Olen viimeksi ollut riippuvainen julkisten aikatauluista opiskeluaikoina kun kuljin bussilla kouluun. TKL:n ruuhkalinjoista, pidä kiinni henkesi edestä -seisomapaikoista ja äkkijarrutuksista ei ole kovin ruusuisia muistoja, mutta tämä nykyinen junakyyti 2 kertaa päivässä on ihan mahtavaa. Toki se on ihan järkyttävän kallista. VR:n hinnoittelu on kyllä tosi jännä, sillä autolla yksin kulkeminen tulisi halvemmaksi ja sen ei pitäisi kai olla julkisten perimmäinen idea, mutta ehkä se on sen arvoista että saan päivittäin yhteensä 40 minuuttia aikaa kuunnella lempimusiikkiani. Työmatkojen vuoksi olen löytänyt taas pitkästä aikaa musiikin, kiitos kännykän ja korvanappien.

Vaikeuksia taas on aiheuttanut tottuminen tarkkoihin aikatauluihin, kun on vuosikausia fillaroinut töihin liukuvalla aikataululla. Tänään esimerkiksi tajusin olevani aika tiukilla junaan ehtimisen kanssa ja jouduin juoksemaan tosi sulokkaasti korkkareissa laituria kohti. En ole ihan niin tottunut myöskään korkoihin kuin aikaisemmin, joten voin kuvitella että tuosta pyrähdyksestä olisi saanut aika huikeaa videomateriaalia. Näin ei kannata koikkelehtia jos haluat säilyttää arvokkuutesi. Myöhästymistä useammin olen paikalla aivan liian aikaisin, koska olen perusluonteeltani aina mielummin ajoissa  kuin myöhässä, en voi sietää myöhästymistä. Ajoissa olemisen tuska tulee varmaan kulminoitumaan räntäloska-aikaan, kun töröttää laiturilla sormet hileessä :D Syksyn itsensä kehittämisen harjoitus voisikin olla: opi ajoituksen mestariksi.



q3syysk15

Jakku&tunika - H&M, hattu - Global, huivi - Stockmann, laukku - Zara, kengät - Minna Parikka.




Parikan korkkarit ovat olleet niin kovassa käytössä että se alkaa ikävä kyllä myös näkyä, kohta on pakko sulkea nämä hetkeksi pois etteivät kulu pian loppuun. En ole vielä valmis tästä parista luopumaan. Kenkäfriikin suhtautuminen naarmuihin lempparikengissä on vähintäänkin dramaattinen, käytännössä maailmanloppu siis.

Kommentit (5)

Spf

Mä kuljin nelisen vuotta junalla töihin ja siinä ajassa oppi kyllä hiomaan aamuaikataulunsa minuutintarkaksi. Yhä edelleenkin, vaikka voisin lähteä töihin hyvin vapaasti, poistun kotoa minuutilleen tiettyyn aikaan, eli täsmälleen 45 minuuttia heräämisestä. Junasta en myöhästynyt koko aikana kuin kerran, ja sekin johtui siitä että olin unohtanut kuukausilipun kotiin. Juostua kyllä tuli pari kertaa:) Myöhästelyihin meni välillä hermot, mutta kyllä se oma aika junassa oli ruuhkavuosia elävällä pienen lapsen äidillä luksusta.

Tiiasara

Olen kulkenut junalla paljon töihin ja jos laskee auton kaikki kustannukset, niin omalla kohdallani juna on tullut halvemmaksi. Tampereen seutulippu juna oplus tkl maksoi 80e / kk, eikö sitä saa Toijalaan?

Kate

Eikä mene kauan aikaa, kun on hankittu toinen auto? Viimeistään sitten kun VR:n kanssa mennyt hermo.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat