme halusin aina kuulla tarinoita " pienestä Timosta ja pienestä Tapanista", eli isästäni ja sedästäni. Mummo kertoi hauskoja juttuja heidän lapsuudestaan.

Ekana tuli mieleen muutaman vuoden takainen juttu, kun äitini mummu kehui tyttönsä, eli miun mummuni niittivyötä (!!) "ihanaksi elvisvyöksi" ja kehui hänen nuorekasta pukeutumistapaansa. Minuu niin huvitti tuo elvisvyö-termi, ja ehkä hieman sekin, että mummuni käyttää niittivyötä. :D

paula-k

Saunomisen olen oppinut mummoltani. Kun olin alle kouluikäinen, mummolassa oli käytössä ainoastaan puulämmitteinen ulkosauna, jossa mummon kanssa saunoimme ahkerasti - kesällä joka päivä. Mummo rohkaisi nousemaan ylimmälle lauteelle, jossa sai kovimmat löylyt. Mummon ohjeistuksen mukaan makasimme lauteilla ja välillä piti pitää jalkoja ylhäällä ettei tule suonikohjuja ja sitten mummo läiski mua saunavastalla aloittaen vartalon ääripisteistä edeten kohti sydäntä. Saunomisen jälkeen istuttiin pukuhuoneessa saunatakit päällä vilvoittelemassa jaffaa juoden ja kettukarkkeja syöden. Vieläkin aina saunoessa, varsinkin ulkosaunassa, tulee jo edesmennyt mummo mieleen. :)

Sini

No tämä on vähän epäreilu kysymys, sillä itselläni ei ole koskaan ollut isovanhempia. Isäni oli orpo, ja äitini vanhemmat kuolleet jo ennen syntymääni.

Vilmu

Itselläni on enää hatara mielikuva siitä kuinka sain ukiltani 'miesbarbin' eli Kenin, mutta äitini on sittemmin kertonut tarinan monesti. Olimme menossa perheen ja ukin kanssa kauppaan ja minä en osannut sanoa vielä kunnolla r:ää. Ukkini sitten lupasi minulle ostaa kauan haaveilemani Kenin, jos osaisin sanoa 'barbi'. Oli kuulemma tullut barbi r:llä kunnolla sorauttaen! :D

Vaikka asun maalla niin kukaan ei ole koskaan opettanut minulle niitä ihania "vanhanaikaisia" asioita esim. leikkiä käpyillä. Kerroin asiasta isoäidilleni ja hän tarttui minua kädestä ja menimme metsään, lopputulos oli pajunpilli ja tuohivene. Kun me tehtiin ne hän kertoili vanhoja lapsuuden muistojaan. Tää oli siis maailman paras kokemus :)

Paljon ihania muistoja tuli mieleen, mutta tuoksuista muistan etenkin mummoni käyttämän Nina Riccin L'Air du Tempsin. Aina kun joku samaa tuoksua käyttävä tulee kaupungilla vastaan kääntyy oma suu hymyyn :)

Piaf

Hammashoitajan tyttärenä karkki oli aina aika iso homma, jos sitä sai. Ukkini luona kun kävin erityisesti veljeni kanssa olimme ihmeissämme kun karkkia sai. Välillä kylläkin tietynlaisiin karkkeihin tottuneena olimme ehkä hieman nirsoja. Ukillani oli söpö punainen lada ja körötellesämme ympäriinsä kaupungilla hän sanoi meille takapenkkiläisille jossain välissä:" Katsokaas mitä sieltä takataskusta löytyy! Siellä on namia." Heti karkkihammasta alkoi kolottamaan ja katsoimme mitä istuimen takataskusta löytyi: karmeimpia rusinoita, joita tiedän. Jos tiedätte siis ne ehkä kauppojen edullisimmat ruskeassa pussissa olevat rusinat? Ei niistä tullut kuin surulliseksi. Veljeni kanssa harmistuneina kuiskuttelimme, etteivät ne mitään karkkia ole.

InQ

Ukillani oli tapana viedä meitä metsäretkille mummolan lähelle. Kerran hän vei meidät pienelle purolle syvälle koivikkoon. Keskellä puroa oli pato, jota rakensi pieni majava-perhe! Se on ainoa kerta, kun olen nähnyt luonnossa muita eläimiä kuin jäniksiä ja rusakoita.

Manu

Me vietettiin lapsena kaikki kesät maalla. Kaikista parasta kesälomassa oli, kun äidillä alkoi loma ja päästiin ukin ja mummin luo. Lehmiä oli tietenkin navetta täynnä ja sen lisäksi että jokakesäiset vasikat olivat kuin meidän omia "lemmikeitä" niin muistan niin hyvin kun kerran hiehot karkasivat navetasta. Niitä oli pitkin peltoja, metsiä ja teitä ja tietenkin mummi ja muut aikuiset olivat auttamassa etsimään niitä. Me lapset oltiin sisällä ja sitten muistan kun mummi oli navetan rapuilla ja sen takaa saunan ikkunalta katsoi yksi niistä kadonneista hiehoista :DDD Me siellä sitten huudettiin mummille että "Yksi on sun takana saunassa!" :D Se kotitalon ralli päättyi kaikkien hiehojen kotiinpaluuseen, mutta voi että niitä muistoja. Olisipa yhä yhtä paljon maatiloja kuin silloin ennen.

Marjaani

Mummolasta tulee mieleen mummon leipoma ruisleipä. Kerran mummo opetti minulle ja serkulleni, kunka kunnon ruisleipä leivotaan, ja niin sainkin viedä oman pienen leipäni kotiin mummolantuliaisena :) Muistan myös sen, että pelkäsin ihan hitosti leivinuunia, kun se tuli rätisi ja paukkui..piti aina juosta sen ohi ihan hirveetä kyytiä...

Kuutar

Valitettavasti mulla ei ole oikein mitään kivaa juttua kerrottavana isovanhemmista, koska kummankin mun vanhemman isä ja äiti kuolivat kun olin aika pieni joten en muista heistä hirveänä mitään. Mutta ajattelin, että ehkä nyt voisin minäkin saada edes pienen kosketuksen siihen ihanan lämpöiseen isoäitiin jos saisin pullon lempeä :) aijuu, yhen jutun muoistan isän puolen mummolasta, siellä tuoksui aina makaroonilaatikko!

Salla

Oi täähän ois niin osuva palkinto, koska pienenä meillä oli tapana mummon kanssa kerätä ruusupensaasta ruusun terälehtiä ja tehdä niistä ite ¨hajuvettä¨ joka pullotettiin johonkin mummon tyhjänä olevaan ihanaan hajuvesipulloon ja se oli ihanan tuoksusta vaikkei säilynytkään pitkään hyvänä.

kiepsu

En kerennyt kauheasti viettämään aikaa mummoni ja pappani kanssa. Olen 14, ja pappani kuoli kun olin 3, mummoni kun olin 11. Olen kyllä kuullut paljon juttuja ja hauskoja muistoja heistä, ja harmittaa niin kovasti kun en itse voi olla heidän kanssaan enää. :(
Mutta muistan itsekin vielä hämärästi, kun papan kanssa aina veisteltiin mummolan puuliiterissä kaarnalaivoja. Sitten uitettiin niitä vesitynnyrissä. :D Olin kuulemma aina se papan tyttö... :( Ja muistan aina ne mummon tekemät (yhdessäkin paisteltiin), pilvenpiirtäjän korkuiset lettupinot. :) Mummolassa katseltiin aina ikkunasta kuinka oravat hyppi pihan vaahterassa. Ja vaikka mitä muuta... Tulipa kauhea ikävä :(

Maaria

Isän äitini oli yksi tärkeimmistä läheisistäni ja kaikki muistoni hänestä ovat ihania ja rakkaita<3

Hän oli kova passaamaan ruoalla sekä herkuilla ja minä olen aina ollut hieman huono syömään ruokaa. Herkulle taas on aina tilaa. Keksinkin lapsena oivan keinon vältellä ruokaa! Heti kun olin syönyt mielestäni tarpeeksi loukkaamatta mummoa, pistin pään käsien suojaan ja esitin nukkuvani (myöhemmin nukahdin oikeasti lähes joka kerta). Sitten mummo herätti väsyneen raukan ja tarjosi jälkkäriä, joka oli yleensä jäätelöä.

Isäni yleensä seurasi touhua viereisestä huoneesta ja nuhteli mummoa, kun tarjosi minulle jälkkäriä sillä selvästi juksasin, eikä mahaan pitäisi mahtua herkut jos ei ruokaakaan.

Vaikka mummo aina moitti kun olin niin hoikka, niin silti hän tarjosi minulle aina rakastamaani ruokaa eli jälkiruokaa<3

pikku-Satu

Isoäitini, jota kutsuimme Mammaksi, oli kovin sivistynyt ja kielitaitoinen - hän oli syntynyt jo vuonna 1914. Ikivanhana hoitokodissaan hän kehui hoitajan tuoksuvan ihanalta ja kysyi mikä tuoksu on. Hoitaja kertoi sen olevan Elisabeth Ardenin Red Door. Mamma sanoi hänelle, että tuollaisen Punaisen Oven minäkin haluan. Mamma ei koskaan ehtinyt hankkimaan sitä tuoksua itselleen, mutta minä olen ja käytän sitä ylpeänä. Olisin silti ilahtunut ruusuntuoksustakin :)

Ruska

Mummo oli kotoisin Karjalasta joten tehtiin aina karjalanpiirakoita yhdessä. Viimeiseen asti mummo oli aina mukana ohjeistamassa, vaikkei enää jaksanut itse leipoa. Mummo teki maailman parhaita karjalanpiirakoita, harmi että olen tyystin unohtanut hänen leivontaniksinsä:P

Jenniina

Parhaimmat muistot liittyvät Hangossa vietettyihin kesiin isovanhempieni luona. Vaarin kanssa kävimme rannan laidalla sijaitsevalla "röllin mökillä", joka oli siis vanha bunkkeri. Minä kolosta tiirailin näkyykö rölliä ja vaari kävi toiselta puolelta katsomassa. Kun en nähnyt niin vaari heitti kiven bunkkeriin, juoksi kiireesti luokseni ja sanoi "kuulitko, Rölli siellä potkii ja mekastaa". Myöhemmin kun vaari oli jo nukkunut pois, menimme pikku veljeni kanssa smalle paikalle ja tein samat jekut hänelle =)

Kaisa

Mummusta tulee mieleen niin paljon hyvää, etten tiedä mitä valita. Lapsena olimme mummulla hoidossa arkipäivinä, joten yhteisiä kokemuksia on loputtomasti. Ehkä yksi parhaista jutuista oli, kun kävimme aina yhdessä kirjastossa. Ennen koulun alkua lainattiin satukasetteja ja kun opimme lukemaan, kirjoja ja sarjakuvia. Mummu oli myös niitä harvoja, joita huvitti keskustella lapsen kanssa kunnolla. Olen joskus pähkäillyt, kuinkahan paljon vähemmän älykäs olisin ilman mummua päätynyt olemaan. Sieltä lähti into tietää ja ymmärtää kaikki mahdollinen maailmasta.

Nyt mummulla on alzheimer ja toivon, että olisin ehtinyt aiemmin kertoa, miten rakas mummu minulle oli ja on. Ehkä mummu tiesi sen jo muutenkin.

Anis

Minun on muistoja paha mennä kertoilemaan, koska äitini puolelta olivat sekä mummu että pappa kuolleet jo ennenkuin synnyin, ja isän puolelta elossa olisi (tietääkseni edelleenkin) mummo, jota en kuitenkaan saa tavata... Syytä en ole koskaan tälle saanut, mutta aina kun olen yrittänyt, iskä-armas kieltää. Olen kait (?) joskus ihan muksuna nähnyt mummoa, mutta muistikuvia minulla itselläni ei tästä ole. Sinällänsä hieman surullista, varsinkin kun kuuntelee kavereiden juttuja mummoistaan ja läheisistä väleistä ja juuri niistä "lempeä vanha mummo"-tyyppisistä tapauksista, mutta noh... Minkäs teet. En siis ole isänikään kanssa väleissä, enkä ole hänestä edes kuullut pariin vuoteen mitään. Eipä tämä nyt kiva juttu ollut, mutta parempaan en pysty :)

Mippe

Mummoni ja ukkini ovat oikeita puuhaihmisiä, jotka eivät osaa olla viittä minuuttia pidempään paikoillaan. Mummon pitää aina saada puuhata jotain käsillään, oli se sitten kasvimaan kitkemistä tai neulomista televisiota katsellessa. Ukki puolestaan jaksaa aina silloin tällöin valitella, kuinka vanha ei enää jaksa, vaikka hän 79-vuotiaanakin käy joka päivä kävelemässä/pyöräilemässä 5-10 kilometrin lenkin. Hassua on mielestäni se, että olen vanhemmiten tajunnut ukin olevan todella tunteellinen, kun taasen mummo on se osapuoli, joka mieluummin tekee kuin ajattelee. Eipä tarvitse miettiä, mistä nämä ominaisuudet minulla ovat kotoisin :D

Hauska yksityiskohta kissaan liittyen: minulla oli kissa, joka jouduttiin lopettamaan viime kesänä. Kissan viimeisinä vuosina isovanhempani saivat jostain päähänsä, että kun kalassa käydään, niin Mipen kissalle pitää saada kuhaa. Tämä kuha sitten aina fileroitiin ja paloiteltiin ja arvatkaa vain, maistuiko katille enää mikään muu ruoka.. :D

vips

Isovanhempani pitivät kukkakauppaa ennen syntymääni ja muistan mummolasta aina valoisan erkkerin täynnä mitä erilaisimpia viherkasveja kaupan jäljiltä. Ja nyt yritän kasvatella samanlaisia vanhanajan kasveja omalla ikkunalla.

miira

Olen saanut nauttia kaikkien neljän isovanhempani seurasta aikuiseksi saakka, mutta eniten aikaa olen viettänyt ukkini kanssa. Hän on keksinyt hauskimmat askartelu- ja puuhailuideat mökillä, vienyt meitä lapsia kalaan ja näyttänyt miten päivän saaliista tehdään paras kalakeitto.

Kun omilla vanhemmilla on ollut kiirettä, on ollut ihanaa, että isovanhemmilla on aina ollut meille lapsenlapsille aikaa!

sanna :)

Ei tämä varsinaisesti mikään tarina tai muisto ole, mutta sen lisäksi, että mummani on minulle kovin rakas, hän on myös tavallaan minun idolini. Juuri sitä mitä toivon itsenikin olevan: huumorintajuinen, ajattelevainen, päättäväinen, sitkeä ja lujatahtoinen.

Perinnöksi mummolta jäi nimi "Rosemary" omani on Roosamari.. Mummon kanssa joka ikinen kesä pienestä asti laitoimme omalle maalle herneitä ja mansikoita kasvamaan, oman maan marjat on parhaita! Siellä edelleen perinne jatkunut mummon muistolle.
Minulla vain tosiaan muistot jäljellä mummostani, edesmennyt mummoni, vähän samanlainen käsitys tuosta "mummon tuoksusta". Vieläkin kun menen papan luokse, otan mummon vaatekaapista yhden neuleen, kiedon sen itseni ympärille ja käyn nukkumaan päiväunia. Turvallisin paikka maailmassa ja ikävä on suuri. Mummon tuoksuinen hajuvesi auttaisi ikävään!

pex

pappani oli kova polttaan sätkätupakkia, se sitten oli jo sen verran vanha että sen kädet tärisivät. Joten käski minun auttamaan käärimään koneella sille tupakkia. Minähän en sellaiseen vehkeeseen ollut koskenutkaan. Käärein sitten omalla tyylillä muutaman ja sain papalta vinkkejä sen käyttöön siinä samalla. Ehkei paras muisto terveyden kannalta papalle... Mutta siinä pappa opasti kädestä pitäen sen jutun. Tupakointi varmaan osaksi vei pian sen jälkeen papan taivaanrantaan. Siellä tavataan ja poltetaan yhdessä enkelten tupakkia.

Marikki

Taisin olla 4-vuotias kun joulupukki toi joululahjaksi kauniin, keltaisen villapaidan, joka kuitenkin tuoksui kummallisesti ihan samalle kuin mummin ja isoisän kotona...
Olin aivan ymmälläni kun äiti vakuutteli, että tontut sen villapaidan ovat tehneet, vaikka tuoksu kertoi ihan muuta!

lotta

Toivon, että pahasta dementiasta kärsivä isoisäni rakastuu tähän viehättävään vanhempaan rouvashenkilöön, omaan vaimoonsa, joka muuttaa samaan laitokseen pian.

Olen huomannut, ettei ihmissuhdekommellukset sittenkään lopu teini-ikään, vaan jatkuu aikuisiälle asti. Miksei siis vielä yli 90 vuotiaillekin voisi sattua ja tapahtua?

Rakkaus on yhtä Lempeä.

Ananas

Isovanhempani ovat savolaisia, ja oikein sellaista tyypillistä punaisen maidon kansaa. Monet hauskat tilanteet ovat siis monesti syntyneet jo heidän keskusteluistaan. 50 vuoden avioliiton kiistat ja puheenaiheet kuulostavat ulkopuolisen korvissa uskomattoman hupaisalta savon murteella!
Vatsanpohjaa kutkuttava muisto liittyy ylläripylläri keittiöön, mummilassahan syödään koko ajan. Istuimme serkun kanssa keittiön pöydässä odottamassa, kun mummi teki meille jotain hyvää. Mummi siinä hyräili silleen höppänästi jotain, kun hän yhtäkkiä alkoi hokemaan "mummin kullille, mummin kullille!"
Mummin kullat tukehtuivat tässä kohtaa limppariinsa :D

Hävytön huumorintaju onkin meidän suvun tunnistusleima. Lupailimme avopuolisoni kanssa pientä reissua heille sinne mualle. Keskustelimme yöpymisjärjestelyistä ja pappani siihen kommentoi, että "aittaan voitte männä nukkumaan, mutta siellä ei sitten RYSKÄTÄ".

Voisimpa vuodattaa tähän ajatukseni videona, ei nämä kirjoitettuna tunnu yhtään niin hauskoilta. :)

Kaikki muut isovanhempani olivat jo kuolleet, kun pääsin siihen ikään että muistaisin jotain, paitsi vaari (isäni isä). Hän asui Espoossa, joten joka vuosi kun mentiin sinne kyläilemään, matkaan liittyi myös reissu Linnanmäkeen (viisivuotiaalle JEEEEE!). Vaari söi puuroa ja vannoi uimisen nimeen. Hän oli yli 80-vuotias, mutta muisti pelasi vielä terävästi. Ihaninta pikkutytöstä oli tietenkin vaarin ikkunalauta, joka oli matala ja leveä ja se oli täynnä kaikenlaisia mielenkiintoisia lasiesineitä. Norsuja ja värikkäitä maljakkoja, kelloja, joiden sisällä liikkui palloja. Niitä jaksoi tuijottaa sillä aikaa kun vanhempi väki höpötti omiaan.

