Luin J. D. Salingerin Sieppari ruispellossa -kirjan edellisen kerran teininä. Muistan siitä tasan sen että kirja oli todella raskas lukea ja että haaveilin salaa kykeneväni samanlaiseen huolettomuuteen kuin Holden Caulfield, tuo koulusta potkut saanut teini-ikäinen ajelehtija. Olen aina ollut tunnontarkka ja vastuullinen, eikä olisi tullut kysymykseenkään että oikeasti olisin tehnyt mitään vastaavaa mutta olihan se täydellinen vapaus kutkuttava ajatus. Ei taida olla yhtäkään teiniä joka ei jossain vaiheessa haaveilisi ottavansa hatkat ja alkavansa seikkailijaksi.

Kun tämä klassikko tuli kirppiksellä vastaan, minun oli ihan pakko ostaa se. Heti kun avasin kirjan ensimmäisen sivun, muistin miksi pidin sitä niin raskaslukuisena. Slangi! Inhoan puhekielen käyttämistä romaaneissa. Se on tehokeino, kyllä, mutta harvinaisen ärsyttävä sellainen. Sieppari ruispellossa on kirjotettu kokonaan, siis ihan kokonaan puhekielellä (Saarikosken 60-luvun suomennos stadin slangia). Ja vieläpä niin paksulla sellaisella, että kirjan mukana tulee sanasto.



Slangin lukeminen paperilta korventaa minua niin pahasti, että jouduin tosissani pinnistelemään että pääsin mukaan tunnelmaan. Mutta kyllä se siitä pyörähti käyntiin kun olin taistellut muutaman kymmenen sivua. Kirjan pelastaa toisaalta juuri se, että se on ihan kokonaan puhekieltä, jolloin siihen väkisin tottuu.

Tapahtumat sijoittuvat 40-luvulle, mutta teini-ikäisen ajatukset ovat jopa hämmentävän samoja kuin 90-luvulla. Tai nykyajan nuorilla, kuvittelisin. Pojat miettivät tyttöjä, tytöt poikia, ovella kolkuttava aikuisuus ja oma suunta elämässä aiheuttavat maailmantuskaa. Tarina kestää hyvin aikaa.

"Se mun taksini oli sellanen kamalan vanha ja se hais niinkun joku ois just pompottanut siinä persettään. Mä saan aina jonkun oksennuksen hajusen taksin kun mä meen johonkin myöhään illalla. Mikä oli vielä pahempi niin ulkona oli tyhjää ja hiljasta vaikka oli lauantai-ilta. Mä en nähny kadulla melkeen ketään. Aina välistä vaan näki jonkun jätkän ja kimman jotka meni kadun yli ja piti toisiaan vyötäröstä, ja sit oli sellaisia jengejä, ihan poskettoman näkösiä tyyppejä pimujen kanssa, ja kaikki nauro niinkun jotkut hyeenat jollekin mikä ei varmaan ollu yhtään vitsikästä. New York on kammottava kun joku nauraa kadulla myöhään illalla."

Jos jostain syystä et ole tätä klassikkoa lukenut, tai olet lukenut sen viimeksi 90-luvulla kuten minä, tartu kirjaan.

Kommentit (13)

keksi

Saarikosken suomennoshan on käsittääkseni käännöksenä siinä mielessä huono, että Saarikoski on pannut aika paljon omiaan kielenkäyttöön ja teksti eksyy joskus aika kauas alkutekstistä. Joku vuosi sitten ilmestyi uusi suomennos, voidi olla kiinnostavaa kokeilla sitä.

Luin tuon Saarikosken version lukiossa, enkä muista älyttömästi häiriintyneeni slangista, mutta vaikeaa sanoa, miltä tuntuisi, jos lukisin sen vasta nyt. Sittemmin olen lukenut sen myös englanniksi kerran. Tykkäsin kirjasta älyttömän paljon! Holden oli musta tosi kiehtova hahmo, varsikin ehkä siksi että olin todella kiltti teini. :D

Emery

Hee hee, vallan nokkelaa, että ronskilla New Yorkin englannilla alunperin kirja on sitten suomeksi ängetty slangimuottiin... Kuten joku jo vinkkasikin, kannattaa tarttua englanninkieliseen versioon. Kieli on helppoa ja oikeasti luontevaa, suomen kielessä puhekielisyys tuppaa olemaan vähän päälleliimattua.

doris daisy

Toi on varmaan Saarikosken käännös? Sehän on ihan yleisesti parjattu käännös, Saarikoski käytti vähän liikaa taiteellisia vapauksia käännöstyössä. Kannattaa etsiä käsiin Schroderuksen uudempi käännös, tai alkuperäinen englanninkielinen. Paljon parempia!

Mervi

Tuo slangi oli ihan hirveää! Itsekin väkisin luin kirjan läpi joskus, ja ajattelin että ei ikinä enää, mutta ilmeisesti tästä on tullut uusi suomennos viime vuosina, pitäisi se lukea että pääsisi Saarikosken aiheuttamista traumoista eroon. :D

Toinen suomennos-slangi/murre löytyy L.M. Montgomeryn Pat-kirjoista, niissä on laitettu kotipiika puhumaan muistaakseni jotain itämurretta, joka ei toimi ollenkaan. Englanniksi sain kirjat joskus luettua, mutta suomeksi olen yrittänyt uudestaan ja uudestaan ja aina tökkää siihen murteeseen.

Suvi

Itelle toi on taas ollu suorastaan maaginen kirja. Luin sen joskus lukiossa enkä oo mitään muuta kirjaa lukenu yhtä keskittyneesti, se oli pakko lukea lähes kerralla loppuun. En oo viittiny lukea sitä jos vaikka taika ois hävinny

S

Juueikiitos.
Toisinaan olen ihan valmis lukemaan suomenkielisiä käännöksiä englanninkielisistä kirjoista, mutta tässä tapauksessa kun vertaa tuota esimerkkiä alkuperäiseen niin sanoisin lukunautinnon olevan hieman eriluokkaa:
"The cab I had was a real old one that smelled like someone'd just tossed his cookies in it. I always get those vomity kind of cabs if I go anywhere late at night. What made it worse, it was so quiet and lonesome out, even though it was Saturday night. I didn't see hardly anybody on the street. Now and then you just saw a man and a girl crossing a street, with their arms around each other's waists and all, or a bunch of hoodlumy-looking guys and their dates, all of them laughing like hyenas at something you could bet wasn't funny. New York's terrible when somebody laughs on the street very late at night."

Katje

En ole kyseista kirjaa koskaan lukenut, mutta kommentin myota haluan lukea kirjan ehdottomasti englanniksi :)

Viiru

Englanninkielisessä versiossa tuo puhekielisyys toteutuu (kuten alkuperäisversioissa yleensäkin) paremmin. Itse asiassa koin, että Siepparin kieli oli hyvinkin helppolukuista ja rullaavaa englantia. Suosittelen luettavaksi, ihan millä kielellä tahansa! :)

Voi apua, en tiedä olisinko ikinä saanut luettua tuota suomennusta! Itse luin Siepparin englanniksi ja vaikka siinäkin on toki aika paljon puhekielisiä elementtejä, se oli silti suht helppolukuinen eikä aiheuttanut suurta ärsytystä. :D Mutta englannin puhekieli nyt toisaalta on lähinnä pari slangisanaa ja se on siinä.

AGENTTTI

Ootko koittanu metsästää kirjakielellä kirjotettua käännöstä tosta esim kirjastosta? Me yläasteella luettiin molempia versioita ja imo se kirjakieliversio oli kyllä vielä puuduttavampaa :D

minnie

Luin kans mun opintoihin liittyen tuon kirjan hiljattain. Oon lukenu ton joskus teininä kans edellisen kerran ja sillon en tykännyt. Nyt luin sen englanniksi ja tykkäsin. Saattaa vaikuttaa tuo käännöskin siihen, että ärsyttää. Tosin ite oon alkanu tykkäämään nuortenkirjallisuudesta vasta aikuisena, vihasin niitä teininä ja luin paljon mieluummin jotain muuta :D (Harry Pottereita ei lasketa, ne on ollu aina suosikkeja!)

Harmiton

Mä luulin ennen että tän kirjan nimi on "Hiippari ruispellossa". Ihmettelin kun kirjastosta ei löydy :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010