Kun lukee kolme Kate Mortonia lyhyen ajan sisällä putkeen, tarinat alkavat kietoutua pahemman kerran yhteen. Jouduin hetken miettimään tätä postausta aloittaessani, että mikähän tämän viimeisimmän kirjan juoni oikein olikaan. Ollaan väistämättä siinä tilanteessa, että kirjailijan tuotanto on melko yhdenmukaista ja aiheelleen uskollista; vanhat mysteerit ja sukusalaisuudet. 

En tosin lue sitä Mortonille miinukseksi, sillä välillä on kiva tietää mitä saa, kun avaa kirjan kannen. Takuuvarmaa viihdettä. 

Salaisuuden kantaja sijoittuu Mortonille tyypilliseen tapaan sekä historiaan että nykyaikaan. Nykyajassa Laurel on aikuinen, koko maan tuntema kuuluisa ja rakastettu näyttelijä. Lapsuudessaan 60-luvulla Laurel joutui vahingossa todistamaan tilannetta, jossa hänen pullantuoksuinen äitinsä Dorothy surmasi vieraan miehen heidän kotipihaansa. Kauhea tilanne sysättiin muuten onnellisessa perheessä sivuun, eivätkä Laurelin sisaret tienneet mitä teini-ikäinen isosisko oli joutunut todistamaan. 

Dorothyn maatessa sairaalassa kuolinvuoteellaan Laureliin iskee pakkomielle selvittää äitinsä historiaa. Mikä sai kiltin perheenäidin tekemään surman kauniina kesäpäivänä, ja millainen hänen äitinsä oikeastaan oli ajalla ennen perhettä. Sotaorvoksi jääneen Dorothyn polku on kulkenut läpi sota-ajan ja Lontoon pommitusten, ja Laurelille alkaa pikku hiljaa aueta ihan uudenlainen kuva rakkaasta äidistään. 

Nuoren Dorothyn huonot valinnat tuntuivat juonen edetessä melkein kiusallisilta. En välttämättä haluaisi lukea omista vanhemmistani moisia paljastuksia, nyt kun asiaa ajattelen. Toisaalta kirja on hyvä muistutus siitä, että äitiys tai isyys ei tee kenestäkään pyhimystä. Jostain syystä viihdekirjoissa päähenkilöiden äitimuorit isketään usein kapeaan pullantuoksuiseen muottiin, paitsi jos kyseessä on kunnon bad mom -tarina. 

Kiusallisuuteen on tässä kirjassa kuitenkin hyvä syy, mutta en taida ruotia sitä enempää etten tee liikaa juonipaljastuksia. Kun kirjan loppukiemurat selviävät, lukija saa hetkeksi pureskeltavaa.

Kolmesta lukemastani Mortonista tämä oli mielestäni heikoin, mutta siitä huolimatta varsin jouheva ja kuten aiemmin mainittu, viihdyttävä. Salaisuuden kantajasta puuttui kahdesta edellisestä kirjasta tuttu kartanomaisema, joka ilmeisesti viehättää minua lukijana enemmän kuin tajusinkaan.

Olisi kiva saada käsiin myös esikoisteos Paluu Rivertoniin, mutta se on koko ajan loppu lähikirjakaupoistani!

Seuraavaksi lukulautasella on: Kaikki se valo jota emme näe - Anthony Doerr

Kommentit (10)

Outien

Olen lukenut Hylätyn puutarhan ja Paluu Rivertoniin, ja ihan samaa sarjaahan ne ovat molemmat. Itse hieman petyin kun tajusin että kirjailijan juonet ovat näin saman tyyppisiä. Oletko muuten tutustunut Anni Kytömäen kirjoihin? Hänen Kivitasku-romaaninsa etenee myös useassa aikatasossa ja jukrat se oli upeasti kirjoitettu teos!

Vierailija

Huomenta!

Nyt ohi aiheen tai kyllä tämä kirjoihin liittyy. Koska tiedän rakkautesi opetustauluihin niin oli pakko tulla vinkkaamaan kirjasta nimeltä Kasvikunta (Katie Scott, Kathy Willis).  Kirja on upea! Kirjan koko tekee oikeutta kuville. Haluaisin niistä jokaisen seinälleni. Sarjaan kuuluu vielä postikorttipakkakin. Blogeista Rikkaruohoelämää ja Versoja Vaahteramäeltä näkee kuvia korttisarjasta ja kirjasta.

Kerro mitä tykkäsit tai onko kirja jo sinulle entuudestaan tuttu.  Tiina

Piia

Just olen lukemassa tätä kirjaa! Olen myös lukenut nuo Paluu Rivertoniin ja Hylätty puutarha, kovin koukuttavaa!

Vierailija

Itse luen nykyään e-kirjoja, Elisa Kirjalta löytyy Paluu Rivettoniin.
Seuraavaksi uusin:Talo järven rannalla.

Vierailija

Meikäläinen varasi tuon paluu rivertoniin sinun suosituksesta ja tuli kirjaston kautta viikossa tms. Eli jos ei välttämättä halua omaksi, kannattaa katsastaa kirjasto!

Majayna

Jos tilaaminen on vaihtoehto, niin Adlibriksessä näytti olevan paluu Rivertoniin pokkarina. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010