wuuuh

Pienenä joka jouluaatto kävimme mummuni luona ja vaadin aina, että saan päähäni "jouluhatun". Eli lahjapaperista askerrellun tötterön. :D Lisäksi makoilimme kesäisin mummun kanssa hänen parvekkeellaan ja katselimme pilviä. :)

annaS

Parhaat muistot isovanhemmista liittyy lapsuuden talviin maalla mummolassa. Siskon kanssa kaivettiin kuoppia lumihankeen ja leikittiin kettuja. Lumisen päivän jälkeen mummi keitti aina kuumat kaakaot, jota oli ihanaa juoda lämpimässä tuvassa huopaan kääriytyneenä takkatulen äärellä katsellen ikkunasta lumihiutaleiden leijailua. <3

Soffi

Vastikään mietin, kuinka harmillista on, ettei kumpikaan vaari ole enää moneen vuoteen ollut elossa. Vanhat papat ovat niin suloisia! Toisaalta, omat vaarit jäivät kyllä aika vähälle huomiolle, eivät ehkä osanneetkaan olla lasten kanssa.
Toinen mummini on minulle hirveän rakas, vaikka ihan hirveän henkilökohtaisia emme juttelekaan. Viimeisin hauska muisto on se, kun hän viime vuonna puolusti poikaystävääni vanhemmilleni. Porukat eivät kumppanistani välitä, mutta mummipa näkee hänessä samaa kuin minä!

myohmy

Mieleeni tulee vain kaikkea hupaista mitä mummoni ruukaa laukoa erinäisistä asioista. Mummolla oli kova paikka se kun ilmestyin hänen luokseen lävistys huulessa teini-ikäisenä. Siinä hetken kauhisteltuaan hän sitten ilmoitti että karjapohjolan auto saisi minut(+ kaikki muut lävistetyt) tulla hakemaan :D Ja jokaisena seuraavana kertana kun tapasimme mummo sadatteli lävistystä. Nyt on näkyvät korut naamasta poissa ja mummo tyytyväinen. Paitsi että smiely-koruani hän luulee hammaskoruksi, joka sitten onkin ok hänelle :D Voi mummo.

Emertiina

Olin kaksitoista vuotiaana mummon ja papan kanssa kunnon pakettilöhömatkalla Kreetalla. Pappa oli nauttinut päivällisellä muutaman paikallisen oluen ja oli hilpeällä tuulella. Hän ei osannut sanaakaan englantia, vaan tankkasi kaikille isoon ääneen suomeksi. Kumma kyllä asia meni aina perille..
Noh jokatapauksessa lähdimme päivällisen jälkeen jollekin turisteille suunnatulle minijunakierrokselle.
Juna vei meidät jonnekin hienostohotelli alueelle, jossa kuulemma kaikki raharikkaat elelivät. Minijunaa vastaan sitten käveli joku rikkaan näköinen pariskunta naama myrtisinä. Pappanihan ei sitä ilmettä halunnut katsella, vaan työnsi kätensä ulos ikkunasta ja huusi iloisesti ulkomaalaisille, että "HÖLKYNKÖLKYN".

Samainen lausahdus on sen jälkeen opettu monelle ulkomaalaiselle kaverille tämän tarinan kera :D

Katri

Mulle tulee meidän (jo edesmenneestä) mummista mieleen aina ensimmäisenä Joel Hallikainen :D Mummi oli kova Joel-fani ja piti herran kuvaa keittiön seinällä, ja sekös Pappaa ärsytti :D

Mummi myös vei meitä siskon kanssa omenavarkaisiin kun oltiin pieniä <3 Se oli tosi jännää ja äitille ei tietenkään saanut kertoa :)

Nina

Edesmenneestä mummistani tulee mieleen hänen kissansa. Mummini nukuttua pois kissa jäi perheelleni hoitoon ja pienempänä juttelin kissalle samalla tavoin kuin olin mummilleni jutellut hänen vielä ollessa täällä. Tämä helpotti mummin pois menosta aiheutunutta surua :)

Minun muistoni mummosta liittyy myös tuoksuihin.

Aina, kun avaan uuden kivipuuterin, nuuhkaisen ensimmäiset tuoksut rasiasta syvälle nenääni. Olen hippiäidin lapsi, ja mummoni oli ensimmäinen tuntemani ihminen, joka käytti vakituisesti meikkiä. Mummon tuoksu oli siis puuterin ja vähän vanhemman huulipunan vahamainen tuoksu :) Muistan, että silloin mummo lisäsi huulipunaa jopa ennen roskien vientiä.

Nyt mummo on dementoitunut niin pahasti, että juuri ja juuri tunnistaa minut. Puuteria nuuskiessani kuitenkin muistan sen sirkeän mummoni, jolla oli kirkkaanpunaiset huulet ja kirkkaanpunainen tukka.

Mummoni ja ukkini asuivat isossa talossa korkealla vaaralla. Vanhhan talon kivijalan rauniot oli jätetty koristeeksi vuosikymmeniä sitten uuden talon eteen ja viherpeukalo-mummoni lukuisat kukkapenkit kukkivat raunioiden ympärillä. Talon nurkalla kasvaa hirmuisen iso juhannusruusupensas, jota hoidettiin kuin omaa lasta. Ukkini lempikukka oli juhannusruusu ja mummokin piti siitä paljon. Nykyisin vanhempani vaalivat juhannusruusua ja joka kerta puskan nähdessäni herkistyn miettimään edesmenneitä isovanhempiani. Varsinkin juhannuksen seutuun, kun kukkien huumaava tuoksu tulee myös sisälle ja leviää pitkin pihaa. Ja nyt juhannusruusun tuoksun assosioin tähän hajuveteen.

Mulla ei ole elämääni kuulunut paappoja, koska toinen ei enää elänyt, kun synnyin ja toinen kuoli, kun olin yksivuotias. Tämän takia mun mumma, varsinkin äidin äiti, on ollut mulle hyvinhyvin tärkeä. Mun mumma on hyvin lämminhenkinen, kiltti, rakastava ja hellä persoona, joka ei oikeastaan ikinä ole vihainen kenellekään. Mun hauskin muisto lapsuudesta on yksi harvoista tapauksista, kun mumma oikeasti vähän suuttui :D Mun serkulla oli sellaisesta "purkka-automaatista" saatu limanuljaskalelu, jolla se leikki ja heitteli ympäriinsä. Noh, sattuipa sitten niin, että serkkuni heitti tän limanuljaskan mumman keittiön kattoon, eikä se lähtenyt enää sieltä irti. Lopulta jonkun saatua sen sieltä katosta pois, huomasi mumma, että kattoon oli jäänyt aika mahtava rasvaläikkä limanuljaskan jäljiltä. Mummani suuttui serkkupojalle ja saman tien hävisi kyseinen ällölelu mumman kaappien kätköihin :D Sen jälkeen kukaan meistä ei sitä limanuljaskaa ole nähnyt, mutta katossa on yhä se ihana rasvatahra muistona :D

Mummolasta tulee aina mieleen huumaavaa tuomien tuoksu kesällä ja serkkujen kanssa leikkiminen ja mummo istumassa keinustuolissa..

Minni

Pienenä mummun kanssa paras leikki oli kalastaminen. Otettiin keltainen luudanvarsi kaapista ja siihen sidottiin kengännauha. Otettiin laatikosta jokaikinen pehmolelu mitä mummulassa oli. Sitten minä istuin sängyn päällä, ja mummu lattialla. Aina välillä sitten kalastamisen lomassa narunpäässä olikin Tupla suklaa eikä pehmolelu. Ukin kanssa luettiin kirjaa ja minä ihmettelin vieressä kun ukki pesi tekohampaita.

evuska

harmi vain en saanut mahdollisuutta tuntea ketään isovanhemmistani. olen vain kuullut heistä ja nähnyt heidän kuviaan. ensimmäisenä tulee mieleen ukit. isänisäni oli ollut kuulema arvokas, jämerä mutta lempeä mies. hän oli ilmeisesti myös ollut suojeluskuntapäällikkö, joka oli vielä kaikkien näiden vuosi kymmentenkin jälkeen tabu isäni vanhempien sisarusten piirissä, jotka asiasta olisivat saattaneet tietää. äidinisä taas oli kuollut äitini ollessa nuori. hänkin oli ollut kuulema lempeä ja hyvä mies.

Nasu

Mun papan talossa on pyörivä nojatuoli, ja tykkäsin aina lapsena pyöriä tuolissa. Tuolin nimesin helikopterituoliksi ja meillä oli papan kanssa aina kauhea kisa, kumpi ehtii ekana tuoliin :D Mieleeni on jäänyt etenkin muisto, jolloin pappa yritti hämätä mut pois helikopterituolista houkuttelemalla mut katsomaan pöydän takana olevia nukenvaunuja. Mua kovasti houkutteli nukenvaunutkin, mutta pysyin silti itsepintaisesti tuolissa :-D

Talvikki

Isoäidilläni oli vanha poljettava ompelukone 'yli sata vuotias' hän aina sanoi. Kun arviolta 5-7 vuotiaana halusin oppia ompelemaan, isoäitini lupasi opettaa minua. Olin tuolloin kuitenkin aivan liian pieni, eivätkä jalkani yltäneet polkimiin. Kasvua ei jääty kuitenkaan odottelemaan vaan hyppäsin isoäitini syliin, isoäiti polki konetta ja minä ohjasin. Riemu oli suuri ja tunne oli varmasti molemminpuolinen!

Lisätäkseni vielä; Kun isoäitini jätti tämän maailman reilu vuosi sitten minä sanoin heti perheelleni haluavani tuon rakkaan, sekä muistorikkaan ompelukoneen itselleni. Olen siis nyt vanhan ja yhä toimivan Naumann poljettavan ompelukoneen onnellinen omistaja, joka on ehdottomasti myös kallein aarteeni!

Talvikki

unohtui vielä yksi lisäys: haaveena on että mikäli olen joskus itsekin äiti tai jopa isoäiti, voin opettaa omia lapsiani tai lapsenlapsiani ompelemaan samalla tavalla kuin oma isoäitini opetti minua :)

Embo

Mamman ja pappan luona kesä ei tuntunut loppuvan koskaan ja en ole tainnut niiden kesien jälkeen syödä yhtä makeita mansikoitakaan.

Muistan kuinka aina ensimmäisinä mammala-päivinä kärtin pappaa lähtemään jäätelölle kyläkaupalle (10km). "Kyllä mää jaksan pyöräällä!" Yeah right. Kotimatkalla istuttiin pyörät ojassa tien reunalla ja odotettiin mammaa hakemaan avolava-autolla. Jäätelö suli sormille ja janotti. Mamma mukamas vihaisena tuli meitä hakemaan, meitä nauratti. Sama toistui pari kertaa kunnes sain istua vain paljain jaloin tarakalla ja tuoksutella pappan paidasta sahanpurua, tervaa ja hyvää oloa.

Parasta. <3

Piia

Mummoltani on mennyt infarktin seurauksena puhekyky, mutta joka kerta nähdessämme hänen kasvoilleen nousee onnellinen hymy ja hän kyselee omalla tavallaan kuulumisia sekä kertoo omiaan.

annaH

Onhan noita muistoja vaikka kuinka, ja kaikki isovanhempani ovat vielä elossakin. Yksi muisto liittyy siihen, kun kävelimme ukkini ja sisarusteni kanssa lähimetsässä. Ukki pelotteli, että kivenkoloissa asuu mörköjä, ja minä hölmö uskoin! :D Sitten alkoikin pelottaa, kun ukkikin piiloutui jonkun puun taakse ja olin varma, että nyt joku mörkö hyökkää ! Siinä vaiheessa tämä tarina ei kenties ihan niin hauskalta tuntunut kuin nyt (;

Anju

Mummo oli hyvällä tavalla ihanan lapsenmielinen. Hän osallistui aina minun ja sisarusteni kanssa leikkeihin ja keksi itse aina kivoja uusia juttuja. Mummo oli haaveilija, romantikko ja taiteilijasielu. Lämmöllä ja ikävoiden muistelen häntä.

Parhaat mummolamuistot liittyvät aina lapsuuden kesiin, jolloin menimme (ja menemme edelleen) mummun mökille. Ei mitään erityisiä tapahtumia, mutta ne kesäpäivät järven rannalla ovat vain parhautta.

Henne

Muistan aina isäni äitistä, eli mummusta sen, miten sillä oli niin sanotusti kaikki langat käsissä. Ei ollut asiaa, mitä mummu ei olisi suvustaan (ja vieläpä isosta sellaisesta!) tiennyt tai muistanut. Kaikkien toiset ja kolmannet nimet oli päässä, samoin syntymä- ja nimipäivät. Ja kortti lähetettiin aina! Mummu myös aina laittoi kahvit kiehumaan vanhasta tottumuksesta viideksi aamulla, jolloin maalaistalossa aina oltiin juotu kahvit. Ruuat oli myös aina ajallaan tarjolla, jottai talonväki töistään tullessa sai heti ruokaa naamaan. Jos mummu ei jotain tiennyt, sitä ei varmaan tarvinnut kenenkään tietää.

Ruuasta tuli mieleen vielä yksi asia. Keski-suomalainen mummuni leipoi maailman parasta "vesrieskoa", jonka pääraaka-aineet on siis ohrajauho ja vesi. Rieskaa syötiin oikean voin kanssa, jota oli "jeäkoapissa" aina kimpale lautasella. Voi pit tietenki ottoa sulamaan jo hyvissä ajoin ennen syöntiä, monesti se oli pöyällä pitkiäki aikoja, että sai syyä rieskoa ku tahto. Kun minulla alko maitohampaat irtoamaan ja sitkeän rieskan pureminen sattui, käytti mummu minuun samaa konstia, mitä itekin tekohampaittesa kanssa käytti; leikkas veitellä "palasia" rieskaan, eli teki poikittaisia viiltoja lähes rieskapalan loppuun asti, että oli heikommillaki hampailla helppo repästä rieskaa suuhun :) Voi kun osais itekin tehä rieskaa samallalailla leivinuunissa, ku mummuni...

saya

Tuli noista omista isoäidin varastot-muistelmistasi mieleen, kun pääsimme siskon kanssa käymään isovanhempiemme vanhan talon ullakolla mummun kanssa. Sieltä löytyi vaikka mitä aarteita! Oli se tietysti vähän pelottavaakin. Sain ottaa jonkun tuliaisena mummulle päätyneen panhuilun mukaan ja suunnittelin opettelevani soittamaan sillä, mutta en kyllä koskaan opetellut :D

Muistan aina sen kun oltiin siskojeni kanssa vielä pieniä ja leikittiin usein meidän omakotitalon takapihalla. Aina kun mummi ja vaari tuli käymään, vaari hiipi takapihalle ja huusi sitten "karhu tulee" ja muistan kuinka kaikki mentiin aina ihan hysteeriseksi ja naurettiin ja kiljuttiin samalla kun juostiin vaaria pakoon. En tiedä miksi juuri se on jäänyt mieleen niin selkeästi, mutta se ja tietty mummin tekemät kakut on kaikista kauneimpia muistoja mitä on jäänyt. Kummatkin ovat onneksi vielä elossa, mutta karhuleikkejä ei olla leikitty moneen moneen vuoteen :D

Anna P.

Ala-asteella menin usein koulun jälkeen mummon luo tunniksi kahdeksi, tein läksyjä, höpötin omia juttujani, nukahdin sohvalle jne. Mummo tarjosi aina hapanimelää leipää, punaista voileviä ja punaista maitoa. Muistan hyvin miltä mummon tekemä mansikkakiisseli maistui ja tuoksui. Kumma juttu, miten itse tehtynä nuo ruuat eivät ole yhtään samanlaisia...

Hely

Muistan mummuni aina ja ikuisesti ystävällisenä ja huumorintajuisena ihmisenä! Parhaimia muistoja lapsuudestani ovat ne, kun leikin vanhoilla nukeilla, joilla oma äitini oli myöskin pienenä leikkinyt. Lisäksi aivan parasta oli, kun mummuni joskus vei minut pyörän tarakalla pesemään mattoja :) Joskus kävimme katsomassa pappaani vanhainkodissa ja muita vanhoja ihmisiä. Ja nyt kun alkaa oikein miettimään, tuhansia muistoja tulvii mieleen!

Sokton

Rakkaat isovanhemmat, tuhannet mökkimatkat, aku ankan ja ahmed ahneen ääneenlukemiset (herrajumala, pappaparka on varmaan sensuroinut ahmed ahnea oikein urakalla, luin pari sarjista myöhemmällä iällä ja mitä sovinista settiä se onkaan :D). Ja jotkut sanat! Aina kun joku sanoo sanan "pallo", sisälläni läikähtää lämmin tunne - tottakai, koska vaikka lähestyn jo kolmeakymmentä, mammani aina jaksaa kumminkin sanoa puhelun loppuun lämpimästi, että olen aina hänen pikku pallonsa :D

Sini

Kyllä mukavimmat muistot liittyy siihen, kun minun oli tapana mennä joka lauantai isovanhemmilleni viettämään aikaa mummoni kanssa, kun isäni ja isoisäni menivät kalaverkkoja katsomaan mökillemme talvella. Mummoni teki aina hyvää ruokaa (rasvaista) :D ja yksi suosikeistani oli joku broilerin rinta tms, jota en kyllä varmaankaan muualla edes ole syönyt, nykyisin kun olen kasvissyöjä. Emme riidelleet koskaan mummoni kanssa, toisin kun vielä nykyäänkin elävän isoisäni kanssa. Ikävöin mummoani yhä, vaikka hän kuoli jo 7 vuotta sitten.

Voi herranjestas, rakkaat ihmiset, miten ihania muistoja täällä jaatte!! Olen lukenut nyt ne kaikki ja ihan onnesta sykkyrällä siitä, että tuoksut, kuvat ja tunnelmat pysyvät mukanamme aina.
Sunnuntaina lennän oman lapseni kanssa kotimaahan, omien vanhempieni saunaan, poikani isovanhempien luokse :D Jee! Ruusutuoksun otan mukaan isälleni, Lempi Kaarinan pojalle ; )

Mustikka-Maria

Mummolla ja ukilla oli ihana mökki, jossa me lapset viihdyimme paremmin kuin missään muualla :) "Autoimme" ukkia pihahommissa, eli istuimme kottikärryjen kyydissä itse :D Ukki vei myös kärsivällisesti jokaista lasta vuoron perään kanootilla järvelle (kyytiin mahtuu vain kaksi ihmistä, ja halukkaita matkustajia riitti). Parhautta oli myös tuoreet mansikat ja mummon tekemä perinteinen mansikkakakku!

Siiri

Olin vielä melko pieni kun ukkini nukkui pois mutta muistan elävästi yhden asian minkä hän minulle opetti mökillään. Hän laittoi kätensä kupinmalliseksi, esittämään venettä ja kertoi että talvella vene laitetaan näin, samalla kun hän näytti kädellään kuinka "vene" oli ylösalaisin - ja kesällä näin, kääntäen kätensä toisinpäin niin että "vene" oli oikeinpäin. En myöskään koskaan unohda sitä kun veimme pikkusiskoni kanssa aina ukille metsämansikoita että hän paranisi <3

rekkis

Mun mummolamuistot liittyy tosi vahvasti metsissä samoiluun ja puutarhakeinussa istuskeluun ukin kanssa, ja ukki teki myös maailman parhaat muurikkaletut! Mummin kanssa uitiin varmaan 5 kertaa päivässä, ja kierrettiin kaikki Kuopion nähtävyydet Uppo-Nallen maasta Puijon torniin ja katujuna Ukko-Pekkaan... Ahh, kultaiset lapsuusmuistot...

eskob

Paras lapsuudenmuistoni liittyy isäni äitiin. Vietin usein viikonloppuja mummin luona ja se oli aivan ihanaa kun joka aamu kun heräsin, sain aina saman aamiaisen mistä pidin valtavasti: maksamakkaravoileivän ja kuumaa kaakaota. Pienenä olin sitä mieltä ettei kukaan osaa tehdä yhtä hyvää kuumaa kaakaota kuin mummi:)

Sirpa

Hei!

Osallistun arvontaan muistolla kuinka ihanaa oli nukkua mummon selän takana, kun lapsena -ja vielä varmaan yläaste ikäisenäkin :), vietin kesälomaa mummolassa.

Vea

Me juuri tänään kaverin kanssa puhuttiin meidän mummuista, jotka molemmat on sellasia perinteisiä pullamummoja. "Ei mulla oikein ole nyt mitään tarjottavaa", kuuluu ovenraosta, kun mummun luo menee. Silti pöydästä löytyy esim. jätskiä, keksejä, pullaa, vohveleita... Kaikkia yhtäaikaa! Mummun luona saa aina vatsansa täyteen herkkuja.

Jasmis

Juuri juhlittiin mummoni 90vuotis syntymäpäiviä, enpä olisi uskonut 10 vuotta sitten kun juhlittiin 8-kymppisiä. Teräsmummo, joka ostanut minulle niiiiin monta toffeen makuista nami namia kun olin lapsi, etten saata enää edes kaupassa katsoa sen makuisiin vanukkaisiin päin =D

tellu

Matkustan perheeni kanssa joka kesä Pohjanmaalle tapaamaan isomummuani. Hän ei ole oikeastaan biologinen isoisoäitini,vaan hän otti isoisäni(siskonpoikansa) hoiviinsa tämän äidin jätettyä hänet yksin lähtiessään uuden miehensä kanssa maailmalle. Isomummuni on hyvin lempeä ja ihana ihminen,jonka suurin ilo on syöttää vieraansa täyteen herkullisilla leivonnaisillaan. Aina kun käymme hänen luonaan,hiivimme pikkusisaruksieni kanssa tutkimaan hänen vanhaa ullakkoaan jyrkkiä kierreportaita pitkin. Ullakolla on kaikenlaista vanhaa tavaraa vuosikymmenien takaa,joita on ihana tutkiskella sadepäivänä. Rakkain muistoni mummusta ovat upeat vintagemekot,jotka hän on minulle kokoelmistaan lahjoittanut. Ne päälläni tunnen olevani toiselta vuosisadalta.

kermaa

Oma muistoni mummostani on pienenä syödyt nopposet. Mummu aina teki nopposia vaaleasta leivästä tai ruisleivästä, eli voiteli leivän ja leikkasi sen pieniin paloihin, nopposiin. Näitä aina toivottiin kun käytiin mummulla :)

pikkuninni

Ihana arvonta!
Yksi parhaista muistoistani liittyy nyt jo edesmenneeseen isäni äitiin. Olin oppinut lukemaan ja olin innokas harjoittelemaan ääneen lukemista aina kun mahdollista, oli yleisöä tai ei. Sain mummulta isäni vanhan aapisen, josta sitten mummulassa ollessani luin mummulle iltasatuja. Erään kerran olin sitten innokkaana aloittanut tarinan Kalle-valaan isosta tammesta. Oma keskittymiseni meni täysin lukemiseen ja tarinan johdonmukaisuus oli melko toissijainen tekijä. Mummu kuitenkin kuunteli ja hetken tarinaa luettuani pyysikin saada itse nähdä kirjan. Vilkaistuaan sivua hän puhkesi makeaan nauruun - tomerasti kertomani satu Kalle-valaan isosta tammesta tarkentuikin tarinaan KALEVALAN isosta tammesta. Kansalliseepoksen uudelleensovittaminen on naurattanut moneen kertaan jälkeenpäin.

Neiti Kesäheinä

Onneksi olen aina asunut lähellä isovanhempia ja edelleen on mummu elossa, vaikka itsellänikin on jo lapsia. Ihania muistoja on paljon, ekana mieleen tulee ihana Lapin reissu isovanhempien kanssa. Se asuntoautolla tehty matka on elämäni paras, vaikka maailmaa on tullut kierreltyä melko paljon. Lapsena mummulassa vietetty aika on myös parhaita muistojani.

Natjuska

Minulla on jäänyt muistiini pieniä asioita sieltä täältä, osittain siksi että molemmat isovanhempani ovat kuolleet jo kun olin pieni. Näistä muistoista mieleeni tulee isoisäni, joka pelasi aina korttia kanssani ja minusta oli tosi jännittävää, että hänen toinen kätensä oli halvaantunut sodassa.. Pienenä se oli minusta kutkuttavaa koska en oikein ymmärtänyt mitä se tarkoitti. :) Lisäksi muistan, että siellä oli kaappikello, jonka heiluri heilui ja löi tahtia; ei ollut koskaan hiljaista. Mummo teki aina meille saman ruoan: porkkanaraastetta ananaspaloilla, perunamuusia ja lihapullia. Jälkiruokaa (kiisseliä) syötiin samalta lautaselta ja minusta se oli yököttävää. Pelkäsin Näkkiä, joka kuulemma asui kaivossa ja vei mukanaan jos meni liian lähelle. Mummolassa käydessämme luin aina puolen vuoden seiskat kerrallaan, mussutin lauantai-karkkipussista valikoiden parhaat karkit ja pelasin korttia... sekä salakuuntelin aikuisia kun he keskustelivat kuulumisistaan. ;)

Char

Mummo asuu kaukana ja tapaamme harvoin. Mummolla on tapana ottaa mahdollisimman paljon kuvia, joita voi sitten katsella ja esitellä naapureille ylpeänä tyyliin "tässä on pojantyttäreni Char, joka on naimisissa Persian kuninkaan kanssa/työskentelee KGB:lle/asuu Barcelonassa ja seurustelee jonkun jääkiekkoilijan kanssa..." ym. Naapurit sitten satunaisesti kyselevät, että mitäs sinne ulkomaille kuuluu ja eikö se sinun poikaystäväsi ole paljon poissa jajaja...

