Kuluneella viikolla olin yhden päivän Helsingissä työasioilla. Valitsen tällaisille päiville aina tosi hyvät kengät, kun tiedän jo etukäteen seisovani koko päivän. Minna Parikan Caracalit ovat yhdet luottokengistäni, hyvät jalkaan ja niillä jaksaa kävellä aamusta iltaan. 

En tiedä johtuiko se näistä helteistä, että jo heti ensimmäisillä askeleilla junamatkan jälkeen jalkani alkoivat murskaantua. Kuuma ja hikinen keli = erityisen turvonnut koipi? Päivän mittaan tuntui siltä, kuin olisin vetänyt jalkapoloiseni raastinraudan läpi, ja iltapäivällä olin jo valmis kävelemään kaupungissa paljain varpain. Lasinsirut olisivat olleet pienempi paha.

Se oli se hetki, kun kävelin pakon sanelemana kenkäkauppaan, aikeinani ostaa aamutossut. Eli mitkä tahansa niin pehmeät kengät, että tuska loppuu. Olin siinä pisteessä, että haaveilin pörrövuorisista Crocseista! Se on jo jotain.

Onneksi ihan niin pitkälle ei tarvinnut mennä. Se taivaallinen tunne, kun pyydystin jalkaani seuraavat:

Taivaallisen pehmoiset ja hassut Depechen tossut olivat vielä loppualessa, joten Caracalien salamurhayrityksestä selviäminen ei tullut kalliiksi. 

Näytin loppupäivän ehkä hieman vitsikkäältä muuten siisteissä vaatteissa, pörrötossut jalassa, mutta ihan sama. Jalkani kiittivät. Tai ehkä nuo ovat muotia, kenties olin muodikas :D

Luottokenkäni vaivaavat tällä hetkellä aika paljon, en tosiaan ole valmis niistä luopumaan. Tämän on pakko johtua vain helteistä ja syksyn koittaessa kengät toimivat taas tuttuun tapaan. Parempi olisi, sillä kyseistä siroa mallia ei myydä enää, että voisin ostaa kokoa isommat...!

Se täytyy kyllä sanoa, että jos jalassa on hiertävät kengät, koko muu maailma häviää. Ei pysty ajattelemaan mitään muuta. AU!

Kommentit (6)

MarikaV

Tunnistan tilanteen. Itsehän täällä juuri laittelen noita ihania rakkauksia myyntiin, kun pakko myöntää joitakin realiteetteja... tsemppiä!

Marjahelena

Minulla on myös Caracalit ja toisin kuin sinä, en ole saanut niitä täysin sopeutumaan jalkoihini. Ovat jääneet aika koviksi. Käytän valikoiden esim. juhlissa, kun ei tarvitse paljon kävellä.

Soihtu

Ikä ja pitkä talvi tekee jänniä asioita jaloille... Toissakesänä paljon pidetyt kengät ovat tänä vuonna auttamatta pienet, ja myös viime kesän ykköskengät hiertävät, vaikka koko onkin sopiva. Tuntuu, että joka vuosi pitää määritellä luottokengät uudelleen.

Toivotaan, että sinun tapauksessasi helteellä tosiaan on vaikutusta asiaan.

Halina

Ihanat pörrötossut! Ymmärrän kenkätuskan, sillä minulla on pakko olla mukavat kengät jaloissa tai en pysty keskittymään muuhun kuin jalkoihini! Rakastan kyllä kauniita kenkiä (erityisesti korkeita korkoja), mutta käytän niitä yleensä vaan kotona ja nautin itsekseni hih! :D Sulta löytyy kyllä niin kauniita mataliakin kenkiä, että olen alkanut haaveilemaan myös että löytäisin sekä mukavat että kauniit kengät! :)

Virpi P

Älä huoli, tämä kuulostaa hyvin tutulta. Helteet todellakin saavat jalat turpoamaan, kuten runsas kävelykin, puhumattakaan kun yhdistää nämä kaksi. :D Minulla on kymmeniä ikäviä kokemuksia tästä aiheesta, siksi haluaisin rauhoitella. Minä en voi helteillä käyttää puoliakaan kengistäni, ilman sukkiksia/sukkia varsinkaan. Heti iskee rakkulaa ja olo on sietämätön (jos kengät eivät istu/hiertävät, on helvetti irti ja päivä auttamattomasti pilalla). Mutta onneksi tilanne on väliaikainen ja helpottaa kyllä syksymmällä. Menen tutulla kaavalla kenkieni suhteen joka vuosi, ja haasteita tuottaa vain uusien kenkien testaaminen eli sopivatko helteillä jaloilleni? Testin teen yleensä lyhyellä kävelyllä kodin lähistöllä. :)
Asiasta toiseen, onko väärin jo odottaa syksyä, pimeneviä iltoja ja viileitä aamuja? Minulla alkaa JOKA vuosi elokuun alkaessa syksyinnostus ja ruskan toivominen. Mies kesäihmisenä tykkää. :D.

Ryde

No hemmetti... Meikä osti kivat korkokengät, kahdesti pidin niitä ja olit ois hyvät jalkaan. Minä, korkkareissa! Kunnes eräänä kauniina kesäkuun iltana (kylmänä!) laitoin ne jalkaani kun lähdettiin katsomaan Maija Vilkkumaata. Jo bussipysäkille kävellessä olin että Omg miks mun jalkoihin sattuu? Siitä sitten linja-autoasemalle jäätiin josta Laukontorille baariin käveltiin. Jalat oli kuin sotatanner. Molemmat kantapäät aivan veressä ja samoin oikean jalan nimetön vuosi kuin seula. Anelin ravintolan keittiöstä laastareita ja yritin vähän siistiä verisiä jalkoja. Olihan ne tyhjää paremmat... Ja ilta vasta aluillaan. Tällä hetkellä ne kengät on laitettu arestiin petturuudesta. Ehkä vielä jonain päivänä annan anteeksi. Ehkä en?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010