Toijalan satama. Muistikuvat kyseisestä paikasta jakautuvat lapsuuden uimareissuihin ja teini-iän Satamarockiin. Hymyltä ei voinut välttyä, kun bongasin vessan seinältä seuraavan tekstin. Se ei ole minun kirjoittamani (harakanvarpaistani ei saisi hullukaan selvää), mutta vuosiluvun perusteella voisi jopa olla.
Vanhojen valokuvien perusteella minulla oli tuolloin 3 kiloa mustaa kajaalia, reuhufarkut ja vihreä baja-huppari. Lookki on sitten vuoden -95 hieman muuttunut, nyt ollaan niin kellohelmaa niin kellohelmaa.
Minusta tuntuu vahvasti siltä, että tänä kesänä ei tarvitse mennä uimaan lainkaan. 14 astetta? Hyisaakeli.
Jos viime viikolla oli koko ajan sellainen fiilis että lähtö sairaalaan on käsillä hetkenä minä hyvänsä, niin se tunnelma on nyt jo kaukana. Olo on täysin normaali ja odottavan aika alkaa olla vähän pitkä. Ei sillä että olisin malttamaton, ehei.
Aivan ihana mekko ja tietysti daami sen sisällä. Mä luulen että mun masupallo tarttis samanmallisen mekon :)))) Oletko teettänyt vai saako jostain tilattua. Kaikki omat kellomekot on joustamattomia ja ei enään mahdu päälle :/
Terveisiä Amerikasta! Halusin kiittää sinua Route 66-postauksistasi, saimme omaan matkaamme hyviä vinkkejä teiltä! Meille tämä oli jo kolmas roadtrip Amerikassa, ajoimme San Franciscosta Chicagoon, pian "pääsemme" takaisin kotiin. Meillä on matkassa mukana 1,5-vuotias tyttäremme, joka on pitänyt reissusta ja Amerikasta hurjasti!
Hirmuisti tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen, on se äidiksi tulo ihan uskomaton juttu! Ja ne pienet varpaat ja se vauvan tuoksu! <3
Olet taas niin nättinä :)
Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa, lähtö synnärille voi tulla yllättäen! (mä käyn täällä joka päivä stalkkaamassa joko Suuri Poksahdus on tapahtunut ;) milloin se LA olikaan?
Sama juttu täällä! Muutama päivä sitten oli sellainen olo, että kohta tässä varmaan päästään jo synnyttämään. Nyt ei mitään, mur! Tsemppiä helteisiin vikoihin päiviin! :) Täällä alkaa huomenna 40. raskausviikko.
Voi että miten ihana mekko ja kengät! ^^
Hih, niinhän se monesti menee, että sairaalaan lähtö tulee silloin, kun vähiten odottaa. Kaikki "olot" ja supistukset ym. hävis viikko-pari ennen laskettua aikaa ja ajattelin, että tää kaveri taitaa viihtyä sitten masussa pitempään. Vielä lasketun ajan aamuna ja iltapäivänä en tuntenut mitään ihmeellistä, kunnes sitten illalla alkoivat säännölliset supistukset ihan yhtäkkiä. Seuraavana päivänä olikin sitten käärö jo sylissä :) Tsemppiä loppurutistukseen!
Täytyy sanoa että Sinun kohdalla pitää paikkaansa sanonta: Raskaana oleva nainen on kaunis! Onnea loppukoitokseen.
rehellisyyden nimissä kävin postausta ennen tsekkaamassa valokuvakansioita olisiko siellä jotain julkaisukelpoista mutta ei saakeli ei :,D
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook
Haluaisin niiiin nähdä sun nuoruuden kuvia!!!