Pitkän työviikon jälkeen päätin palkita itseni kirjalla. Se on yksi parhaista rentoutumisen muodoista, mitä voin omalle kohdalleni kuvitella. Finlandia-palkinnot oli tuolla viikolla juuri jaettu, ja mieleeni oli jäänyt lasten- ja nuortenkirjallisuuden voittaja, tamperelainen Siiri Enoranta. Vaikka palkinto tuli nuortenkirjallisuuden puolelta, Tuhatkuolevan kirous ei ole lastenkirja. 

Seikkailufantasia vei mennessään heti alusta asti, ja päädyin lukemaan kirjan yhden päivän aikana. Olin flunssatoipilaana, joten mitään muutakaan en oikein jaksanut touhuta. 

Kirjan päähenkilö on 14-vuotias Pau, joka elää ihan tavallista elämää perheensä kanssa Loimuloisteen kylässä. Kun hänen isoveljensä Tristin kutsutaan Magia-akatemiaan, kaikki kuitenkin muuttuu. Pau "menettää" sisäoppilaitokselle rakkaan veljensä, ja pienet omituiset tapahtumat alkavat kasaantua. Miksi äiti suuttui niin paljon, kun Pau leikkasi salaa pitkän tukkansa?

Taikominen ei ole Loimuloisteen asukkaille vierasta, Pau vain ei ollut tietoinen että juuri hänen perheessään olisi taikapotentiaalia. Kaikki tietävät, että Magia-akatemiaan kutsutaan vuosittain vain muutama potentiaalinen nuori.

En voi olla vertaamatta kirjaa Harry Potteriin, sillä taikakoulu omituisine professoreineen on ympäristönä erittäin samankaltainen. Mutta on toki selvää, että noidista ja taikakouluista on mahdotonta kirjoittaa ilman kouluympäristöä. Missään vaiheessa kirjaa lukiessa en ajatellut Harry Potteria, vaan Enorannan luoma fantasia on selvästi ihan omanlainen kiehtova kokonaisuus. Potterin mainitsen vain siksi, että siitä on helppo päätellä millainen fantasian laji on kyseessä. 

Lopulta tulee Paun vuoro. Loimuloisteen kylästä hän on ainoa, joka saa kutsun Magia-akatemian koejaksolle. Intoa puhkuen Pau lähtee matkaan, ymmärtämättä lainkaan millaisen tapahtumasarjan hän saa liikkeelle. 

Tuhatkuolevan kirous on kirja, jossa rikotaan piristävästi vallalla olevia kauneusihanteita. Taikomiseen tarvitaan taikojan omia karvoja, joten mitä enemmän naisella on säärissä, kainaloissa ja päässä materiaalia, sen parempi. Seurustelusuhteissa sukupuolella ei ole väliä, samaa sukupuolta olevien suhteet ovat ihan tavallisia. Lisäksi Enorannan luomassa maailmassa ollaan vahvasti yhtä luonnon kanssa, vaikka kirja ei ymmärtääkseni sijoitu millekään aikakaudelle sen erityisemmin. Teknologiaa ei tarvita, kun maailmassa on taikaa ja kunnioitus luontoa kohtaan. 

On ihan mahdotonta kirjoittaa kirjasta juurikaan enempää, tekemättä massiivisia juonipaljastuksia. Siksi suosittelen lukemaan kirjan itse. Paun kasvutarina, perheen salattu historia, hyvän ja pahan taistelu, kapinalliset ja heidän johtajansa, salaperäinen tuhat elämää lahjaksi (vaiko sittenkin kirouksena) saanut Nubya, ovat asioita, joista pitää ottaa itse selvää.

Valtavan hieno kirja omassa genressään, ja Enorannan eloisa teksti on suoranainen ilo lukea. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Mttu
1/4 | 

Mahtavaa, että Suomestakin löytyy fantasiakirjailijoita! Tämä vaikutti kuvauksesi perusteella vieläpä hyvin raikkaalta. Olen vähä huono tarttumaan suomalaisten kirjailijoiden teoksiin, luulen että syynä on lukioaikojen pakolliset suomalaisteosten lukemiset. Kirjat sinänsä olivat kyllä taidokkaita, mutta niissä järjestäen oli ahdistava, painostava, synkeä tunnelma. Perusluonteeltaan melankoliselle minulle niiden teosten lukeminen oli aina raskas kokemus, josta oli vaikea päästä irti. Sittemmin on tullut tartuttua fantasiateoksiin ja historiallisiin tarinoihin, varmaankin siksi että ne ovat niin kaukana arjesta (jossa ei toki vikaa ole), niihin on ihana uppoutua. Mikko Kamulan uusin odottaa vielä sopivaa hetkeä. Viime aikoina minua on alkanut kiinnostaa Britt Karin Larsenin Finnskogen, jota en ole kirjakaupoista ehtinyt saamaan käsiini. Englanninkielisistä taas Brandon Sandersonin Skyward kiinnostaisi kovasti, siitä olen kuullut kehuja.

Vierailija
3/4 | 

Kiitos kirjavinkistä! Mun Harry Potter maailma koki kovan kolauksen kun luin Terry Pratchettin aikaisemmin kirjoitetun Kiekkomaailma fantasia sarjan ensimmäisen kirjan ensimmäiset luvut, josta on plagioitu Potteriin lähes suoraan monia taikaelementtäjä (kirjoitustyyli, hahmoja, salama-teema, elävät taikakirjat, "elävä" linna, näkymätön velho yliopisto jne.) ja en tiedä uskallanko lukea ekaa kirjaa, saati sitten koko sarjaa loppuun, jos huomaan loputkin Potterihommat / vaikutteet otettuna sieltä :D Nyyhkistä! Hyvä puoli on, että Kiekkomaailmaa jaksaa lukea poikaystävänikin, jolle Potterit olivat liian itsestäänselviä ja lapsellisia (koska ovatkin suunnattu lapsille ja nuorille) kun taas Kiekkomaailma iskee enemmön aikuiseen makuun :) Eli ehkä luen urhoollisesti loppuun ja hyväksyn mahdolliset eteen tulevat Rowlingin "plagioinnit", vaikka häntä ei ole niistä virallisesti syytettykään (fantasiafanien ihmetyksestä huolimatta). Oletko sinä lukenut Terry Pratchetin tuotantoa ja oletko tykännyt? Itse olen vasta ekassa kirjassa ja tähän mennessä vaikuttaa hyvältä varsinkin kun löytyy paljon tuttuja elementtejä ja huumoria :) Täytyy lukea tämä sinunkin suosittelema kirja!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat