"You are entitled to food, clothing, shelter, and medical attention. Anything else you get is a priviledge". Number 5, Alcatraz Prison Rules and Regulations, 1934.

Aurinko oli juuri nousemassa, kun kävelimme San Franciscon rantabulevardia kahvikupit kädessä kohti laituria numero 33. Taivas oli turkoosi, lokit kirkuivat ja merellä oli vielä sumua, kun nousimme laivaan. Matka kohti legendaarista Alcatrazia oli startannut. 

Saari vaikutti ensinäkemältä lähes paratiisilta. Näköalat kohti San Franciscoa olivat huimaavat, raikas merituuli nipisteli poskia ja saaren kukkameri oli hämmästyttävä. Kontrasti siihen, että tällä saarella on aikoinaan elänyt Yhdysvaltain pahamaineisimpia murhaajia ja muita parantumattomiksi luokiteltuja alamaailman miehiä, on melkoinen. Alcatraz oli tarkoitettu kaikkein paatuneimmille rikollisille. 

Alcatrazissa ei ole koskaan ollut yhtäkään naisvankia tai -vanginvartijaa.

Alcatrazin saaren historiaa

Saari sai nimensä vuonna 1775, kun espanjalainen löytöretkeilijä Juan Manuel de Ayala purjehti rannikolle ja nimesi San Francisco Bayn saaret. Saarella ei ollut pysyvämpää toimintaa ennen suurta kultaryntäystä 1800-luvun puolivälissä, jolloin saarelle pystytettiin ensimmäinen majakka ohjaamaan alati kasvavaa laivaliikennettä. Pian tämän jälkeen saarelle rakennettiin linnoitus, joka oli osa kaupungin puolustussuunnitelmaa. Saarelle sijoitettiin yli 400 sotilasta, pitkän kantaman tykkejä ja siellä toimi myös sotilasvankila. 

Liittovaltion maximum-security vankila avattiin saarelle virallisesti vasta vuonna 1934. Tämä on se Alcatraz, mistä on kirjoitettu kirjoja ja kuvattu useita elokuvia. Täällä tuomiotaan lusi gangsterimaailman oma legenda Al "Scarface" Capone

Saarelle ei ole muita kulkureittejä, kuin meriteitse. Alcatraz on näennäisesti lähellä kaupungin rantaviivaa, mutta San Franciscon lahden voimakkaat merivirtaukset ovat hengenvaarallisia ja vesi on ympäri vuoden jääkylmää. Tästä syystä pakoyritykset vankilasta eivät olleet kovin suosittuja. Historiankirjoihin on kirjattu 14 yritystä, joihin oli osallisena yhteen 34 vankia. Heistä vain viiden on onnistunut kadota lopullisesti. Monia arvelee miesten hukkuneen, mutta ken tietää. Suurin osa karkureista joko ammuttiin, tai palautettiin selliinsä. 

Saaren luonto

Vankilan aikakaudella saarella asui vankien lisäksi myös vanginvartijoita perheineen. Oli jokseenkin vaikeaa kuvitella saarelle lapsia, mutta toisaalta mantereelle pääsi nopeasti veneellä joten perheet eivät olleet sinänsä eristyksissä. 

Karu kivinen saari ei ollut helpoin pohja puutarhanhoidollisesti, mutta linnuille se on kelvannut aina. Saarelta puuttuu kokonaan merilintujen luonnolliset viholliset, joten sitä käyttää pesintään valtava määrä siivekkäitä. Pesinnän aikaan osa saaresta on suljettu, pesimärauhan takaamiseksi. 

Sotilaat olivat aikoinaan tuoneet saarelle maata ja istuttaneet puita estääkseen sen karkaamista tuulen mukana. Näihin perusteisiin vankilahenkilökunnan vaimot ja lapset perustivat kukkaistutuksia ja hyötypuutarhoja. Puutarhureina toimi myös luotettuja vankeja, jotka olivat ansainneet asemansa hyvällä käytöksellä. 

Saaren toisella puolella on näkyvillä pieniä lasten perustamia puutarhoja, joissa saattaa olla vielä lasten nimetkin. Vanginvartijoiden lapsille piti kehittää jotain järkevää tekemistä, ettei elo saarella menisi vallan velttoiluksi. Tälle puolen saarta ei pääse lintujen pesimäaikaan, joka oli päällä juuri meidän reissumme aikana. 

Vankilan sulkeutumisen jälkeen puutarhojen kasvit ovat vallanneet saarta pikku hiljaa, pursuillen yli kaiteiden, kivikoiden ja aitojen. Kukkaloiston monimuotoisuus on suorastaan ällistyttävä, kun miettii saarella vallitsevia karuja olosuhteita.

Kaltereiden takana

Jos joku teistä on kaltaiseni Clint Eastwood -fani, Alcatrazissa vierailu on ihan erityisen pysäyttävä kokemus. Pako Alcatrazista -elokuva vuodelta 1979 on yksi kaikkien aikojen suosikkielokuviani, ja oli kerrassaan hillitöntä päästä kulkemaan elokuvasta tutuilla käytävillä. Itse leffahan perustuu tositarinaan: vuosi ennen vankilan lopullista sulkeutumista neljä miestä, Allen West, Frank Morris ja veljekset Clarence ja John Anglin päättivät lähteä käpälämäkeen. 

Oli aika astua sisään selliosastolle. Itsenäisellä Audio Tourilla kertojana toimivat entiset vanginvartijat ja heidän perheensä, mutta myös vangit itse. Tällä kierroksella turistit ohjataan kuulokkeet korvilla läpi koko vankilan, ja kiehtovimmat tarinat saavat unohtamaan ihan täysin muut ihmiset. Suosittelen todella lämmöllä tällä itsenäistä kierrosta, tosin se vaatii englannin ymmärrystä sillä suomenkielistä kierrosta ei ole saatavilla.

Alcatrazin kapasiteetti oli 336 henkilöä, mutta keskimäärin siellä oli 260 vankia kerrallaan. Selliosastoja on neljä (A-D), ja sellit ovat kahdessa kerroksessa. Vangit nimesivät käytävät tunnetujen katujen mukaan; Broadway, Michigan Avenue, Sunset Strip ja Park Avenue. Tila kellon alla, kulkuväylällä ruokalaan taas oli nimeltään Times Square

Selliosasto oli yllättävän pieni ja kompakti, olin mielikuvissani rakentanut Alcatrazista ihan valtavan suuren laitoksen. Sen sijaan sellit ovat täsmälleen niin pieniä, kuin nämä seuraavat kuvatkin kertovat. Tuntuu uskomattomalta, että miesten elintila on ollut pienen vessakopin kokoinen. Ei ihme, jos pakosuunnitelmia on punottu. 

Vankilan pelätyin osasto oli D block. Tällä osastolla sijaitsevat eristyssellit, joissa rangaistiin huonosti käyttäytyviä. Osaston viimeisiin selleihin ei päivänvalo juuri paistanut, ja vangit heitettiin selleihin yleensä alasti. Näissä kopeissa ei ollut muuta kuin jääkylmä betonilattia.  

Yksi Amerikan kuuluisimmista rikollisista, Robert "Birdman" Stroud vietti Alcatrazin kakkunsa tällä osastolla, sellissä numero 42. Hänen vankilakaverinsa kuvailivat älykästä murhaaja-parittajaa sanoilla vastenmielinen, äänekäs psykopaatti. Stroud otti usein yhteen muiden vankien kanssa, eikä edes yrittänyt käyttäytyä. 

Lempinimensä (Birdman) Stroud oli ansainnut aikaisemmassa vankilassaan, hän kasvatti ja tutki lintuja, ja julkaisi jopa menestyskirjan kanarialinnuista. Elinkautisvanki tosin ei saanut lintujaan mukanaan Alcatraziin, sillä hän sai rangaistuksena siirron saarelle jäätyään kiinni viinakeitoksista sellissään.

Kuuluisat pakoyritykset

Alcatrazissa on kaksi ihan erityisen kuuluisaa pakoyritystä. Toinen on jo aikaisemmin mainitsemani yritys, johon Pako Alcatrazista -elokuva perustuu. Toinen päätyi monen ihmisen kuolemaan. 

1946 vuoden pakoyritys nimettiin Battle of Alcatraziksi. Suunnitelmaan osallistui yhteensä kuusi vankia. Idean isä oli mies nimeltä Bernard Coy, joka löysi asevaraston kaltereista heikkouden. Coy laihdutti itsensä niin laihaksi, että mahtui livahtamaan kaltereiden läpi taivutettuaan niitä aavistuksen eräänlaisella itse tehdyllä kaltereiden erottajalla. 

Miesten oli tarkoitus paeta saarelta veneellä, mutta yritys meni kammottavasti pieleen. Miehet saivat käsiinsä aseet ja mutta eivät onnistuneet saamaan ulko-oven avainta. Tästä huolimatta he päättivät taistella ja ottivat panttivangeiksi sekä vankeja että vartijoita. Battle of Alcatraz kesti kaksi päivää ja lopulta merivoimien piti puuttua tilanteeseen. Turhautuneet vankilapaon yrittäjät ampuivat lopulta viisi panttivankia, joista kaksi oli vartijoita. Myös Coy itse sai taistelussa surmansa ja kaksi osallisena ollutta vankia tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin. 

Alcatrazia pidetään populaarikulttuurin vuoksi usein pahamaineisena. Tarinat vankien kohtelusta ovat kuitenkin vahvasti liioiteltuja ja entiset vangit ovat kertoneet elon saarella olleen huomattavasti parempaa kuin monessa mantereen vankilassa. Ruoka oli vankilaolosuhteisiin nähden monipuolista ja vangeilla oli oma kirjasto, he saivat pelata baseballia ja pitää bändiharjoituksia. Luonnollisesti vankila ei ole mikään lomakoti, mutta audionauhalla eräs vangeista kertoi median vahvasti liioitelleen olosuhteita. 

Vankilasta puuttui myös kokonaan death row, siellä ei koskaan suoritettu teloituksia. 

Vartijana Alcatrazissa

Vankilassa ehti 29 toimintavuoden aikana olla neljä vankilanjohtajaa. Henkilökuntaa oli yhteensä 155. Vartijat tekivät pääsääntöisesti 40 tunnin viikkoa, ja päivät olivat tarkasti aikataulutettuja. Korkea turvallisuustaso vaati jatkuvaa vankien laskentaa ja rutiineja.

Erään vartijan tytär kertoi haastattelussa, että he eivät koskaan pitäneet ovia lukossa, sillä vankilasaaren katsottiin olevan 100-prosenttisen turvallinen. He eivät olleet uskoa, kun kuulivat että kolme vankia oli oikeasti kadonnut jäljettömiin. Se oli järkyttänyt vankilasaarella asuvaa lasta syvästi. 

Näköalat saarelta ovat upeat. Toiseen suuntaan näkyy ulappa ja toiseen suuntaan kaupungin silhuetti. Myös oranssinpunainen Golden Gate -silta näkyisi Alcatraziin hyvin, jos se ei olisi kääriytyneenä sumuun ja pilviin kuten näissä minun kuvissani. 

Audio Tourilta jäi ihan erityisesti mieleen erään vangin kertomus siitä, kuinka piinaavaa San Franciscon läheisyys vangeille oli. Kaupunki ja elämä oli ihan silmien edessä, mutta se oli täysin saavuttamattomissa. Hän muisteli erästä uuden vuoden aattoa, kun lahdella risteili laiva jossa oli käynnissä juhlat. Vankilan pimeisiin selleihin kantautui uuden vuoden yönä musiikkia, naisten naurua ja juhlakansan ilakoinnin ääniä. Meri oli tyyni, joten äänet kantoivat kauas. 

Alcatrazin vankila suljettiin 29 toimintavuoden jälkeen, 1963. Syynä tähän olivat liian kalliit ylläpitokulut.

Aktivistit valtaavat saaren

Vankilan sulkemisen jälkeen saari ja sen useat rakennukset jäivät tyhjilleen. Saarelle etsittiin uusia käyttötarkoituksia, ja ehdotusten joukossa oli mm. avaruusteemapuisto. 1969 joukko aktivisteja päätti kuitenkin vallata saaren, edistääkseen Amerikan alkuperäisväestöjen (intiaanien) parempaa kohtelua. Miehitys kesti 19 kuukautta, ja se oli historiallinen käännekohta. Tietoisuus intiaaniväestön huonosta kohtelusta levisi kansan tietouteen ja media tarttui aiheeseen hanakasti.  

Saaren aktivistihistoria on näkyvillä monin paikoin. Tervetuloa -tekstien on onneksi annettu jäädä paikoilleen. 

Ikävä kyllä "Indians of all Tribes" aktivistien aikana saaren rakennuksia vandalisoitiin ja esimerkiksi vankilanjohtajan 17 huonetta käsittävä koti ja ja muita rakennuksia tuhoutui tulipalossa. 

Miten sinne pääsee? 

Varaa matka ainakin pari viikkoa etukäteen Alcatraz Cruises -sivuilta ja tulosta liput. Tämä on ainoa matkanjärjestäjä jonka kyydillä pääset saarelle ja vankilaan sisään, muut Alcatrazia mainostavat yritykset saavat ainoastaan kiertää saarta veneellä. 

N. 30 euroa maksavat liput myydään loppuun yleensä paria viikkoa ennen, mutta muutamia peruutuspaikkoja saattaa ilmestyä myyntiin samallekin päivälle. Tähän en kuitenkaan luottaisi, vaikka meillä kävikin ilmiömäinen tuuri ja saimme liput juuri tällä tavalla vatsataudin pilatessa ennakkoon varatun reissun. 

Ottakaa ihan ehdottomasti liput päivän ensimmäiseen lähtöön klo 8:45, sillä silloin pääsee matkustamaan tyhjälle saarelle eikä miljoona turistia ole pilaamassa valokuviasi. Kipaise saarelle päästyäsi välittömästi ylös kohti vankilaa ja audio touria. Kun saat kuulokkeet päähäsi, lähde kierrokselle heti ja nauti tyhjyydestä. Turistimassat tulevat pian perässä, mutta se ei enää haittaa sillä etumatka on jo saavutettu. 

Alcatrazin vankilasaari oli kauniimpi kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Rappioromantiikan ystävälle Alcatraz on sekä kuvauskohteena että kokemuksena unohtumaton. 

Lue myös muut San Franciscon matkajutut: 

Ikoninen Golden Gate -silta on upea nähtävyys

Maailman korkeimmat punapuut - Muir Woods on kuin esihistoriallinen satumetsä

Rantabulevardilla on elämää - San Franciscon kuuluisa Fisherman's Wharf on merileijonien koti

San Franciscon viktoriaaniset talot ovat taideteoksia - katso kuvat upeista linnoista

Pohjois-Amerikan suurimmalla Chinatownilla on melkoinen historia

 

Kommentit (13)

Elina

Huh huh, en tiedä pitäisikö kiittää vai kirota tästä jutusta! Nyt tuli nimittäin aivan jär-je-tön matkakuume ja "pakko päästä Alcatraziin"-olo :D Olen siis ihan aina halunnut käydä kyseisessä paikassa ja kuten voit arvata, niin tämä juttu ei todellakaan helpottanut oloani. Kaikki sun matkakertomukset on huippukiinnostavaa luettavaa, mutta tämä oli paras kaikista. Kiitos ihan tuhannesti virtuaalisesta Alcatraz-kierroksesta! 

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Nyt laitat sitten suunnitelmat rullaamaan, sillä San Francisco on todella näkemisen arvoinen :) lennot sinne saa tosi halvalla, meillä finskit oli 420e! Kiva kuulla että kirjoituksesta näki sen miten mielekästä sen kirjoittaminen minulle oli, tällaisten stoorien rustaaminen on minulle blogin suola&sokeri <3

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Helen

Ekan kerran kommentoin vaikka olenkin lukenut jo blogiasi pari vuotta :) Kiitos ihanan monipuolisesta hyvän mielen blogista! Erityisesti nämä sun reissujutut on vertaansa vailla, kirjoitat tosi mukaansatempaavasti ja kuvat on upeita :). Pääsee fiilistelemään näin kotisohvaltakin ja saa hyviä vinkkejä omiinkin reissuihin ;). Mukavaa kesän jatkoa!

Vierailija

Minäkin pitkän linjan lukijana haluaisin kiittää näistä mahtavista matkapostauksista. Todella mukava lukea myös taustatietoa vierailemistasi kohteista. Arvostan, että jaksat panostaa myös tekstiin etkä vain kuviin, kuten sulla on ollut aina tapana. 

San Francisco -kuume nousee...

Marianna

Tätä postausta olen odotellut siitä asti kun kerroit lähteväsi San Franciscoon (: Me käytiin huhtikuussa pienellä länsi-Amerikka -turneella (Flagstaff oli IHANA! Kiitos Route 66 -postauksista ;)) mutta SF ei valitettavasti mahtunut aikatauluun. Olen todella kiinnostunut historian pimeämmistä puolista joten Alcatraz on todellakin must see -listalla kun joskus päästään sinne asti. Käytiin muuten juuri täällä Turussa Kakola-kierroksella, joten tämä postaus oli myös hauskaa vertailua siellä nähtyihin ja koettuihin juttuihin.

Vierailija

Minunkaan ei tule yleensä kommentoitua, mutta täytyy sanoa että nämä reissupostaukset ovat blogisi parasta antia ja sytyttävät sellaisen matkakuumeen että oksat pois ;) Upeita kuvia ja hyvin laadittua tekstiä, toivon että jatkat näiden tekemistä jatkossakin!

ninan

WAU kiitos, KIITOS tästä! Katsoin Entouragea ja selailin blogeja ja eksyin pitkästä aikaa sinun blogiisi :) Aloin lukemaan tätä juttua ja oli pakko laittaa sarja paussille ja luin koko Alcatraz jutun henkeä haukkoen :D Mä oon ihan järjetön Alcatraz-elokuvan fani ollu sillon ku sen ekan kerran näin! Todella kiehtova juttu kokonaisuudessaan toi saari ja sen historia. Enkä tosiaan tienny että ne vartijat perheineen asu siellä saarella :O Kiitos tästä jutusta, mahtavaa :D

maire pehkonen

oli todella mielenkiintoista luettavaa! olin kauhulla katsellut filmiä paikasta monta vuotta sitten. nyt pääsin näkemään tosi kuvia vankien elinomoista saarella.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011