Emmu

Vaikka arvonta onkin jo päättynyt niin pakko kommentoida että aivan ihania tarinoita! Luin niitä vuorotellen ääneen nauraen ja tippa linssissä :) Jos joku muukin vielä näitä lueskelee niin voisin ihan huvikseni kertoa omankin muiston omasta mammastani, äidinäidistä. Hän oli tärkein isovanhempi, koska isän vanhemmat kuolivat ennen syntymääni ja äidin isä kun olin pieni. Kävin usein mammalla kylässä ja parhainta oli kun sain jäädä yökylään. Käytiin yhdessä saunassa, katsottiin onnenpyörää ja arvailtiin sanoja, mamma teki maailman parhaita lättyjä ja kauppareissulla osti aina jätskiä tai mitä herkkua milloinkin halusin. Mammalla oli aina hauskoja sanontoja ja letkautuksia, jotka on jääneet elämään ja joita naureskellaan ja muistellaan välillä. Viimeiset vuodet mamma asui palvelutalossa, mutta kävin edelleen usein hänen luonaan. Vanhuuden höperyydestä johtuen jututkin tuli aina vaan hauskemmiksi :D

-J-

Meillä on mummin kanssa ikäeroa 50 vuotta, hän sanoo että olen ollut hänen 50 v lahjansa (ja samalla ensimmäinen lapsenlapsi) :)

Tiqqqu

Minulle ehkä rakkaimpia mummula muistoja ovat mummuni mökillä vietetyt kesät ja joskus talvellakin siellä käytiin karkaamassa arjelta..oltiin soutupaatilla ongella, talvella pilkillä, pyöräretket aamulla aikaisin hakemaan lehteä n. 1km päästä laatikolta, mansikka ja perunamaan kitkemiset ja kärpästen pyydystämiset, veden haku kaivosta puhumattakaan sen lämmittämisestä itse olivat kaupunkilaislapselle suuria juttuja ja varmasti ei kaverit olleet kesällä hakanneet polttopuita kirveen kanssa ihan itse. Siellä vietetty aika saa jatkuvasti kaipaamaan niitä askareita ja maaseudun rauhaa jotka saivat elämän tuntumaan niin helpolta ja yksinkertaiselta..parasta oli kun ei koskaan ollut kiire mihinkään ja mummun pienenpienessä sähkösinisessä fiatissa sai aina automatkoilla Fazerin Euca Menthol-pastilleja ja mahtava tuoksu täytti auton röllimusiikin soidessa taustalla.

Mummultani itseltään kun kysyin että mikä hänen mielestään on paras muisto niin vastaukseksi sain: Olin 5-6v ikäinen kun hänen äitinsä nukkui pois niin mummu oli sillä viikolla aikalailla poissa tolaltaan ja mietti että pitää mennä kauppaan, muttei oikein osannut sillä hetkellä ajatella että mitä tarvitaan ja minä ahkerana kävin kaapit läpi ja tein kauppalistan vaikken osannut kirjoittaakaan vaan piirsin kaikesta tarvittavasta kuvan mummulle mukaan kauppaan ja menin itse vielä varmistamaan että mummu pärjää..ja illalla mummu kyyneleet silmissä kiitti avusta ja minä lohdutin mummua että mammalla (mummun äiti) on kaikki hyvin ja mamma on nyt onnellinen eikä enää satu ikinä mihinkään..

piitzi
Liittynyt28.2.2014

Mun mummon siskon nimi oli Lempi Maria, häntä kutsuttiin kyllä Mariaksi koska asui ruotsissa miehensä "Pallen" kanssa. Mummo opetti aina kertotaulua, koska oli ollut myymälänhoitaja aikaisemmin. Opetti myös ruotsia koska oli ollut ruotsissa evakossa (sillä reissulla sisko löysi ruotsalaisen miehen). Mummon leipomukset veivät aina kielen mennessään, lemppari oli vinokakut =9 (minusta tulikin leipuri-kondiitori xD) Mulla oli onni asua ihan mummon ja papan naapurissa lapsuuteni, niitä muistoja en vaihtaisi mihinkään.

Anni2455

Mummu ja pappa olivat joskus 70- ja 80-lukujen vaihteessa reissanneet Kainuussa, jossa olivat törmänneet Läsäkosken kauppaan. Kun mummu ensimmäistä kertaa kertoi mulle reissustaan, nauroin kaupan nimelle, vaikka ei se nyt niin hauska edes ollut. Jatkossa kuitenkin aina, kun mummu halusi tehdä mut iloiseksi, se toisti tarinan Läsäkosken kaupasta. Pakkohan sitä oli vähintään hymyillä, kun se oli mummulle niin jäänyt piristyskonstina mieleen.

Tytökkä

Papallani oli punainen Skoda, jolla hän toisinaan vei meitä sisaruksia kouluun. Jos kahdeksaksi oli mentävä kouluun, niin 10 kilometrin matkaan lähdettiin varmaankin seitsemältä ja tuntui, että se köröttely kestikin aina sen tunnin. Voi miten hyvin muistan sen kytkimen huudattamisen. Papalla oli tapana hokea kaikille "vartu vähän", jos vähänkin hoppuili jostain. Mihinkään ei papalla ollut koskaan kiire. Hitaudestaan huolimatta pappa onnistui kerran köröttelemään naapurin puista aitaa päin. Hauskinta papan toilailuissa auton kanssa oli se, että aina kun jotain sattui, pappa huusi heti vieressä istuneelle mummolle, että "mitä sie oikein teit?!" :D Papan oli kovin vaikea myöntää, että oli ihan itse aiheuttanut kolarin. Muistan, kun siskoni sai ajokortin ja pappa oli jo vanhuutensa vuoksi luopunut autolla ajamisesta ja joutui tulemaan naisen kyytiin! Vaikka siskoni olisi kuinka mallikkaasti ajanut, pappa muisti jokaisessa risteyksessä ja valoissa todeta, että "top, top, tytökkä. Aja ihan hiljaa vaan". Itse olin vielä alaikäinen papan kuollessa, mutta olen hymyissä suin miettinyt, mitä pappa toteaisi, jos kuulisi minun naisena aloittavan kohta liikenneopettaja-opinnot :D

Isovanhempani ovat olleet minulle tärkeitä, mutta ilman heitä oon jo taivaltanut yli 10 vuotta. Yhden jutun voisin kertoa heistä: isoäitini oli 15 vuotta vanhempi kuin isoisäni :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu